Kiitos 2015, tervetuloa 2016!

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut hyvin erillainen edellisiin vuosiin verrattuna. Lore lähti taivaslaitumille 2014 syksyllä ja Dantte tuli paikkaamaan särkynyttä sydäntäni. Danten saapuminen mun huostaan heti Loren kuoleman jälkeen oli tosi tosi hyvä juttu. Sain jotain tekemistä ja vastuuta. Välillä ajatuksia johonkin muuhun kuin Loren poismenoon enkä jäänyt surun keskelle makaamaan. Danten lisäksi muutin tämän vuoden aikana pois kotoa omilleni ja ostin oman peltikotteron jolla pääsen kulkemaan pyhää kolminaisuuttani; töihin, tallille ja kotiin. Syksy on mennyt omillaan asuessa ja penniä venyttäessä, mutta ihan ok, olen silti tullut toimeen. Ei ole tarvinnut pelkällä puurolla elää sentään!

Vuosi Danten kanssa on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tullessaan se oli ratsastettavuudeltaan hyvin raaka vaikka sillä oli kyllä kokemusta estekisoista. Käytännössä siinä toimi vain kaasu ja jarru, tosin jarrukin oli ajoittain vähän ruosteinen ;) Danten omistaja kävi ennen joulua ratsastamassa sillä ekaa kertaa sen jälkeen kun Dantte tuli minulle. Oli sydäntä lämmittävää kuulla omistajan suusta kuinka hevonen on muuttunut ja kehittynyt. Yhdessä muisteltiin ja naurettiin minkälainen kakara ja adhd se oli vuosi sitten. Danten kanssa olen saanut hurjasti kokemusta raa'an hevosen eteenpäin viemisestä ja olen oppinut panostamaan vielä enemmän ihan perusratsastukseen ja oppinut missä järjestyksessä ja miten voimatonta hevosta lähdetään rakentamaan kestäväksi urheiluhevoseksi. Niinkuin olette varmasti huomanneet, Dantte on todella kapea ja hoikka. Se on huono lihomaan ja ottamaan massaa itselleen. Keväällä saatiin sille vähän lihaa ympärille niin se kaikki vähäkin katosi loppukesästä laitumelle kun Dantte jäi sairaslomalle kinnerpattien oireillessa.

Meininkiä PM-kisoista Tanskassa. Kuvissa edustaa Johku Pohjonen ja Emmi Laasa, sori tytöt :'D

Mutta nyt syksyn aikana Danten kehitys on ollut pelkkää ylämäkeä, varsinkin kouluratsastuksen saralla. Se on pysynyt terveenä *koputan puuta* ja kehittynyt niin sanotusti oikealla tavalla. Se on saanut ratsastettavuuteen tasapainoa, suoruutta, voimaa ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei enään näytä 3-vuotiaalta orivarsalta joka ei ole saanut ruokaa kuukauteen. Sille on jo kasvanut ylälinjaa ja jopa vähän pakaraakin siihen pikkuruiseen pyllyyn. Kouluratsastukseen sen on löytänyt tietynlaisen mielenrauhan. Se on kuin eri hevonen koulusatulan alla tyhjässä maneesissa kun estekamoissa esteiden keskellä. Kun mennään kouluvarusteissa maneesiin se on jo useimmiten (toki poikkeuspäiviä löytyy...) rento, focusoitunut ja kuuliainen. Verryttelyn ensimmäiset 10min se on vielä tyhjä ja vähän selätön. Sitten se rentoutuu, selkä nousee, takajalat aktivoituu, kaulaan tulee pituutta puolet lisää ja se hakeutuu tasaisen pehmeälle tuntumalle.

Dantte on oppinut syksyn aikana oikeaoppisen tuntuman ja kantamaan itseään oikeasti läpi ylälinjan. Enää ei riitä se että se taittaa kaulansa wc-ankkamuotoon ja heittelee etujalkoja korkealle. Se on nykyään niin tasapainoisempi että moni on sanonut ettei sitä tunnistaisi samaksi hevoseksi mitä se oli keväällä. Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä se antaa ratsastaa itseään ja mun korjata sen vinouksia ja heikkouksia. Se ei enään hermostu ja heitä läskiksi koko hommaa ja kiehu yli. Korkeintaan jännittyy mutta todella nopeasti myös rauhoittuu.

Olen niin innoissani Danten kehityksestä ja siitä mitä siitä voi tulla jos kaikki menee hyvin ja se pysyy terveenä. Myös kotivalmentajani ja Piia Pantsu ovat positiivisesti yllättyneitä sen kehityksestä, varsinkin tämän syksyn aikana. Ystäväni Terhi Lehtimäki on käynyt myös ratsastamassa Danttea pariin kertaan. Ekan kerran hän kävi lokakuussa ja nyt joulun jälkeen hän kävi uudelleen. Terhi kehui myös Danten kehittymistä ja voimaantumista, oikeilla raiteilla kuulemma ollaan! Nyt täytyy vaan toivoa että kehitys jatkuu ja molemmat pysytään terveinä. Tosin kokemuksesta tiedän että kyllä se takapakki sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin. ;) Videoita ei juurikaan ole kouluratsastuksen osalta tältä syksyltä koska ketään ei juuri kiinnosta tulla kuvaamaan koulutreenejä. Täytyy yrittää nakittaa joku kuvaamaan.

Sitten päästäänkin siihen miksi olen niin innoissani ensi vuodesta. Nyt uskallan asiasta julkisesti kirjoittaa kun kaikki on jo varmaa. Muutan 2 viikon päästä Etelä-Ruotsiin. Menen Anna Hässön myyntitallille treenaamaan ja töihin! :) Eikä paluusta ole tietoa. Mukaan lähtee myös Dantte ja poikaystäväni. Asia on ollut tiedossa jo syksystä lähtien mutta olen pysynyt asiasta hiljaa koska skeptikkona tiesin että aina voi jotain käydä ja homma peruuntua. Aktiivisemmat seuraajani ehkä muistavatkin Ruotsin matkani syyskuussa. Lähdin Ruotsiin tutustumaan Annan myyntitallille ja sopimaan asioista. Pääsin ratsastamaan muutamilla Annan hevosilla ja näkemään tallin toimintaa. Loppuviikko oltiinkin Pohjoismaiden mestaruuksissa Tanskassa missä myös Anna oli kilpailemassa.

Nyt lähtöön on enää 2 viikkoa, tänään irtisanouduin töistä. Olo on haikea kun moni ystävä on surullinen, mutta samalla onnellinen puolestani kun lähden. Myös omat valmennettavani sanoivat, että kuka heille tulee nyt estetunteja pitämään kun minä lähden. Haikeasta olosta huolimatta samalla tuntuu kuin hartioilta olisi tippunut iso kasa painolastia. Olen pitkään unelmoinut ja halunnut lähteä ulkomaille ratsastamaan. Miettinyt että tulen aina katumaan jos koskaan en lähde kokeilemaan siipiäni. Nyt kun tämä mahdollisuus tuli syksyllä täysin puun takaa en hetkeäkään miettinyt että otanko tarjouksen vastaan.

Kuvia aikaisen aamutreeneistä hiekkarannalla, oli niin siistiä!

Kuinka kauan sitten olen siellä? En tiedä, enkä aijo päättää mitään paluuajankohtaa. Piia sanoi mulle kun viimeksi nähtiin ja puhuttiin Ruotsiin lähdöstäni, että älä suunnittele takaisin tulemista. Anna elämän virran viedä. Piia oli iloinen että pääsen "pois Suomesta" kokeilemaan siipiäni maailmalla. Itselleni ajattelin asettaa 6kk rajan. Puoli vuotta on yleensä se aika kotiutumiselle ja uusiin asioihin tottumiselle. Sitä ennen en haluaisi tulla kotiin. Elämä tulee olemaan mulle varmasti hyvin rankkaa siellä koska en ensinnäkään osaa Ruotsia sanaakaan. Englanti on hyvä ja pärjään sillä työtehtävissä, mutta on sanomattakin selvää että 90% keskusteluista siellä käydään Ruotsiksi, enkä luultavasti tule ymmärtämään niistä mitään moneen kuukauteen. Joten en mielellään haluaisi tulla heti maitojunalla takaisin, mutta koskaan ei voi tietää mitä käy. Olen kuitenkin iloinen että pääsen edes lähtemään ja sain tämän tilaisuuden.

Olen superkiitollinen siitä että saan Danten mukaan sinne. Olen iloinen että Danten omistaja on tyytyväinen siihen mitä sen kanssa olen saanut aikaan ja tahtoo että Dantte jää minun käyttööni. On kiva saada mukaan henkilökohtainen hevonen joka pysyy käytössäni ja jonka kanssa voi tehdä pitkän ajan tavotteita. Danten kanssa on tietenkin ajatus mennä alkukausi CNC105 luokkia ja sitten siitä siirtyä CNC* luokkiin jos kaikki menee hyvin. Ruotsissa on onneksi enemmän eritasoisia kilpailuja, niin että siellä on paljon helpompaa kouluttaa hevosta eteenpäin tavoitteellisemmin.

Olen kiitollinen. Minulla on ollut hyvä vuosi vaikka Danten kanssa ei kenttäkisoja niin paljon päästy menemään kun oli ajatus. Mutta terveysasioille ei voi mitään ja meillä ei ole Danten kanssa kiire mihinkään. Minulla on asiat hyvin. Käyttööni on annettu hieno ja potentiaalinen hevonen, minulla on rakastava poikaystävä ja perhe. Paljon ihania ja tukea antavia ystäviä ympärillä. Valmentajia jotka uskoo muhun ja kannustaa eteenpäin. Sponsoreita jotka tukee. Mitä minä voisin enempää tarvita? No rahaa ehkä, mutta raha ei takaa onnea. Olen aina ajatellut että en halua että raha on este etenemiselleni ratsastuksessa. Raha toki helpottaa paljon mutta olen aina halunnut näyttää kaikille että pystyy sitä pääsemään eteenpäin kovalla työllä ja uskomalla unelmiinsa. Toki se vaatii paljon enemmän työtä ja uhrauksia mutta se ei ole mahdotonta.

Haluan toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2016! 

Muistakaa mitkä asiat ja ketkä tekivät teidän vuodesta hyvän :)