Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

28.3. Jokelan estekisat

maanantai 30. maaliskuuta 2015










Lauantaina aloitettiin kisakausi Jokeran järjestämissä seura-estekilpailuissa. Hyppäsin Breegolla 80cm ja 90cm, Dantella 90cm ja 100cm. Molempien kanssa lähdettiin metsästämään kvaaleja kenttäkisoja varten. Minulla oli lauantain ohjelmassa myös illalla omat syntymäpäiväjuhlat kotona (täytin 22 vuotta, wihii!), joten päätettiin lähteä kisoihin mahd. lähelle jotta kerkeäisin illan bileisiin, niinpä päädyimme menemään Jokelaan. Jokelan kisoissa on omat haasteensa, normaalia kapeampi maneesi, aikarajoitettu ryhmäverryttely maneesissa jne. Silti tykkään kyllä Jokelan kisoista kisaharjoittelupaikkana ja siellä on aina rento ja hyvä meininki, kiitos vaan Jokeran järjestäjäporukalle! :) Ja lisäksi meidän tallilta ajaa sinne n.15min. 

 Kisoihin meitä lähti minä, Ansku ja mun kenttäsisko Lotta Välimäki! Lotta tuli koko viikonlopuksi mun luo kylään, viimeksi oltiin nähty PM-kisoissa Elokuussa kun lähdin ambulanssilla sairaalaan juuri enne Lotan estekoetta.. heh :D Oli ihan superia nähdä pitkästä aikaa, terkkuja Lotalle <3 Kisaurakka alkoi Breegon 80cm luokalla. Oltiin vähän turhan ajoissa paikalla ja Ansku raukka joutui taluttamaan aika pitkään Breegoa räntäsateessa ennenkuin mun oli järkevää nousta selkään verryttelemään. 

Verkkasin alkuun Breegoa vähän ulkona, se oli alkuun tosi sitkeä ja juoksi alta pois. Niinpä alkuun ratsastin sitä vähän alitemmossa istunnan alle kuulolle. Vasta sen jälkeen otin vähän reippaampaa laukkaa ja sitten siirryttiinkin maneesiin ryhmäverryttelyyn hyppäämään. Breegoa pelotti maneesinpääty alkuun tosi paljon. Tehtiin hienoja lähtöpyrähdyksiä siellä päädyssä, mutta aika hyvin se sitten kuitenkin tottui siihen ja lopetti kyttäämisen. Verkka sujui ongelmitta ja eikun starttivuoroa odottamaan. 80cm rata meni vähän ehkä löysästi, ennen 5. estettä en saanut Breegoa ihan takajaloilleen joten se otti pudotuksen siltä esteeltä. Muuten se hyppäsi puhtaasti, yksi kvaali plakkarissa siis!  




90cm otin vain ihan muutamat verryttelyhypyt sillä huomasin Breegon löysistyvän ja se tarvitsi enemmän tukea. Molemmat luokat, 80cm ja 90cm olivat aika muhkeita, eli esteet oli aikalailla tapissaan. 90cm oli iso rata ja Ansku jo panikoi, että keskeytä jos tuntuu ettei Breego selviydy. Lähtömerkin kuuluessa ja kun aloitin radan niin Breego kuitenkin piristyi. Kyllä se tarvitsi aika paljon tukea ja ratsastusta mutta se skarppasi tosi hyvin ja hyppäsi muutamasta huonosta etäisyydestäkin puhtaasti. Rata tuntui tosi hyvältä ja niin Breego hyppäsi 90cm luokan 0-0 tuloksella ollen kolmanneksi nopein! Lähtijöitä oli vain niin vähän että vain 2 parasta saivat ruusukkeet, joten Breego jäi ilman vaikka olisi sen kyllä ansainnut! Minä ja Ansku oltiin molemmat ihan äimän käkenä Breegon skarppaamisesta ja siitä kuinka hyvän radan se hyppäsi. Wau, Hieno polakki! Niinpä Breego lunasti heti ensimmäisistä kisoista osallistumisoikeudet kenttäkisoihin, jihuu!





Breegon jälkeen tehtiin nopea vaihto Dantteen. Dantte oli ihan innoissaan uudessa paikassa, pörheänä kuin mikäkin showhevonen. Mitä enemmän jännitti, sitä korkeammalle etujalat nousivat. Koko verryttely meni monta volttia ja pidätettä tehden ja hokien "hoou hoou"-mantraa. Kieltämättä vähän jännitti, että mitähän radan hyppäämisestä tulee, pysyykö koko hevonen ollenkaan räpylässä. Ennen suorituksen aloittamista kaikissa luokissa sai tehdä yhden hypyn ensimmäiselle esteelle. Kun olin ratsastamassa kohti estettä niin Dantte yhtäkkiä "lukitsi itsensä", ei tullut pidätteestä takaisin eikä jalasta eteen ja yritti juosta esteestä ohi lapa edellä pohjetta vasten. Kaikin voimin pysäytin hevosen ja ohjasin takaisin esteen eteen komentaen kerran tomerasti pohkeilla. Tästä hämmentyneenä lähdin ratsastamaan rataa sillä mielellä että yhdestäkään esteestä ei muuten ohi juosta, piste. 

Tuo pohkeilla komentaminen taisi olla Dantelle ihan tarpeeksi, koska yhdellekkään esteelle ei enään tarvinnut käskeä :D Radan ensimmäiset 5 estettä meni aika vauhdikkaasti. Sain tehdä täysillä töitä että sain hevosen pysymään räpylässä ja kääntymään oikeille esteille. Dantella on paha tapa esteiden välissä kiskoa ratsastajaa kaulalle kun se innostuu, ja sitä on tosi vaikea estää. Siinä saa olla todella tiukkana ettei valahda kaulalle ihan kokonaan. Loppuradasta se kuitenkin vähän rentoutui ja rupesi kuuntelemaan. Mutta helppoa ei kyllä ollut, mun keskivartalo sai kyllä kunnon staattista treeniä että pysyin Danten menossa mukana, hah! Vaikka rata ei tyylipuhdas ollutkaan niin tulokseksi tuli kuitenkin 0-0, joten saatiin yksi kvaali hankittua.




Metrin verryttelyssä otin paljon hyppyjä ja koitin saada Danttea vain rauhoittumaan ja keskittymään. Saatiin jo paljon parempia ja rennompia lähestymisiä ja uskalsin itsekkin antaa hevosen edetä vähän paremmin. Startattiin metrissä ekana, joten päästiin hyppäämään rata heti verryttelyn jälkeen. Heti suoritukseen lähtiessä Dantte tuntui paremmalta. Koko rata oli paljon rytmikkäämpi ja rennompi. Sain tosi hyviä fiiliksiä ja pätkiä tällä radalla! Toki ei tämäkään rata tyylipuhdas ollut mutta ei sitä nyt voi odottaakkaan näin lyhyen yhteistyön jälkeen ja ekoissa kilpailuissa. Tässäkin luokassa Dantte teki puhtaan radan ja ollen 3 lähtijästä nopein joten voitettiin luokka! Hihii, ei sillä voitolla nyt sillä lähtijämäärällä pröystäillä mutta kyllä se voitto tuntuu silti aina mukavalta! Mä en kauheen usein ole tottunut voittamaan, Lorenkin kanssa voitot 5 vuoden aikana taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla. Joten vaikka lähtijöitä oli 3 niin kyllä se sinivalkoinen ruusuke Danten päässä silti lämmitti mieltä :) 




Hyvillä mielin lähdettiin siis kisoista kotiin ja synttäreitä juhlimaan. Mulle jäi tosi hyvä mieli, jotain olen ilmeisesti tehnyt Danten kanssa oikein että ekat kisat meni noinkin hyvin. Helppo hevonen se ei ole ja haastetta siinä riittää, mutta tykkään siitä ihan hirveästi ja näen siinä todella paljon potentiaalia ja uskon siihen! Danten kanssa siis jatketaan kisoja pitkänä perjantaina 3.4 Riders Innin järjestämissä kisoissa Hyvinkäällä. Osallistutaan perjantaina warm-up luokkiin, koska lauantaina olen töissä. Hypätään Hyvinkäällä vielä 90cm ja 100cm, katsotaan miten siellä menee ja mietitään sitten olisiko seuraavissa kisoissa jo hyvä mennä 110cm :) Saa nähdä miten menee kun siellä onkin iso ja tilava kilpailuareena vastassa massiivisten esteiden kera. Mitenköhän Dantte pysyy siellä hallinnassa... :D



Demonisilmä-Dantte :D

Marjon estevalmennus ja Breegoilua.

perjantai 27. maaliskuuta 2015



Keskiviikkona Marjo tuli taas hypyttämään mua ja Danttea. Edellisestä kerrasta oli taas vierähtänyt useampi viikko, sillä välissä oli Piian valmennukset ja sen jälkeen olinkin sairaana toista viikkoa. Nyt flunssa rupeaa olemaan kutakuinkin selätetty, mitä nyt vielä nukkuessa saan yskimiskohtauksia. Itseänihän tässä saan vaan syyttää kun rehkin monta päivää äärirajoilla sairaana. Ei tainnu elimistö tykätä hyvää. Danttekin pudotti kengän viimeviikolla ja saatiin kengittäjä vasta tälle viikolle joten silläkin oli alla kevyt jakso, koska sen kaviot ovat niin herkät ettei sitä pahemmin ratsastella ilman kenkää.

Verryttelyssä Dantte tuntui yllättävän hyvältä. Alkuun omaan tapaansa vähän jännittynyt mutta yllättävän nopeasti se rentoutui ja rupesi keskittymään hommiin. Sitä on nykyään suorastaan ilo ratsastaa, se on niin miellyttämishaluinen ja kuuliainen sileällä, kehittyy ihan hurjaa vauhtia! Viime kerralla sovittiin Marjon kanssa, että otan gramaanit seuraavalle tunnille verryttelyyn mukaan. Dantella on ollut tapana ottaa vähän liikaa kierroksia kavalettityöskentelystä. Se nostaa pään "mun syliin", tiputtaa selän alas, pukittelee ja loikkii. Se on niin kapea ja lyhytkaulainen hevonen, että mun on käytännössä mahdoton päästä siihen "käsiksi" kun se menee tähän tilaan. Niinpä olen nyt muutamia kertoja ratsastanut sillä itsekseni kavaletteja gramaanien kanssa. Ekalla kertaa järkytys oli melko suuri ja Dantte ei voinut käsittää miksei se saanut liikkua kirahvin lailla. Pikkuhiljaa kerta kerralta se on kuitenkin ymmärtänyt että kavaleteillakin pitää keskittyä, olla kuulolla ja kantaa itsensä.

Niinpä verryteltiin ekoja hyppyjä gramaanien kanssa. Dantte olikin yllättävän hyvä ja rauhallinen. Gramaaneista on selkeästikkin ollut apua kavalettityöskentelyyn ja kevyessä laukassa työskentelyyn. Se on nyt jo paljon rennompi ja pehmeämpi kuin ennen, eikä pukittelua tapahtunut kertaakaan. Kevyessä laukassa se on tajunnu pysyä pyöreänä ja venyttää selkää ja kaulaa eteenalas. Se on ajottain jo tosi miellyttävä ja rento työstää kevyessä laukassa! Kun noin kuukausi takaperin kun nostin laukassa pyllyn penkistä niin Dantte jännittyi heti ja rupesi pukittelemaan. Nyt alan saamaan sitä jo siihen malliin missä sen kuuluisi liikkua sitten maastoradalla. Pitkällä kaulalla ja tuntumalla eteenpäin eikä jännittyneenä selättömästi ylöpäin pää sylissä.

Verkan jälkeen gramaanit otettiin pois ja hypättiin muutamat linjat ja sitten lopuksi rataa. Pääosin Dantte oli tositosi kiva eikä se rynninyt esteille enää yhtään niin pahasti kuin Piian valmennuksessa. Kerran jouduttiin yhdellä linjalla ottaa se seis ja se riitti. Sen jälkeen löytyi taas jarrut ja järki.  Valmennuksesta jäi hyvä fiilis ja tuntuu että jokaisen hyppykerran jälkeen tuntuu, että kehitytään ja opitaan tuntemaan toisiamme paremmin! Eiköhän meistä ihan kelpo ratsukko hioudu :)





Marjon valmennuksen jälkeen hyppäsin vielä Breegolla. Otin muutamia verryttelyhyppyjä, pari linjaa ja sitten lopuksi rata. Lopuksi esteet olivat parttiarallaa siinä 90-100cm korkuisia. Breegokin oli hurjan paljon parempi kuin mitä se oli Piian treeneissä. Paljon kuuliaisempi, vaikka olis sillä kyllä vauhtia riittänyt tälläkin kertaa! Lopuksi mun jälkeen Ansku hyppäsi vielä kyytiin ja otti muutamat pienet hypyt ja teki loppuverryttelyt. Ansku nimittäin tippui mun estetunnilla tossa viikko takaperin, joten nyt heti kun vain Ansku pääsi takaisin selkään niin hyppäämään, jotta vältyttäisiin mahdolliselta hyppypelolta.



Oon ratsastanut muutenkin nyt Breegoa useampana päivänä Anskun parannellessa niskaansa. On ollut tosi kiva, että olen päässyt ratsastamaan sitä kunnolla sileällä ja pureutumaan sen vinouteen ja heikkouksiin. Sillä mun olis kuitenkin tarkoitus mennä Breegolla kenttäkisoja niin sillä koulukokeellakin on suuri merkitys lopputuloksiin :) Breego on hyvin toispuoleinen, oikeaan kierrokseen se jaksaa kantaa paljon paremmin kuin vasempaan. Vasemmassa kierroksessa ei meinaa paukut riittää ja kun suoristan sitä niin muoto ja tahti on hyvin paljon epätasapainoisempaa kuin oikeassa kierroksessa. Ollaan myös harjoteltu paljon siirtymisiä. Aluksi Breego otti ravi-laukka siirtymisistä tosi paljon kuumaa ja homma meinas mennä sähläämiseksi. Mutta lopulta se tajusi idean ja teki aika kelpo siirtymisiä! Sanoinkin Anskulle että nyt loppuu turhanpäivänen "sunnuntaiajelu" ja pitää ruveta oikeesti työstämään paljon siirtymisiä ja ratsastaa hevosta suoremmaksi. Jokainen minuutti siellä selässä pitää käyttää tehokkaasti. Toki Breego on kehittynyt paljon vuoden sisään ja perusratsastettavuus on parantunut kivasti senkin aikana mitä minä olen hevosta tuntenut.

Tässä Anskun kasaama kooste mun Breegoratsasteluista. Siihen on laitettu huonompia pätkiä ja sitten vähän parempia pätkiä. Parhaimpia pätkiä Ansku ei edes saaanut videolle. Itsekriittisenä ihmisenä oma istunta ja ratsastus näyttää ihan kamalalta.. Lisäksi mun persus ei mahdu mitenkään tohon Breegon 16 tuumaseen penkkiin, siks näyttää siltä että tursuan kokoajan takakaaren yli. Toivonmukaan meno paranee taas treenin ja valmentautumisen myötä ja kehonhallinta palautuisi etten hyllyisi noin paljoa! Ei sillä, Breegon ravi ei kyllä oo maailman helpoin istua!




Lauantaina olisikin tarkoitus mennä Jokelaan estekisoihin molempien heppojen kanssa metsästämään kvaaleja kenttäkisoja varten. Breegolla hyppään 80cm ja 90cm, Dantella 90cm ja 100cm. Saa nähdä miten menee, Jokeran maneesi on hyvin kapea joten voi olla haastetta kääntämisessä ;) Mutta ei auta kuin opetella ja ratsastaa! Pitäkää peukkuja!

Päivä Veljekset Wahlstenilla.

torstai 26. maaliskuuta 2015

~ Postaus on tehty yhteistyössä Veljekset Wahlstenin kanssa. ~


21.3. Lauantaina sain hienon mahdollisuuden päästä tutustumaan Veljekset Wahlstenin yritykseen 8 muun bloggaajan kanssa Siiri Kaskisen järjestämänä, suurkiitos hänelle! Kiva että tämmöinen ei niin aktiivinen bloggaajakin pääsi mukaan. Veljekset Wahlsten on aina kiinnostanut minua, mutta en ole koskaan käynyt heidän liikkeessään Lahdessa. Erityisesti W-profile on kiinnostanut aina, sillä olen itse ostanut W-profilen jalustinhihnat vuonna 2010 ja ne ovat edelleen täysin pränikät, ehjät ja siistit, eivätkä yhtään venyneet tai rispaantuneet! Joten luottamus merkin laatuun ja kestävyyteen oli jo aika vahva, eikä huonommaksi muuttunut tämän päivän aikana!

Päivämme alkoi klo 10 myymälän pihassa treffaamalla. Kun porukka oli kasassa, ajoimme suoraan showroomille. Showroom oli rakennettu vanhaan idylliseen navettaan, joka oli todella idyllinen ja viihtyisä sisältä! Esittelytila oli siis rakennettu vain jälleenmyyjiä varten. Alkuun istuttiin pöydän ääreen ja aloitettiin päivä esittelemällä kukin itsemme ja kertomalla vähän blogeistamme. Myös Wahlstenin henkilökunta esittäytyi meille ja Anne kertoi meille hyvin mielenkiintoisesti Yrityksestä ja sen historiasta.


Veljekset Wahlsten on vuonna 1918 perustettu perheyritys joka on kulkeutunut sitten sukupolvelta toiselle. Tällä hetkellä yritystä pyörittävät Anne ja hänen veljensä Markku. Alkuvuosina yritys valmisti työhevosille valjaita ja myös yleellisiä valjakkovaljaita varakkaimmille tilallisille, joita sitten myytiin markkinoilla. Kun raviurheilu rantautui Suomeen n. 50 vuotta siten, alkoi yritys valmistamaan ravivarusteita. Siksi Veljekset Wahlsten tunnetaankin eniten laadukkaista ravivarusteistaan, mutta nykyään heiltä löytyy laaja valikoima myös ratsastusvarusteita ja he valmistavat käsin W-profile nahkatuotteita. W-profilelle on myös myönnetty Suomen avainlipputunnus merkiksi laadusta ja suomalaisesta työstä! 

Yrityksen esittelyn jälkeen siirryttiin tutustumaan Wahlstenin maahantuomiin lisäravinteisiin. Ravinne-esittelyä tuli meille pitämään Vermon liikkeen myyjä. Esittely oli hyvin mielenkiintoinen ja heiltä löytyi todella monia mielenkiintoisia, hyviä ja edullisia lisäravinteita hevosille, joita tulen varmasti jatkossa käyttämään itsekkin.
 



Oli mukavaa, että saatiin kysellä mieltämme askarruttavia kysymyksiä hevosen ruokinnasta ja lisäravinteista. Aihe oli selkeästi mielenkiintoinen sillä keskustelua ja kysymyksiä riitti, kokemuksia ja neuvoja jaettiin. Lisäravinteista olisi voinut puhua vaikka koko loppupäivän, mutta jossain vaiheessa oli pakko jatkaa seuraavaan aiheeseen.

Tässä välissä kuitenkin meille tarjottiin herkullista salaattia, vaniljamoussea ja suklaata! Kiitollisina vatsat pulleina jatkettiin sitten tutustumaan Wahlstenin tuotteisiin, lähinnä kevään ja tulevan syksyn uutuuksiin. Loimista löytyi tuttua luotettavaa Horse Comfortia, joka on Wahlstenin oma tuotemerkki. Horse Comfortin lisäksi Wahlstenille on tullut Rain Buster -niminen loimimerkki. Nimensä mukaisesti loimea markkinoidaan erittäin vedenpitävänä loimena. Rain Busterit ovat myös hieman edullisempia kuin Horse Comfortit, johtuen siitä että ne valmistetaan eri tehtaalla. Tässä siis mukavan hintainen mutta laadukas loimimerkki!



Wahlstenilla on myös nykyään oma W-healing -sarja. Tuottesarjalla on sama idea kuin Back on trackilla, mutta W-healing tuotteissa on joka paikassa tätä keramiikkaa joka heijastaa lämpöä takaisin ja rentouttaa lihaksia. W-healing tuotteet ovat myös edullisempia kuin kilpailijansa. Tuotesarjasta löytyy loimea kaulakappaleella ja ilman, tallisuojia ja patjoja. Muutamilla bloggaajilla olikin jo käyttökokemuksia W-healing tallisuojista ja kehuivat niitä todella hyviksi ja tehokkaiksi!

Kävimme läpi myös ratsastusvarusteiden uutuuksia. Kaikki varusteet näyttivät ihanan houkuttelevilta ja herkullisilta. Erityisiksi suosikeiksi nousi kuitenkin uudet ratsastushousut. Rakastuin takataskussa olevaan kauniseen kuvioitintiin ja kokogrippipaikka kiinnostaa kovasti. Valinnanvaikeus olikin, että ostaisinko housut valkoisena kisahousuiksi vai tummansinisinä treenihousuiksi. Vai pitäisikö ostaa molemmat... heh ;) Housuja ei ole vielä tullut myyntiin, joten sillä kertaa housut jäivät vielä saamatta.


Showroomkierroksen jälkeen päästiin tutustumaan "bäkkärille". Eli päästiin näkemään työpisteitä ja tiloja missä raviohjastajien ajopukuja ja W-profilen nahkatuotteita tehdään. Oli tosi hienoa nähdä oikeasti omin silmin, että täällä niitä käsityöllä tehdään. Itsellä nousi pieni häpeä siitä, että olen tullut ehkä turhan sokeaksi ja pihiksi hevosvarusteissa. Helposti ostaa halpaa ulkomailta kun että panostaisi ja tukisi suomalaista käsityötä joka on laadultaakin ihan eri luokkaa kun Intiassa halpanahalla tehdyt suitset! 

Siispä päätinkin, että seuraavat suitset jotka hankin niin tulevat olemaan W-profilen suitset! W-profilen tuotteet tehdään käsin ja laadukkaasta Ruotsalaisesta tärnsjö-nahasta, ne ovat kasvisparkkittuja, mikä ei aiheuta allergiaa herkille hevosille. Jotkut halpatuotannon suitset ovat kromiparkittuja ja täten voivat allergisoida. Suitset voi tilata myös mittatilauksena ilman että hinta pompsahtaa taivaisiin. Tai jos vaikka poskihihna katkeaa niin ei tarvitse ostaa kokonaan uusia suitsia vaan Wahlstenilta voi tilata uuden poskihihnan. Kätevää! Työtilojen lisäksi näimme paljon varastotilaa ja pakkaustiloja. Ihan järkyttävä määrä tavaraa odottamassa lähtöään jälleenmyyjille ja ulkomaille. Wau!





Lopuksi pääsimme sitten itse myymälään hypistelemään tavaroita ja shoppailemaan. Jokainen meistä sai valita tuotteen kotiinvietäväksi. Itselle tarttui mukaan uudet ratsastuskengät, sillä ikivanhat jodhburini hajosivat lopullisesti ja uusille kengille oli oikeasti tarvetta. Vaikka olisin kuolannut luxusvillaloimea, W-healing loimea ja niitä ratsastushousuja. Mutta päätin tällä kertaa ajatella järjellä ja ottaa jotain sellaista mitä oikeasti tarvitsen. Kenkien lisäksi mukaan lähti C-vitamiinipurkki parantamaan Danten vastustuskykyä ja auttamaan ravintoa imeytymään paremmin. Dantte kun on sellainen hoikkapoika.. :)

Jos Lahti on liian kaukana, ja Wahlstenin tai W-profilen tuotteet kiinnostaa, niitä saa myös tilattua kätevästi jälleenmyyjien kautta, myös mittatilaus-suitsia! Esimerkiksi Keravan Horse & Rider myy Wahlstenin tuotteita ja heidän kautta saat tilattua mitä vaan Veljekset Wahlstenin tuotteita.


Päivä oli oikein rattoisa ja aika kului kuin siivillä! Kiitos kaikille muille bloggaajille hyvästä seurasta ja kiitos paljon ihanalle ja ystävälliselle Wahlstenin väelle hienosta mahdollisuudesta! :)




9.3. Piia Pantsun valmennukset

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Pakollinen kuvituskuva, iha hirveetä kuraa... :D

Viimeviikon maanantaina meillä oli Piia Pantsun estevalmennus. Tämä oli eka Piian valmennus Danten ja Breegon kanssa, olen viimeksi ratsastanut Piian silmän alla PM-valmisteluleirillä viime kesänä Loren kanssa. Niin se aika vaan menee.. Lähtökohdat valmennukseen ei olleet maailman otollisimmat sillä olin todella kipeä. Olin koko viikonlopun Danten kanssa messuilla kuumeessa ja maanantai-aamun vielä töissä, jotta pääsisin Piian valmennuksiin. Olin odottanut Piian treenejä niin kauan, että päätin mennä niihin vaikka pää kainalossa. Olo oli kyllä todella huono, voimat ihan nollassa ja pää, nenä ja keuhkot täynnä sitkeää räkää. Mutta sisulla mentiin, rakkaudesta lajiin. Ei voi ainakaan kyseenalaistaa mun treenimotivaatiota :D Vaikka tiedän varsin hyvin, että kipeänä treenaaminen on typerää terveyden riskeeraamista.

Heti paikalle päästyämme onnistuin ajamaan koko pakettiauto-traileri yhdistelmän niin tienreunaan että hiekkatie "petti alta" ja renkaat upposivat niin syvälle maahan että traileri oli ihan vinossa ja auto ei liikkunut mihinkään. Ei tyhjän trailerin kanssa eikä edes ilman traileria, great! Onneksi Nybackan omistajat olivat niin ystävällisiä että he kävivät vetämässä yhdistelmän traktorilla pitävälle maalle samalla kun olin jo ratsastamassa, kiitos heille! Dantte sai onneksi odotella tallissa karsinassa kun ei sitä voinut jättää melkein ojassa olevaan traileriin seisomaan. 

Ensimmäisessä ryhmässä hyppäsin Breegon kanssa. En ollut ratsastanut sillä 2 viikkoon sillä minun oli tarkoitus mennä sillä messuja edeltävällä viikolla 2 kertaa mutta olin jo silloin kuumeessa ja koitin parannella itseäni messuja ja valmennusta varten joten ratsastukset jäivät sikseen. Niinpä valmennukseen mentiin ihan kylmiltään.. Breegolla on taustalla ollut maneesijännitystä. Se on jännittynyt uusissa maneeseissa ja tulee tosi vaikeaksi ratsastaa. Ansku kyllä uskalsi epäillä sen jo tottuneen maneeseihin ja menevän ihan hyvin, mutta toisin kävi. Brego oli pinkeä kuin viulunkieli. Alkuverryttely oli aikamoista säätöä, säälittäviä pukkikoikkaloikkia ja sivuslaidia. "Täähän on aika viree kaveri" - sanoi Piia Breegon slaidatessa pitkin maneesia korvat ja silmät pyörien kuin hedelmäpelissä. Harmi kun tätä ei saatu videolle, sillä ansku säästi puhelimen akkua hyppyjä varten. Pidin oman pään kylmänä ja koitin ratsastaa mahdollisimman mustavalkoisesti vaatien Breegolta vain rauhoittumista ja rentoutumista. Aika hyvin siinä sitten onnistuinkin ja Brego rentoutuikin aika kivasti ja teki jopa hyviä vastalaukkapätkiäkin pyöreässä peräänannossa. Tietty nyt välillä piti saada niitä paskahalvauksia ja singahdella alta. Kerkesin kuitenkin jo toivoa, että sain hevosen rentoutumaan ja että hyppääminen tulisi olemaan varmasti ihan mukavaa. Jepjep.



Kun ruvettiin hyppäämään niin Breegohan syttyi ihan liekkeihin. Minua lähinnä huvitti, sillä tämä oli ihan uusi piirre Breegossa. Anskua hävetti silmät päästä katsomossa :D Kotona Breego on ollut suht hidas ja rauhallinen ja varma hypätä. Nyt se oli kuin äkäinen viritetty mopo joka sinkoili esteillä kun mikäkin tyhjäpää. Se siis vaikutti ihan superkuumalta kilparatsulta jota en osannut hallita! Jarrut meinasi kokoajan olla hukassa ja vauhti vaan kiihtyi. Taisi jossain vaiheessa rataa Piiakin sanoa "Otas nyt ympyrä, sehän on ihan sanan todellisessa merkityksessä out of hand!". Breego siis antoi puolikuntoiselle kuskille todellakin kyytiä eikä todellakaan päästänyt helpolla. Loppua kohden se kyllä parani ja pidätteetkin rupes menemään läpi. Kerran otettiin sarjan okseri kunnolla alas kun tultiin vähän liian lähelle. Tämän jälkeen kun hypättiin sarja toisesta suunnasta niin mulla ei ollut mitään etäisyyttä ja jätin Breegon vähän yksin niin se otti yhden kiellon epävarmuudessaan. Mutta se oli ihan täysin mun moka ja ymmärrettävä kielto. Sen jälkeen Breego hyppäsikin hyvin ilman ongelmia ja vähän kuuliaisempana. Siihen olikin hyvä lopettaa, sillä Breego oli aika puhki ja Piia sanoi että se näyttää siltä että se pyörtyisi kohta :D haha!



Breegon jälkeen sain pienen huilitauon kun mentiin laittamaan Danttea kuntoon ja Ansku jäi taluttelemaan Breegoa. Hyppäsin siis ekassa ryhmässä radan ekana niin minulla oli hyvin aikaa vaihtaa hevosta seuraavalle tunnille. Breegon höykytyksen jälkeen olin ihan poikki ja käteni olivat kuin spagettia. Saatoin vain toivoa että Dantte olisi rauhallisella tuulella tänään. Kun päästiin maneesiin ja aloitin verryttelyn Danten kanssa niin se oli tyypilliseen tapaansa alkuun vähän jännittynyt ja yliryhdikäs = Lyhyellä kaulalla, kuolaimen takana ja selätön. Koitin sitten pitkin verryttelyä houkutella sitä tuntumalle pidemmälle kaulalle ja selkää ylös. 

Dantte oli yllättävän hyvä verryttelyssä! Se oli tosi rento ja kuuliainen. Tehtiin ravissa paljon voltteja ja siirtymisiä. Laukassa tehtiin myös voltteja vaihdellen perusistunnasta kevyeenistuntaan. Sen lisäksi tehtiin vastalaukkoja ja sitten vähän laukattiin vähän isommassa temmossa pitkässä muodossa hevosia eteen alas jotta saatiin selkää auki. Dantte oli tosi kiva ja keskittynyt ja kehuin sitä paljon. Se ei riehunut yhtään! Piialta tuli kehuja, että olen tehnyt tosi ison työn jo Danten perusratsastuksen kanssa ja että se on parantunut huikeasti Marraskuusta. Piia siis näki Danttea vähän kun se tuli minulle. Piia oli silloin valmentamassa Nybackassa ja Dantte asui siellä silloin kuukauden. Halusin silloin, että Piia näkee hevosen heti lähtötilanteessa ja hyvä että näki. Oli tosi mukavaa saada hyvää palautetta ja kehuja onnituneesta ratsastuksesta. "Onhan sulla paljon tekemistä tän kanssa Roosa mutta tosi paljon oot jo töitä tehnytkin ja se on mennyt paljon eteenpäin!". 

Hyvän verryttelyn jälkeen uskalsin toivoa että hyppääminen sujuisi hyvin. Mutta kun päästiin ekan verkkapystyn yli niin pakka levähti käsiin... :D Dantte heräsi henkiin ja sinne hävisi molempien rentous. Hypättiin verryttelyksi pystyä ja ristikkoa kahdeksikolla pitkillä lähestymisillä. Meinasin ekalla rundilla jo maastoutua okserin jälkeen kun ratsastin niin päättäväisesti kohti kulmaa ja Dantte olisi halunnut oikaista :'D Alkuun tuntui ettei hyppääminen sujunut ollenkaan ja ratsastin kokoajan jarru pohjassa koska tunne oli kutakuinkin sellainen, että jos päästän niin ratsu häviää alta.

Vaikka tiedän varsin hyvin, että kuumankin hevosen täytyy antaa edetä eikä vetää pakettiin, silloinhan ne nimenomaa räjähtelee. Pari kertaa okseria lähestyessa käänsin pois koska musta tuntui ettei mulla ollut yhteyttä hevoseen ollenkaan ja epävarmuus otti vallan. Piia sanoi että nyt sinne vaan että on hyvä että hevonen vetää esteelle. Piia huusi mulle koko tunnin niin Breegon kuin Danten kanssa että rentouta käsi, liian kova käsi, rauhota ittes, älä tee liikaa. Rataa hypätessä se iski päin kasvoja, että mulla on ratahyppääminen ja rutiini ihan hukassa. Piiakin sanoi, että musta näkee että olen hukassa ja ratsastan pienellä paineella esteille. Mutta se häviää vain ratoja hyppäämällä ja kyllä se rutiini löytyy sieltä uudellen kun vaan treenaa tarpeeksi. 

Dantte hyppäsi muuten hyvin, mutta pitkällä okseri-okseri linjalla oli pieniä kontrolliongelmia. Ekalla kerralla tyyppi lähti kokonaan räpylästä ja hyppäsi päin vesimatto-okseria niin että puomit rytisi. Toisella kerralla pysäytin Danten ennen toista okseria, vasta sen jälkeen kolmannella kerralla sain pidätteitä läpi ja Dantte tuli välissä hyvin takaisin. Tämän jälkeen homma rupesi sujumaan paremmin kun sain jotain apuja läpi! Ei ainakaan ole epäselvää etteikö tämä hevonen haluaisi hypätä... heh :)



Olin kyllä tyytyväinen että lähdettiin valmennuksiin vaikka olin kipeä. Mun osalta valkat meni vähän niistä "selviytymiseksi" enkä päässyt oikeasti treenaamaan ja keskittymään itseeni koska olin niin kipeä. Hävettää katsoa videoilta omaa ratsastusta kun huomaa etten jaksa keskittyä omaan kehonhallintaan vaan roikun vain ohjissa "koska nää vie mua". Sillä istunnallakin olis voinu vaikuttaa mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Mutta oli tosi hyvä päästä hyppäämään pitkää rataa hevosilla ja työstämään niiden ratsastettavuutta ja mun omaa rataratsastusta. Ei siis tosiaankaan menny hukkaan nämä treenit, päinvastoin!

Piia käski mun myös keskittyä kotona erityisesti siihen, että kaikkia hevosia joita ratsastan niin mun pitää pyrkiä siihen että ratsastan niitä pitkälle kaulalle ja muotoa auki. Nyt ratsastan liian herkästi hevoset liian lyhyiksi ja kuolaimen taakse. Se on ollut mulla aina ongelma, Loren kanssa sitä saatiin korjattua tosi hyvin mutta nyt kun on uudet hevoset alla niin en osaa hahmottaa oikeaa ja sopivaa työskentelymuotoa, vaan vedän ne liian pakettiin. Siispä jatkossa koitan keskittyä vielä enemmän tähän asiaan!

Seuraavan kerran Piian treenejä on varmaan vasta huhtikuussa, ainakin Danten kanssa olen menossa, Breegosta en tiedä :) Vaikka molemmat hepat olivat tositosi meneviä valmennuksessa niin molemmat antoi myös tosi hyviä pätkiä ja fiiliksiä! Hyviä tunteita joita tiedän tavoitella niiden kanssa. Tiedän että ne kykenee ja pystyy, kunhan kuski jaksaisi ja oppisi ratsastamaan paremmin ;) Heh. Pahoittelut, että tämä postaus tuli niin myöhässä, viikko on mennyt mulla sairaspedissä peiton alla, olen ollut niin väsynyt ja kipeä ettei edes kirjoittaminen ole kiinnostanut tippaakaan. 

Haluaisin kirjoittaa Horse Fair messuista mutta se tuntuisi tyhmältä kun minulla ei ole juurikaan kuvia sieltä.. Muutama anonyymi kommentoi minulle että haluanko kuvia sieltä mutta vielä ei ole sähköpostiin kuvia ilmestynyt :) Jos sinulla on kuvia meistä Horse Fair messuilta niin niitä voi lähettää osoitteeseen roosa.lappalainen(at)live.com! 

Arvonta suoritettu!

maanantai 2. maaliskuuta 2015



Kiitos paljon kaikille osallistujille! Oli tosi mukava lukea teidän vastauksia ja saada uusia postausideoita :) 

Tälläkertaa arpaonni osui Elviiralle! Onnittelut! Laitan sinulle sähköpostia tänään koskien lippujen toimitusta!