Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Aika pistää pillit pussiin, ainakin hetkeksi.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016



Kuten olette varmaan huomanneet ei tämä minun bloggaaminen ole oikein sujunut täällä Ruotsissa. Kerrottavaa olisi kyllä niin paljon mutta ei aikaa eikä energiaa kirjoittaa. Sen lisäksi kukaan ei ikinä ole kuvaamassa mun tekemisiä ja ratsastuksia kun työskentelen tällä hetkellä yksin mun pomolle. Joten työni on aikalailla yksinäistä ratsastusta ja hevosten hoitoa. Tietysti työpäivät ovat automaattisesti nyt pidempiä kun toinen työntekijä lähti 3 vuoden jälkeen katselemaan uusia tuulia, joten hoidan samat hommat tällä hetkellä yksin.

Mitä tähän uuteen työpaikkaan tulee, viihdyn täällä todella hyvin. Ihmiset ovat kivoja ja positiivisia, mun pomo on todella ihana tyyppi ja sen kanssa on tosi mukava tehdä töitä eikä ole yhtään sellaista "varpaillaan olevaa" fiilistä hänen seurassaan. Joten näillä näkymin olen jäämässä tänne useammaksi vuodeksi, toki koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan mutta tällaista työsopimusta minulle nyt tarjottiin jonka aijon ottaa vastaan.

Kesä meni tosi mukavasti, sain olla 3 viikon kesälomalla Suomessa kesäkuussa. Oli ihanaa päästä lepäämään kunnolla, rentoutumaan, olla perheen kanssa ja nähdä kaikki ystäviä joita olin ikävöinyt puolen vuoden ajan. Hirveän haikeaa oli sitten loman lopussa pakata laukut ja hyvästellä kaikki läheiset taas puoleksi vuodeksi, sillä pääsen lomalle seuraavan kerran vasta jouluna.

Elisa <3 Falsterbon After rideihin lähdössä.

Takaisinlähtöä kuitenkin helpotti se, että ystäväni Elisa lähti mukaani viettämään hänen kesälomaansa 10 päivän ajaksi, Oli niin kivaa että mulla tuli kaveri tänne joka halusi tulla viettämään kesälomaansa mun nykyiseen kotiin! Sää ei kyllä meitä suosinut, koko viikon tuli melkeimpä vettä, mutta käytiin silti Falsterbossa ja vähän bilettämässä Falsterbon after ride partyissä!

Falsterbo oli kyllä niin huikea tapahtuma kuin osasin odottaa. Aivan sikkenä jengiä, mutta tilat oli niin isot ettei ahdistanut yhtään! Expo-alue oli valtava ja alennukset olivat tuntuvia. Viimeisen päivän vikan näytöksen jälkeen pisti todella monet puljut kaikki tuotteet -50%, joten meikäläiselle tarttu yhdestä puljusta mukaan animon housut ja uudet vereduksen ridakengät, puoleen hintaan! Pitihän se myös Ginatricotin liikkeestä ostaa pari Falsterbo-paitaa muistoksi, ostin t-paita pikeen ja sitten sellaisen nätin neulepaidan, tummansinisinä molemmat :)

Oli hienoa nähdä nuorten hevosten finaalit ja sunnuntain päänäytös 160cm GP, jonka voitti Rolf-Göran Bengtsson! 6-vuotiaiden finaalin voitti Maria Gretzerin ratsastama Fecybelle jonka työkaverini Noora oli sisäänratsastanut 3 vuotta sitten! Aika mageeta! Falsterbo täytti kyllä odotukseni ja voin vain suositella tapahtumaa kaikille, liput olivat paljon edullisemmat kun esim Helsingin Horse Showhun.

Kännykällä otettu kuva :D Hieno laatu!

Falsterbon jälkeen hevoset olivat aika kevyellä hetken meidän tallissa ja sitten pikkuhiljaa ne on palannut töihin. Nyt ratsastan tällä hetkellä 5-6 hevosta päivässä plus niiden tarhaaminen, ruokkiminen, hoitaminen jne. Kohta meidän kolmevuotiaat tulee kesälomalta sisälle ja palaavata takaisin hommiin. Niitä on tällä hetkellä 5 kappaletta joten en tiedä miten mun tunnit vuorokaudessa riittää, varsinkin kun 3-vuotiaiden ratsastamiseen menee todella paljon enemmän energiaa koska siellä selässä pitää olla niin tarkkana ja keskittyä joka sekunttiin. Mutta odotan silti innolla ja malttamattomana että pääsen kouluttamaan niitä vauveleita eteenpäin <3

Mitä Dantteen tulee, se lähtee takaisin Suomeen omistajien tykö. Olemme keskustelleet omistajien kanssa ja tuntuu että näin on parempi ja että Dantte voi palata takaisin ja omistaja voi jatkaa sen kanssa. Tietysti olo on todella todella haikea sillä Dantte on minulle kuin oma hevonen ja todella tärkeä, mutta olen todella kiitollinen kaikesta mitä olen sen hevosen kanssa saanut kokea ja tehdä. Se on mennyt hirveästi eteenpäin täällä Ruotsissa ja kypsynyt myös henkisesti. Myös minä olen taas monta kokemusta rikkaampi tämän hevosen ansiosta. Mutta kaikella on aikansa ja meidän yhteinen luku päättyy tähän.

Vähän harmittaa, tai ei niin vähääkään se, että kenttäratsastus jää nyt hetkeksi tauolle. Olen töissä estetallilla ja minulla ei ole hevosta kenttäratsastukseen. Sydän ja veri vetää vahvasti maastoradoille mutta olen nyt päättänyt että jään tänne töihin koska muuten työpaikka on niin kiva ja työ mielekästä. Saan hirveästi kokemusta kun saan sisäänratsastaa nuoria ja ruveta hyppäämään niillä. Se on niin arvokasta kokemusta että voin pitää taukoa kenttäratsastuksesta hetken aikaa. Niille radoille voin kuitenkin aina palata kun löytyy sopiva hevonen. Mistäs sitä tietää jos saan ostettua jonkun hienon 3-vuotiaan jostain josta itse lähden rakentamaan sitten kenttähevosta!

Olen nyt pitkään pyöritellyt sormia ja miettinyt että mitä tämän blogin kanssa teen. Lopettaa en sitä kokonaan raaski, koska olen blogannut jo niin kauan, kohta 6 vuotta!! Ja tykkään blogata, mutta nyt on sellainen hetki elämässä että sitä ei ole mahdollista tehdä aktiivisesti runsaiden kuvamateriaalien kera. Niinpä päätin, että pistän pillit pussiin hetkeksi, että saan sen painostavan tunteen harteiltani pois että voi kun sitä blogia pitäisi päivittäääää. Aijon palata blogin ääreen sitten kun se ihana polttava motivaatio ja innostus kirjoittamiseen palaa takaisin.

Tältä mä näytän, joka päivä :D Ilman meikkiä ja tukka nutturalla jos ei ole kypärä päässä!

Tämä on myös se syy miksi lähdin Playsson.netistä. Koin olevani vaan taakaksi ja haitaksi aktiiviseesa portaalissa mihin minulla ei ikinä ollut aikaa ottaa osaa ja bloggaustahtikin oli hyvin kehno. Joten mielummin annan paikkani jollekkin innokkaalle bloggaajalle jolla on aikaa omistautua tälle osallistua myös portaalin toimintaan!

Aijon jatkaa päivittämistä Instagramissa, sillä se tuntuu tällä hetkellä paljon kevyemmältä ja helpommalta tavalta kertoa kuulumisia. Jos haluatte, voin myös päivitellä mun Facebook-sivulle kuulumisia kuvien kera sitten kun niitä saan! Niiden päivittämiseen mun ei tarvitse varata montaa tuntia ja hirveää panostusta, vaan voin tehdä sen vauhdissa tekemisen lomassa.

Siellä horisontissa näkyy mun koti ja työpaikka.

Joten jatkossa jos sinua vielä kiinnostaa seurata mitä minulle kuuluu;

- käy tykkäämässä Facebook-sivustani
- tai seuraamassa Instagramissa.
- olen myös nykyään Snapchatissa nimimerkillä roosaemili4, joten sielläkin voi ruveta seuraamaan jos haluaa!

Kirjoitin tämän blogitekstin jo viikko sitten mutta sitten, jollain ihmeen keinolla onnistuin kadottamaan 3000 kuvaa ja videota puhelimestani. Siirsin ne koneelle ja yhtäkkiä kaikki oli kadonnut, en löytänyt niitä mistään. Ärsytti ja itketti, kaikki hetket ja muistot täällä Ruotsissa olo aikana oli kadonnut tuhka tuuleen. Joten ei minulla ole nyt sitä vähääkään näyttää teille kuvia täältä :( Niin pyllystä!

Täällä näkee joskus tosi kauniita auringonlaskuja, rakastan niitä!

Sain kuitenkin pelastettua joitakin videoita puhelimen kätköistä. Tässä on video yhdestä tammasta jota ratsastin Annalla. Tykkäsin siitä ihan hirveästi, tuntui että meillä kemiat vaan klikkasi, koska tällä hevosella oli todella ongelmarikas historia. Olin jopa kiinnostunut ostamaan tämän hevosen mutta omistajilla oli niin korkea hintapyyntö ettei minulla ollut siihen mahdollisuuksia. Aika pian mun lopetettua Annalla tamma palasi takaisin omistajilleen enkä enää tiedä mitä sille kuuluu. Yksi monista hevosista joka jää mieleeni...




Tässä on pieni pätkä yhdestä meidän 3-vuotiaasta sisäänratsastuksen tiimoilta Toukokuulta. Ekassa pätkässä ravataan ekaa kertaa ja opetetaan hevoselle pohjeapuja. Tokassa pätkässä otetaan ekoja laukkoja ja ratsastan hevosta ekaa kertaa irti :) Molemmissa videoissa vedän pelkillä kengillä koska noina aikoina oli järkyttävä hellejakso ettei chapsien laittaminen jalkaan tullut minulle kuuloonkaan :D heh. Muistakin hevosista oli videota mutta ne ovat kadonneet bittiavaruuteen...




Joten näistä nyt jätän blogin hetkeksi tauolle. Uskon että kirjoitusmotivaatio tulee takaisin ja sitten kun talvella ruvetaan treenaamaan 3-vuotiaita kohti 4-vuotis kautta on sitten enemmän kirjoitettavaa ja toivottavasti videotakin teille nuorten ensimmäisistä hypyistä ja treeneistä kohti kilpailuja!

Kiitos teille ihanille lukijoille jotka olette seuranneet minua tähän asti <3 Välillä tuntuu että blogini vain nukkuu täällä ja se on täysin unohdettu. Mutta bloggerin tilastojen mukaan blogissani on käynyt liki 4000 kävijää kuukaudessa, vaikka täällä ei mitään tapahdu, joten kyllä teitä seuraajia sielä vielä varmaankin on vaikka blogi ei ole päivittynytkään.. :) Aktiivismpina aikoina kuukausiklikkausia on 10 000! Se on hurja määrä! Joten ei kuopata tätä blogia vielä, pidän vain hetken taukoa!

I will be back!



Tässä on Iris 3v, joka palasi töihin laidunloman jälkeen! Niin hieno tamma!

Kun hevonen matkustaa pitkään

tiistai 21. kesäkuuta 2016



... mitä tulee ottaa huomioon?



 Minun on jo pitänyt pitkään kirjoittaa teille tästä aiheesta.  Aihe on hyvin tärkeä ja huolellisella valmistelulla ja hoidolla matkan varrella hevonen palautuu matkustamisesta hyvin nopeasti ja pysyy niin sanotusti "freesinä". Varsinkin pitkillä kilpailumatkoilla halutaan aina että hevonen pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa jotta se voi suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla kilpailuissa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja huonolla valmistelulla voit saada hevosen pahimmassa tapauksessa klinikalle tiputukseen kuljetuskuumeen tai -ähkyn takia.

 Pitkä matka voi tarkoittaa yli 6h matkustamista tai sitten parhaimmillaan jopa monen vuorokauden matkustamista jos lähdetään Etelä-Eurooppaan tai esimerkiksi Englantiin. Mutta suurimmalleosalle Suomalaisista harrastajista realistisempia kohteita ovat pitkät matkat Suomessa ja esim. kilpailumatkat Ruotsiin.

 Mitä siis kannattaa ja tulee ottaa huomioon jos hevonen on matkustamassa pitkän matkan?

Ruokinta  


 Hevosen väkirehuruokinta kannattaa vähentää jo vuorokautta ennen lähtöä. Tällä vältämme parhaamme mukaan ähky- ja lannehalvausriskit. Hevonen tulee seisomaan pitkän aikaa paikallaan joten se ei tarvitse hirveitä määriä väkirehua elimistöönsä joka ei tule liikkumaan autossa/trailerissa lähestulkoon ollenkaan. Myös heinän syöttöä tulee vähentää. Itsekkin elin monta vuotta siinä luulossa että parasta on tunkea traileri täyteen heinäverkkoja että hevosen on mukava matkustaa kun voi syödä koko matkan.  Joo, no se ei ole ehkä kaikista parhain ratkaisu. Vatsahaavan kannalta ei hevosta myöskään pidä mielestäni pitää heinättä, mutta pienet määrät kostutettua heinää pitkin matkantekoa on ollut oma ratkaisuni tähän. Niitäkin ihmisiä löytyy jotka ei ruoki hevosia ollenkaan tien päällä, Ainoastaan kun hevoset tulevat ulos joko vain levähtämään tai sitten jos yövytään jossain tallissa ja matkaa jatketaan aamulla. 

 Pahimmat tapaukset mitä itse olen nähnyt ovat olleet kun ihmiset laivaan saapuessa tunkevat trailerin täyteen kuivaa heinää että hevoset kirjaimellisesti seisovat nenät pölyisissä heinäverkoissa kiinni. Ahneimmt yksilöt voivat todella syödä koko laivamatkan itsensä heinää täyteen ja siinä on todella suuri ähkyriski sillä hevoset juovat todella huonosti matkustaessa. Tähän kun yhdistetään runsas heinän syönti ja liikkumattomuus on kortit aika hyvät ähkylle. Myös jos traileri on täynnä heinää, kuljetuskuumeen riski nousee kun hevonen hengittää heinäpölyä jatkuvasti. Varsinkin sellaisissa hevosrekoissa jossa hevonen ei pääse laskemaan päätä alas en pitäisi paljoa heinää hevosen edessä matkan aikana. 


Nesteytys


Hevosen nesteyttäminen taitaa olla se suurin haaste hevosen matkustamisessa. Suurin osa hevosista ei halua juoda matkan päällä. Jos tähän haluaa valmistautua mahdollisimman hyvin on hyvä opettaa hevoselle jo hyvin ajoissa, viikkoja ennen juomaan jotain mashjuomaa tai mitä ikinä haluatkaan sekottaa veteen (melassia, omenamehua jne,), Suuremmalla todennäköisyydellä hevonen juo sitten sitä matkan päällä jos juoma on jo tuttu ja herkulliseksi todettu. Sitten nesteytys ei mene juomisen piikkiin vaan melkeinpä sen ahneuden piikkiin. Juomaan kannattaa lisätä elektrolyyttejä joita hevonen menettää paljon matkustaessaan. Myös B-vitamiini on hyvä lisä matkustamisen tueksi. 

Ikäväkyllä suurin osa hevosista mitä itse olen ajanut pitkiä matkoja ei juo vettä juuri ollenkaan. Ruotsia kun olen ajanut nyt useita kertoja edes takaisin juovat hevoset hädin tuskin yhtä ämpärillistä vuorokauden aikana. Silti ne ovat selvinneet ihan hyvin sillä tämä on otettu myös huomioon siinä ruokinnassa. Usein kun hevonen pääsee perille karsinaan ja saa ruokaa eteen niin kyllä se janokin sitten palautuu ja hevonen itse nesteyttää itsensä.

Liikunta


 Hevonen on hyvä liikuttaa jollain tapaa ennen matkalle lähtöä. Joko laittaa kävelykoneeseen, tai käydä itse kävelyttämässä tai ratsastaa kevyesti. Näin kroppa ja elimistö on ollut juuri liikkeessä ennen kuin se joutuu sitten seisomaan pitkän aikaa autossa. Mitään super-rankkaa treeniä ei kannata tehdä sillä itse matkustaminen on jo hevoselle rankkaa kun ne joutuvat tasapainottelemaan monta tuntia tien päällä. Matkan pituudesta riippuen hevosta kannattaa ottaa ulos kävelemään. Esimerkiksi jos minä lähden hevosen kanssa Ruotsiin, otan sen ulos satamassa ennen laivaan menoa, sitten heti laivan jälkeen heti Tukholmassa tunniksi ulos kävelemään ja mahdollisesti syömään ruohoa vuodenajasta riippuen. Traileri on tärkeää siivota aina kun mahdollista sillä ammoniakki on yksi suurimmista kuljetuskuumeen aiheuttajista. 

 Sitten ajan taas 5-6h ja otan taas hevosen 30-60 minuutiksi kävelemään ja koitan tarjota vettä ja heinää. Sitten ajan taas sen 4-5h mitä nyt loppumatkaan menee. Hyvä nyrkkisääntö mielestäni on että 8h on ehdoton maksimi mitä hevonen saa olla autossa kerrallaan. Laivassa se on tietysti eri asia kun siellä et hevosta voi ulos ottaa. Liikaa ei kannata kuitenkaan pysähdellä ja hevosta purkaa sillä sekin myös stressaa hevosta. Kohtuus ja järki kaikessa. 

Määränpäässä otan hevosen yleensä kävelemään hetkeksi ja sitten tarhaan. Jos hevonen menee suoraan karsinaan kävelytän yleensä vähän pidempään. Hevosen olotilaa on hyvä seurata seuraavien tuntien ajan jos mahdollista, jos hevonen alkaa näyttämään ähkyn tai kuumeen merkkejä, niin aikainen hoito tietysti nostaa paranemisennusteita.




Matkustamista tukevat lisäravinteet


 Markkinoilla on myös olemassa hevosen matkustamista tukevia "buustereita". Esittelen tässä teille muutamia mitä itse hankin aina pitkälle matkalle mukaan ja voin suositella myös teillekkin. Sillä haluammehan hevosen matkustamisen menevän mahdollisimman jouhevasti ja riskittömästi :)




 Equine American ULS-GARD solution on hyvä tuki hevosen vatsalle. Tämä on minun ihan ehdoton lemppari. Tuote tekee suojaavan kalvon hevosen mahaan, joka suojaa vatsaa kun hevosella on elämässä stressaavia muutoksia esim. muutto tai kisatilanne. Tuotetta voi syöttää joko kuureittain tai kokoajan. Itse aloitin tämön syötön Dantelle viikkoa ennen lähtöä ja sitten syötin sen yhtäjaksoisesti loppuun. Olin todella hämmästynyt tuotteen tehosta, sillä Dantte ei kuivunut matkan aikana juuri ollenkaan ja vatsa ei mennyt yhtään löysälle, niinkuin yleensä matkustaessa menee vähän vetiseksi. Olin todella vakuuttunut että tämä tuote toimi ja tuki Danten herkkää vatsaa Ruotsiin muuton aikana.

  Lue lisää täältä.




 Cavalorin Emergency 911  tuote on mun mielestä aika ehdoton ensiapu varsinkin laivamatkoille. Tuotteen mainostetaan auttavan hevosen äkillisiin suolistohäiriöihin. Jos hevonen alkaa ähkyoireilemaan laivassa tai jopa matkan päällä niin tässä on välitön ensiapu alkavaan ähkyyn. Parhaimmassa tapauskessa ähky voi mennä ohi tämän lisäravinteen avulla.

  Lue täältä lisää.



 Equine American So Kalm  on hyvä tuote rauhoittamaan stressaavan hevosen hermoja. Esimeksiksi minä annoin tätä Dantelle ennen laivaa, koska Dantte on semmoinen hulivili niin ajattelin että tämä rauhoittaa vähän laivamatkaa ja niin rauhoittikin, Dantte otti matkan tosi rennosti ja käyttäytyi rauhallisesti.

  Lue täältä lisää.



 Equine American Apple Lytes on hyvä elektrolyyttilisä hevoselle. Itselläni on tapana antaa aina puolikas tuubi ennen matkaa ja puolikas matkan jälkeen. Näin saan taattua hevosen elektrolyyttien saannin matkustamisen ajaksi. 



Tässä postauksessa kirjoittamani jutut eivät ole ehdottomia faktoja, vaan minun mielipiteitäni ja tapojani toimia. Postaus on tehty tuotteiden osalta yhteistyössä Keravan Horse & Riderin kanssa. 

Anna elämänvirran viedä

tiistai 31. toukokuuta 2016



Viime postauksen jälkeen on tapahtunut "muutamia" muutoksia. Olen vaihtanut työpaikkaa, en työskentele enää Hassöllä. Sain tarjouksen toiselta tallilta josta en halunnut kieltäytyä. Nyt olen ollut uudesssa paikassa töissä 2 viikkoa ja olen viihtynyt todella hyvin. Täällä saatiin asunto, joten ei tarvitse enään autossa nukkua!




 Aloitin siis työt Stall Lagerfeltillä, Åsums Gårdissa. Talli sijaitsee ihan Sjöbon kunnan tuntumassa joten muuttomatka Annalta ei ollut pitkä. Talli keskittyy nuorten estehevosten myyntiin ja kilpailuttamiseen. Pomoni siis ostaa nuoria hevosia joita sitten sisäänratsastetaan ja/tai kilpaillaan ja myydään eteenpäin. Itse farmi on todella hurmaava ja idyllinen. Tallirakennukset ovat vanhoja ja viihtyisiä, täältä löytyy iso hiekkakenttä, juoksutuskenttä, iso maneesi ja nurmiestekenttä. Paljon nurmitarhoja, valtava unelmalaidun, ja pitkä hiekoitettu ratsastusreitti ison pellon ympäri. Puitteista ei siis voi valittaa. Farmilla on myös muita hevosyrittäjiä, pomollani on tällä hetkellä käytössä n. 20 karsinaa, kun farmilla on liki 50-60 hevosta.

 Olen kesän täällä working studenttina ja syksyllä aloitan sitten ihan palkallisena jos kaikki menee siihen asti hyvin. Työhön kuuluu hevosten hoitaminen, nuorten hevosten koulutus ja sisäänratsatus ja sitten vanhepien hevosten ratsastusta, tosin hekin ovat siis ikähaitariltaan 4-8 vuotiaita. Ensimmäiset viikot minulla on mennyt täällä aikalailla sisäänratsastettavien parissa. Täällä on töissä myös toinen suomalainen tyttö Noora, joka on viihtynyt täällä jo lähes 3 vuotta. Hänen opissaan ollaan laitettu nyt 3 vuotiaita ja olen päässyt opettelemaan sisäänratsastusta nyt kunnolla kädestä pitäen vaikka kyllä sitä Annallakin päästiin tekemään. Mutta nyt minä oikeasti opettelen, sillä syksystä eteenpäin se on minun päähommaa kun Noora lähtee jatko-opiskelemaan ja lopettaa täällä.

 On ollut ihan äärettömän mielenkiintoista työskennellä näiden "vauveleiden" kanssa. Jotkut ovat herkempiä, joillekkin koko sisäänratsastus on tähän mennessä ollut tosi mukavaa ja rentoa. Sitten on sellainenkin tapaus jolle hyssyttelyt ja silittelyt eivät auta vaan pitää ronskisti vaan taputella ja lääppiä joka paikasta ja hölskytellä satulaa ja selässä roikkuessa tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä että saadaan se hevonen hengittämään ja rentoutumaan. Jos sen kanssa jäisi varomaan se olisi tikittävä aikapommi. Se on ikäänkuin pakko "turruttaa" että se on ihan ok että ollaan sen iholla. Sitten taas jos tätä konstia olisi käytetty yhdelle toiselle niin se hevonen ei varmaan päästäisi ihmistä enää lähellekkään. Joten hevosenlukutaito on se number one näissä hommissa. Mikä nyt ei sinänsä tule varmasti yllätyksenä kellekkään :)

 Sisäänratsastettavien lisäksi olen päässyt vaihtelevasti ratsastamaan myös näitä parempia hevosia jopa 4-5 hevosta päivässä. Pakko myöntää etten oikeasti ole tähän mennessä istunut ennen näin laadukkaiden pelien satulassa. Ratsastaminen näillä hevosilla on suurimmilta osin suorannainen nautinto. Voin keskittyä omiin taitoihin ja niiden hiomiseen ja jos vaan ratsastat itse hyvin niin hevoset kyllä vastaa ja toimii. Upeeta. Välillä näiden hevosten selässä tuntee itsensä niiiin huippuratsastajaksi ;) hahhah!



Mutta sitten päästään Danten kuulumisiin. Tehtiin Danten kanssa ensimmäinen kenttäkilpailu Huhtikuussa Vinslövissä. Dantte teki tosi hyvän koulukokeen. Verkassa se oli ihan super mutta sitten kun mentiin valmistautumaan kouluareenan lähelle se jännittyi ja rupesi sekoilemaan. Huokaisin vaan syvään ja ajattelin et no ehkä ensi kerralla sitten, että nyt jännitys vei voiton. Päätin ratsastaa rauhallisen määrätietoisesti välittämästä Danten mielentilasta.

Ja ei se jännitys sitten vienytkään voittoa! Dantte jollain ihmeen kaupalla voitti jännityksen ja kuunteli mua radalla todella hyvin. Toki raviosuus on hyvin jännittynyt ja pysähdyksissä huomaa ettei se oikeasti malta seistä ja olla rehellisesti suora. Jännittyneenä se myös tulee tosi lyhyeksi edestä ja helposti valahtaa kuolaimen taakse "turvaan", koska siellä sen on helppo olla.

(c) Linda Immonen

Mutta nyt se teki kaiken mitä pyysin! Ei tullut mitään rikkoja ja olin niiiin ylpeä sen laukkaohjelmasta.  Ei pukittelua eikä sekoilua. Se oli niin hieno. Ja keskiravi laukkaohjelmien välillä oli todella hienosti suoritettu. Olin melko varma että Dantte ei malta tehdä sitä ajatuksella koska sitä ennen tuli laukkaa josta se yleensä kuumuu. Mutta hienon keskiravin se teki, missä se toki vähän horjui, mutta ei rikkonut laukalle. Laukkaohjelma oli pöytäkirjassa melkeinpä pelkkää seiskaa, oikean kierroksen lisätystä tuli 6 koska se oli vähän kättä vasten. Raviohjelma oli aikalailla tasasta 6, perusteluna se että muoto oli liian lyhyt ja kuolaimen takana. Toisesta pohkeenväistöstä tuli myös 7, mikä oli tosi hieno juttu sillä Dantelle raviväistöjen oppiminen on ollut aika hankalaa.

Tässä on teille video, mun istunta ravissa on aika kamala koska Dantte oli niin jännittynyt että siellä on todella vaikea istua rennoilla lonkilla kun Dantte jännittää selän lankuksi.





Estekoe meni aika vauhdikkaasti, ei löytynyt oikein sopivaa rytmiä. Yksi puomi tuli alas tiukasta kaarteesta okserille, kun siinä olisi pitänyt vaan laukata rytmissä eteenpäin niin minä jäin vetämään taaksepäin kun Dantte oli niin vahva. Joten kuski voi syyttää ihan itseään.





 Maastoverkassa Dantte kävi sitten ihan kierroksilla. Se ei sitten rauhottunut millään. Sitten kun lähdettiin radalle niin 3 askelta ennen ekaa estettä se ampaisi kun raketti. Otti niin sanotusti ohjakset omiin käsiinsä. Voitte siis arvata että maastokoe meni ihan täysin harjoitteluksi. Jouduin ratsastamaan pari volttia radan aikana koska en vaan voinut Danten sallia juosta kättä vasten kuin hullu. Itse esteissä ei ollut mitään ongelmaa.

 Vesi oli aika erikoinen Vinslövissä, se oli rakennettu todella maantasalle ja se oli matala. Normaalit vesiesteet on vähän rakennettu kuoppaan että sinne laskeudutaan niin sanotusti. Dantte sitten vähän yllättyi tästä vedestä ja juuri ennen vedenrajaa hypähti vasemmalle lipun ulkopuolelta. Joten siitä tuli sitten kielto.




 Ei siinä mitään uusi lähestyminen ja veteen paremmalla menestyksellä. Virheitä näistä volteista ja kiellosta taisi tulla kuitenkin jotain 40 virhettä. Tuloksellisesti kilpailu ei siis ollut kovin mairitteleva, mutta erittäin kouluttava Dantelle. Olin tosi ylpeä koulukokeesta ja maastossa se teki kyllä kaikki esteet ja tehtävät tosi hyvin :) Minulla oli tällä radalla Gopro mukana mutta en saa ladattua sitä nettiin koska tiedosto on niin iso ja meillä on nyt netin kansa ongelmia ettei yhteys riitä sen lataamiseen. Leikkasin teille kuitenkin pari lyhyttä pätkää mitkä sain ladattua nettiin että näette edes jotain! Jos saisin myöhemmin sitten koko videon nettiin.




 Kisojen jälkeen Dantte sai sitten levätä pari päivää ja kolmantena päivänä huomasin että Danten toinen etujalka on lämmin ja turvonnut. Juoksuttaessa se selkeästi ontui ja kun rupesin tutkimaan jalkaa se aristi jänteitä. Kyyneleet puskivat silmistäni ja en halunnut sanoa sitä ääneen. Jännevamma, voiko olla. Voiko olla niin huono tuuri. Pyysin annan katsomaan jalkaa ja hänkin pudisti päätään ja käski varata ajan klinikalle loppuviikolle ja kylmätä jalkaa mahdollisimman paljon. Niinpä seuraavat kolme päivää meni sellaisessa sumussa, työpäivän aikana joka välissä n. kerran tunnissa kylmäsin Danten jalkaa ja aina sitten käärin lämppäriin. Turvotushan paheni vielä ensimmäisen päivän jälkeen iltaa kohden. Siinä oli selkeä banaanimainen turvotus ja jänne oli arka.  Olin aivan varma että tämä oli nyt tässä.




 Perjantai tuli ja lastasin Danten traileriin. Wolontiksen Paula tuli minun henkiseksi tuekseni kun hän oli kuukauden ajan myös Ruotsissa Annalla. Mikään ei ollut ahdistavampaa kun ultra aloitettiin. Tuntui että henki ei kulkenut ollenkaan. Ultraus kesti ja kesti ja kesti ja lääkärit keskustelivat ruotsiksi keskenään enkä ymmärtänyt mitään. Oliko siellä vammaa vai eikö?! Kertokaa!!

 - Ei jännevammaa, sanoi eläinlääkäri. En meinannut uskoa korviani. Lääkäri ei löytänyt jänteestä mitään vauriota, joten luultavasti Dantte oli potkaissut itseään aika kovaa jänteen kohdalle. Mitään muuta syytä ei siis turvotukselle ja arkuudelle löydetty. Jalka oli siis täysin ehjä mutta iskun saanut. Jalka oli silti tosi arka ja edelleen kipeä. Eläinlääkäri ei osannut ennustaa kauanko toipumisessa menee, suositteli että Dantte voisi mennä laitumelle ja liikkua siellä omaan tahtiin.

 Sanomattakin siis selvää että kisakausi taas vähän romahti tähän. Ei tiedetä kauanko ottaa aikaa että jalka on ok ja sitä uskaltaa taas rasittaa. Mitään pysyvää vammaa ei siis luojan kiitos löytynyt ja nyt ajan pitää antaa vaan parantaa. Ikävää, minulla oli niin suuret suunnitelmat mutta toisaalta olen onnellinen että säästyttiin jännevammalta. Se olisi ollut aivan kamalaa..

 Danten lähitulevaisuus on nyt vähän kysymysmerkki. Onneksi täällä on ihana laidun missä se saa syödä ja toivonmukaan lihoa. Seurailen tilannetta ja sitten kun olen varma että jalka on ok niin varmaan ruvetaan pikkuhiljaa taas ratsastamaan. Uskomaton takapakki, isku vyön alle. Olen nyt koittanut ajatella ja luopua niistä suurimmista unelmistani lähitulevaisuudessa. Koitan elää päivä kerrallaan ja nauttia hevosista. On hyvin uuvuttavaa tehdä aina satalasissa töitä unelmien ja kehityksen eteen läpi talven. Sitten joka kesä tulee joku juttu minkä takia menee koko kausi plörinäksi. Eihän se Danten vika ole ja nyt toistan itseäni että olen onnellinen ettei siellä ollut jännevammaa. Siinä olisi ollut pitkä toipumisaika ja jännevamma jättää aina jälkensä, eikä jalasta koskaan tule entistä.

 Tässä ne kuulumiset nyt aikalailla sitten oli :) Päiväni menee nuorten hevosten kanssa työskennellessä ja kesäkuussa pääsen lomalle Suomeen! Jihuu!


Maaliskuun meiningit!

lauantai 2. huhtikuuta 2016



 Aika menee kuin siivillä, päivät ovat olleet niin täynnä tekemistä etten ole kerennyt edes läppäriä aukaisemaan. Nyt päätin ottaa aikaa että kerkeän tänne teille lisäämään videoita ja vähän kuulumisia. Maaliskuussa käytiin tosiaan treenaamassa Revingen ja Tågarpin radalla. Sitten meillä oli Revingessä maastoestekilpailut tyyliarvostelulla. Ratsastin siellä Dantella H90 ja myyntiheppa Helixalla H100. Tämän kilpailun jälkeen Helixa meni kaupaksi, mutta jäi meille vielä kisattavaksi.

 Kisat meni ihan mukavasti, Danten kanssa kävi sellainen kämmi että kuulin suorituksen aikana kaksi selkeää vihellystä ja luulin hypänneeni väärän esteen. Sitten kävelin tuomarintornille kysymään että mikä meni pieleen, niin ei mikään ollut mennyt pieleen. Estetuomari oli vain viheltänyt kaksi kertaa merkiksi katsojille että lähestyn estettä... Sain luvan jatkaa loppuun mutta aikaa ei keskeytetty, joten tulokseksi tuli hylky ajan ylittymisen vuoksi, vaikka Dantte hyppäsi puhtaan radan -.- Komsii komsaa, sen ainakin opin etten enään ikinä suorituksen aikana kuuntele vihellyksiä ennenkuin joku toimihenkilö hyppää eteen huitomaan niin sitten vasta keskeytän. Mur.

 Danten kanssa toi esteiden välissä meneminen on vielä hakemista. Eteneminen on aika hidasta sillä koitetaan kouluttaa sitä siihen, ettei se voi vaan paahtaa menemään kuuntelematta ratsastajaa. Päivä päivältä se kyllä paranee ja ehkä joskus pystyn laukkaamaan sillä maastotempoa ilman että se nostaa päänsä mun syliin ja jarrut katoaa. Siksi pidän sitä aika paljon koska jos tosta vauhdista päästäisin sen menemään reippaammin niin Dantte ottaisi ohjat käsiin. Eli kokoajan joudun ratsastamaan sitä kontrollin rajoilla. Ollaan myös kokeiltu erillaisia kuolaimia mutta en haluaisi joutua käyttämään kovin vahvoja jarruja sillä Dantte on kuitenkin lopulta hyvin herkkä hevonen ja haluaisin saada sen toimimaan maastossa aika perusvehkeillä.




 Helixan kanssa olin hypännyt vain kaksi kertaa tätä kilpailua ennen joten ratsastin vähän ylivarovaisesti ja varman päälle. Olisin voinut edetä paljon paremmin mutta toisaalta parempi että ratsastin huolellisesti ja puhtaan radan kuin riskillä :) Tyylipisteitä sain 7,5 mutta mulla tuli yliaikaa niin siitä vähennettiin yliaikavirheet joten ei saatu sijoitusta. Ilman yliaikaa oltaisiin saatu rusetti kotiin!




 Seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus kilpailla Tågarpissa pääsiäisenä, mutta Danten kanssa ne jäivät nyt väliin. Dantella on ollut jo jonkin aikaa pari sellaista pattia selässä, mitä yleensä tulee juurikin talvella loimituskaudella kun iho ei pääse kunnolla hengittämään. Revingen kisoissa yksi patti aukesi niin ikävästi ettei siihen voinut satulaa laittaa. Ja se haava ei ole meinannut parantua millään. Ärsyttävää! Nyt olen yrittänyt pitää Danttea mahdollisimman paljon ilman loimea, mutta aamuisin ja iltaisin täällä on vielä niin viileä etten raaski sitä ilman takkia ulos laittaa kun Skånen tuuli on aika armoton.Niinpä pääsiäinen meni Tågarpin kenttäkisoissa Annan hevosia hoitaessa ja muita suomalaisia auttaessa ja tsempatessa!

 Täällä meillä on majoittunut suomalaisia kenttäratsastajia nyt 2 viikon kisamatkan ajan. Se vähäinen vapaa-aika on luonnollisesti mennyt heidän kanssa aikaa viettäessä joten blogia en ole kerennyt näpyttelemään. Mutta he lähtevät huomenna Tågarpin toisten kenttäkisojen jälkeen ajamaan kohti takas Suomea ja minä jään tänne "yksin" :D heh!

 Ainiin! Käytiinhän me koulukisoissakin 3 viikkoa sitten. Dantte meni yllättävän hyvin. Ratsastin verkassa samalla systeemillä kuin kotona ja siellä se uskalsi jopa rentoutua melkein yhtä paljon kuin kotona ratsastaessa. Mutta sitten kun siirryttiin maneesin kisaradalle niin Dantte jännittyi. Se kuunteli mua tosi nätisti koko radan ajan mutta ravi oli tosi suppeaa ja muoto oli lyhyt ja kuolaimen takana. Eli toisinsanoen se sulkeutui vielä kuoreensa radalla mutta ei enään tehnyt mitään rikkoja tai pukitellut laukassa jännityksissään. Edistystä siis! Nyt pitää vaan saada rentoutta, muotoa pidemmäksi ja auki niin hyvä tulee!

 Tågarpin maastotreeneissä Dantte oli tosi villillä tuulella. Se pomppi kuin pupujussi joka suuntaan ja joka esteen jälkeen perse lensi kauheeta kyytiä. Voin sanoa että ei ollut kauhean nautinnollista mennä sen kanssa kun meininki oli niin vauhdikasta. Mutta Revingen treeneissä se oli paljon kuuliaisempi. Siellä me pystytään tekemään monia teknisiä juttuja peräjälkeen mikä pitää sen aivot töissä, kun taas Tågarp on paljon isompi alue ja siellä se joutui kävelemään ja odottelemaan tosi paljon mistä se ei oikeen tykkää.

 Dantella on vaan niin kova halu mennä ja hypätä että noi tekniset harjoitukset tekevät sille tosi hyvää, että se tajuaa ettei esteen jälkeen voi juosta pää kolmantena jalkana kun siellä voi olla heti toinen este takana. Muutamat ohimenot on sen kanssa tehty, tai voisi melkein sanoa että se juoksee niitä esteitä päin kun se ei katso mihin se juoksee :D Se on niin hassu! Mutta sitten kun se tajuaa että pitää kuunnella niin se tekee tosi hyvin ja suoraviivaisesti. Ehkä se ajan kanssa rauhoittuu!







Ainiin, oli mulla 23-vuotis synttäritkin tiistaina =) Oli kivaa istua iltaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten tyttöjen kanssa jotka työskentelevät myös täällä Ruotsissa. Kiitos tytöt <3


Rannalla!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

 Tänään päästiin ekaa kertaa tämän vuoden puolella rannalle ratsastamaan Sabrinan ja Maxin kanssa! Oli niin kivaa ja aurinkokin paistoi. Danttea jännitti aluksi ihan kamalasti tuo aaltoileva valtava lätäkkö, mutta ei se miettinyt kuin muutaman sekunnin niin sitten jo mentiin! Onneksi minulla oli hovikuvaaja mukana (lue: poikaystäväni), niin saatiin kuvia ja videota! Jippii!













 Ainiin, mites sitten ne estekisat meni sunnuntaina? No hyvin sekalaisesti! Tämä neiti se unohti ekaa kerta elämässään satulavyön kotiin ja se oli hyvä huomata vasta siinä vaiheessa kun piti lähteä verryttelyyn. Lainavyön etsintä osottautui hankalaksi sillä minulla on kenttäsatula johon tarvitsin lyhyen vyön. Panssarivyötä en edes yrittänyt metsästää, vaan ihan tavallista kouluvyötä. Mutta eihän sellaista ole kenelläkään mukana estekilpailuissa. Järjestäjäpaikan talli oli ponitalli, joten sielläkään ei ollut kouluvöitä, mutta sitten löytyi 100cm pitkä ponivyö, jonka sain sitten sopimaan satulaani tekemällä lisää reikiä vastinhihnoihin. Täällä ihmiset olivat kyllä hirveän auttavaisia ja yrittivät puhua englantia vaikkeivat sitä hyvin osanneetkaan. Yksi tyttö tuli tarjoamaan satulaansakkin jos vyötä ei olisi löytynyt!

Tähän säätöön meni niin kauan aikaa että en taaskaan kerennyt verryttelemään kunnolla. Kerkesin kyllä ravata ja laukata rauhassa että hevonen oli lämmin mutta hypyt jäi muutamaan kertaan, *huokaus*. Kaiken tämän stressin ja kaaoksen lisäksi koko päivän satoi märkää räntää vaakatasossa maustettuna kovalla tuulella. 105cm rata meni kuitenkin yllättävän hyvin, Dantte kuunteli kivasti vaikka oli innoissaan. Sarjalla se kiirehti liikaa B-osalle ottaen A-osan takajaloilla alas. Muuten hyppäsi puhtaan radan. Tästä radasta ei ole videota sillä hypättiin Sabrinan kanssa melkein peräkanaa.

 110cm luokkaan kerkesin sitten valmistautumaan paremmin ja itse suoritus meni superisti! Dantte kuunteli mua tosi hyvin ja rytmi säilyi ehjänä. Sarjalle meinasi lähteä rynnimään mutta sitten kun otin pidätteen niin se jäikin odottamaan! Pari pukkiakin lensi loppua kohden mutta ne eivät rikkoneet rytmiä eikä Dantte jännittynyt kättä vasten niinkuin sen yleensä tekee kun se pukittelee. Niinpä tuloksena puhdas rata josta saatiin aivan valtavan hieno ruusuke! Se on jopa hienompi kun mun SM-hopea ruusuke... Kyllä täällä Ruotsissa panostetaan vähän eri tavalla näihin ruusukkeisiin :'D






 Ensiviikonloppuna on koulukisat, saas nähdä miten siellä menee! Anna tulee torstaina kotiin ja mennään heti treenaamaan maastoesteitä Revingeen. Seuraavalla viikolla mennään treenaamaan Tågarpin radalle missä meillä onkin sitten pääsiäisenä kauden ensimmäiset kenttäkilpailut :) Vi ses!

Kilpailukausi alkaa!

perjantai 4. maaliskuuta 2016



 Heipparallaa, elossa ollaan! Anna, Sabrina ja Martina lähtivät kaksi viikkoa sitten Portugaliin Baroccan kansainvälisiin kenttäkilpailuihin, joten olen huolehtinut täällä hevosista yksin. Päivät ovat siis kuluneet täysin kahta tallia hoitaessa ja kotona olevia hevosia ratsastaessa. Kaiken lisäksi pamahdin kipeäksi juuri lähtöpäivänä, joten ensimmäisen viikon tein töistä taistellen flunssan kanssa. Onneksi kuumetta ei tullut joten siltä osin sain "turvallisesti" hommia tehdä vaikka olo olikin karmea ja energiat nollassa. Onneksi Sabrina tuli tällä viikolla takaisin niin sain nukkua yhden päivän vähän pidempään ja ladata akkuja. Nyt on vähän helpompaa kun on kaveri  hoitamassa talleja niin jää vähän vapaa-aikaakin!

Tänne ei kuulu mitään erikoisempaa, päivät menee hevosten kanssa ja paljon treenatessa. Minulla on niin paljon videoita viime blogipäivityksen jälkeen että päätin tehdä niistä teille koosteen kuin ladata jokaisesta kerrasta omat videonsa tänne. Eihän niitä kukaan jaksaisi katsoa! :D Kouluratsastuksessa Dantte harppoo joka päivä edistysaskeleita ja ollaan päästy jo vähän siihe "pisteeseen", että meinaan ryhtyä taas perfektioniksi. Mikään ei riitä eikä ole hyvä, kun yhteen ongelmaan päästään käsiksi niin jo löytyy kaksi muuta. Tavallaan olen niin innoissani tästä valtavasta kehityksestä että haluaisin että kehitys olisi yhtä nopeaa jatkossakin ja Dantesta tulisi yhtäkkiä kuin 3* kokenut ratsu. Mutta eihän se nyt niin mene..

 Nyt ollaan saatu Danttea sinne rehelliselle tuntumalle ja kaulaa vähän ulos, joka on tosi iso edistysaskel. Sen huomaa myös siinä ettei Dantte jaksa kantaa itseään niin pitkään, kun se on oppinut oikeaoppisesti kantamaan kehonsa. Mutta heti jos koitan ratsastaa esim koulurataa jossa tapahtuu paljon siirtymisiä ja asioita niin Dantte menee kipsiin. Se vetäytyy takas kuoreensa ja rupeaa kipittämään. Nyt siis työstetään sitä että se antaa minun ratsastaa itseään siitä jännittymättä vaikka se joutuukin nyt työskentelemään epämukavuusalueella. Vaikeeta, niin vaikeeta. Se että se kotona liikkuu jo kivasti, on siitä pitkä matka saada se menemään hyvin kisoissa kouluaitojen sisällä. Ensi viikolla me ollaankin menossa koulukisoihin harjoittelemaan!



 Käytiin myös ensimmäisissä estekilpailuissa Helmikuun lopussa. Kilpailut järjestettiin Flyingessä. Hypättiin Danten kanssa 110cm ja 115cm. Ekan luokan verryttely meni mönkään kun seurasin verryttelymaneesin seinällä olevaa kelloa joka oli 10min myöhässä, ja en tiennyt siitä. Olin siis kerennyt ottaa ehkä 3 hyppyä kun minut pyydettiin valmistautumaan. Joten verryttely jäi ihan kesken ja Dantte uhku villiä energiaa. Siihen nähden rata meni ihan ok mutta tultiin sarjalle liian reipasta laukkaa, Dantte ei oikein kunnioittanut pidätteitäni joten se pudotti A - ja B - osan esteet. Se ei vaan mitenkään mahtunut siihen väliin siitä vauhdista. 115cm luokkaan kerkesin verrytellä vähän enemmän ja fiilis oli hyvä. Radalla ensimmäiset 4 estettä meni hyvin, rytmi oli todella hyvä ja Dantte pehmeä niskastaan ja tasapainoinen. Mutta sitten Dantte jännittyi ja minä rupesin ratsastamaan takaperin. Siinähän se rytmi sitten rikkoutui kokonaan. Etäisyydet esteille loppuradalla olivat ihan hyviä mutta Dantte hyppäsi kättä vasten ja pudotti kolme puomia. Se löi jännittyessään selän ja niskan ihan lukkoon enkä saanut rentoja lähestymisiä.

 Olin niin pettynyt itseeni radan jälkeen, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna ei se ole niin big deal. Ne oli meidän ekat kisat 5kk tauon jälkeen ja Dantte oli taas ihan kierroksilla kisahulinasta ja kuski tarvitsee taas enemmän ratarutiinia, ei siinä sen kummempaa. Mun pitää antaa vähän armoa itselleni ja hevoselle. Muutenkin, ollaan tehty täällä Ruotsissa niin paljon muutoksia mun ratsastukseen ratsastukseen niin esteillä kun koulussa, että onko nyt ihmekkään jos menee vähän puurot ja vellit sekaisin kilpailutilanteessa? =D





 Seuraavat estekisat on tämän viikon sunnuntaina Lundissa. Hypätään siellä 105cm ja 110cm Danten kanssa. Siellä koitan keskittyä paremmin siihen että jos Dantte jännittyy niin kuskin pitää ratsastaa ETEENPÄIN eikä jäädä nypläämään pakki päällä. Seuraavana vklpna on sitten koulukisat ja sitten alkaa kenttäkilpailukausi, IIK! 19.3. on Flyingessä maastoestekilpailut, jossa siis hypätään vain maastorata ja siinä on tyyliarvostelu. Sitten 26.3. on oikeat pääsiäiskenttäkilpailut Tågarpissa. Sinne tulee ihan sikana suomalaisia kenttäratsastajia, joten olen suuperinnoissani! Täällä Ruotsissa muuten pitää olla valppaana noiden kilpailukutsujen kanssa. Tågarpin kenttäkilpailun luokat meni aika pitkälti täyteen vartissa kutsun aukeamisen jälkeen (!!!!). Jos et kerkeä ilmoittautumaan mukaan niin se on voivoi. Toki ne jotka ilmoittautuu luokkien täyttymisen jälkeen menee jonoon, mutta se onkin sitten eri asia kuinka moni peruuttaa lähtönsä.. :) Me onneksi oltiin Sabrinan kanssa nopeita ja kerettiin mukaan kilpailuihin! Vähän eri meininki kuin Suomessa, heh!

Nämä kuvat otti Helmikuun alussa Martinan poikaystävä joka oli vklpvierailulla täällä :) 


Vuoden ensimmäiset maastoesteet hypätty!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016



3 viikkoa on vierähtänyt täällä Ruotsissa ihan hujauksella. Olen aika hyvin oppinut nyt paikan rutiinit ja systeemit, jännitys on muuttumassa arjeksi. Minä viihdyn täällä, ei ole tullut ajatustakaan mieleen kotiin lähtemisestä. Päivät menevät niin nopeaan tahtiin että minusta tuntuu että vastahan minä pari päivää sitten viimeksi blogiin kirjoitin.

Olen niin täynnä motivaatiota ja intoa, sillä saan täällä niin paljon laadukasta valmennusta että nyt voin "tuudittautua" siihen keskittyneeseen moodiin, että jos vaan annan itsestäni kaiken, teen parhaani, ratsastan valmentajien ohjeiden mukaan minun pakko kehittyä ja menestyksenkin tulla jossain vaiheessa. Olen jo tässä ajassa saanut niin hyviä neuvoja Danten ratsastamiseen, että en malta odottaa miltä meidän meno mahtaa näyttää kesällä!

Viimeviikolla Anna ratsasti Dantella, hyppäsin estevalmennuksessa, pääsin Helena Kallbladin kouluvalmennukseen ja sunnuntaina päästiin vielä hyppäämään maastoesteitä, sillä lumet sulivat pois viikko sitten! Tiistaina Anna ratsasti ekaa kertaa Dantella, jotta hän pääsisi jyvälle siitä minkälainen hevonen on ratsastaa. Annan jälkeen minä sain hypätä kyytiin ja Anna neuvoi minua. Kylläpä hevonen tuntui ihan erillaiselta hänen jäljiltänsä. Tasaisen pehmeällä rehellisellä tuntumalla ja sain oikeasti ratsastaa jalalla ilman että Dantte jännittyi. Anna otti minulle vähän videota lopusta samalla kun hän neuvoi, tässä teille pätkää.



Keskiviikkona Annan estevalmennus meni ihan hyvin. Hypättiin jumppalinjaa ja sen jälkeen tuli tiukka täyskäännös okserille joka oli meille vähän hankala juurikin Danten vinouden ja takapään heikkouden takia. Sen lisäksi harjoitukseen kuului vesiesteen hyppääminen vinoon ja kapea nuolenkärki. Hyppäämisestä jäi hyvä fiilis ja tuntui että oma kehonhallinta oli parempi hyppäämisessä kuin ennen. Videot ovat vähän pätkiviä sillä poikaystäväni ei ollut ihan perillä aina että mitä hypätään..



Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa Helena Kallbladin kouluvalmennukseen. Helena on Annan oma kouluvalmentaja ja hän myös valmentaa Suomen maajoukkuekenttäratsastajia kouluratsastuksessa. Alussa kerroin meidän ongelmista, Danten jännittyneisyydestä ja vaikeudesta keskittyä. Ja että mun on vaikea ratsastaa se täysin selän läpi pidemmälle kaulalle ja rehelliselle tuntumalle. Helena sanoi, että hän haluaa opettaa minulle tietynlaisen systeemin jolla aina aloitan Danten ratsastuksen. Sitten kun mennään kisoihin ratsastan ihan samalla systeemillä ja mikään ei muutu, en vaadi Dantelta mitään enempää kuin kotonakaan, ja ajan kanssa se toivottavasti lopettaa jännittämisen. Systeemi oli tosi toimiva ja sain Danten todella kuuliaiseksi ja rennoksi. Dantte on ollut siis täällä aika vaikea ja jännittynyt ratsastaa koska ollaan uudessa paikassa eikä se miellä tätä paikkaa vielä kodiksi.

Olen ollut ihan innoissani Helenan ohjeista ja päässyt pari kertaa itsekseen treenaamaan koulua näiden neuvojen kanssa ja ne on toiminut joka kerta ja olen saanut Danten uskomattoman rauhalliseksi ja kuuliaiseksi! Keskittymällä niinkin yksinkertaiseen asiaan kun ratsastamalla sitä sisätakajalkaa ristiin mahan alle. Sitten jos hevonen juoksee sitä apua karkuun kontrolloidaan ulko-ohjan puolipidätteillä ja pidetään silti asetus sisälle. Vasempaan kierrokseen missä Dantte haluaisi mielellään ylitaipua sisälle me asetetaankin sitä ulospäin ja silti ratsastetaan sisätakajalkaa alle. Se tuntuu todella vaikealta ja hassulta mutta pistää Danten todella keskittymään ja hidastamaan menoaan. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Sunnuntaina lähdettiin Danten kanssa Revingen maastoradalle hyppäämään. Paikanpäällä tuli alkuun vähän haikea olo sillä olin ollut treenaamassa samassa paikassa Loren kanssa 2014 keväällä.. Tuli niin ikävä sitä hevosta. Se toimi silloin kuin unelma ja mitkään tehtävät ei tuntunut sen kanssa vaikeilta. Tavoitteena on rakentaa Dantesta samanlainen :) Rohkea se on kuin hullu, mutta ohjattavuutta ja kontrollia pitäisi saada parannettua. Annan mukaan Dantte on liian rohkea. Se hyppää ennenkuin ajattelee, niin sanotusti "pää edellä tuntemattomaan järveen". Niinpä aika äkkiä ruvettiin tekemään monta estettä putkeen ja vähän teknisempiä tehtäviä jotta saataisiin se hevonen ajattelemaan.



Treenien edetessä Dantte parani kokoajan eikä se enään kuskannut mua niin pahasti. Sitten meidän piti tulla "sohvaeste" ja siitä suoralla linjalla alashyppy veteen. Dantte kirjaimellisesti hyppäsi alas 6 metrin päähän, eikä laskeutunut veteen... Kuulin vain kun Anna huusi "oh my god!", saatiin välittömästi käsky tulla alashyppyä muutamaan kertaa ravista, miltein käynnistä, jotta saataisiin opetettua Dantelle että tollaiset pituushypyt eivät ole toivottuja. Helpoissa luokissa se vielä ehkä onnistuu mutta sitten jo 2* maastoradalla voi olla veteenhypyn jälkeen 2 laukka-askelta ja este. Silloin jos Dante hyppää 6m päähän ei tuollainen tehtävä tulisi ikinä onnistumaan.

Lopuksi oli tarkoitus sitten harjoitella pientä ja söpöä sunken roadia. Tehtävässä oli pieni tukki, sen jälkeen 60cm alashyppy ja ylöshyppy. Mutta Danttepas se pysähtyi alashypyn reunalle. Ajateltiin et okei hyvä nyt se miettii, annetaan sen katsoa ja uusi yritys, mutta ei. Sitten jos vähän suutuin Dantelle ja koitin saada sen hyppäämään alas. Ei onnistunutkaan ihan helposti ja käytiin niinsanotusti keskustelu Danten kanssa että who is the leader. Dantte halusi paeta tilanteesta keinolla millä hyvänsä mutta Annan huutamilla ohjeilla ja tuella selvisin tilanteesta voittajana, sillä loppujen lopuksi sain Danten hyppäämään sen. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa kun tultiin kerran koko tehtävä ja sitten vielä ravissa pelkkä alas- ja ylöshyppy.



Harmittaa ettei sitä tilannetta otettu videolle koska olisin halunnut nähdä sen sivusta käsin. Mutta pääasia on, että minä voitin sen ottelun ja saatiin se harjoitus läpi. Tämä oli _ensimmäinen_ kerta ikinä kun jouduin käymään tälläisen keskustelun Danten kanssa läpi. Mutta Anna sanoi että Dantte tarvitsi sitä, koska jatkossa sen täytyy tietää että vaikka tulee tilanne tai este mistä se on epävarma niin sen täytyy kuunnella minua eikä paeta paikalta. Joten siis good train, good fight, niinkuin Anna sanoi treenien jälkeen :)

Huomenna Helena tulee taas valmentamaan meitä, en malta odottaa! Pahoittelut siitä että tämä blogipäivitys on varmaan todella sekava ja täynnä virheitä. Kirjoitan tätä toinen silmä ummessa ja aivot puoliksi koomassa sillä haluan saada blogiin päivitystä kun oli niin paljon kerrotavaa ja videoita!

Tässä vielä loppukevennykseksi Loren suoritukset Revingen radalla :) Niin kova ikävä <3

Min första vecka i Sverige

maanantai 25. tammikuuta 2016



Ensimmäiset 10 päivää takana Ruotsissa. Viimeiset päivät Suomessa olivat todella stressaavia ja turhauttavia. Tuntui etten ikinä kerkeä pakata kaikkea tavaroita ja saada asuntoa tyhjäksi ennenkuin laiva lähtee torstai-iltana. Parit itkutkin tuli väännettyä siinä turhautuessa. Viimeisenä iltana oltiin pakkaamassa Elisan kanssa tallilla Danten kamoja. Olin jo silloin niin jumissa että käytännössä pakkaaminen meni niin että Elisa kysyi vaan "mukaan? ei mukaan?" -tyylillä ja pakkasi tavarat. No, sitten kun olin saanut asunnon tyhjäksi, Danten kamat pakattua ja kaikki tuntui olevan hyvin ja stressi pääsi vähän hellittämään, niin huomasin lähtöaamuna että lompakkoni oli kadonnut. Se olikin sitten ihan vika tikki siihen kohtaan...

Paniikissa huutoitkua vääntäen etsin sitä lompakkoa joka paikasta, soittaen paniikkipuheluita vanhemmilleni, isosiskolleni ja poikaystävälleni. Sitä ei löytynyt ei sitten mistään. Sitten päädyin siihen että se on luultavasti varastettu töissä kun meidän työpisteelle pääsee periaatteessa kuka vaan ja olin viimeisenä päivänä tehnyt viimehetken ostoksia ja luultavasti jättänyt lompakon hövelisti näkyville. Eikun soitto pankkiin ja kortit kiinni, paha mieli siitä että olin juuri laittanut lompakkooni kuukausien käteis-säästöni mitä oli monen sadan euron edestä. Minulla oli niin paha mieli, tuntui että kaikki kaatuu niskaa juuri lähdön hetkellä. Vanhempani lainasivat minulle tukun käteistä mukaan että pääsen määränpäähäni, "kyllä asiat järjestyy" he sanoivat.



Niin me kuitenkin saatiin kaikki kasaan ja hevonen kyytiin, sanottiin hyvästit ja kerettiin ajoissa satamaan. Kun laiva lähti satamasta laskeutui harteilleni pienoinen helpotus. Vihdoin matkalla. Päätettiin poikaystäväni kanssa mennä syömään kunnon ruokaa ja ostettiin vielä jälkiruokabuffetitkin siihen kaupan päälle ;) Ei voitu vastustaa suklaafondyeputousta! Yö laivalla ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut. Olin ajatellut että saan nukkua kuin tukki koska en ollut nukkunut kunnolla viikkoon pakkaamisen ja stressin takia. Olin tietysti valinnut meille halvimman hyttiluokan, joten meidän hytti sijaitsi suoraan yökerhon alapuolella ja samalla laivalla sattui olemaan oikislaisten kelluntaristeily.. Joten vietimme koko yön hereillä kuunnellen basson hakkaamista meidän kattoon ja känniläisten örvellystä hyttikäytävillä. Oli mukava lähteä sen yön jälkeen ajamaan kohti Skånea ja matkantekoa edessä 12h :'D

Laiva saapui klo 6:10 Tukholman satamaan. Kun päästiin laivasta ulos käytiin heti ekana pysähtymässä Tukholman Ryttarstadionilla, missä Dantte pääsi kävelemään ja juomaan (no ei se tietenkään juonut..) ja siivottiin traileri. Siitä ajettiin sitten Mantorppiin n. 4h ja siellä Dantte pääsi seuraavan kerran ulos vähän pidemmäksi aikaa ja joikin vähän jo. Mantorpista ajettiin sitten "suoraan" määränpäähän, tosin loppumatkasta oli pakko pysähtyä huoltsikalle torkahtamaan sillä silmäni eivät meinaneet enää pysyä auki motarilla. 15min torkut, iso purkki ruotsalaista vahvaa kahvia ja auton tuuletus kylmälle, näillä eväillä pysyin hereillä määränpäähän saakka. Perillä oltiin joskus 18:30 paikkeilla.



Vastassa oli uudet työkaverini ja tilan omistaja. Anna oli lähtenyt samana päivänä valmentamaan Suomeen Lapinlahdelle, joten hän ei ollut silloin paikalla. Purettiin Dantte autosta, sain rauhassa laittaa tavaroita paikoilleen ja juoksutin Danttea vähän aikaa kun se oli saanut levätä tavaroiden purun ajan. Tämän jälkeen tilan omistaja kutsui meidät syömään hänen luokseen joka oli todella mukava yllätys :) Saatiin todella hyvää ruokaa ja viiniä mahan täydeltä. Tuli tosi tervetullut olo ja luottavainen fiilis että ollaan hyvässä paikassa!

Seuraavana aamuna mulla alkoikin jo työt. Tällä Farmilla on 2 tallirakennusta, toinen on pienempi missä tilan omistajan hevoset ovat ja missä toinen työntekijä työskentelee. Tämän tallin yhteydessä on myös pihatto missä on vaihdellen n. 6+ hevosta. Ja sitten on tämä "meidän" myyntitalli, missä on 16 karsinapaikkaa. Meidän tallin yhteydessä on täysipitkä maneesi. Sitten tilalla on iso kenttä, paljon tarhoja ja näiden ympärillä menee treenirata jossa voidaan ratsastaa hevosia ulkona ja tehdä myös laukkatreeniä. Talvella meillä on myös käytössä loputtomasti peltoja missä saadaan ratsastaa. Annan myyntitallissa minun kanssani työskentelee Sabrina. Sabrinalla on oma yritys, hän yrittää painottua ponien myyntiin ja koulutukseen, mutta ottaa myös nuoria hevosia ratsutukseen. Siivotaan ja hoidetaan tallityöt kuitenkin yhdessä, niiden jälkeen sitten ruvetaan ratsastamaan hevosia.



Meidän työpäivät menee kutakuinkin näin; aamulla hevoset saavat pienet määrät heinää ja väkirehut. Sillä aikaa toinen meistä vie isommat aamuheinät valmiiksi tarhoihin. Sitten tarhataan hevoset ja siivotaan talli. Tämän jälkeen pidetään yleensä kahvibreikki ja syödään jotain. Tauon jälkeen ruvetaan ratsastamaan hevosia. Täällä pyritään siihen, että jokainen hevonen ratsastetaan jokatoinen päivä ulkona ja jokatoinen päivä maneesissa/kentällä. Nyt talvella ainakin aloitetaan ratsastamaan niitä hevosia jotka täytyy ratsastaa ulkona, että keretään valoisan aikaan. Hevosia ollessa paljon otamme usein myös maastoon käsihevosia. Eli ratsastamme yhdellä ja toinen hevonen tulee liikutettua samalla taluttaen selästä käsin. Lopuksi ratsastetaan sitten ne joilla on vuorossa maneesissa työskentelypäivä. Sabrina ratsastaa pääsääntöisesti omien asiakkaidensa hevosia ja muutamaa Annan hevosta. Minä ratsastana Annan myyntihevosia ja joskus hänen omia jos Anna on esim. poissa. Ratsastuksien lomassa autan Annaa hakemalla sille hevosia sisälle ja laittamalla niitä kuntoon/pois.

Pääsin myös viime perjantaina ekaa kertaa kisoihin mukaan. Sabrina hyppäsi myyntihevosella 110cm ja 120cm. Sitten Anna hyppäsi kahdella hevosella 120cm ottaen tuplavoiton (!!!) ja 130cm luokan kolmella hevosella jossa tuli myös voitto ja sijoitus. Sabrina jatkoi kisojen parissa vklpn yli ottaen lauantaina jokaisesta luokasta sijoitukset! Itse olin lauantaina ja sunnuntaina hoitamassa tallia yksin ja ratsastamassa kotona olevia hevosia :)



Nyt maanantaina minulla on ensimmäinen vapaapäivä. Aikomus oli nukkua niin kauan kuin sielu sietää mutta silmäni räpsähtivät auki kuin automaattisesti klo 6:30. Hetken jouduin pyörimään sängyssä yrittäen kertoa keholleni että nyt saa jatkaa nukkumista eikä tarvitse nousta. Sitten sain pitkitettyä torkkumista klo 11 asti ja sen jälkeen oli pakko nousta ylös kun rupesi turhauttamaan. Jännästi se keho tottuu vaan noihin aikaisiin herätyksiin ja fyysiseen työmäärään. On tuntunut oudolta vain oleskella tämä päivä ja katsoa kun muut tekee töitä. Melkein tulee huono omatunto tästä lorvailusta mutta yritän muistutta itselleni että olen vapaapäiväni ansainnut ja kroppani (sekä mieleni) tarvitsee myös lepoa.

Vaikka minulla on vuosien tallityökokemus teinistä asti niin tein tässä välissä 3v töitä kaupassa, joten yhtäkkinen fyysinen työ + monen hevosen ratsastaminen päivässä pistää kyllä kropan ja kunnon äärirajoille, vaikka koen etten ole missään vaiheessa ollut mitenkään huonokuntoinen. Pakko sanoa että joka päivä viimeisten hevosten kanssa alkaa jo käsiä ja jalkoja vapisuttaa ja kroppa tuntuu makaroonilta. Iltaruokinta menee jo puoliunessa. Joka ilta olen ollut kyllä ihan kuitti jaa kaatunut suoraan sänkyyn kun olen päässyt suihkusta. Mutta samalla tunnen valtavaa mielihyvää tästä raatamisesta sillä tiedän että kunto nousee kohisten ja kilot karisee!

Fyysisen rasituksen lisäki myös aivot ovat joka ilta ihan jumissa kun työkielenä on Englanti ja kuulen Ruotsia 24/7 ymmärtämättä siitä juuri mitään. Nykyään osataan jo nauraa Sabrinan kanssa iltasin kun en saa sanottua mitään järkevää lausetta englanniksi, mutta silti tulen ymmäretyksi. Ensimmäisen 10 päivän jälkeen englantikin sujuu jo ihan mukavasti enkä ota sen osilta enää mitää paineita. Ihmiset täällä sanoo että puhun hyvin englantia eivätkä he koe että olisin huono siinä. Me suomalaiset ollaan kuuluisasti vaan kovin kriittisiä sen Englannin käytön suhteen ;)

Grass ja Meran käsihevosena, tai -ponina ;)

Ensimmäinen viikko on ollu siis rankka mutta hyvin hyvin antoisa. Mikään ei ole varsinaisesti tullut yllätyksenä vaan tiesin odottaa että alku on varmasti rankkaa ja työpäivät ovat pitkiä. Mutta on tämä silti hemmetin antoisaa ja koen olevani onnellinen ja oikeassa paikassa. Ei ole tullut ikävä kotiin, ainakaan vielä. Ihmiset täällä ovat ihan huippuihania ja Anna on huippupomo ja -valmentaja. Saan treeniä lähestulkoon päivittäin joko Danten tai myyntihevosten kanssa. Koen jo saaneeni huikean paljon paremman otteen ratsastukseeni jo viikon työskentelyn jälkeen. Poikaystävänikin on sopeutunut hyvin ja sai heti oman alansa töitä täältä! Dantte on ollut aika villinä ja on perinteisesti jännittynyt ratsastaessa kun ollaan uudessa paikassa. Anna sanoi, että se on tosi hyvä juttu koska päästään heti käsiksi siihen minkälainen se on kisoissaki ratsastaa kun se jännittyy eikä ole yhteistyökykyinen. Olen saanut jo tositosi hyviä vinkkejä sen läpiridaamiseen kun se on hankala ja sen pukitteluun esteiden jälkeen!

Tässä vähän videota teille meidän viimeviikon ensimmäisistä estetreeneistä Annan kanssa. Treenattiin niin sanotusti kouluratsastusta esteillä. Danten piti odottaa takajaloilla viimeiseen askeleeseen asti esteille ratsastaessa ja joka kaarteessa sen tuli kunnoittaa mun sisäpohjetta ja ulko-ohjaa. Keskityttiin myös mun istuntaan alussa että pystyttyäisiin mahd. paljon ehkäisemään Danten pukittelua mutta Anna oli myös vähän sitä mieltä että se on sellaista protestointia ettei se haluaisin tulla heti takajaloilleen esteen jälkeen vaan olisi mukavampi juosta täysiä :) Videot ovat aika lyhyitä pätkiä sillä mun puhelimen akku oli ihan finaalissa silloin. Näytän myös aikamoisela michelinukolta sillä tohon aikaan oli myös aikamoinen pakkasjakso täällä Ruotsissa joka tuntui todella kylmältä joten mulla on varmaa 3 villapaitaa päällä + toppaliivi :'D Normaalisti täällä Etelä-Ruotsissa ei ole kunnon talvea, mutta nyt oli tullut tännekkin asti lunta ja pakkasta.




Pyrin jatkossa pyhittämään vapaapäiväni tämän blogin päivittämiseen. Toki kun totun työrytmiin enkä toivonmukaan ole ihan niin loppu työpäivien jälkeen pystyn ehkä päivittämään sitten muulloinkin kuin vapaapäivinä! Mulla on esimerkiksi kerrottavaa teille yhdestä lisäravinteesta joka suojelee hevosen masua stressin aikana ja muulloinkin jos on herkkämahainen hevonen. Sponsorini Horse & Rider halusi tukea Danten matkaa tällä tuotteella ja se rupesi syömään sitä pari päivää ennen lähtöä ja syö edelleen, ja koen todella että siitä on ollut suuresti apua! Dantte hädintuskin kuivui/laihtui matkan aikana ollenkaan eikä sen vatsa ole ollut ollenkaan löysällä tai muutenkaan kipeän olinen. Mutta tästä "ihmeaineesta" sitten lisää omassa postauksessaan ;)

Sabrinan hevonen Max! :)  

Dantte paistattelemassa talviauringossa :)

Täällä oli tosi kaunis talvi viikon ajan, vähän pakkasta, kauniit maisemat ja auringon paiste! 


Ainiin, se lompakko löytyi sitten Danten tavaroiden seasta täällä Ruotsin päässä... Ei mulla ole mitään hajua miten se sinne oli joutunut, mutta en kyllä toisaalta yhtään ihmettele yhtään sillä viimeinen viikko Suomessa meni aikamoisessa sumussa. Loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi että joudun nyt odottamaan uusia pankkikortteja useamman viikon.

Uusi vuosi, uusi ulkoasu!

perjantai 8. tammikuuta 2016




Olen ihan sanaton. On toi Senni aikamoinen taikuri näiden ulkoasujen kanssa. Tykkään tästä todella paljon, se on täydellinen!  Olen niin kiitollinen Sennille :)

Nyt on kiva lähteä Ruotsiin kun blogi on päivitetty ja se on valmis odottamaan Ruotsin kuulumisia! 

Mitäs te tykkäätte ulkoasusta?