Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Kiitos 2015, tervetuloa 2016!

torstai 31. joulukuuta 2015



Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut hyvin erillainen edellisiin vuosiin verrattuna. Lore lähti taivaslaitumille 2014 syksyllä ja Dantte tuli paikkaamaan särkynyttä sydäntäni. Danten saapuminen mun huostaan heti Loren kuoleman jälkeen oli tosi tosi hyvä juttu. Sain jotain tekemistä ja vastuuta. Välillä ajatuksia johonkin muuhun kuin Loren poismenoon enkä jäänyt surun keskelle makaamaan. Danten lisäksi muutin tämän vuoden aikana pois kotoa omilleni ja ostin oman peltikotteron jolla pääsen kulkemaan pyhää kolminaisuuttani; töihin, tallille ja kotiin. Syksy on mennyt omillaan asuessa ja penniä venyttäessä, mutta ihan ok, olen silti tullut toimeen. Ei ole tarvinnut pelkällä puurolla elää sentään!

Vuosi Danten kanssa on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tullessaan se oli ratsastettavuudeltaan hyvin raaka vaikka sillä oli kyllä kokemusta estekisoista. Käytännössä siinä toimi vain kaasu ja jarru, tosin jarrukin oli ajoittain vähän ruosteinen ;) Danten omistaja kävi ennen joulua ratsastamassa sillä ekaa kertaa sen jälkeen kun Dantte tuli minulle. Oli sydäntä lämmittävää kuulla omistajan suusta kuinka hevonen on muuttunut ja kehittynyt. Yhdessä muisteltiin ja naurettiin minkälainen kakara ja adhd se oli vuosi sitten. Danten kanssa olen saanut hurjasti kokemusta raa'an hevosen eteenpäin viemisestä ja olen oppinut panostamaan vielä enemmän ihan perusratsastukseen ja oppinut missä järjestyksessä ja miten voimatonta hevosta lähdetään rakentamaan kestäväksi urheiluhevoseksi. Niinkuin olette varmasti huomanneet, Dantte on todella kapea ja hoikka. Se on huono lihomaan ja ottamaan massaa itselleen. Keväällä saatiin sille vähän lihaa ympärille niin se kaikki vähäkin katosi loppukesästä laitumelle kun Dantte jäi sairaslomalle kinnerpattien oireillessa.



Meininkiä PM-kisoista Tanskassa. Kuvissa edustaa Johku Pohjonen ja Emmi Laasa, sori tytöt :'D


Mutta nyt syksyn aikana Danten kehitys on ollut pelkkää ylämäkeä, varsinkin kouluratsastuksen saralla. Se on pysynyt terveenä *koputan puuta* ja kehittynyt niin sanotusti oikealla tavalla. Se on saanut ratsastettavuuteen tasapainoa, suoruutta, voimaa ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei enään näytä 3-vuotiaalta orivarsalta joka ei ole saanut ruokaa kuukauteen. Sille on jo kasvanut ylälinjaa ja jopa vähän pakaraakin siihen pikkuruiseen pyllyyn. Kouluratsastukseen sen on löytänyt tietynlaisen mielenrauhan. Se on kuin eri hevonen koulusatulan alla tyhjässä maneesissa kun estekamoissa esteiden keskellä. Kun mennään kouluvarusteissa maneesiin se on jo useimmiten (toki poikkeuspäiviä löytyy...) rento, focusoitunut ja kuuliainen. Verryttelyn ensimmäiset 10min se on vielä tyhjä ja vähän selätön. Sitten se rentoutuu, selkä nousee, takajalat aktivoituu, kaulaan tulee pituutta puolet lisää ja se hakeutuu tasaisen pehmeälle tuntumalle.

Dantte on oppinut syksyn aikana oikeaoppisen tuntuman ja kantamaan itseään oikeasti läpi ylälinjan. Enää ei riitä se että se taittaa kaulansa wc-ankkamuotoon ja heittelee etujalkoja korkealle. Se on nykyään niin tasapainoisempi että moni on sanonut ettei sitä tunnistaisi samaksi hevoseksi mitä se oli keväällä. Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä se antaa ratsastaa itseään ja mun korjata sen vinouksia ja heikkouksia. Se ei enään hermostu ja heitä läskiksi koko hommaa ja kiehu yli. Korkeintaan jännittyy mutta todella nopeasti myös rauhoittuu.

Olen niin innoissani Danten kehityksestä ja siitä mitä siitä voi tulla jos kaikki menee hyvin ja se pysyy terveenä. Myös kotivalmentajani ja Piia Pantsu ovat positiivisesti yllättyneitä sen kehityksestä, varsinkin tämän syksyn aikana. Ystäväni Terhi Lehtimäki on käynyt myös ratsastamassa Danttea pariin kertaan. Ekan kerran hän kävi lokakuussa ja nyt joulun jälkeen hän kävi uudelleen. Terhi kehui myös Danten kehittymistä ja voimaantumista, oikeilla raiteilla kuulemma ollaan! Nyt täytyy vaan toivoa että kehitys jatkuu ja molemmat pysytään terveinä. Tosin kokemuksesta tiedän että kyllä se takapakki sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin. ;) Videoita ei juurikaan ole kouluratsastuksen osalta tältä syksyltä koska ketään ei juuri kiinnosta tulla kuvaamaan koulutreenejä. Täytyy yrittää nakittaa joku kuvaamaan.



Sitten päästäänkin siihen miksi olen niin innoissani ensi vuodesta. Nyt uskallan asiasta julkisesti kirjoittaa kun kaikki on jo varmaa. Muutan 2 viikon päästä Etelä-Ruotsiin. Menen Anna Hässön myyntitallille treenaamaan ja töihin! :) Eikä paluusta ole tietoa. Mukaan lähtee myös Dantte ja poikaystäväni. Asia on ollut tiedossa jo syksystä lähtien mutta olen pysynyt asiasta hiljaa koska skeptikkona tiesin että aina voi jotain käydä ja homma peruuntua. Aktiivisemmat seuraajani ehkä muistavatkin Ruotsin matkani syyskuussa. Lähdin Ruotsiin tutustumaan Annan myyntitallille ja sopimaan asioista. Pääsin ratsastamaan muutamilla Annan hevosilla ja näkemään tallin toimintaa. Loppuviikko oltiinkin Pohjoismaiden mestaruuksissa Tanskassa missä myös Anna oli kilpailemassa.

Nyt lähtöön on enää 2 viikkoa, tänään irtisanouduin töistä. Olo on haikea kun moni ystävä on surullinen, mutta samalla onnellinen puolestani kun lähden. Myös omat valmennettavani sanoivat, että kuka heille tulee nyt estetunteja pitämään kun minä lähden. Haikeasta olosta huolimatta samalla tuntuu kuin hartioilta olisi tippunut iso kasa painolastia. Olen pitkään unelmoinut ja halunnut lähteä ulkomaille ratsastamaan. Miettinyt että tulen aina katumaan jos koskaan en lähde kokeilemaan siipiäni. Nyt kun tämä mahdollisuus tuli syksyllä täysin puun takaa en hetkeäkään miettinyt että otanko tarjouksen vastaan.


Kuvia aikaisen aamutreeneistä hiekkarannalla, oli niin siistiä!


Kuinka kauan sitten olen siellä? En tiedä, enkä aijo päättää mitään paluuajankohtaa. Piia sanoi mulle kun viimeksi nähtiin ja puhuttiin Ruotsiin lähdöstäni, että älä suunnittele takaisin tulemista. Anna elämän virran viedä. Piia oli iloinen että pääsen "pois Suomesta" kokeilemaan siipiäni maailmalla. Itselleni ajattelin asettaa 6kk rajan. Puoli vuotta on yleensä se aika kotiutumiselle ja uusiin asioihin tottumiselle. Sitä ennen en haluaisi tulla kotiin. Elämä tulee olemaan mulle varmasti hyvin rankkaa siellä koska en ensinnäkään osaa Ruotsia sanaakaan. Englanti on hyvä ja pärjään sillä työtehtävissä, mutta on sanomattakin selvää että 90% keskusteluista siellä käydään Ruotsiksi, enkä luultavasti tule ymmärtämään niistä mitään moneen kuukauteen. Joten en mielellään haluaisi tulla heti maitojunalla takaisin, mutta koskaan ei voi tietää mitä käy. Olen kuitenkin iloinen että pääsen edes lähtemään ja sain tämän tilaisuuden.

Olen superkiitollinen siitä että saan Danten mukaan sinne. Olen iloinen että Danten omistaja on tyytyväinen siihen mitä sen kanssa olen saanut aikaan ja tahtoo että Dantte jää minun käyttööni. On kiva saada mukaan henkilökohtainen hevonen joka pysyy käytössäni ja jonka kanssa voi tehdä pitkän ajan tavotteita. Danten kanssa on tietenkin ajatus mennä alkukausi CNC105 luokkia ja sitten siitä siirtyä CNC* luokkiin jos kaikki menee hyvin. Ruotsissa on onneksi enemmän eritasoisia kilpailuja, niin että siellä on paljon helpompaa kouluttaa hevosta eteenpäin tavoitteellisemmin.

Olen kiitollinen. Minulla on ollut hyvä vuosi vaikka Danten kanssa ei kenttäkisoja niin paljon päästy menemään kun oli ajatus. Mutta terveysasioille ei voi mitään ja meillä ei ole Danten kanssa kiire mihinkään. Minulla on asiat hyvin. Käyttööni on annettu hieno ja potentiaalinen hevonen, minulla on rakastava poikaystävä ja perhe. Paljon ihania ja tukea antavia ystäviä ympärillä. Valmentajia jotka uskoo muhun ja kannustaa eteenpäin. Sponsoreita jotka tukee. Mitä minä voisin enempää tarvita? No rahaa ehkä, mutta raha ei takaa onnea. Olen aina ajatellut että en halua että raha on este etenemiselleni ratsastuksessa. Raha toki helpottaa paljon mutta olen aina halunnut näyttää kaikille että pystyy sitä pääsemään eteenpäin kovalla työllä ja uskomalla unelmiinsa. Toki se vaatii paljon enemmän työtä ja uhrauksia mutta se ei ole mahdotonta.

Haluan toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2016! 
Muistakaa mitkä asiat ja ketkä tekivät teidän vuodesta hyvän :)


"Aikamoista akrobatiaa"

tiistai 22. joulukuuta 2015

... sanoi Piia viime perjantain estevalmennuksessa.


Ihana Dantte ennen tunnin alkua :)


Meillä oli tosiaan 18.12. perjantaina taas Piia Pantsun valmennus meidän kotimaneesissa. Tällä kertaa menin vain Danten kanssa. Myös Danten omistaja Emppu pääsi vihdoin paikanpäälle seuraamaan meidän treenejä :)

Dantte oli todella jännittynyt ja villillä tuulella. Jo alkuraveista lähtien se juoksi pää kolmantena jalkana ja sain kokoajan hidastaa sitä. Laukassa verryteltiin puomeilla ja sitten otettiin yksittäisille esteille pitkillä sivuilla. Aina esteen jälkeen meidän piti laukata maneesin päätyyn ja tehdä täyskäännös kohti nurkkaa puomin yli. Tämä oli aika vaikeaa Dantelle joten sain jäädä hetkeksi yksikseen tekemään volttikahdeksikkoa puomeilla. Dantte teki 2 ekaa puomia ihan hyvin, sitten se kuumui ja hermostui ja takajalat olivat kokoajan solmussa. Sitten taas kun tuli muutama hyvä suoritus niin lopetettiin siihen. 

Sitten hypättiin yksi rata pienenpänä ja sitten isompana. Toisella rundilla Dantella nousi kierrokset liian korkeaksi ja en saanut käännettyä sitä sarjalle kun se juoksi ulkoapuja päin. Sen jälkeen se veti aikamoista siksakkia että siinä sai kyllä 100% keskittyä että pysyy Danten menossa mukana. Uusilla lähestymisillä saatiin sarjakin onnistumaan ilman päin juoksemista. Lopuksi Piia käski minun laukata isoa laukkaa ympäri maneesia kevyessä istunnassa ajatellen maastoesteitä. Sitten sain käskyn tulla pitkän lähestymisen okserille jota oltiin nostettu n. 120cm korkuiseksi. Hyppy sujui ihan hyvin ja Piia käski tulla uudelleen samalla tavalla isoa laukkaa niinkuin maastoesteelle. Tällä kertaa este oli jo aika iso, varmaan 135cm. Sadasosasekunnin ajan kauhistuin että hui hel*etti kun on iso mutta päätin luottaa dantteen ja painelin kohti. Hyppy onnistui tosi hyvin ja lopetettiin siihen. Huomattiin myös että kun estekorkeus nousee niin Dantte lopettaa pukittelun ja tulee paljon kuuliaisemmaksi. Heti kun sen täytyy keskittyä ja ponnistaa oikeasti ei sillä ole enään aikaa sekoiluun.

Vaikka alku oli vaikea ja Dantte oli aika villillä tuulella jäi valmennuksesta hyvä fiilis. Loppua kohden se rauhottui ja rupesi tekemään parempia hyppyjä. Joten koko tunti ei mennyt ihan sekoiluksi. Piia totesi valmennuksen aikana että aikamoista akrobatiaa! Myös äitini oli pitkästä aikaa katsomassa valmennusta sydän syrjällään peläten joka kerta kun Dantte pukitti että koska tipahdan alas. Piian kanssa juteltiin tosta Danten tavasta potkia. Piia sano että hänelläkin ollut samanlaisia hevosia ja yleensä se tapa on aika vaikea murtaa pois. Se voi olla lähtösin jostain ongelmista selässä ja vaikka ongelma oltaisiin saatu hoidettua ja se olisi "vanha" niin hevosen jännittyessä se tapa tulee esiin vaikka selkää olisi hoidettu. Joillakin pukittelu rauhoittuu iän myötä ja joillakin se pysyy aina. Piia sanoi että mun täytyy vaan oppia elämään ja ratsastamaan sen mukaan. Mahdollissimman vähän painetta hevoseen.




Piian valmennusta edeltävällä viikolla 9.12. keskiviikkona käytiin treenaamassa Riders Innin maneesissa. Marjo tuli pitämään meille sinne estetunnin. Oli kyllä ihanaa päästä hyppäämään isoon maneesiin hyvälle pohjalle ja ennen kaikkea rataa! Dantte oli tällä kertaa paljon rauhallisempi kuin piian valmennuksessa. Sain kyllä taas huomata ettei ratatreeniä ole tullut tehtyä hetkeen. Välillä otin eri suhteutetuille linjoille yhden askeleen liikaa tai kadotin rytmin, saatoin laukata reippaasti 3 eteen ja sitten ratsastaa taakse kaksi. Toki tämä hakeminen johtui myös siitä, että Dantte oli paljon paljon kuuliaisempi pidätteille! Se tuleekin nykyään todella herkästi takaisin joten siksi jäin helposti ratsastamaan liikaa takaperin kun olin tottunut vanhaan Dantteen. Dantte lähti hyvin myös aina pohkeesta eteen kun tarve vaati, eli kaasu ja jarru toimivat kivasti! 

Kaarteet aiheuttivat myös tällä kertaa ongelmia, varsinkin jos jouduin tekemään muutoksia jollain linjalla niin heti esteen jälkeen sain kyllä protestia heti siitä Dantelta pukkien merkeissä. Suhteutettu linja pitäisi ratsastaa niin siististi samassa rytmissä että jätkä ei suutu. Ei kai siinä, ihan reilu peli jos vaadin Dantelta tarkkuutta ja kuuliaisuutta niin Dantella on oikeus vaatia sitä myös minulta, hah! :D Koulutamme siis toisiamme! Kokonaisuudessaan valmennus meni kuitenkin hyvin ja saatiin hyvin korjattua mun virheitä ja lopputunnista jo pääsin vähän sisään siihen miten Dantte nyt toimii kun se ei olekkaan enään vahva!  Marjokin oli tosi tyytyväinen meihin, naurettiin ja muisteltiin kuinka villi Dantte oli vielä viime talvena ja kuinka paljon hevonen on rauhoittunut ja muuttunut menneen vuoden aikana, vaikka pylly välillä vielä lentääkin :)





Tällä hetkellä ollaan ajamassa pohjoiseen poikaystäväni kanssa. Mennään viettämään joulua 90-vuotiaan mummini luokse. Ihanaa päästä maalle jouluksi ja saada valkoinen joulu <3


Dantte viimejouluna, silloin oli luta Etelä-suomessakin.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! :) 
Joulun jälkeen mulla onkin teille aika isoja uutisia ja muutoksia! 


Nähdään huomenna Tampereella!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Lauantaina suunnataan kohti Tamperetta! Siellä on Playsson.netin järjestämä Blogiexpo - tapahtuma. Minut löytää sieltä Kisamatkalla- standilta Senni Vilanderin kanssa hengailemasta. Tulkaa paikan päälle ja morjenstamaan meitä, meidän kanssa voi tulla juttelemaan kenttäratsastuksesta ja ihan mistä tahansa! :) 

Kisamatkalla arpoo myös yhden Gopro paketin osallistujien kesken. Pakettiin sisältyy kamera, kypärähihna ja muistikortti (arvo n. 200e). Joten siinä on jo hyvä syy ilmaantua paikalle! Playsson.netin kautta löydät lisää tietoa tapahtumasta! En voi linkittää tähän sillä päivitän puhelimella. Linkki Playsson.nettiin löytyy tuosta oikealta sivupalkista.


 
Innolla jään odottamaan lauantaita, nähdään Tampereella! 
 

28.11. Aira Toivolan istuntaklinikka & asiaa kevyestä istunnasta.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Postauksen kuvat (c) Anna Weckman, kiitos!

Viikko sitten sunnuntaina 28.11. olimme Danten kanssa Aulangon ratsastuskeskuksessa Aira Toivolan istuntaklinikalla. Tapahtuman järjesti blogiportaalimme Playsson.net. Ohjelma alkoi jo klo 9 aikaan aamulla, mutta meidän vuoro oli vasta klo 11. Pääsimme kuitenkin ajoissa paikalle ja kerkesimme värjötellä viileässä katsomossa tovin poikaystäväni kanssa kunnes saimme lähteä laittamaan Danttea kuntoon. Tähän väliin on pakko sanoa että kylläpäs Aulangon ratsastuskeskuksen uusi maneesi ja talli oli hieno! Oli todella kivat puitteet ratsastaa ja hyvä kokemus Dantelle kun sillä on tapana jännittyä uusissa paikoissa.

Tulimme maneesiin noin 15minuuttia ennen minun ja Sennin ryhmän alkua. Maneesin päätyyn oli rajattu pieni alue missä saatiin vähän verrytellä itsekseen. Dantte oli kovin pörheänä, se porhelsi ilmavaa showravia kaula kuin wc-ankalla. Koitin siinä saada tahtia vähän rauhallisemmaksi ja kaulaa rentoutumaan. Vaikka Dantte oli jännittynyt se oli silti tosi hyvä ja kuuliainen ratsastaa. Ei yhtään ollut sellaista tunnetta että se juoksisi alta tai avuilta pois, mikä oli tosi kiva juttu!

Pian päästiinkin sitten kiertämään koko maneesia ja Aira esitteli meidät yleisölle. Dantte taas innostui vetämään showravia pitkin maneesia kunnes sain sen etujalat pikkuhiljaa taas hallintaan. Se on niin sympaattinen kun uusissa paikoissa se haluaa olla näyttävä ja ryhdikäs! Ihan kuin se ajattelisi "katsokaa kuinka hieno olen, osaan ojennella etujalkojani todella korkealle!" :') No, ei Dantte saanut kauaa esittää showmiestä kun jouduttiin molemmat hommiin.

Ensiksi työstettiin istuntaa ihan kevyessä ravissa uraa seuraten ja tehden voltteja. Danttea koitettiin saada rentoutumaan ja pidemmälle kaulalle sieltä kerältä minne se aina sukeltaa turhan helposti. Näytettiin yleisölle esimerkkiä mitä tapahtuu kun menen mun vanhaan takanojaiseen ja terävään kevennykseen. Dantte lähtee samantien juoksemaan alta jännittyneenä ja yhteys siihen niin sanotusti katkeaa. Heti kun taas sain istuntani Airan ohjeiden mukaan Dantte rentoutui selkeästi ja jäi istuntani alle odottamaan.



Sitten ruvettiin harjoittelemaan ravissa kevyttä istuntaa. Se oli kyllä tosi rankkaa, mutta itse vähän hullunkiilto silmissä nautin siitä poltteesta koko kropassa. Yllätyin kuinka hienosti ja rennosti Dantte osasi olla vaikka olin kevyessä istunnassa ravissa. Ei lähtenyt alta vaan pysyi siinä, mun kanssa. Ravin jälkeen harjoiteltiin kevyttä istuntaa vielä laukassa. Treenin aikana huomattiin myös kuinka paljon mun kevyt istunta vaikuttaa Dantteen. Heti kun menin mun "vanhaan" asentoon niin Dantte jännitti koko ylälinjan ja selän pyrkien altani pois. Sitten kun taas kytkin keskivartalon lihakset, kyljet ja avasin lonkat ja toin rintakehän eteen niin Dantte rauhoittui sekunnissa. Taas se oli tyytyväinen ja rauhallinen kun minä kannoin itseni omilla lihaksillani enkä vain keikkunut jalkojen päällä jalustimilla. Ihan järkyttävän suuri ero ja vaikutus hevoseen. Klinikka oli tosi antoisa ja sain hyvät eväät taas kotiharjoitteluun. Kevyt istunta kannattaa työstää kuntoon talven ja alkukevään aikana.

 Sillä mikään ei ole ikävämpää kuin se ettei ratsastajalla ole voimaa ja kuntoa pysyä siellä hyvässä tasapainoisessa kevyessä istunnassa sen maastokokeen ajan. Miten voit sitten keskittyä tehtävien ratsastamiseen jos kaikki voimat ja ajatukset menee siihen ettei jaksa olla irti satulasta. Liian paljon 2-tason tai jopa 3-tason luokissa näkee sitä että istutaan siellä satulassa koko radan ajan tai puoliksi takapuoli paukkuu satulan takakaareen kun jalat ja keskivartalo ei jaksa kantaa. Se on ratsastajan tehtävä olla niin hyvässä kunnossa kun tarve vaatii jotta hevonen voi suorittaa oman osuutensa parhaalla mahdollisella tavalla!

Tässä kumarruin kiittämään ja kannustamaan Lorea onnistuneen tehtävän jälkeen.
      Nordic Baltic Championships 2014 (c) Emmi Eskelinen

Kun kevyen istunnan harjoittelun aloittaa, se on alkuun aina todella rankkaa. Toki se on ihmiskohtaista, joillekkin se voi olla luonnostaan helppoa ja taas toisille vaikeampaa. Vaatii luonteen lujuutta että jaksat pysyä siellä ylhäällä vaikka jalkoja kuinka polttaisi, koska se polte menee ohi. Kun pääset sen tietyn rajan yli niin sitten se kevyen istunnan harjoittelu on puolet helpompaa. Se polte pitää vaan kestää vaikka hammasta purren. Itse aikoinaan kun aloitin kunnolla kevyen istunnan treenaamisen asetin aikatavoitteita. Ensin 2min laukkaa kevyessä istunnassa, sitten käyntiä välissä ja jalkojen pyörittelyä. Sitten taas 3 minuuttia, 4 minuuttia... Ja sitten vaan päivä päivältä nostat sitä ajan määrää. Jossain vaiheessa huomaat että voisit olla siellä kevyessä istunnassa vaikka loputtomiin. Mun jalkojen kestävyys on ihan hyvä tällä hetkellä, mutta oikeaoppisesti kevyeeseen istuntaan tarvitaan kaikista eniten niitä kuuluisia keskivartalonlihaksia.

Oli oikeasti tosi rankkaa olla siellä kevyessä istunnassa "oikein" niin että Danttekin oli tyytyväinen. Joudun todella tehdä tämän talven hommia jotta kykenen säilyttämään saman asennon kesällä maastoradoilla ja samalla keskittyen esteiden ratsastamiseen. Mitä korkeammalle mennään niin sitä tarkemmaksi asiat menee. Ei enää riitä se että jaksat seistä jalustimilla. Sun pitää löytää koko vartalon balanssi. Katsokaa vaikka Michael Jungin kevyttä istuntaa. Se on ihan järjetön!



Tässä videossa näkyy pitkälle että tällä äijällä on vatsalihakset mukana kevyessä istunnassa! 


Jätkä ei hievahdakkaan ja vaikka hevonen kompuroisi, horjuisi tai ottaisi epätasapainoisen hypyn niin ratsastajan tasapaino ei järky. Siinä on mun tavoite, että joku päivä pystyisin olemaan sielä selässä hievahtamatta vaikka mitä tapahtuisi. Tosin Michean Jung on alien, joten hänen kevyeeseen istuntaan tulen tuskin koskaan pääsemään, heh ;) Ja ehkä sen verran pitää vielä puolustautua, että kun mulla on pituutta melkein 180cm joten tasapainon säilyttäminen on mulle paljon vaikeampaa kun 160cm ratsastajalle. Varsinkin Danten kyydissä kun se on niin kapea.  Mutta ei silti mahdotonta! Pitää olla tavoitteita!

Tässä jonkin sortin videota klinikasta, mitä poikaystäväni kykeni kuvaamaan palelemisen oheella :D




Keskiviikkona mennään hyppäämään Riders Innin maneesiin! En malta odottaa!

Takaisin estetreeniin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Viime postauksen Piia Pantsun valmennuksen jälkeen ollaan Danten kanssa pidetty estevalmennustaukoa. Olen panostanut rahani kouluvalmentautumiseen ja hypännyt itsekseni sitten kertaviikkoon pieniä esteitä ja puomeja. Kun Dantella löytyi ne kinnerpatit kesällä niin haluan vähän säästellä sitä, enkä näe syytä treenata isoilla korkeuksilla nyt kun ensi kisakauteen on vielä aikaa. Itsekseni hypätessä olen ottanut työnalle opettaa Dantelle sen, että esteen jälkeen täytyy heti olla kuulolla.

Tähän asti olen antanut sen vähän "viedä" minua läpi kaarteiden suu kovana koska niin se on pysynyt suht tyytyväisenä ja tasaisena ilman ylimääräisiä kierroksia. Mutta jos ajatellaan että ensi kaudella pitäisi päästä sinne 120cm luokkiin ja 1* kenttäkisoihin, pitää kontrolli ja yhteistyö olla kunnossa. 120cm radalla pitää pystyä jo vaikuttamaan hevoseen pehmeästi ilman että hevonen protestoi koska se on niin innoissaan että haluaisi vaan mennä täysiä kohti seuraavia keppejä.

No, nytkun sitten Dantte tulee pidätteistä läpi esteiden jälkeen niin se prostestoi kontrollia pukittelemalla. Toki ainahan se on pukitellut jos sitä hidastaa hypätessä. Mutta säännöllisessä valmennus- ja kisarytmissä ne pukit ovat jääneet aika vähälle. Nyt kun on ollut taukoa isommista esteistä ja kunnon treenistä niin pylly tuntuu lentävän tiuhaan kun kättä vastenkaan ei voi enään juosta :') Dantte ei siis malta pysyä nahoissaan, kirjaimellisesti.

Tänään oli siis todella tapahtumarikas eka valmennus 1,5kk tauon jälkeen. Alkuverkka meni ihan ok mutta sitten kun ruvettiin hyppäämään puomi-kavaletti-puomi yhdistelmää pääty-ympyrällä, osottautui se vaikeaksi vasempaan suuntaan. Dantte painoi aina ensimmäisen puomin jälkeen täysin vasenta pohjetta päin ja hyppäsi kirjaimellisesti ihan yhdistelmän sisäreunaan. Siinä kun sitten yritin jumpata kylkeä ja saada sisäpohjetta läpi se protestoi sitä ristilaukalla ja potkuilla. Voi olla että se oli vähän jumissa, ja ehkä olikin, mutta paljon me kyllä saatiin tehtyä töitä että saatiin hevonen avuille ja rauhoittumaan. Valmennusvideosta tuli tosi pitkä vaikka yritin ediotoida näistä pääty-ympyröistä aina alkupätkät ja sitten onnistuneet loppupätkät. Oikeasti niitä pääty-ympyröitä tuli ratsastettua 10x enemmän että saatiin asiat läpi :D

Loppua kohden meno rupesi tuntumaan jo ihan miellyttävältä ja Danttekin malttoi keskittyä itse asiaan eikä kumipalloiluun. Lopputunnista kun hypättiin vähän isompaa niin mokasin yhden lähestymisen pystylle. Valuin ulos kaarteesta ja mitään etäisyyttä esteelle ei ollut. Dantte oli onneksi fiksu eikä lähtenyt hyppäämään läpi vaan loikkasi oikealle. Melkein tipahdin tässä yhteydessä sillä kumiohjat olivat ihan kuin öljytyt kun Dantte oli hikoillut. Ohjat suorastaan liukuivat nyrkeistäni ja meinasin tipahtaa selälleni maahan mutta sain kun sainkin tasapainon haltuun ja pysyin kyydissä :D Hah! Vielä ei mennyt "tippumisneitsyys" Danten kanssa. Kyydissä ollaan pysytty jo vuosi. Nyt kuitenkin kun sanon näin niin tipahdan huomenna *kopkopkop*.

Eipä siinä kummempia. Mun mielestä loppujen lopuksi valmennus oli onnistunut sillä pitkän työstämisen jälkeen Danten ratsastettavuus tuli hyväksi ja pehmeäksi. Vaikka mäkin mokailin pari kertaa niin osasin ottaa ne huumorilla. Joskus vuosia sitten olisin ajatellut että koko tunti meni päin peetä koska mokailin niin paljon. Olisin angstannut ainakin viikon ja katsonut videot 100 kertaa tuijottaen virheitäni. Nyt osaan ajatella että hups keikkaa virheitä sattuu ja eikun uudestaan! Vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä, joten niistä on turha ottaa liikaa paineita, niinkun joskus otin. Ensi viikolla meidän olisi tarkoitus mennä hyppäämään Riders Innin maneesiin Marjon tunnille. En malta odottaa! Saa nähdä rauhoittuiko Dantte vähän tästä valmennuksesta vai onko menohaluja vielä yhtä paljon viikon päästä ;) Tätä ne hyppytauot teettää..




Jos verkka ja ympyräralli ei kiinnosta, hyppääminen alkaa kohdasta 4:20 -> :) 

Missä kirjoitusmotivaatio?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa minusta on tuntunut siltä etten saa aikaseksi kirjoittaa. Monta kertaa olen avannut tyhjän tekstikentän aikeissa kirjoittaa blogiin, mutta mitään ei vain tule. Olen bloggaajana sellainen, että jos haluan kirjoittaa haluan kirjoittaa pitkästi, enkä tähän tyyliin: "Tänään ratsastin kentällä koulua, meni ihan hyvin.". Se ehkä on minun "ongelmani" bloggaajana. Helposti blogi jää päivittämättä kokonaan jos minulla ei riitä paukut kirjoittamaan laajasti. Mutta voisin olettaa, että te lukijat haluaisitte mielummin edes niitä lyhyitä kuulumisia useammin kun sen että blogi elää hiljaiseloa koska en kerkeä/jaksa kirjoittamaan laajasti ja usein.  Olenko oikeassa? Myös kommentoijien katoaminen saa sellaisen fiiliksen ettei ketään enää kiinnosta eikä kukaan enää lue blogiani. Vaikka voin syyttää siitä kyllä ihan itseäni epäaktiivisuudella ja vastaan kommentteihin todella hitaasti. Olen yrittänyt panostaa senkin suhteen. Silti jokainen kommentti on minulle tärkeä ja piristävä :)

Niinpä ajattelin etten ota enää paineita tekstin pituudesta, vaan jos en jaksa kirjoittaa pitkästi niin voin tulla lyhyestikkin päivittämään blogia. On kai se tyhjää parempi? Kirjoitan sitten laajasti kun tekstituottaminen on taas helpompaa ja sujuvampaa.

Maastossa porukalla. Brego käsihevosena ja Saara ja Eemeli mukana! 

Viimeksi kerroin teille Laakson alue-estekilpailuista. Sen jälkeen ollaan keretty treenaamaan, maastoilemaan paljon, käymään Järvenpään alue-estekisoissa ja Hyvinkään seurakoulukisoissa. Muutama kuukausi sitten hyvä ystäväni Saara muutti hevosensa kanssa meidän tallille! Ollaan tunnettu 12 vuotta ja me aloitettiin samassa ratsastuskoulussa ja saatiin ekat omat hepat samaan aikaan. Sittemmin ollaan oltu eri talleilla hevosten kanssa mutta nyt päästiin taas samaan talliin! Niin kivaa! :)

4.10. oli Järvenpäässä alue-estekisat. Kisat pidettiin maneesissa ja hypättiin Danten kanssa 100cm ja 110cm. Poikaystäväni oli mukana auttamassa ja oli kiva kun meidän tallilta ajoi 5min kisapaikalle :D Oltiin ajoissa paikalla mutta taas jotenkin siinä pääsi käymään niin että tuli hirveä kiire ja juoksin radankävelyn läpi jotta kerkeän verryttelemään sillä lähdin luokassa neljäntenä. Onneksi nopea radankävely kannatti ja kerkesin verrytellä ihan ok:sti ennen radalle lähtöä. Dantte oli tosi innoissaan mutta silti kuuliainen, tuli aina pidätteistä läpi! Tuloksena puhdas rata, viimeiselle esteen mokasin taas ihan totaalisesti. En tajua mistä mulle on tullut nyt tavaksi sekoilla viimeisen esteen lähestyminen. Tein samalla tavalla Laakson kisoissa ja nytkin ensin pidätin ja sitten olinkin että mennään vaan kaukaa ja sitten tuli puolikas askel ja Dantte pelasti ja hyppäsi puhtaasti yli vaikka ratsastin päin peetä. Ihana hevonen! Puhtaasta radasta huolimatta aika ei riittänyt sijoille, mutta se ei haitannut sillä olin iloinen Danten hyvästä ratsastettavuudesta.





110cm luokka meni myös hyvin, kerran puomi kolahti mutta onni oli puolellamme ja se pysyi ylhäällä. Nyt en myöskään uusinnan vikalle esteelle jäänyt nyppimään vaan ratsastin loppuun asti ja saatiin puhdas rata ja sijoituttiin toisiksi!! Olin todella iloinen, sillä ruusuke aina ilahduttaa aina ja ei oltu vähään aikaan sijoituttu Danten kanssa. Oli kiva päästä kunniakierrokselle! Näen todella usein palkintojenjaossa ratsastajia ja jopa voittajia jotka ovat naama nurinkurin. Mihin ihmisiltä katoaa se ilo ja arvostus sijoittumisesta tai voittamisesta? En ikinä ole kehdannut mennä noutamaan palkintoa naama nyrpeänä. Kai ne ihmiset sitten jotka sijoittuvat usein tottuvat siihen voittamiseen ja palkintojenjakoihin eikä siellä jaksa enään hymyillä. Itselleni sijoittuminen ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, saatika voittaminen.



Ollaan nyt syksyllä käyty paljon maastoilemassa ja olen pyrkinyt käymään 2x viikossa kiipeilemässä hiekkakuoppia käynnissä, jotta Dantte saisi mahdollisimman paljon voimaa taakse tukemaan kintereitä. Dantte on tajunnut mäkitreenin tosi hyvin eikä edes yritä ravata tai laukata. Kiivettäessä mäkeä se ojentaa kaulan pitkälle eteen alas ja puskee isoja pitkiä askelia. Hyvää treeniä! Vinkiksi siis muillekkin että kaikkein tehokkainta on tehdä mäkitreeniä käynnissä. Laukassa ja ravissa hevosen on paljon helpompi kiivetä mäkeä ylös kuin käynnissä :)

17.10. Lauantaina käytiin Hyvinkäällä seurakoulukisoissa ratsastamassa K.N. Special. Dantte oli ollut viimeksi kouluaitojen sisällä Nykarlebyn kenttäkisoissa Kesäkuussa, joten osasin odottaa että sijoitusta ei mennä hakemaan vaan kokemusta. Dantella on välillä sellaisia päiviä että se on jännittynyt kuin viulunkieli, säikkyy kaikkea ja kävelee päälle ja on todella pöljä. Nyt sitten sattui että Dantella oli juuri tällainen päivä kisapäivänä. Jo kotona se oli hankala käsitellä ja häsläsi kokoajan. Kisaverryttelyssä se oli todella jännittynyt wc-ankka enkä meinannut saada sitä mitenkään relaamaan. Sitkeän ratsastuksen myötä sain sen kuitenkin ihan kivan kuuliaiseksi ja rentoutumaan selästä. Mutta rataa kiertäessä ennen suoritusta se jännittyi ihmisistä jotka nousivat katsomoon ylös, joten sinne hävisi viimeisetkin rentouden rippeet.

Tällaisiin tilanteisiin kisahevosten täytyy oppia ja tottua enkä todellakaan syytä katsojia mistään. Mutta kyllä harmitti että meni sitten ihan pipariksi koko homma. En pystynyt päästämään ravissa Danttea yhtään eteen koska se juoksi kokoajan alta ja käpertyi niin lyhyelle kaulalle että tuntumaa oli lähes mahdoton säilyttää. Raviosuus oli täynnä kiemurtelua ja tahtirikkoja. Käynnissä Dantte tarjosi ravia kokoajan ja laukassa pylly lenteli kohti taivasta. Kyllä siellä muutama ihan jees pätkäkin tuli että saatiin 6,5 ja 7 numeroita, mutta sitten näistä ihan sekoilukohdista tuli niitä kakkosia ja kolmosia jotka laskivat pisteitä sitten ihan oikeutetusti. Lopputulokseksi 56% mikä oli mielestäni paljon siitä suorituksesta :D Mutta sydäntä lämmitti että tuomari pyrki palkitsemaan niistä kohdista mitkä saatiin esitettyä vaikka aikamoista sähellystä se koko rata oli.  Loppukommenteissa luki "Lupaavan oloinen hevonen jonka liikkeet eivät harmillisesti päässeet oikeuksiinsa jännittymisen vuoksi.". No, ei kun lakki kourassa kotiin ja lisää harjoittelemaan.

Dantte on oppinut liikkumaan kotona paljon rehellisemmin kohti tuntumaa pidemmällä kaulalla. Siihen on paljon helpompi vaikuttaa istunnalla ja se osaa jo hieman koota ja siirtää painoa takajalkojen päälle istunta-avuilla, mistä olen kovin ylpeä! Se on vasta nyt ruvennut tajuamaan kunnolla mun istunta-apuja ja sitten kun saan sen rennoksi niin sitä on tosi miellyttävä treenata ja ratsastaa kun se kuuntelee vatsalihaksia niin hyvin. Siksi ehkä vähän petyin Hyvinkään kisasuoritukseen sillä liikkuminen on ollut ihan toisella ulottuvuudella kotona. Mutta Dantte on niin kuumakalle että saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään viilipyttyä kouluradalla. Aika näyttää.

22.10. torstaina meillä oli Piia Pantsun treenit! Pitkästä aikaa pääsin Piian silmän alle treenaamaan ja vielä molempien poikien kanssa, eli Danten ja Bregon :) Piiakin vitsaili nähdessämme että miksi olen lintsannut hänen tunneiltaan :D hah! Monet valmennukset ovat olleet päällekkäin töideni kanssa ja rahatilanteeni on ollut niin tiukka ettei minulla ole ollut varaa pistää sellaista summaa yhteen valmennukseen, vaikka Piian valmennuksista kovasti pidän ja hän tuntee minut ratsastajana joten saa mut aina hyvin töihin. Piian valmennuksen hinnalla saan kuitenkin lähestulkoon 3 valmennusta kotivalmentajaltani. Bregolla on ollut vähän maha sekasin joten se oli aika jännittynyt tunnilla mutta silti mielestäni suoritti pääpiirteittäin hyvin. Yksi sekaannus yhdelle okserille tuli ja hypättiin siitä läpi mutta ei se haitannut, sen jälkeen brego hyppäsi vielä tarkemmin :D hah!



Verkassa katsottiin hevosten suoruutta ja sitten tehtiin laukanvaihtoja puomien yli mikä ei sujunut kauhean hyvin. Dantte oli pukittelutuulella joten vaihdot olivat sille vaikeita. Tunnilla oli jumppaa, tiukkoja käännöksiä, suhteutettuja, eteen, taakse, käännä. Matkustelemaan ei siis päässyt vaan pääsin kunnolla harjoittelemaan esteratsastustaitojani. Oli ihana kuulla Piialta että Dantte on mennyt paljon eteenpäin ja näyttää paljon terveemmältä ja urheiluhevoselta. Toki se on vieläkin hoikka mutta siitä hevosesta tuskin koskaan saa lihaskimppua, se on vaan sen tyyppinen silakka :) Myös oma esteratsastus on rohkaistunut mutta ratsastan vieläkin etäisyyksiä liikaa kädellä. Piia sano että multa löytyy tekninen osaaminen pohjalta, nyt pitäisi luottaa enemmän tunteeseen ja luottaa itseeni ja omaan taitooni. Helppo nakki, vai miten se meni..

Syksy on ollut täällä Etelä-suomessa ihanan aurinkoinen ja kuiva!! Toivotaan että sateet pysyisivät mahdollisimman pitkään poissa. Tällaisesta syksystä minä nautin, kun saa nauttia luonnon kauneudesta ja maastoilla auringon paistaessa raikkaissa syysmetsissä :) Nyt yritän tsempata tämän blogin kanssa ja ilmoitella itsestäni useammin, vaikka sitten lyhyesti. Instagramia päivitän paljon ahkerammin, joten te joilla on instagram niin kannattaa seurata minua siellä! Nimimerkki on roosaemili4 :)




Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte minua vielä seurata ja höpötyksiäni lukea. Olette kaikki minulle tärkeitä!

Laakson aluemestaruudet 12.9.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kiitos kuvista Marika Puiravalle!

12.9. Lauantaina käytiin Danten kanssa Laaksolla hyppäämässä aluemestaruuksissa. Tosin me ei päästy kilpailemaan aluemestaruudesta mutta hypättiin avoimet luokat 95cm & 105cm hyvissä puitteissa, hyvällä pohjalla ja aurinkoisessa säässä :) Alunperin meidän piti hypätä näissä kisoissa 120cm senioreiden mestaruusluokassa mutta kesän takapakkien takia saatiin se tavoite unohtaa. En kerennyt julkaisemaan tätä postausta aikaisemmin koska lähdin 14.9. reiluksi viikoksi Ruotsiin ja Tanskaan heppamatkalle! Siitä kirjoitan seuraavassa postauksessa. Kisapäivä alkoi aikaisin klo 6 herätyksellä. Kisakamppeet päälle ja tallille. Ruokin hevoset ja hoidin Danten lähtökuntoon. Sitten muut tallin hevoset laitumelle ja Dantte traileriin ja menoksi.

Laaksolla vastassa oli Minna! Minna vuokrasi siis Lorea 3 vuoden ajan ja hänestä on tullut mulle kuin toinen isosisko :) Minnan kanssa purettiin Dantte trailerista ja pistettiin kuntoon. Minä lähdin kiireellä kävelemään rataa sillä olin hieman myöhässä. Onneksi kerkesin sitten ihan hyvin opettelemaan radan ja hoitamaan kanslia-asiat. Danttekin kerkesi kävellä 20min ennen verryttelyyn menemistä.



Kisakentän ja verryttelyn pohjat olivat tosi hyvässä kunnossa. Vähän jännitin että miten Laakson kenttä oli kerennyt kuivua pitkistä rankkasateista, mutta nyt se oli just priima. Verkassa Dantte oli taas tosi rento. Rento sillä tavalla että se kuunteli mua keskittyneesti mutta tietysti ravissa etujalat taas lensivät showravimaisesti kun oltiin kilpailuissa ;) Sain verryteltyä rauhassa että Danttekin pysyi nahoissaan. Tietysti sitten taas ennen rataa kun otin isoimmat hypyt niin se vähän kuumui mutta pysyi kuitenkin kuuliaisena mikä oli positiivinen juttu!

95cm luokan arvosteluna oli a.2.0. Tiesin että isoilla kisakentillä käy helposti niin että ratsastajalla jää pakki päälle. Joten päätin että otan pitkän pätkän laukkaa ennen ekaa estettä ja koitan ajatella koko radan eteen eteen eteen, etten jäisin nyppimään. Käänsin myös niissä kohdissa sen verran mikä oli meidän tän hetkiselle tasolle sopivaa. Mielestäni rata sujui tosi hyvin, harmiksi neljänneltä esteeltä tuli hipaisuna takajaloilla puomi alas. Enää ei tullut kamalia rykäisyjä ja rytmin katkeamisia, vaan tempo pysyi samana ja suoritus oli tasainen. Puhtaalla radalla oltaisiin oltu neljänsiä, mutta pudotuksen kanssa suoritus oli nopein nelonen joten jäätiin toisiksi ei-sijottuneiksi.




Tässä välissä hypättiin ponien ja suomenhevosten aluemestaruudet joten Dantte sai käydä trailerissa syömässä ja lepäämässä. Oltiin seuraavassa luokassa vasta 32 lähtijöitä joten kerkesin hyvin kävellä radan ja katsoa muutamat suoritukset ennenkuin lähdettiin laittamaan Danttea kuntoon. Dantte käyttäyty tosi kiltisti ja oli kuin mikäkin mammanmussukka! Koitin tehdä verryttelyssä lyhyen verkan ettei se väsyisi. Radalla se kuitenkin taas innostui ja kuumui mutta ratsastettavuus pysyi aika hyvänä ja Dantte odotti hyvin. Yhdellä linjalla päästin sen vähän menemään kun oli aikaratsastus luokka niin Dantte ei kyllä kysellyt yhtään että mennäänkö vai eikö mennä :D Hah!

Tässä luokassa tuli 2 pudotusta. Ensimmäinen tuli kolmannelta esteeltä kun tultiin vähä lähelle kaarteesta ja Dantte hipaisi puomin takasilla alas. Toinen tuli sarjan A-osalta kun sarjaväli oli aika lyhyt joten koitin olla aika pystyssä ja istua vastaan että Dantte lyhentäisi itseään sarjaväliin mutta se kostautui takajalkapudotuksella kun nousin liian aikasin pystyyn hypyssä. Mutta kokonaisuutena rata oli mielestäni hyvä ja Dantte tuntui taas paljon paremmalta kuin viime kisoissa :)



Vaikka molemmilta radoilta tuli pudotuksia lähdettiin silti tosi tyytyväisinä kotiin :) Dantte oli tosi kiva ratsastaa verryttelyssä ja radoilla. Sen ratsastettavuus kisapaikalla kehittyy kokoajan eteenpäin, mikä on tosi palkitsevaa!

Viime viikon maanantaina lähdin tosiaan 9. päiväksi Ruotsiin ja Tanskaan heppailemaan. Oli tosi huikea reissu ja sain sielä ison annoksen motivaatiota ja keskittymistä omaan ratastukseen. Mutta siitä reissusta kirjotan ihan oman postauksen mahdollisimman pian! :)

Tässä vielä muita Marikan ottamia otoksia kisoista :)


Keskittynyt Roosa radankävelyssä :D 







6.9. Keravan alue-estekilpailut

perjantai 11. syyskuuta 2015

Sunnuntaina käytiin Danten kanssa hyppäämässä sairaslomatauon jälkeen Keravalla 90cm ja 100cm luokat. Kilpailut pidettiin sääolosuhteiden takia maneesissa, mikä oli harmi koska toivoin pääseväni vielä ulkokentille Danten kanssa. Mutta luontoäidille ei kukaan mitään mahda ja oli se mukavampi kilpailla sisällä pitävillä pohjilla kuin liukkaalla kuraisella kentällä :)

Janeten kainalossa oli hyvä huilata luokkien välissä! =)


Mua vähän jännitti että kuinkahan villi Dantte olisi  kisatauon jälkeen, mutta se käyttäytyi tosi esimerkillisesti! Se oli niin kiltisti kuntoon laittaessa ja maasta käsiteltäessä. Verkassa se oli tosi kuuliainen ja innokas. Juuri ennen 90cm starttia sille jäi kyllä vähän kierrokset päälle verryttelyssä enkä meinannut saada edes yhtä pitkää sivua tasaista laukkaa ilman pukkeja. Onneksi pukit sitten kuitenkin unohtuivat suurilta osin sinne verryttelyyn.

90cm rata meni vähän jarru pohjassa. Tuntu että Dantte oli niin kovasti menossa että jos päästän sen menemään niin rytmi ja tasapaino katoaa enkä saa sitä enää pidätteistä takaisin. Meno oli aikamoista koikkaloikkaa välillä että sain kyllä keskittyä ihan täysillä että pysyin skarppina menossa mukana. Aikamoinen hiki olikin kun radalta käveltiin ulos :'D Tosi hyvin se kuitenkin kuunteli mua koko radan vaikka menohaluja oli paljon. Ratsastin ihan tietoisesti toisenkin vaiheen rauhallisesti ja hyvää suoritusta hakien. Tulokseksi tuli puhdas rata, mutta ei oltu lähelläkään sijoja hitaan ajan vuoksi.

Ensimmäisen luokan jälkeen oli vähän aikaa taukoa. Dantte käveli ja sai vettä ja heinää. 100cm rata oli aika sama, samat linjat mutta eri järkässä. Arvosteluna oli a.2.0 joten päätin että pyrin tässä luokassa sujumaan vähän paremmin mutta kuitenkin hallitusti. Suunnitelmani onnistui aika hyvin. Pystyin ratsastamaan rataa jos vähän enemmän löysin rantein eikä Dantte kadonnut minnekkään vaan odotti hienosti minua. Viidentenä esteenä oli okseri, jolle ryssin lähestymisen ihan kokonaan. Rupesin nyppimään liian myöhään ja ajauduttiin ihan pohjaan mutta hieno Dantte vaan kipusi puhtaasti yli ja niin saatiin tästäkin luokasta puhdas rata :) Aika ei edelleenkään riittänyt sijoille mutta olin supersuper tyytyväinen Danten suorituksiin! Se oikeesti skarppasi ja oli paljon paremmin jo ratsastettavissa toisella radalla. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin kotia kohti kahden 0-tuloksen kera. Kyllä huomasi että ratsastajallakin oli tauon jälkeen rytmi ja estesilmä hukassa. Mutta kyllä se sieltä löytyy taas treenaamalla ja ratoja hyppäämällä.




Tällä viikolla ollaan käyty kahdesti maastossa, Dantella oli yksi vapaapäivä ja keskiviikkona mentiin kavaletteja. Dantte oli tosi kuuma sinä päivänä ja alkuun yhdelle kavaletille lähestyminen kontrollissa oli todella hankalaa. Kun tarpeeksi kauan työstin asiaa, tein voltteja ennen kavalettia ja pysähdyksiä kavaletin jälkeen, rupesi Dantte tajuamaan ettei ryntäily ja kaahailu vain yksinkertaisesti kannata. Naks poks siitä yhtäkkiä tulikin superkuuliainen ja rauhallinen!! Se laukkasi ihan tyynesti ja 100 % kuunnellen kavaleteista yli, että jopa pari kertaa toin sen vahingossa ihan pohjaan kun se odotti ratsastajaa niin hyvin. Olin tosi tyytyväinen että se tajusi mitä pyysin siltä ja ajoin takaa. Muutaman "kavalettiradan" jälkeen lopetettiin treenit siihen.





Huomenna me mennään Laaksolle hyppäämään 95cm ja 105cm. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun olisi pitänyt hypätä näissä kisoissa senioreiden aluemestaruudesta 120cm tasolla.. Mutta sitten tuli tämä ikävä takapakki ja sairasloma tähän väliin, joten nyt aloitellaan uudestaan ihan rauhassa. Jos sitten talvella pääsisi sinne 120 radoille :) Jos nämä kisat menevät hyvin niin seuraavissa karkeloissa voidaankin hypätä taas 110cm korkeudella. Saa nähdä miten Dantte reagoi Laakson kenttään, kun siellä on niiiiiiiiiiin paljon tilaa :D Toivottaavasti menisi hyvin, nautitaan kauden viimeisistä ulkokisoista!

Tässä vielä lopuksi viime postauksesta uupunut valmennusvideo! Nyt sain kaikki ladattua nettiin kun tulin käymään vanhemmillani läppärin kanssa, heh!


Keuhkokuume selätetty ja Dantte takaisin treeniin!

perjantai 4. syyskuuta 2015



Nyt on selvitty keuhkokuumeesta ja olen taas elävien kirjoissa. Tauti oli todella sitkeä ja piti minut 3 viikkoa toimintakyvyttömänä.  Välissä kävin lääkärin luvalla töissä kokeilemassa ja jouduin lähtemään kesken sunnuntaipäivän lääkärin päivystykseen kun kehoni otti takapakkia ja olotila romahti. En jaksanut mitään enkä saanutkaan tehdä mitään. Sitten kun olo parani niin lääkäri silti kielsi nousemasta hevosen selkään koska sydänlihastulehduksen riski oli olemassa. Lähdin sitten viikoksi meidän mökille poikaystäväni kanssa ja myöhemmin kaverit tulivat perässä viettämään mökille viikonloppua. Mökkeily kyllä teki tosi hyvää mun päälle ja viikko hujahti tosi nopeasti hyvässä seurassa :)




Oli todella ahdistavaa sairastaa kun Danten kintereet olivat parantuneet ja hevonen tarvitsi liikuntaa. Onneksi ihana Elisa ja Ansku auttoivat Danten liikutuksen kanssa näiden viikkojen ajan maastoilemalla ja juoksuttamalla joten hevonen on pääsi kuntoutumaan sairaslomasta hyvin ja on taas treenikunnossa. Ilman Elisaa ja Anskua hevonen olisi ollut varmaan vaan laitumella keuhkokuumeeni ajan. Onneksi ei!

Olen nyt siis reilun viikon ajan saanut itse ratsastaa. Dantte liikkuu hyvin ja mielellään, on takaisin "oma itsensä". Mutta kyllä siitä huomaa että voimaa ja lihaksia on kadonnut ja se tietty "raami" on kadonnut. Perusratsastuksessakin joutuu keräilemään niitä palasia joka puolelta kun koko ratsu tuntuu "huojuvan" alla ja etujalat viuhtoo joka suuntaan.  Tähän ei auta kun tehokas tiivis istunta ja vatsalihakset! Mutta tän hevosen kanssa on niin kiva tehdä töitä koska se aina parantaa päivä päivältä. Joskus sillä on tietenkin överihuonoja päiviä ettei mistään tule yhtikäs mitään (niinkuin kaikilla hevosilla ja ratsastajilla!), mutta pääosin se palkitsee tasaiseen tahtiin mun ratsastusta kun se kehittyy ja paranee. Eilen jo kouluratsastusta treenatessa se väläytteli jo tosi kivoja ja rentoja pätkiä rehellisessä peräänannossa.

Viimeviikon keskiviikkona Marjo tuli hypyttämään meitä pitkästä aikaa. Dantella sattui olemaan sellainen dinosauruspäivä, että se käveli joka paikkaan kuin kirahvi ja pelkäsi joka paikkaa. Pärski ja puhisi kuin joku dinosaurus! Valmennuksesta ei meinannut tulla mitään kun jarrut oli hukassa ja puskassa vaani 10 sapelihammastiikeriä :'D Dantte oli niin innoissaan esteistä ettei se vaan meinannut pysyä nahoissaan. Meno tuntui ihan samalta kun ensimmäiset hyppykerrat Danten kanssa sen tullessa minulle. Hypättiin lopuksi n. 90cm rataa. Onneksi lopputuntia kohden se rauhottui ehkä hieman niin että jo osa pidätteistä meni läpi.

Eilen keskiviikkona meillä oli toinen estevalmennus. Sovittiin viimeks Marjon kanssa että menen Dantella hyppäämään Keravalle 6.9. aluekisoihin 90cm ja 100cm. Meno tulee varmasti olemaan vauhdikasta mutta tää hevonen paranee vain kisoja kiertämällä ja ratoja hyppäämällä :) Sitten 12.9 olisi Laaksolla aluekisat myös missä olisi kivasti 95cm ja 105cm luokat. Näiden kisojen jälkeen jos ne menee hyvin voidaankin sitten palata 110cm tasolle.



Eilinen valmennus menikin sitten jo paljon paremmin kun viikon takainen. Tietty ratsastajalla on edelleen rytmi ja säädöt vähän hukassa mutta ne tulee takaisin vain hyppäämällä. Dantte oli innoissaan ja kun verkattiin alkuun kavaleteilla tarjosi se usein ristilaukkaa ja pukkeja. Se ei oikein halunnut tulla pohkeen ja ohjan väliin ja oli taas vähän levällään. Mutta ei tarvinnut montaa toistoa tehdä kun ristilaukat ja pukit jäivät vähemmälle :) Fiksu heppa! Lopuksi hypätiin sitten n. 90-100cm rataa. Alkurata meni ihan hyvin mutta sitten okserilla mulla meni pasmat sekasin ja Dantte hyppäsi kiltisti yli vaikka lähdin työntämään ilman etäisyyttä. Okserin jälkeen en saanut kerättyä itseäni tai hevosta ja hypättiin sarjakin vähän sinne päin. Rehellinen Dantte hyppäsi vaikka kuski ei ollut ihan kasassa. Lopuksi tultiin vielä okseri ja sarja uudestaan paremmalla suorituksella ja lopetettiin siihen. Yritin ladata videota tästä tunnista mutta mulla ei oo täällä uudessa kodissa kun kännykän netti niin videon lataus kestäisi 2 vuorokautta. Pitää ladata video kun pääsen Wifin ääreen.

Nyt odotan ihan hyvällä fiiliksellä Keravan kisoja vaikka onkin estesilmä vähän hukassa. Täytyy tehdä vielä ennen kisoja puomitreeniä ratatemmossa jotta saan harjoiteltua omaa silmää. Harmittaa suuresti, että meiltä meni kenttäkisakausi nyt ihan ohi. Tiedän että Dantella olis ollu annettavaa ja se olisi kisannut hyvin kansallista helppoa loppukauden. Mutta ei näille jutuille voi mitään, nyt tehdään syksy estekisoja ja treenataan talvi sitten ensi kevättä kohti.

Viimepostauksessani mainitsin että minulle oli tulossa kiva kouluheppa myyntiin. Sairastuessani keuhkokuumeeseen omistaja kuitenkin päätti pitää hevosen itsellään. Enkä yhtään ihmettele, kyseessä oli tosi selväpäinen ja kiva hevonen! Kerkesin tulla mainostamaan sitä vain liian aikaisin ;)

Niin tosiaan, muutin nyt vihdoin ja viimein omilleni uuteen kotiin. Muutin Bregon omistajan Anskun kanssa kämppiksiksi Järvenpäähän! Nyt on tallillekkin puolet lyhempi matka. Kulunut viikko on mennyt pakatessa muuttaessa ja stressatessa. En ole ennen oikeasti sisäistänyt kuinka rankkaa muuttaminen on. Toki olen monesti ollut muuttoapuna mutta se henkinen puoli on ihan oma juttunsa. Toivon että Dantte ja minä pysyttäisiin nyt terveenä ja saataisiin nauttia toivonmukaan lämpimästä ja pitkästä syksystä ennen synkän talven tuloa! Mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mitä vaan voi taas käydä. Eletään päivä kerrallaan.

Voihan keuhkokuume!

perjantai 7. elokuuta 2015

... ei siis hevosella, vaan "onneksi" minulla!

Heti viime postauksen jälkeen tulin kipeäksi. Mulla oli ollut jo pitkään kuivayskää mutta oireet paheni viikko sitten. Nyt olen ollut tässä 5päivää sänkypotilaana ja antibiottikuurilla. Maanantaina lääkäri epäili ensin mykoplasmaa ja sovittiin että tulen torstaina keuhkokuviin jos olo ei parane. No eilen sitten kävin keuhkokuvissa ja lääkäri soitti. Keuhkokuume, ainakin viikko lisää sairaslomaa.. Viikon päästä katsotaan mikä tilanne.

Kyllä ärsyttää, mulla piti maanantaina alkaa kesäloma ja vihdoin on ollut hienoja kelejä, niin meikäläinen makaa sisällä sängyssä märehtien... Murr! Tästä syystä myyntiheppakaan ei ole vielä saapunut kun en pysty sitä vielä ratsastamaan. Danttea on hoitanut ja liikuttanut Elisa ja sen vointi ja liikkuminen on kuulemma päivä päivältä parempaa :) ! Jihuu, jotain positiivista!

Nyt vaan päätä tyynyyn ja sormet ristiin että paranisin mahdollisimman nopeasti ja kunnolla jotta pääsen ratsastamaan näitä hepposia ja tekemään teille postauksen tästä myyntiruunasta! Kuulemisiin!


Blogi ajantasalle.

lauantai 1. elokuuta 2015

Brego Ypäjän kisaviikolla 9.6. Kuvat: Leena Kahisaari, kiitos! 

Heipparallaa! Nyt on aika päivittää blogi ajantasalle kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Nykarlebyn kenttäkisojen jälkeen Dantella oli ohjelmassa maastoilujakso. Ratsastin sillä viikon maastossa, koska se helposti kyllästyy työntekoon kentällä tai maneesissa. Kuitenkin n. viikko kisojen jälkeen Dantte muuttui oudoksi takajaloistaan. Se ei enää halunnut enään kantaa itseään takaosalla vaan muuttui ajoittain epäpuhtaaksi ja etupainoiseksi. Se halusi liikkua pitkänä takajalat tallissa kättä vasten, mikä on täysi päinvastaista siihen nähden miten se normaalisti liikkuu.

Noh, soitin sitten omistajille ja päätettiin, että vien Danten klinikalle tutkimuksiin. Dantelta löytyi pientä kinnerpattimuutosta, jonka takia kintereet olivat alkaneet oireilla. Sen takia meillä on mennyt Heinäkuu kevyellä ja hiljaisissa tunnelmissa. Tottakai harmittaa, että keskellä kisakautta tulee tällainen takaisku. Juuri kun Dantte toimi niin hyvin Nykarlebyssä ja meillä olisi tarjoolla kahdet kotikenttäkisat Keravalla.. Mutta ei voi mitään, tällaista se on hevosten kanssa. Kinnerpatit ovat kuitenkin varmaan yleisin "jalkavaiva" hevosilla ja suurinosa pystyy suorittamaan, elämään ja kilpailemaan niiden kanssa normaalisti kun akuuttivaihe rauhoittuu. Eläinlääkärin mukaan räikeästi sanottuna 50% kansallisen tason kilpahevosista on kuulemma kinnerpatit. Lorellakin diagnosoitiin kinnerpatit 2010 syksyllä ja hyvin se porskutti menemään niiden kanssa, kun kivuliain vaihe meni ohi. Eli nyt ei auta kun hoitaa Dantte parhaimmalla mahdollisella tavalla ja toivoa parasta! :)


Näin ollen mun ratsastusrintamalla on ollut Heinäkuun ajan hiljaista. Heti huomaa kun se päívittäinen treenaus jää pois niin rupee kroppaa turvottamaan ja tulee sellainen vetelä makkara olo. Se niin sanottu "korsetti" katoaa keskikropasta. Vyötärölle on varmaankin on kertynyt pari kiloa kun en ole jaksanut kuin käydä töissä ja hoitamassa Danttea. Kunnon hikitreeni on jäänyt pois vaikka kevyttä ratsastusta ja kävelytystä onkin ollut. Mutta toivonmukaan Dantte saa palata pikkuhiljaa treeniin ja mulle tulee ensi viikolla yksi kiva heppa myyntiin niin pääsen taas ratsastamaan! Superkiva ja kiltti 7v ruuna. 175cm korkea, hienot ja tahdikkaat liikkeet. Se on vielä osaamaton mutta veikkaan että sitä on helppo viedä eteenpäin koska se on todella tahdikas, kiltti ja herkkä ratsastaa. Eli jos etsit tai tiedät jonkun etsivän kivaa koulupainotteista hevosta niin pysykäähän kuulolla ;) Pistän ensi viikolla postausta tästä ruunasta!

Bregokin oli pitkään kevyemmällä kun sillä tuli Kesäkuussa Ypäjän kenttäkisojen jälkeen mekaaninen kaviokuume, josta voit lukea Anskun omasta blogista *KLIK*. Miten kisat sitten meni voit lukea täältä, koska en ole itse kerennyt niistä kirjoittamaan. Siksi Bregoakaan ei ole näkynyt kisoissa ja tuskin menee enää tällä kaudella kenttäkisoja. Anskun tämän hetkisen elämäntilanteen vuoksi kenttäkisat saavat jäädä luultavasti ensi vuoteen :) Mutta ollaan puhuttu että menisin sillä syksyllä estekisoja, jos Brego pääsisi starttaamaan ensimmäisen 100cm luokkansa!



Jos Dantte tulee nyt pian kuntoon, niin senkin kanssa olisi tarkoitus hypätä estekisoja ja päästä sinne 120cm luokkiin. Alunperin mulla oli tavoitteena hypätä Syyskuussa senioreiden aluemestaruuksissa 120cm, mutta sen kisan voin varmaan näillä näkymin kuopata. Tosin onhan niihin reilu kuukausi aikaa. Mutta jos päästäisiin sitten edes KERRA:n joukkueeseen aluejoukkuemestaruuksiin jossa hypätään 110cm korkeutta :)




Tässä teille vielä "täytevideo" tähän postaukseen. Marjon estevalmennuksesta ennen Nykarlebyä. Dantte oli sillon todella kuuma ja sekoili paljon, mutta loppua kohden saatiin sitä aika hyvin keskittymään ja laadukkaampia hyppyjä! Sillä kertaa Dantte tarjosi normaalia enemmän ristilaukkoja, joten en tiedä kielikö se selkäjumeista vai oliko silloin jo "pientä" oiretta kinnerpateista, who knows..

Ei kai tässä sitten muuta! Seuraava postaus tuleekin siis sitten ensi viikolla siitä myyntihepasta :) Pitäkäähän peukkuja että Danten jalat rauhottuisi ja Dantte pääsisi taas takaisin hommiin. Kuulemisiin!

27.-28.6. Nykarlebyn kenttäkilpailut

torstai 9. heinäkuuta 2015

Tätä kisamatkaa tukemassa:



(c) Tuulia Nelimarkka

Toissaviikonloppuna oltiin Danten kanssa kenttäkilpailuissa Uusikarlepyyssä. Postauksen julkaisu on vain kestänyt kun olen kisojen jälkeen ollut aamusta iltaan niin kiireinen etten yksinkertaisesti ole edes koneelle kerännyt vaan "pakollisen" sometuksenkin olen hoitanut puhelimella :D Nyt kerkeän päivittämään kun ajelemme mökille poikaystäväni kanssa niin voin tässä matkalla näpytellä läppärillä. Kisoihin lähdettiin kimppakyydillä Sennin kanssa. Torstai-iltana löysin itseni hakkaamasta päätä tallin seinään kun Dantte oli taas tiputtanut toisen etukenkänsä laitumelle. Juhannuksenakin se oli hukannut kenkänsä ja vasta maanantaina oli kengittäjä käynyt laittamassa uudet popot ja sitten jo torstaina oli toinen etukenkä pudonnut. Perjantai-aamuna oli tarkoitus lähteä ajamaan kohti Ypäjää Sennin luokse, joten oli sanomattakin selvää etten sen yön aikana saanut sille kenkää jalkaan. Onneksi Sennin kengittäjä oli niin ihana, että lupasi tulla laittamaan Dantelle kengän Sennin tallille Ypäjälle.

Perjantaiaamuna olin huojentunut että asiat järjestyy ja lähdin hakemaan Danttea laitumelta, mutta jätkä ei antanutkaan kiinni. Siellä se juoksutti mua ja muuta hevoslaumaa tunnin ajan!! Voin sanoa et rupes huumori loppumaan kun siellä sateessa koitin sitä kakaraa paimentaa.. Loppujenlopuksi kauraämpärillä maanittelemalla sain kuin sainkin vintiön kiinni ja päästiin lähtemään Ypäjälle. Perillä sainkin heti ottaa Danten ulos trailerista ja kengittäjä kävi laittamassa uuden kengän jalkaan. Minä kiitin vuolaasti ja Dantte päätti kiitokseksi puraista seppää kankusta... Voikun kiva :D

Sitten matkustettiinkin koko loppupäivä kohti Nykarlebyytä, pysähdyttiin kerran Seinäjoen raviradalla ja otettiin hepat ulos juomaan ja kävelemään noin puoleksi tunniksi. Sitten taas jatkettiin matkaa ja oltiin perillä joskus yhdeksän pintaan illalla. Purettiin tavaroita ja käytiin ratsastamassa hepat kentällä. Dantte oli alkuun aika pinkeä ja vastalaukoissa pyrki pukittelemaan, mutta hetken päästä se sai selän auki ja rentoutui mukavasti. Kentällä oli muutamia esteitä joten otin lopuksi muutaman hypyn jotta saatiin ristiselkää auki matkustamisen jälkeen. Iltaratsastuksesta jäi hyvä fiilis kisoja ajatellen. Sitten vielä letitettiin hepat illalla ja painuttiin itsekkin nukkumaan puolen yön aikaan kilpailualueelle missä Sennin perheen asuntovaunu olikin valmiina odottamassa :) Luksusta!

Lepotauko Seinäjoen raviradalla,

Aamulla sitten noustiin aikasin ja lähdettiin hakemaan hepat tallilta jossa ne yöpyivät kisaviikonlopun ajan. Oltiin hyvin aikataulussa ja pääsin ajoissa verryttelyyn. Verkka-aikaa oli juuri sopivasti, ei liian vähän eikä liikaa. Dantte oli tosi hyvä! Rento ja keskittynyt, olin ihan ihmeissäni ja sain muiltakin kommenttia että näyttääpäs se hyvältä. Verryttely oli maneesissa ja koulukoe ulkokentällä, joten osasin ennakoida, että radalla Dantte saattaa jännittyä ja kuumua. Yllätykseksi Dantte teki aika kivan suorituksen! Toki se jännittyi sen verran, että kaulan pituus lyheni taas 1/3 ja se helposti tiputtaa selän ja hakee kuolaimen taakse, mutta suurimmat jännityskohtaukset ja loikat jäivät pois. Raviohjelmaa oli jopa ihan mukava ratsastaa, laukassa meinasi kierrokset nousta ja ensimmäisessä vastalaukassa tulikin potku takasilla ja Dantte rikkoi raville. Käynnissä se jää vielä niin pohkeen taakse että se kävelee kuin känniläinen, suoruudesta tuli noottia siis. Kouluradalla sitä ei vaan käynnissä voi vielä ratsastaa jalalla eteen kun se rikkoo heti raville. Mutta nyt se sentään kävelee, eikä steppaile ja tarjoa kokoaikaa ravia.




Loppukommenteissa kehuttiin hevosen laatua ja liikettä, mutta kaulaa pitäisi saada pidemmäksi ja rennommaksi, mikä on ihan totta. Kun Dantte jännittyy niin se on ihan sama vaikka antaisin 10cm pidemmät ohjat, kaulan pituus on silti sama ja ohjat roikkuisi kuin pyykkinarut. Joten on se parempi että pidän siihen kontaktin radalla. Uskon että kokemuksen ja ratojen myötä se uskaltaa myös rentoutua radalla, pidentää niskaa ja kaulaa kohti tuntumaa.  Koska ennen se oli yhtä jännittynyt ja lyhyt verryttelyssä, nyt se oli verkassa jo tosi rento ja pitkällä kaulalla! Luokkaa tuomaroi 2 tuomaria, toinen antoi vajaat 62% ja toinen 55%. Mieltymyseroa siis selkeästi oli, mutta olin tyytyväinen suoritukseen ja tulokseen, olihan se Danten ensimmäinen tämän tason koulurata.

(c) Josefin Back

Iltapäivällä oli vuorossa rataesteet. Rata oli oikeasti aika haastava. Esteet olivat tapissa ja siellä oli tekemistä! Moni ratsastaja käveli rataa aika "järkyttyneenä". "Joo, onhan täällä tekemistä"- oli aika monen kommentti :D Rataa kävellessä tiesin sarjan jälkeen, että jos Dantte on villi ja tulee sarjalle reippaasti sisään en välttämättä kerkeä saada sitä valmiiksi seuraavalle pystylle jolle oli 90 asteen käännös sarjan jälkeen. Muuten rata oli mun mielestä kiva eikä jännittänyt minua liikaa. Verryttely oli aika kaaos, suunta oli vapaa joten siellä säntäili ratsukoita sinne tänne ja hyppäsi joka suuntaan. Dantte otti tästä tietysti kipinää kun jouduin vähän väliä tehdä täyspysähdyksiä kun joku tuli eteen. Sain kuitenkin ihan onnistuneesti tehtyä verryttelyhypyt mutta Dantte oli jo valmiiksi radalle lähtiessä ihan kuohuksissa, eikä päästy starttaamaan mieli rauhallisena ja keskittyneenä.

(c) Josefin Back

Rata sujui kuitenkin yllättävän hyvin, päätin ennen suoritusta, että yritän keskittyä siihen etten jää ratsastamaan takaperin vaan annan Danten edetä. Rata tuntui muuten hyvältä mutta juurikin sarjan jälkeen Dantte ei tullut pidätteistä takaisin ja otti sitten pudotuksen siltä pystyltä. Sen jälkeen otin sen kunnolla kiinni ja sitten taas pääsin ratsastamaan hyvin eteen ilman että kontrolli katosi. Tuloksena 4vp ja tyytyväinen ratsastaja. Toki se puomi olisi voinut pysyä ylhäällä jos oltaisiin tultu valmiiksi nopeammin mutta nämä ovat näitä oppimistilanteita. Sen pudotuksen jälkeen nimittäin Dantte tuli hyvin kiinni ja rauhottui, taisi itsekkin tajuta että meno meni vähän railakkaaksi.



Sunnuntaina oli sitten maastokokeen vuoro. Rata oli mun mielestä kiva. Ei mitään erikoista, hyvin selkeä ja reilu. Tiesin että Nykarlebyssä on reilu helppo ja siksi uskalsin tulla Dantella helppoon. Ainoat tehtävät oli hauta ja 18m kapea risu, ja sitten siellä meni sellainen mutkikas tie minkä varrella oli 3 risuestettä, siinä sai kyllä ratsastaa ja olla tilanteen tasalla koska esteet tulivat vähän yllättäen mutkien takaa. Ensimäisessä veteenmenossa oli vaihtoehto. Siitä sai joko hypätä alashypyn veteen tai kiertää maan kautta pienestä raosta. Ensimmäinen suunnitelma oli mulla että tottakai mennään alashyppy. Tulisin siihen rauhassa ravissa suoralla hevosella. Mutta sitten aamulla kun kävin katsomassa muutamia suorituksia ja näin muiden menevän vaihtoehdon kautta, muutin mieltäni. Ajattelin, että olisiko turhan ahnetta mennä suoraan alashyppy kun on "helpompikin" reitti tarjoolla. Sitten harmittaisi jos Dantte ottaisi kiellon alashypylle.

Verryttelyssä Dantte oli innoissaan, tiesi mitä on luvassa. Mutta oli mukava huomata että pystyin antaa sen edetä ilman että jarrut katosi. Alkurata oli kivasti raviradalla ja esteet pitkin etäisyyksin joten pystyin "testata" sitä että voinko antaa Danten edetä omaan tahtiinsa ilman että jarrut katoaa. Ja hyvinhän se pysyi avuilla! Olin ihan yllättynyt ja iloinen. Alkurata sujui siis kivalla imulla, trakehnerikaan ei pelottanut ollenkaan, sitten tultiin vedelle. Otin raville ja ratsastin pois reitiltä ja ohjasin veteen. Dantte olikin sitä mieltä että en mä tosta voi mennä. Se meni ihan lukkoon ja jotenkin hämääntyi. Yritin siinä tovin rohkaista veteen mutta ei se ollut menossakaan. Päätin sitten ottaa uuden yrityksen ja kokeilla alashyppyä jonka maalinja oli selkeämpi veteen. Siitähän se sitten meni veteen ilman ongelmia! Hiukan kyllä huvitti siinä rataa jatkaessa että vainiin, ei voi rannasta mennä veteen että alashyppy on mieluisampi :D Loppurata menikin tosi hyvin ilman mitään ongelmia. Dantella oli helppo ratsastaa tätä maastorataa ja oli ilo huomata etten tehnyt arviontivirhettä tuodessani sitä helppoon.



(c) Tuulia Nelimarkka

(c) Josefin Back


Radan jälkeen olin tosi iloinen ja tyytyväinen, mutta tottakai se veden kielto vähän kaiveli. Aika varmasti Dantte olisi mennyt ekalla kerralla jos olisin vain pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassani ja hypännyt suoraan alashypyn. Taas kerran opin, että älä tee niinkuin muut tekee vaan tee niinkuin itse parhaaksi koet ja tunnet hevosesi. Lopputulos ei siis ollut mairitteleva, mutta olin tosi tosi tosi tyytyväinen Dantteen. Se suoritti jokaisen osakokeen mielestäni hienosti, on se niin kiva hevonen! Se kehittyy kokoajan eteenpäin ja kisa kisalta parantaa suorituksiaan. Ja sen ratsastettavuus kehittyy kokoajan paremmaksi, olin superiloinen että maastossa pystyin ratsastaa sitä luottamuksella ja rennosti eikä jatkuva käsijarru pohjassa. Kehitystä on siis tapahtunut!



Pitkän viikonlopun jälkeen lähdettiin pikkuhiljaa Sennin suoritusten jälkeen ajelemaan kotia kohti. Olin aivan rätti, ihana Senni ajoi koko matkan takaisin Ypäjälle ja minä sitten ajelin loput 2 tuntia kotiin. Noin puoli 11 aikaa illalla tultiin perille ja vein Danten laitumelle ja rupesin purkamaan kamoja. Yllätykseksi Elisa kurvasi pihaan ja tuli halaamaan minua kukkapuskan kera ja auttamaan tavaroiden purkamisessa <3 Olin ihan yllättynyt, hullu nainen tähän aikaan ajaa tallille mua auttamaan ja onnittelemaan kukkien kera ekasta helpon startista. Ihana huomata että ystävät arvostavat mun suorituksia jopa enemmän kuin minä itse. Yhdessä purettiin tavarat, siivottiin traileri ja pääsin aikasemmin kotiin Elisan ansiosta :) Kiitos <3

Heinäkuu meneekin vain treenailessa ja seuraavat kenttäkisat ovat 2.8. Keravalla, mikäli saan sen päivän vapaaksi töistä. Toivotaan! Koitan nyt Heinäkuun ajan postailla sitten niistä treeneistä ja muista jutuista mitä on toivottu :) Hyvää kesää kaikille ja toivotaan lämpimiä kelejä loppukesäksi!