Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Iso paha okseri

torstai 30. tammikuuta 2014

Jos multa kysyttäisiin, mikä on mun heikko kohta esteratsastajana, mikä on mulle vaikeinta, niin vastaisin varmaan, että iso okseri, jolle joutuu lähestymään oikeassa kierroksessa kaarteesta.

Oon joutunut taistelemaan tän asian kanssa monessa valmennuksessa, mulla jotenkin menee vaan pasmat ihan sekasin kun esteellä rupee olemaan jo kokoa ja sille pitää lähestyä oikealta kaarteesta. En vain löydä sitä oikeaa rytmiä ja ponnistuspaikkaa esteelle, vaan lähestyn aina "sokeana".

Eilen Marjon valmennuksessa taas menin lukkoon ja sain Loren 2 kertaa kieltämään sarjalle jonka eka este oli iso paha okseri. Sit mulle on hyvin tyypillisesti et kun saan mun luotettavan ja rehellisen hevosen kieltelemään niin meen ihan paniikkiin, että "pilaan" sen hevosen. Sitten alkaa se laulu etten osaa en pysty en kykene pilaan tän hevosen miks oon näin paska ja etc etc.

Onneksi mul on valmentaja joka tuntee mut ja kestää mun marinat ja pistää mut töihin kun näitä ongelmia tulee. Eilenkin hypättiin sitten sitä sarjaa ja isoa pahaa okseria niin kauan ennenkuin sain siihen hyvät lähestymiset ja sain palautettua luoton takaisin itseeni että hevoseen.

Yleisesti ottaen tunti meni muuten tosi hyvin ja Lore oli tosi skarppi! Videokamera unohtui kotiin joten Tomi otti vaan lopusta pari videopätkää puhelimella ja siinä Lore sitten rupes kolhimaan esteitä kun kuski vaan sekoili selässä. Ekat 2 kertaa tulinkin sarjalle ihan hyvin mutta sitten joku meni vikaan ja tulin epävarmaksi. Mutta kyllä tää tästä, treeniä treeniä ja mun pitää vaan patistaa itteni tosta ongelmasta yli!

Tässä teille viellä ne pätkät mitkä Tomi otti :) Sitä toista kieltoa ei tullu videolle mutta ihan samalla tavalla tyssättiin esteen eteen kun jätin hevosen yksin ja en tehnyt selässä mitään kun olin ihan lukossa. Onneksi mulla on maailman paras heppa!

Huomenna lähdetään kohti Ypäjää ja lisää treeniä treeniä!! Toivottavasti saan nakitettua ihmisiä kuvaamaan mun valkkoja että saisin teille taas materiaalia... :) Kuulemisiin!

Uusien kisavarusteiden sunnittelua

tiistai 28. tammikuuta 2014



Kävin tänään Keravan Horse & Riderissä katsomassa mulle ja Lorelle uusia sponsoriedustusvarusteita! Sain suunnitella itse meille Equilinelta koulu- ja estehuovan kisoihin.  Koska mulla on edelleen liilakausi menossa, mun mielestä kaikki liila on ihanaa ja kaunista, niin valitsin meidän värikoodiksi liilan. Tää sama tyyli toistuu siis melkein kaikissa hevosen varusteissa :) 
 
Kouluhuopaan valitsin kirkkaan svarowskinyörin ja liilan nyörin, siitä tulee niin hieno! Ja huopa on siis luonnollisesti valkoinen. Mun mielestä värit on raikkaat ja huopa on kuitenkin vähän erillaisempi kuin muilla! 
 



Estehuovaksi valitsin väriksi mustan, koska se on kaikista helpoin yhdistää muihin kamoihin ja lisäksi musta on mielestäni aina tyylikäs ja se sopii Lorelle. Siihen sitten tulee myös liila nyöri ja svarowskinyöri! Tähän teemaan meille tulee myös samanvärinen korvahuppu :)
 


Satulahuopien lisäksi Lorelle tulee samoilla väreillä kisaloimi ja kisamatkoille oma karsinaverho! Niin saa herra sitten kisoissa levätä rauhassa omassa ylhäisyydessään ;)
 
Olen niin innoissani! Ihanaa saada uudet ja hienot edustuskamat ja on niin ihanaa. että joku haluaa tukea meitä, olen oikea onnenpekka! 
 
Myös sinä voit tilata Horse & Riderin kautta itsellesi satulahuovan, loimen, karsinaverhon tai jopa Charles Owenin kypärän omilla värivalinnoilla! Vaihtoehtoja oli ihan kamalasti joten jokainen varmasti saa luotua juuri itselle mieleisen tuotteen, oli se sitten mikä tahansa.  
 
Keravan Horse & Rider on mukana Helsingin Horse Fair messuilla 8.-9.3 ja Tampereen hevosmessuilla 5.-6.4. Heidän myyntipisteellä voit käydä tuunaamassa ja tilaamassa itsellesi omanlaisen huovan, korvahupun, loimen, karsinaverhon tai kypärän!
 
Horse & Riderin Facebook-sivuilla on myös menossa arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Equilinen huovan! Klikkaa arvontaan tästä.
 
Myös Horse & Rider Clubilaisille on tulossa Equilinen huovat ja korvahuput tarjoukseen, joten pysykäähän kuulolla ;)
 
Huomenna meillä on Loren kanssa Marjon estevalmennus illalla ja Perjantaina lähdetään taas ajamaan kohti Ypäjää maajoukkueleirille! :) Jos kerkiän niin koitan kirjotella teille ennen Ypäjälle lähtöä Marjon tunnista, katsotaan katsotaan!

26.1 Kouluvalmennus

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tänään meillä oli kouluvalmentajani Emilia Kaikkosen tunti. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, koitettiin saada ravissa Lore kuuliaiseksi ja odottamaan, ja pikkuhiljaa ravikin rupee onnistumaan! Vielä kun oppisin istumaan siellä. Meillä on nyt uusi koulusatula, Pfiff amaretto, joten menee tovi ennenkuin totun uuteen "muottiin" :) Tehtiin myös niitä avotaivutuksia ravissa jotka ovat mulle tosi vaikeita ratsastaa, mutta nyt taas ne sujui aika hyvin, rupean ehkä saamaan vähän ajatuksesta kiinni miltä ne kuuluu tuntua ja miten ne kuuluu ratsastaa.

Omaan silmään videolta näyttää siltä kuin heiluisin ravissa kuin löysä makarooni, vaikka todellisuudessa ratsastaessa koitan täydellä tsempillä löytää sitä oikeaa istuntaa ja tahtia ja vatsalihakset tekevät täysillä töitä. Noh, pikkuhiljaa hyvä tulee, kai? Ainakin Lore on aika hyvän ja rennon näköinen.

Emmi oli ottamassa videota, joten tässä teille vähän katseltavaa, olkaa hyvät! :)


p.s. toi videokuva jotenkin levähti vähän youtubeen ladatessa O.o Liekkö väärään muotoon tallentanut... Siks vähän hassun näkönen.

22.1 Keskiviikon hyppytuokiot

torstai 23. tammikuuta 2014

Keskiviikkona Milla tuli vuorostaan hypyttämään mua Lorella. Tarkotus oli treenata Loren hyppyvoimaa ja koetella mun kanttia. Niinkuin oon kirjoittanut, että olen ollut aika nössö viimeaikoina, niin piti tarttua sitten härkää sarvista ja hypätä vähän isompaa! Ja kyllä teki hyvää! Milla on siis tämän Lexun omistaja jota kävin ratsastamassa. Emmi oli ottamassa kuvia ja Tomi otti videoita. Annan nyt tällä kertaa videoiden ja kuvien puhua. Emmi onnistui taltioimaan upeita otoksia, kiitos Emmi! :)

Sen verran kommentoin että hyvä fiilis jäi, ylitin taas itteni ja luottamus kasvoi hurjasti. Niin se Lore vaan kerta toisensa jälkeen kantoi mut yli suuren esteen vaikka lähestymiset ei aina menneet nappiin. Milla sai tsempattua mulle hyvän moodin päälle ja sai kyllä todella miettiä aivonsa puhki millä Loren saisi "heräämään" siitä sen perus suorasukaisesta "uneliaasta" menosta milloin se vähän väliä kolistelee puomeja ja hipoo niitä.

Alku tunnin se meni tavalliseen tapaansa just eikä melkein ja vähän pudotteli puomeja. Sitten Milla raahasi vesimaton pystyn eteen johon aurinko loisti kirkkaasti. Lore järkyttyi tästä henkisesti ja sillä meni ihan pasmat sekasin mutta se HERÄS! Sen jälkeen rupes tulee pikkasen laadukkaampia hyppyjä kun se rupes vähä kattomaanki että mitä se oikein hyppää :D

Tavoitteena meillä oli saada Lore nopeaksi edestä ja ponnistamaan kunnolla takaosallaan ylös. Ton kokonen hevonen on vaikea saada hyppäämään oikeasti ja ponnistamaan. Noi tommoset 110-120cm esteet on aika lasten leikkiä sille eikä se oikein kunnioita niitä. Mielestäni tavoite saavutettiin ja viimesissä hypyissä Lore on tosi terävä etujaloista! Kyllä huomasi että pitkään aikaan se ei oo päässy hyppäämään korkeampia ja voimaa tarvitaan vielä rutkasti lisää! Mutta yritteliäisyyttä ei puuttunut, hieno Lore (sydän)!

Kiitos Millalle ihan superisti avusta ja persuksille potkimisesta! Ja kiitokset Emmille kuvista ja videoista Tomille :)


















Ei ehkä tyylipuhdas mutta ainakin ponnistaa!

Lopuksi esteellä oli kokoa n.145-150cm
Ainiin, melkein unohdin! Päästiin Loren kanssa nuorten A-renkaaseen maajoukkueessa! Jipiii!

15.1 Lexun satulassa

lauantai 18. tammikuuta 2014



Viimeviikolla pääsin kokeilemaan Millan hevosta Lexu-tammaa. Oli kiva päästä kokeilemaan taas nuorta ja uutta hevosta. Haluan kohottaa mun itseluottamusta ja -varmuutta uusien hevosten kanssa, koska haluaisin kokemuksen karttuessa ryhtyä ratsuttamaan muiden hevosia amatööri-tasolla ja ehkä joskus myöhemmin jopa ammattilaistasolla. Haluan oppia ratsastamaan mahdollisimman hyvin erillaisia hevosia ja oppia lukemaan niitä. 

Lexusta huomasi kyllä heti että se on hyvin ratsastettu ja tehty. Se oli tosi miellyttävän oloinen ratsastaa eikä varmasti ollut edes parhaimmillaan tai täysin oma itsensä mun kanssa. Tosi kevyt tuntumalta ja herkkä istunnalle, niin miellyttämishaluinen tamma! Ei siis mitään vikaa :) 


Keskiviikkona ajelin sitten kirkkaassa auringonpaisteessa ja pistävässä pakkasessa Millan ja Lexun luo. Aluksi meidän piti treffata jo aamulla, mutta pakkanen heilui -20 lukemissa joten peruttiin koko homma, mutta sitten päivällä pakkanen laski siedettäviin lukemiin joten päätin sittenkin tulla. Eikuin vaan kunnon kerrospukeutumiset päälle! Tallilla laitettiin yhdessä Lexu kuntoon ja lähdettiin kävelemään maneesille jonne oli mukavasti alkukäyntien mittainen matka. 

Hyppäsin tamman selkään varovasti ja kuulostellen. Milla kertoi Lexun olevan tosi herkkä ja epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, eikä sillä ole hirveän moni muu mennyt, eikä kukaan muu ole hypännyt Millan lisäksi. Joten hyppäsin selkään aika vieraskoreasti ja käynnin aikana koitin luoda rentoa tuntumaa ja yhteistyötä tunnustellen vähän nappuloita. Aluksi se oli vähän jännittynyt mutta äkkiä Lexu rentoutui ja hyväksyi meikäläisen.

Pakkanen selvästi toi Lexuun lisäenergiaa ja kyllä se välillä yritti järjestää mulle ylimääräistä kyytiä :D Mutta ei mitään radikaalia, se oli lähinnä huvittavaa ja naureskeltiin Millan kanssa sen ilmeille kun siitä oikein näki pitkälle että sen aivot raksutti lujaa että mitä seuraavaksi keksisi! Onneksi metkut jäi muutamiin koikkaloikka kohtauksiin ja pysyin satulassa koko kokeilun ajan :D 

En tehnyt mitään kummallista, ratsastin vaan ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja koitin saada hevosta rennoksi ja rehelliseksi. Ravissa sainkin aika hyvin kiinni ajatuksesta mutta laukka oli vielä aika haparoivaa, varsinkin kun se ei ollut mikään helppo istua, pääs kyllä vatsalihakset hommiin! Tuntui että heiluin siellä laukassa kuin heinämies vaikka kuinka yritin keskittyä olemaan siellä vakaasti :D Oikeaan kierrokseen työskentely sujui huomattavasti paremmin kuin vasempaan. En sitten tiedä johtuiko ero musta vai oliko hevonen vähän jumissa toiselta puolelta tms. 



Milla sitten sai huippuidean pistää mut hyppäämään. Milla tuntee mut hyvin sekä ihmisenä että ratsastajana. Olin kertonut sille epävarmuudestani hypätä ja että oon ruvennut taas tekemään niitä ihme sekoiluja juuri ennen ponnistusta. Milla sitten pystytti yksittäisen okserin maneesin päätyyn. "Hyppäät iha vähä vaan, jotta saat tietää miltä se tuntuu, iha vähä vaa!".

Hyppäämiset sujui ihan mukavasti ja Milla nosti aina okseria. Lexun hyppy oli tosi voimakas ja terävä, wou! En meinannut aluksi pysyä niissä ollenkaan kyydissä ja kurkustani pääsi aina riemunkiljahdus parin ekan hypyn jälkeen :D  Lopuksi okseri olikin 130cm korkea ja sanoin Millalle suoraan et ootko nyt ihan varma että uskallat laittaa mua hyppää ton kokosta sun 6 vuotiaalla nuorella hevosella. Milla sano vaan että "Tuut vaan, luotan suhun, tää tekee hyvää sulle! ".

Eka lähestyminen meni mönkään, niinkuin arvasin. Tein taas jotain ihan omaa juuri ennen ponnistusta ja ajauduttiin tosi lähelle okseria, mutta niin se Lexu vaan kiipes siitä kiltisti yli ja vielä pudottamatta puomia. Taputin ja kiitin hevosta hirveästi ja eikun uudestaan. Jäin laukkaamaan parin pääty-ympyrän ajaksi maneesin päätyyn keräilemään itseäni epäonnistumisen jälkeen niin Milla heti potki perseelle etten jäänyt nössöilemään :DD hahha. Seuraavalla kerralla lähestyminen oli jo paljon parempi ja hyppy onnistui hyvin. Nyt uskalsin relata vähän enemmän ja odottaa vaan hyppyä kun tiesin että ei se ole niin vakavaa vaikka etäisyys ei olisikaan täydellinen.  Lopetettiin hyppääminen siihen ja mulle tuli tosi hyvä fiilis, ylitin itteni ja kohtasin epävarmuuden ja pienen rimakauhun joka on taas yrittänyt hiipiä mun ratsastukseen. Nyt 130cm tuntu taas ihan mukavalta korkeudelta eikä miltään talolta. 



Tää teki niin hyvää mulle ja kiitin Millaa että se vähän painosti mua ja potkas perseelle siinä tilanteessa kun meinasin sanoa että en hyppää. Tää kokemus anto kyllä kunnon kyytiä rimakauhulle. Uskon että nyt mun on taas paljon helpompi hypätä Lorellakin, koska tuntuu että melkeinpä koko epävarmuus ja rimakauhu on tipotiessään, ainakin tällä hetkellä. Vielä kisakaudella ei mulla ollut mitään rimakauhua tai epävarmuutta, mutta nyt talven aikana se on yrittänyt tulla takaisin ja mun hyppääminen on ollut aika hataraa. Ehkä pikkuhiljaa rupeen taas saamaan kiinni rytmistä ja rutiinista ja rupean taas luottamaan enemmän taitoihini!

Yritän nyt päästä mahdollisimman paljon ratsastamaan vieraita hevosia ja saamaan kokemusta. Toivottavasti muutkin kaverit päästäis mua niiden heppojen selkään heilumaan ;D

Kiitos Milla vielä kun pääsin ratsastaa ihanalla Lexulla! 




Happyface :)

13.1 Airan istuntavalmennus

tiistai 14. tammikuuta 2014


Maanantaina Aira Toivola pääsi taas pitkästä aikaa valmentamaan meitä Nybackalaisia! Mulla on ollut jo pidempään sellanen olo, että on taas pakka ruvennut hajoamaan ja oon keksinyt taas uusia virheitä omaan istuntaan (oon tosi hyvä siinä.. kun vanhan saa korjattua niin jo uusi ongelma syntyy). Oon ite havainnu, että oon ruvennut taas puristamaan polvella ja jalat on liian edessä "tuoliasennossa". Ja lonkat on ihan äärettömän jumissa, vaikka koitan niitä venytellä.
Tässä teille videokooste tunnista. Tomi raukka joutui pakkasessa näpit jäässä kuvaamaan ja kuvasikin melkein koko valmennuksen videolle joten oli aikamoinen editoiminen tässä saada mahtumaan koko tunti edes tohon 8min pätkään. Oikeasta laukasta ei tullut mitään kun kamera simahti ja sitä piti siinä välissä lämmitellä. Hirveen innoissani en tätä videota julkaise kun mun mielestä mun ratsastus näyttää niin hirveeltä, mutta haluun olla rehellinen ja näyttää myös teille miltä meidän meno näyttää ja saatte myös kuvaa sille mistä olen tässä pitkässä postauksessa höpöttänyt :D Mutta nyt loppu hölötys, videon vuoro, olkaa hyvät!

Lore on jostain syystä lähestulkoon aina ollut hankala Airan tunneilla, joten toivoin että tänään se olisi mukavammalla tuulella ja jaksaisi keskittyä. Alussa se taas yritti lähteä vetoleikkiin ja oli se kyllä koko tunnin aika epätasainen edestä, mutta parani kyllä koko valmennuksen ajan mikä oli tosi iso saavutus! Yleensä silloin kun Lore päättää olla sillä tuulella että ei varmasti myötää ulko-ohjan pidätteistä, niin sitten se ei myöskään anna periksi, joka on tosi raivostuttavaa. Mun pitäisi keksiä joku ratkaisu noihin tilanteisiin, että sitten kisatilanteissakin saisin sen läpi. Mutta tällä tunnilla se parani kokoajan, vaikka tuntuma ei hirveästi tasottunutkaan loppua kohden niin se kyllä pehmeni huomattavasti oikeasta ohjasta, joka on meillä se vahvempi ja vaikeampi puoli. Sain jo pidätteisiin vastakaikua ja reagointia eikä vaan takaisin vetoa. Hyvä me!

Tehtiin tällä tunnilla tosi perus juttuja, keskityttiin siihen että saataisiin juuri ne ulko-ohjan pidätteet läpi ja Lore niskasta rennoksi. Suurin osa mun keskittymisestä menikin itseeni, sillä ongelma olikin mun jaloissa = jännitin niitä ihan liikaa. Kun olen koko alkutalven keskittynyt ratsastamaan Loren takajalkoja aktiivisemmiksi ja koittanut pitää tukea pohkeilla, niin se onkin muuttunut jatkuvaksi jännitteeksi joka on sitten lopulta edennyt siihen, että se vaikuttaa jo mun istumiseen Loren askellajeissa ja jännitän itseäni "irti" satulasta jonka vuoksi tunnen etten pääse istumaan syvälle satulaan. Tää ongelma on siis lähinnä koulusatulassa, meidän estesatula on tosi flättimalli joten sillä pääsen kyllä hyvin lähelle hevosta ja pystyn rentouttamaan jalat. Siksi noilla videoillakin hölskyn ihan äärettömästi noissa ravipätkissä koska koitan rentouttaa itseäni samalla kun tuntuu että satula heittää mua ilmaan. Argh..

Aluksi käynnissä tehtiin ihan vaan siirtymisiä käynnin sisässä, sitten pysähdyksiä ja sitten vähän ulosväistöjä. Uskokaa tai älkää mutta nää oli tosi vaikeita meille, varsinkin oikeaan kierrokseen kun Lore ei meinannut antaa periksi ohjasta. Ja oikea kierros on mulle vaikea kun mun yläkroppa osottaa liikaa ulos, joka tottakai hämää hevosta. Mun pitäis aina keskittyä kiertämään rintakehä oikealle vasemman kyljen kautta. Niin vaikeaa... Tuntuu aina että oon ihan vinossa vaikka todellisuudessa oon sillon vasta suorassa kun peilistä kattoo! Hassua!

Ravissa sitten jouduin heti alkuun keventämään ilman jalustimia, joka oli ihan kamalaa. Mutta siinä oli se idea että saisin taas siitä ajatuksesta kiinni miltä keventäessä pitäisi tuntua. Rennoilla jaloilla lähellä hevosta, eikä tarvitse nousta sieltä satulasta aina suorille jaloille... eh. Tää ilman jalustimia muistutus tepsi muhun aika hyvin ja sain heti ajatuksesta kiinni miten keventää rennommin ja paremmin, ja Lorekin rentoutui huomattavasti. Sitten työskenneltiin harjoitusravissa neliöllä niin että hidastin ravia aina pitkillä sivuilla ja sitten ratsastin huolellisesti läpi kulmien. Lopussa otettiin vielä laukat molempiin suuntiin jossa korjattiin taas mun asentoa ja ratsastettiin ne ulko-ohjan pidätteet läpi!

Lore parani tunnin aikana kyllä hurjasti ja rentoutui huomattavasti. Olihan se aika löysä eikä niin näyttävä, mutta nyt se rentoutui ja oli miellyttävän pehmeä kädelle ja suu vaahtosi mukavasti. Tämän rentouden kun saisi säilymään vielä silloin kun aktivoidaan takajalkoja ja tehdään kokoamisia. Se raja on niin häilyvä koska Lore jännittyy ja sitten siitä tulee kova :( Eihän siitä muuta mahda kuin että harjoitus tekee mestarin eikä se jännitys häviä muuta kuin harjoittelemalla ja lihaskuntoa kasvattamalla! Mutta alkutunnin tavoite saavutettiin, rento ja istuntaa kuunteleva hevonen. Lopussa se oli tosi kuuliainen ja malttoi ravata hitaasti, joka on tosi vaikeeta noin isolle hevoselle. Sille olisi niin paljon helpompaa vaan viipottaa menemään keskiravia eikä tarttis kanta omaa vartaloa ollenkaan. Nyt se joutui kannattelemaan omaa painoa hitaassa ravissa jonka takia se oli myös epätasainen edestä kun ei oikein löytänyt paikkaansa niin hitaassa ravissa. Tää on kans iso saavutus, koska Loren ravia on ollut aina tosi vaikea työstää ja melkeempä liki 3,5v se on saanut mennä just sitä ravia mitä se ite lystää ja se veti aina hirveät pultit kun sitä yritti koota, nyt se on parantunut jo hurjasti!

Mä niin haluaisin oppia tasaisen ja harmonisen istunnan ravissa. En tiedä onko mulla tapahtunut istunnassa joku takapakki vai onko mulla päässä vikaa, mutta musta tuntuu taas että hölskyn selässä kuin mikäkin perunsäkki enkä löydä sitä keskivartalon tukea ja tasaisuutta. Satula vaan pomputtaa mua armottomasti irti ilman sääliä. Toi joustorunkonen satula on kyllä hyvä Lorelle, mutta ratsastajalle se on ihan perseestä. Siitä ei saa mitään tukea eikä siinä oikein tunne omia istuinluita joten hevonenkaan ei varmaan tunne niin herkästi ratsastajaa. 3v se on nyt ollut Lorella ja nyt ehkä löysin vihdoin sopivan runkosatulan, jonka sain nyt sovitukseen. Satulassa on varmasti helpompi istua hevosella jolla on tasaisemmat liikkeet. Mutta kun Lorella on oikeesti vaikeimmat liikkeet istua mitä tiedän, niin toi joustorunkonen ei auta siinä asiassa yhtään.

Lorella on niin hankala selkä ettei siihen tähän mennessä ole vain löytynyt sopivaa runkosatulaa, joten olen saanut tyytyä tohon joustorunkoiseen. Pidän kyllä joustorunkoisista satuloista paljon, idea niissä on hyvä ja Loren selkä on pysynyt terveenä ja satulaongelmia ei ole ollut koko 3. vuoden aikana, mikä on ollut ihanaa. Vielä kun saataisiin kehitettyä sellaisia joustorunkoisia jotka olisivat myös parempia ratsastajalle. Sellaisia, joissa pääsisi oikeasti lähelle hevosta ja tuntemaan hevosen ja ne omat istuinluunsa, sitten olisi täydellinen satula keksitty! Tiedän kyllä, että niitä on jo joitakin olemassa ulkomailla, mutta mä en lähde siihen ulkomailta tilaamiseen, kun sitten ei ole palautusmahdollisuutta ja jos on niin menee hankalaksi..  

Mutta nyt taas Airan valmennuksen jälkeen on kuitenkin paljon itsevarmempi olo sen suhteen mihin asentoon koitan hakeutua itsekseen ratsastaessa ja miten saan paremmin ne puolipidätteet läpi. Tästä on taas hyvä jatkaa omien treenien merkeissä kun tietää mihin asioihin keskittyä. Kiitos Aira taas tuhannesti! :)

Pakko vielä painottaa, että tää nyt ei todellakaan ole sitä menoa mitä olen täällä blogissa hehkuttanut.. Oon jotenkin taas menettänyt otteen omasta ratsastuksesta ja hevosesta, ja meno on ollut tosi huojuvaa... En tajua mistä näitä takapakkeja tulee, pari viikkoa sitten tuntui siltä kun oltaisiin oltu ihan eri ratsukko ja yhteistyö paljon saumattomampaa. Noh, tästä ei ole tie kuin ylöspäin!



Miltäs teidän mielestä näyttää? Saa ja pitää kommentoida! :)

12,1 Marjon estevalmennus

maanantai 13. tammikuuta 2014


Eilen meillä oli sunnuntai-iltana Marjon estevalkat. Edellisen kerran olin hypännyt mj-leirillä. Enteilin että Lore olisi täysi kahjo valmennuksessa, sillä se on ollut tosi kevyellä leirin jälkeen ja sunnuntaina oli -10 paukkuva pakkanen. Vaan ei! Herra oli niin rauhallinen ja kuuliainen, että mä olin melkeen ihan hukassa! Se tietynlainen veto ja paine puttuu sieltä ohjien päästä ja oli tosi vaikea hypätä hevosella joka oli nyt liian kevyellä tuntumalla ja liikaa istunnan alla :D Noh, sentään jotain mennyt koulutreeneissä perille, nytkun löytäisi vielä näiden 2 lajin välisen tasapainon. Esteratsastus on esteratsastusta ja kouluratsastus on kouluratsastusta.. Siinäpä haaste, mistä pidän juuri kenttäratsastuksessa kun pitää opetella osaamaan kaikki 3. eri lajia.

Lore oli siis koko verkan tosi hyvä, kevyt, kompakti. Se kantoi itsensä hyvin ja oli tosi kiva fiilis. Kuitenkin kun ruvettin hyppäämään taas mun kurkkuun nousi se tunne etten näe ponnistuspaikkoja, en osaa. Mulla on nyt joku outo vaihe estetreeneissä. Tuntuu jotenkin että oon epävarma lähestymisissä enkä luota itteeni. En luota siihen että kyllä se oikea lähestyminen sieltä löytyy, vaan pelkään aina sitä että rysäytän esteestä läpi. En tiedä mistä tämä kumpuaa. Mulla on tosi ärsyttävä tapa tuolla selkärangassa mikä tapahtuu kuin itsestään silloin kun en näe etäisyyttä, hirveän herkästi käy niin että lähden työntämään esteelle, joka on iso virhe, minkä varmasti jokainen esteratsastaja tietää. Sitten este kaatuu ja puomit lentelee ja hevonen saa jaloilleen, huoh.

Itse valmennus meni ihan hyvin, muutamia virheitä sattui ja välillä Lorelle tuli vauhtikohtauksia mutta aina se kuitenkin oli kuuliainen! Hypättiin aika paljon jumppaa pienillä korkeuksilla ja sitten lopuksi nostettiin vähän okseria ja lopussa se oli varmaan semmonen parttiarallaa 120cm kokonen. Eli tässä valkas ei tapahtunu mitään katastrofeja eikä mitään WOW filiksiä. Yritän nyt hakea vaan sitä kultasta keskitietä. Joko ratsastan liian lujaa ja hevonen pääsee pitkäksi tai sitten jään liikaa jarruttelemaan kun koitan pitää hevosen ryhdissä ja kasassa. Niiiin vaikeeta!!

Mutta tässä vähän kuvia valmennuksesta, kiitokset Emmille! :) En jaksanut editoida kuvia mitenkään, joten ihan raw versioita! Lopussa sitten vielä videokooste. Kun katoin videon putkeen niin mua rupes ihan naurattamaan toi "HOOOO"-mantra. Pitää ens valkkaan teipata se suu kiinni.. :'D









Maajoukkueleiri 4.-6.1

torstai 9. tammikuuta 2014


Viikonloppuna ja loppiaisena oltiin Loren kanssa maajoukkueleirillä Ypäjällä. Meidät katsastettiin tällä leirillä, sillä en päässyt oikeisiin katsastuksiin silloin kun ne olivat ennen joulua. Meidän ryhmässä oli 3 katsastettavaa ratsukkoa ja Tuija Rosenqvist veti meidän katsastukset koko vklp:n läpi.

Lauantaiaamuna lähdin ajamaan Loren kanssa kohti Ypäjää. Tuntuipa pitkästä aikaa kivalta lähteä tien päälle kahdestaan Loren kanssa. Se on niin ihana hevonen, kun sen kanssa on niin helppo reissata. Saan lastattua sen yksin, koska se kävelee yksin koppiin naru kaulalla jolloin voin laitaa takapuomit ja sillan itse kiinni. Muutenkin se on niin helppo ja fiksu käsitellä ettei mitään rajaa. Matka sujui tosi mukavasti ja sää oli suotuisa ja tiet sulat.

Klo 12 olin perillä ja ajoin opistohallin pihaan ja vein Loren omaan karsinaansa. Samalla raahasin kaikki kamat ja kisakaapin karsinan eteen, siivosin trailerin ja vein sen parkkiin. Mun kouluvalmennus oli klo 14 joten siinä oli ihan hyvin aikaa laittaa kamat järjestykseen.

Mua jännitti aika paljon, koska odotin Lorelta paljon ja se oli ollut perjantaina pitkästä aikaa tosi huono ratsastaa :( Sain sen silloin kyllä sitten lopuksi rennoksi mutta silti siitä jäi paha maku suuhun ja osasin jotenkin arvata että ongelmia olisi lauantainakin...

Noh, kun pääsin opistohalliin ja aloin verryttelemään huomasin heti, että Lore jatkoi samaa rataa kuin perjantainakin. Koitin siinä ratsastaa aktiivisesti jalalla ja istunnalla ja irtonaisella kädellä, mutta ei se juuri auttanut. Lore siis oli hirmu vahva ja juoksi alta pois pitkänä ja kovana. Eli toisinsanoen se ei halunnut yhtään kantaa itseään ja odottaa, vaan roikkui käsilläni ja juoksi kaikkia apuja karkuun kättä vasten ja selkä kovana (silloin siellä ei istu ravissa supermieskään, niin hirveetä höykytystä se on).

Tunti alkoi, Tuija kertoi että hän ei varsinaisesti valmentaisi meitä, vaan puolet tunnista meidän pitää työskennellä itsenäisesti ja näyttää osaamista (Great...). Mä sain vielä erityismaininnan että mun pitää näyttää avoja, sulkuja, keskiaskellajit, vastalaukat.. Sitten lopputunnista me työskenneltäisiin vähän yhdessä.

No eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Aluksi koitin pitää jäitä hatussa ja työstää Lorea ja saada rennoksi, kehua aina pienestäkin oikeasta reaktiosta, mutta niin huono se oli, että oli ihan turha edes yrittää mitään väistöjä, avoja tai sulkuja, puhumattakaan keskiaskellajeista kun ei se edes harjoitusaskellajeissa kunnellut pidättäviä apuja. Vähän se rentoutui siinä itsenäisen työskentelyn aikana, mutta sitten kun yhdessä ruvettiin työstämään ympyrällä harjoitusravissa sulkuja ja vastataivutuksia, Lore veti herneet nenukkaan. Ne viimeisetkin vastaukset mun apuihin hävisivät, ja se vaan veti, veti, ryki ja veti... Aina kun koitin istunnalla pidättää ja saada sitä takaisin se rykäisi mut irti satulasta. Kun yritin istua sen kovassa harjoitusravissa tuntui kuin olisin hölskynyt kuin perunasäkki.

Mun käsistä rupesi loppumaan voimat ja mulle iski epätoivo. Se tunti oli niin turhauttavaa, kun edes kouluratsastuksen perusasiat eivät toimineet ollenkaan, ei siirtymiset ei mitkään. Lopputunnista tehtiin vielä ravissa ja laukassa keskiaskellajeja, mutta eihän niistäkään mitään tullut. Lore oikein otti ilon irti kun pyysin sitä venyttämään askeltaan ja liikkumaan reippaasti eteen niin sehän meni vaan sellasta ravuriravia pää pystyssä ja vei mua kuin märkää rättiä.


Koulukatsastus oli siis täysi katastrofi. Olin niin murtunut, pettynyt, tunteet puskivat pintaan ja mulla oli vaikeuksia pitää itteni kasassa. Kun oli loppukommenttien ja itsearvioinnin aika, en saanut sanaa suusta kun Tuija kysyi mitä olin mieltä meidän näytöstä. Huuleni vain väpättivät ja kyyneleet puskivat ulos ja koitin pidätellä vain itkua. Juuri ja juuri sain sanotuksi, että huonosti meni, enkä tiennyt mikä hevosella oli vialla. Ja koitin vakuuttaa ettei meidän meno oikeasti tällaista yleensä ole, vaan tämä oli pohjanoteeraus..

Tuija kyllä yritti kannustaa ja sanoi, että kyllä hän näkee hevosen liikkumisessa ja lihaksissa muutosta ja uskoo että ollaan menty eteenpäin. Että tämä ei vaan ollut meidän päivä. Silti olin niin vihainen. Ärsytti niin paljon, kun tietää kuinka hyvin on kotona mennyt ja mitä oltaisiin oikeasti voitu esittää. Niin nyt se koko tunti meni taisteluun ja pelleilyyn. Lore vei mua kuin märkää rättiä ja mä roikuin selässä kuin mikäkin alkeiskurssilainen.

Noh se siitä, oli ja meni, kävelin pitkät loppukäynnit pitkin Ypäjän maastoja ja annoin pettymykset kyyneleet virrata. Sitten keräsin itseni ennen talliin menoa ja koitin unohtaa asian. Videota en ikäväkyllä tästä koulutunnista saanut, sillä Lotta ei ollut vielä tullut Ypäjälle enkä oikein saanut ketään muutakaan kuvaamaan. Ehkä ihan hyvä, toisaalta olisi ollut hyvä nähdä oliko meno niin kauhean näköstä miltä se tuntui.

Loppuilta menikin Lotan tuntia seuratessa, käytiin tyhjentämässä Ypäjän Sale ja sekoiltiin aika myöhään Lotan hevosrekassa, jossa siis nukuttiin :D Kumpaakaan ei väsyttänyt joten nukkumaanmeno venyi yön pikkutunneille ja nukuttiin sinä yönä vain muutama hassu tunti kunnes jouduttiin taas heräämään ruokkimaan heppoja.

Aamulla ruokittiin hepat ja ajateltiin että nukutaan iiiihan pikkunokoset ennen klo 9:45 alkavaa kilpailusuunnitelma kokousta. Ajateltiin keretä siis käydä vielä syömässä ennen kokousta mutta mitenkäs sitten kävikään.. Nukuttiin pommiin ja herättiin tasan 9:40 :D Äkkiä vaatteet niskaan ja kipinkapin kurssikeskukselle ja tyylikkäästi myöhässä, meh..

Kokouksessa siis käsiteltiin jokainen yksitellen oma alustava suunnitelma kisakaudelle 2014. Aika moni oli lähdössä keväällä Ruotsiin kisaamaan, niinkuin itsellänikin on suunnitelmissa. Haluaisin mennä Huhti- tai Toukokuun aikana kisaamaan 2. kenttäkisat Ruotsiin. Vielä on auki, että mihin kisoihin olen menossa mutta ajatus olisi mennä 2kpl cnc* tai cic*. Mikäli 2. vaativaa ei osu peräkkäisille viikonlopuille niin toinen olisi sitten helppoa.

Suomessa ei ole tänävuonna juuri yhtään vaativan kisoja, SM:it on jo Kesäkuun ensimmäinen vklp ja sitä ennen on vain Niinisalon vaativa, joka ei ehkä palvele niin hyvin valmistavana kisana Ypäjälle tai mestaruuskilpailuihin. Niinisalon maasto on vaan niin eri maailma metsän keskellä.

Lotta morjenstaa :DD "no heeei!"
Sunnuntaina oli sitten vuorossa puomi-kavalettitunti. Tehtiin siis verryttelyksi paljon duunia sileällä ravissa, toisella pitkällä sivulla oli 2 ravipuomia 16m välillä. Ravissa puomeilla piti koota ihan pieneen ja aktiiviseen raviin, toisella pitkällä sivulla piti tehdä väistöjä, ja lopuksi toiseen suuntaan väistöä uran sisäpuolelle, sulkua ja sitten väistöä takas uralle. Laukassa tultiin puomien väliä 4-6laukan väleillä.

Ennen valmennusta kävin opistohallin viereisellä isolla kentällä posottelemassa Lorella. Kevyeen istuntaan vaan ja pitkää ravia ohjat löysällä. Ravailin ja laukkailin siinä varmaan sellasen 15min ja Lotta oli kertulla mukana. Meillä oli ihan sairaan hauskaa kun konit otti kisaa ja ravasivat kuin jotkun ravihevoset ja rapa roiskui xD Ajatteiln että jos Lore olisi vähän jumissa ja siksi oli niin hankala niin siinä sillä aukeais vähän paikat.

Kun päästiin maneesiin ja alotin verkan niin Lore oli jo heti paljon parempi. Ei täysin oma itsensä ja vieläkin aika vahva ja epätasainen tuntumalta, ravi oli aika lyhyttä ja jännittynyttä, mutta nyt sitä pystyi ratsastamaan ja työstämään ilman että se veti kilareita. Verryttelyn aikana se parani ja parani. Olin huojentunut, että se ei ollut yhtä kamala kuin lauantaina, vaan sitä pystyi työstämään ja se parani työskentelyn edetessä.

Verkan jälkeen hypättiin ympyrällä pari kertaan puomi-pysty-puomi tehtävää, sitten siitä jatkaen jumppasarjalle ja sitten lopuksi hypättiin pari linjaa valmistellen seuraavaa päivää varten. Lore oli aika hyvä, paljon parempi kuin lauantaina! Ei se toki ollut yhtä hyvä mitä se on kotona ollut, mutta huima parannus silti! Tuijakin sanoi, että Roosalla on tainnut vaihtua hevonen yön aikana, heh :D



Valkan jälkeen mieli oli paljon parempi ja saatoin hetken huokasta ja syödä jotain. Kuvasin Lotan valmennuksesta pari pätkää alusta mutta sitten videokamerasta loppui akku! :( Piru että ärsytti. En kuitenkaan olisi kerennyt koko tuntia kuvaamaan sillä mun piti lähteä haimihallille ratsastamaan Sennin hevosia! Lotta tuli sitten perässä katsomaan oman valmennuksensa jälkeen. Senni halusi, että kokeilen hänen uutta mammuttitammaa Allia, jonka hän on ostanut vain hetki sitten. Kävin sitten samalla myös Pyryn selässä! Ja olipa kiva päästä ratsastamaan taas pitkästä aikaa muita hevosia! Sennin heppojen ratsastelusta voit lukea täältä.

Päästiin Lotan kanssa vasta 21:45 lähtemään haimihallilta. Molemmat olivat rättiväsyineitä, kylmissään, nälissään ja suihkun tarpeessa. Käytiin kurssikeskuksella kuumassa suihkussa ja palattiin takas hevosrekalle. Syötiin mahat täyteen ja hetken taas datailtiin ja sekoiltiin, Lotta sammahti mua ennen sillä mulla meni se väsymys ohi. Siinä hetken vielä yksin datailin ja sitten valot kiinni ja unta palloon.

Seuraavana aamuna hevosten ruokinnan jälkeen kerrankin kerettiin aamupalalle! Oijoi, Ypäjän Ratsumestarin sapuskat ovat vaan NIIIIN hyviä! Aamupalaksi vähän pekonia, nakkeja, jogurttia, mysliä, leipää... omnom! Vedettiin ittemme ihan ähkyyn ja sitten takasin talleille. Maanantaina Lotan estevalmennus oli ennen mun tuntia. Sitä ennen kävin Loren kanssa maasta käsin n. 30min kävelyllä ja sitten menin kuvaamaan Lotan tuntia. Näin vähän etukäteen myös mikä meitä odottaisi.

Lotan valkan jälkeen oli muutama tunti luppoaikaa. Siivosin jo osan kamoista autoon ja siivottiin Lotan rekan livingi. Lotan alunperin piti lähteä heti oman valkkansa jälkeen mutta jäikin kuvaamaan vielä mun estevalmennusta ;) hihi! Kiitos Lotta! Mun tunti oli siis klo 14. Luvassa oli rataesteiden hyppäämistä. Verkattiin vähän kavaleteilla, pystyllä ja okserilla. Lore oli aika väsynyt ja löysä ratsastaa, mutta hienosti se kyllä tsemppasi! Olisi oikeasti voinut olla tosi loppakoipi halutessaan, mutta hyvin keräili itseään!

Rataestetunti meni pääosin hyvin, oikeaan kierrokseen oli eniten ongelmia, sillä Lore painoi oikeaa pohjetta vasten ja veti päätä vasemmalle, joka aiheutti ongelmia kaarteissa. Lisäksi sain hyvän muistutuksen siitä, että jos haluan kouluttaa Lorea hyppäämään taas terävämmin ja ylöspäin täytyy mun yrittää aina hypätessä tuoda se mahd lähelle estettä eikä vaan räiskiä kauempaa. Mutta muuten meni aika hyvin ja olin tosi tyytyväinen. Lopuksi hypättiin jotain n. 110cm rataa. Esteet vaan näyttää tosi pieneltä kun video on katsomosta kuvattu.



Lopuksi keskusteltiin miten katsastusleiri oli jokaisen mielestä mennyt ja omia tuntemuksia. Tuija kertoi kriteereitä millä ratsukoita valitaan maajoukkueeseen, mitä maajoukkueella haetaan ja mitä tavotteita siihen vaaditaan. Sain palautetta että paransin lauantailta huomattavasti, ja sain kerättyä itseni sekä hevosen kasaan sen kaiken jälkeen. Mutta mulla on tosi vaihteleva tulostaso viimekaudelta, ja mulla on enään 1 nuorten vuosi jäljellä, joten on vaakalaudalla pääsenkö A-renkaaseen ollenkaan... Viimeisellä nuorten vuodella maajoukkueessa pitäisi tulostason olla jo tosi hyvä ja tehdä luokkanostoa 2* tasolle. Haluaisin niin hirveästi sinne ja Piian valmennuksiin, mutta ymmärrän, että mulla ei ole täydelliset tulokset vaan sieltä löytyy myös isoja virhepistesaldoja :( Varsinkin kun katsastus ei mennyt ihan putkeen etenkin lauantain osalta, niin eivät odotukseni ole kauhean korkealla... Viime vuonnahan en päässyt A-renkaaseen ainoastaan sen takia, ettei mulla ollut kv-tuloksia, nyt mulla on niitä 3kpl. No, meille ilmoitetaan tuloksista parin viikon sisään, sittenpähän saan tietää!

Valmennuksen jälkeen huuhdoin Loren hiestä lämpimällä vedellä, loimi päälle ja kylmäyssuojat jalkaan. Pesin ja pakkasin Loren varusteet, hain trailerin opistotallin viereen, siivosin karsinan ja sitten pakkasin Loren pakettiin ja lastasin traileriin. Lore oli ihan poikki, kaikkensa antanut. Siinä se möllötti karsinassa silmät ummessa kun siivosin karsinaa ja laitoin sitä lähtökuntoon. Se oli niin valmis lähtemään kotiin!

Kotimatka oli aika ahdistava, keli oli hirveä. Ihan säkkipimeää, sumuista ja 1,5h pimeää maantietä ennen motaria missä vastaantulevia autoja tuli jatkuvasti pitkät päällä, eli toisinsanoen en nähnyt juuri muuta kuin vastaantulevien autojen valot, en edes tietä. Sitten kun mua väsytti vielä ihan järkyttävästi niin matka oli tosi pitkä ja rankka kun piti keskittyä kokoajan 100% ja pitää kaksinkäsin ratista. Kotiin päästiin onneksi turvallisesti.

Loppufiilikset leiristä on ihan hyvät. Mulla oli tosi hauskaa ihmisten kanssa, erityisesti Lotan kanssa! :D Lauantain "suoritus" harmittaa vieläkin, mutta se on ollutta ja mennyttä enkä voi siihen enään vaikuttaa. Nyt sitten palautellaa leiriltä n. 3. päivää ja torstaina Lore menee kengityksen Hyvinkäälle! Sunnuntaina meillä on sitten taas Marjon estevalmennus! :) Siihen asti, kuulemisiin!

Pyryn ja Allin satulassa!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014


Viime sunnuntaina sain mahdollisuuden päästä kokeilemaan Sennin heppoja Allia ja Pyryä. Olin Ypäjällä muutenkin maajoukkueleirillä joten siinä samalla se meni hienosti. Senni kirjotti kokeilustani täällä, joten hänen näkemyksensä voitte käydä lukemassa sieltä, ellette ole jo lukeneet :)

Kokeilin polleja siis Ypäjän haimihallissa. Ensimmäiseksi sain mennä Pyryllä ja sen jälkeen Allilla. Pyryn kanssa oli aluksi vähän hakemista, en ole ratsastanut suomenhevosella vuosiin, joten varsinkin laukkaan oli totuttelemista.. :D Varsinaista kikattelua ja pelleilyä se oli alkuun, mutta melko nopeasti rupesin sitten ihan tosissaan keskittymään siihen hommaan ja vähä työstämään sitä. Helposti jäin liian paikalleni koska Pyry oli yllättävän herkkä istunnalle! Pyrin pitämään sitä ajoittain vähän istunnalla ja aktivoimaan takajalkoja nopeilla pohjeavuilla. Niin sanotusti yritin ottaa edestä energiaa haltuun ja saada sitä takajalkoihin. Onnistuinkin siinä aika hyvin ja tuntui että hevonen pyöristyi selästä mukavasti, polki syvemmälle vatsan alle ja oli hyvällä kevyellä ohjastuntumalla.




Ravissa koitin tehdä vähän avoa ja väistöjä. Aluksi se oli hieman jäykkä mutta vetristyi siitä aika mukavasti! Lopuksi tein muutamat laukanvaihdot jotka olikin ihanan ilmavia loikkia! :D Sitten hyppäsin pari kavalettia verryttelyksi. Sen jälkeen odoteltiin että haimin toisessa päässä menevä estevalmennus loppuisi jotta pääsisin vähän hyppäämään Pyryllä!

Mä tosissaan olin siinä luulossa, että hyppäisin ihan pikkusia vaan kokeilumielessä. Mutta Senni se vaan nosti, nosti ja nosti.. Yhessä vaiheessa sanoin jo että ootko sä hullu, kun tyyppi kasas 115cm korkeaa ja leveää okseria. "Joojoo, tuu vaan, hyvin se menee!" Senni huusi. Eikai siinä, laukkaa ratsureima ja kohti esteitä! Muutamia lähestymismokia mulla tottakai tuli, koska Pyryllä oli niin erillainen laukka kuin Lorella, niin mun oli todella vaikea hahmottaa ja tajuta se että Pyry pystyy hypätä paljon lähempää kuin Lore! Loppujenlopuksi hyppäämiset meni aika hyvin ja tykkäsin Pyrystä ihan älyttömästi!







Pyry oli tosi mukava ratsastaa, ihan yllätyin sen ratsastettavuudesta koska ne suokit joilla mä olen ratsastanut on ollut enemmän tai vähemmän jyriä ja hitaita maatiaisia. Pyry oli tosi herkkä istunnalle, pehmeä kädelle ja tosi näppärä! Aluksi se vähän jännitti mua ja oli tosi hidas pohkeelle ja jäykkä niskasta. Sen kanssa tuli sellainen saippuapala-fiilis ,että aina kun tilaisuus tuli se luiskahti pohkeen taakse ja jäi hitaaksi. Alaspäin siirtymisissä se oikein "romahti" etupainoiseksi ja luiskahti pohkeen taakse. Nopeilla jaloilla sain aika äkkiä ton luiskahtelun kuriin ja hevosen pysymään pohkeen ja ohjan välissä.

Jos jotain kehittämistä pitäisi keksiä, niin sanoin Sennille että sen pitää keskittyä olemaan VIELÄ nopeampi jalalla. Nopea ja terävä napautus heti kun Pyry yrittää valahtaa ja jättäytyä pohkeen taakse, VARSINKIN alaspäin siirtymisissä se yritti sitä kokoajan, mutta niillä kerroila kun sen sai reagoimaan nopeasti ja pysymään pohkeen takana oli ero huomattava!

Hyppääminen oli tosi mukavaa, eikä siinä ollut mitään moitittavaa! Pyry tiesi selkeästi miten homma toimii ja korvat tötteröllä liiteli mun kanssa esteistä yli, vaikka välillä toinkin sen todella huonoihin ponnistuspaikkoihin niin sieltä se pieni karvapallo vaan ponnisti yli ja puhtaasti, ilman ongelmia! Tosi kiva heppa kaikinpuolin, hienoa työtä Senni tehnyt Pyryn kanssa!


Pyryn jälkeen vaihdoin astetta isompaan ratsuun, Alliin aká lehmään! Osasin odottaa, että hevonen on vaikea koska tiedän Sennin olevan taitava ratsastaja ja hänelläkin on ollut tamman kanssa jos jonkin moisia haasteita. Alotin aika varovasti ravaamalla ja laukkamalla ympäri isoa haimihallia. Ravi oli mukavan tahdikas ja turvallisen tuntuinen, mutta laukassa tuli heti paljon "epävarmempi olo", tarkoitan, että piti olla ennakoiva ettei tulisi mitään yllätyksiä.

Aika pitkään siinä ravasin ja laukkaa jolkottelin ympäri hallia ilman mitään ihmeellistä. Hevosesta kyllä heti huomasi että se on vaikea, raaka ja kokematon. Hyvin oikeinratsastettu hevonen on yleensä sellainen, että ennen pitkään se hakee itse tasaiselle tuntumalle rentoon muotoon jos ratsastajalla on perusratsastus kunnossa. Toki näitä vaikeampia tapauksia löytyy aina, joten en yleistä! Alli ei sitä kuitenkaan tehnyt. Se oli hyvin vahva ohjalle ja jäykkä. Ja tuntui siltä, ettei se selkestikkään tahalteen ollut hankala, vaan sillä ei oikeasti tuntunut olevan hajuakaan mitä siltä pyydän.

Joten aloitin ihan siitä, että pyysyin vain yhtä asiaa: reaktiota puolipidätteeseen. Sen suu oli sitkeä ja kova eikä se oikein tuntunut reagoivan ohjasotteisiin mitenkään. Se varmasti johtui myös siitä että se jännitti uutta ratsastajaa selässän ja mulla meni aikaa tottua nappuloihin. Aina kun se "päästi kuolaimesta irti" ja myötäsi niskasta, kiitin sitä kauheasti. Pikkuhiljaa kun työstin sitä sain ajottain ihan mukavia lyhyitä pätkiä jossa Alli haki alas tuntumalle rentoon peränantoon. Se yritti kauhesti juosta pohjeapujani karkuun eteenpäin mutta aina kun se reagoi pohkeeseeni oikein, eli myötäämällä niskasta ja vähän kokoamalla itseensä nostamalla selkää ylös ja takajalkoja alle kiitin sitä hirveästi.





Hieno tamma :)
Helposta ja valmiista tämä hevonen on kaukana. Projektihevonen kirjaimellisesti. Aluksi olin sitä mieltä etten hyppää ollenkaan, mutta Senni sai suostuteltua mut siihen. Alkuun tuli totaalisen epäonnistuneita hyppyjä, en niinkuin okeesti tajunnut ollenkaan miten homma toimii ja Alli oli tosi vaikea tuoda esteelle, oikeasti. Se seilas vähä sinne ja tänne. Parin epäonnistuneen hypyn jälkeen tamma otti herneet nenukkaan ja rupes pienesti riehumaan, onneksi ei kuitenkaan revennyt liitoksistaan. Se oikein koitti provosoida mua että saisi syyn kiukutella, mutta pysyin tyynenä ja pyysin sitä vaan ravaamaan eteen, joten tammakohtaus rauhottui. Senni sai suostuteltua mut vielä hyppäämään uudelleen ja lopussa se sitten sujuikin jo paljon paljon paremmin! Loppuravien aikana Alli rentoutui jo huomattavasti ja reagoi yhä useammin oikein mun apuihin. Puolipidätteet menivät helpommin läpi eikä niitä pohjeapujakaan enään juostu niin lujaa karkuun! :)



Allin hyppy on kyllä todella todella vaikea istua. Mullakin oli keskittymistä siellä selässä! Hevonen ikäänkuin "häviää" alta ja tuntumalta kun se lähtee hyppyyn, eli joudun pitämään itseni 100% kasassa siellä hypyn aikana ilmassa, tai muuten tasapaino horjuu. Hevonen oli oikeasti vaikea. Mulla tuli ihan orpo olo siellä selässä aluksi. Sen lisäksi vielä että se on iso, jäykkä ja raaka, se on todellinen TAMMA! Isolla T:llä! Kaunis se on kuin kukkanen, ja tykkään hevosesta tosi paljon. Sennillä on paljon paljon töitä sen kanssa edessä, mutta uskon että jos asiat menevät hyvin niin Alli tulee joku päivä puhkeamaan kukkaan, kun se opetetaan oikealle perusratsastukselle ja siitä saadaan rennompi ja notkeampi.

Lopetettuani ratsastuksen olin aivan poikki! Totesin Sennille, että kyllä oot projektin ittelles hankkinu! Joten voin vaan todeta, että nostan hattua isolla kädellä Sennille! Hevonen ei todellakaan ole helppo ja Senni ratsastaa tosi hyvin Allilla! Voin itsekkin sanoa, että aliarvion Allin vaikeuden. Vaikka TIESIN että se on varmasti vaikea, mutta että noin vaikea, varsinkin hypätä. Lopuksi vielä sanoin Sennille, että kun mulla meinaa nousta kusi päähän niin voinko tulla ratsastamaan Allilla niin palaan maan pinnalle aika äkkiä! :'D Olin nimittäin aika nöyrää tyttöä Allin ratsastuksen jälkeen ettei mitään rajaa. Kyllä se Lore tuntu taas seuraavana päivänä niin mukavalta ja helpolta ;)

Kiitos Senni ihan hirveästi kun pääsin kokeilemaan sun ratsuja! Sulla on käytössä hienot hevoset, Pyry on aivan upea ja Allista tulee vielä niiin hieno! Aika näyttää! :)