Loren kanssa kävelymaastossa, ihana heräilevä Suomen luonto!

Ruotsista palattuamme Lore on parannellut toista etujalkaansa. Siinä mantorpin kisan kiviesterytäkässä se loukkasi jalkansa kuitenkin niin pahasti ettei se levolla parantunut vaan jouduimme käymään klinikalla tutkimuksissa. Kova isku kiveen oli aiheuttanut traumaperäsen tulehduksen jalkaan ja se hoidettiin klinikalla ja nyt on sitten kävelty ja kylmätty ja kävelty. 

Harmittaa ja ärsyttää, että meiltä jää Tervon kenttäkilpailut väliin, kun odotin sitä kisaa niin paljon koska en siellä koskaan ole ollut. Näin ollen ei myöskään saada enään yhtäkään kenttäkilpailua alle ennen SM:ejä, jotka ovat Ypäjällä Finnderbyssä 6.-8.6. Raah, niin mun tuuria. 

Onneksi Lore tuntui tosi varmalta Ruotsissa maastokokeissa, joten sinällään ei ole mitenkään epävarma olo maastokokeesta vaikkei päästäkkään enään kisaamaan ennen SM:ejä. Se estekoe on ennemminkin meidän murheenkryyni ja SM:eissä esteet ovat viimeisenä päivänä.. Joten rataharjoitusta olisin tarvinnut mahd. paljon, mutta näillä mennään..  Muttakun muttakun olisin niin halunnut sinne Tervoon! Ää-ä! Ei ole reilua!

On se vaan niin komee!

Jos kaikki menee hyvin ja Loren jalka paranee toivotusti, pääsen jo tänä viikonloppuna kokeilemaan miten se liikkuu ravissa, sillä käytiin klinikalla jo vajaa 2 viikkoa sitten. Piristynyt se on ainakin hirveästi ja kävelee tosi letkeästi ja reippaasti. Ennen klinikkaa se oli tosi nuutunut ja hidas. Käytiin myös eilen kengityksessä Jaskan luona ja Lore sai taas uudenkarheat sporttipopot jalkaan.

Harmittaa, ärsyttää, kiukuttaa. Koen tämän olevan niin epäreilua. Tämä huono tuuri jatkuu mulla vain vuodesta toiseen. Kerrankin talvi oli hyvä ja ehjä ja päästiin treenaamaan koko talvi ja kisakausi alkoi Ruotsissa mukavasti ja sitten....... Olisi niin helppoa katkeroitua tästä jatkuvasta epäonnesta, mutta sitä en tee, katkeruus vain pahentaa ihmistä. Ei auta kuin niellä taas kerran yksi pettymys lisää ja taistella vain eteenpäin. Peliä ei ole vielä menetetty, jos Lore nyt vain tulee kuntoon!  Ja joo tiedän kyllä että minulla on asiat hyvin ja paljon paremmin kuin monella muulla. Jokaisella on omassa elämässään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, joten ymmärrän että joillekkin tämä mun ruikutus saattaa kuulostaa turhamaiselta. 

Mutta niin, nyt siis pidetään kaikki paljon peukkuja että Lore paranee ja päästään kilpailemaan viimeista kertaa Nuorten Suomenmestaruuksiin. Mun vika nuorten vuos, hitto että oon vanha.. Ja sitten tulen ainakin erittäin katkeraksi jos niin huonosti käy etten SM:eihin pääse! Mutta ei saa ajatella vielä niin, päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.. :) 

Lore lähdössä kengitykseen!

Oltiin lauantaina pitkästä aikaa Emmin kanssa vähän juhlimassa, että saisin ajatukseni pois Loresta ja kaikesta tästä kurjasta... ja oli kyllä kivaa! :)

Tuotetestaus, Veredus magneettisuojat

Näin suojista kerrotaan Horse & Riderin sivuilla:

Näillä suojilla parannetaan hevosesi mikroverenkiertoa ja lymfakiertoa magneettikentän avulla. Magneettisuojat on valmistettu HCL-vaahtomuovista (AEROX). Materiaali on kestävää ja hengittävää. Suojien sisäpuolella on vaihdettava, tarranauhoilla kiinnitettävä pehmuste, joka on DFD®-materiaalia (Dry Fast Dry®).Sekä etu- että takasuojista on kolme eri kokoa. 

Veredus magnetic stable-boot evo ominaisuuksia:

• Vähentää kipua ja turvotusta

• Stimuloi verenkiertoa

• Nopeuttaa kuona-aineiden poistumista elimistöstä

• Nopeuttaa vammojen paranemista

• Valmistelee jänteet ja lihakset rasitukseen

Kun lähdin Loren kanssa Ruotsiin reissuun, sain Horse & Rideriltä testaukseen nämä Vereduksen magneettisuojat. Käytin suojia aktiivisesti matkan ajan eri tilanteissa. Itselläni on kokemusta back on trackeista, muttei niinkään magneettituotteista. En tiedä onko tällaisista tuotteista oikeasti hyötyä, mutta ei ainakaan haittaakaan. Ja tätä lajia harrastaessa sitä pyrkii tekemään kaikkensa että hevosen jalat pysyisivät terveinä.

Totutin jo kotona Lorea suojiin muutaman tunnin jaksoissa. Sitten pistin suojat jalkaan laivamatkan aikana, kun käytiin yöllä juottamassa ja syöttämässä hevosia kannella. Huomasin traileria siivotessa että Loren jalat olivat turvoksissa, niinkuin tyypillisesti käy kun se seisoo pitkiä aikoja paikoillaan. Päätinpä kokeilla tähän sitten magneettisuojien tehoa ja käärin trailerissa töppöset jalkaan. Seuraavana aamuna kun ajettiin laivasta pois ja otettiin hevosia ulos niin Lore käveli ihan hetken ja otettiin suojat pois niin nestettä ja turvotusta oli merkittävästi vähemmän! Muistan kun PM:eihin mentäessä Loren takajalat olivat kuin tukit matkustamisesta koska ne keräsivät nestettä niin paljon. Nyt suojien käytön jälkeen ne olivat lähestulkoon normaalit :) Lupaava alku siis. 

Käytin Ruotsissa suojia aina öisin ja kovan rasituksen jälkeen. Lorella kun on jo ikää 14v ja kilometrejä ja hyppyjä takana paljon, sillä kerääntyy yön aikana nestettä jalkoihin. Takajaloissa varsinkin tulee kunnon nesteet, jotka kyllä aina sitten laskevat liikkeessä ja päivän aikana. Täysin normaalia siis. Kun suojia piti öisin oli aamulla nestettä jaloissa huomattavasti vähemmän. Sellaista pientä "pöhötystä" oli takajaloissa, mutta todella vähän! Ero oli kyllä siis merkittävä ja käteentuntuva. 

Tällä hetkellä vaikuttaa että nämä suojat vaikuttivat ainakin Lorelle vahvemmpin ja paremmin kuin muut kilpailevat tuotteet, mitenkään heidän tuotteinaan tuomitsematta. Onhan ne kuitenkin ihan eri tuotteita. Minulla on joskus ollut ihan magneettipatjat käytössä hetken mutta nämä Vereduksen suojat vaikuttivat kyllä tehokkaammilta. 

Muotoilultaan suojat olivat mielestäni tällä hetkellä markkinoiden parhaimpia. Monet tallisuojat ovat vain sellaiset patjat tarroilla, ilman muotoilua. Näissä on kovike vuohisen kohdalla joka suojaan hieman kolhuilta ja polkemilta, sekä tuo jämäkyyttä istuvuuteen. Tarrat ovat hyvät ja osa niistä joustaa joka parantaa istuvuutta. Takajalkojen suojat ovat pidemmät ja ulottuvat laajemmalle alueelle.

Mielestäni parannettavaa suojissa on se että kovikkeet pitäisi olla myös alareunassa johon niitä polkemia yleensä tulee. Sekä magneettipatjan haluaisin ylettyvät myös kavio- ja ruununnivel alueelle. suojien sisällä ovat siis nämä magneettipatjat erikseen, jotka saa irroitettua. Magneettipatja peittää siis ympäripyöreästi koko jalan jänteiden ja vuohisten alueelta, mutta ei siitä alaspäin. Kuitenkin este- ja kenttähevosilla on etujalkojen alanivelet kovalla rasituksella. Veredukselta saa myös erikseen magneettibootseja, jotka sitten hoitaa tätä kavio-/ruununnivel aluetta. Luulisin kuitenkin, että nämä tallisuojat vaikuttavat edes vähän myös näihin alaniveliin jollain tapaa, vaikkei magneetit suoraan siihen kohtaan kohdistukkaan. 

Muttamutta, komsiikomsaa, itse olin positiivisesti yllättynyt ja suojat ovat ehdottomasti hankinnan tai edes harkinnan arvoiset, vaikka hinta onkin suolainen. Uskon että näistä on tosiaan apua ennaltaehkäisemään ja hoitamaan jalkavammoja. Joten nämä suojat ovat sijoitus hevosen jalkojen hyvinvointiin. Minä ainakin voin suosittaa näitä suojia hyvillä mielin :)  

Suojia saa ostettua Keravan Horse & Riderin liikkeestä tai verkkokaupasta. Yksi pari eteen tai taakse maksaa 149e.  

Tästä pääset tutkimaan suojia verkkokauppaan!

Mitenkäs te lukijat, käytettekö te paljon tallisuojia tai tämänkaltaisia hoitavia tuotteita? :)

19.4. Mantorp CNC*

Anteeksi blogin hiljaiselosta. En jostain syystä ole saanut julkaistua tänne viikkoon mitään, mutta nyt bloggeri rupesi toimimaan. En tajua mistä moinen johtui, oliko vika omassa koneessani vai bloggerissa, ennen tuollaista ei ole käynyt..

No anyway, meidän toiset ja viimeiset kilpailut Ruotsissa oli 19.4. Mantorpissa. Mentiin siellä CNC* ja kilpailu oli myös yksipäivänen. Päivä oli tosi kuuma, ihankuin keskikesällä. Ei tuulta ollenkaan ja lämpöä oli varmaan n. 25 astetta. Sää vaikutti Loreen tosi vahvasti ja se oli koko kisapäivän tosi nihkeä ja hidas.

Saavuttiin kisapaikalle ajoissa ja mulla oli n. 50min aikaa verkata. Koulukoe oli nurmella ja verkka-alue oli mukavan iso, mutta toisessa päässä aluetta pohja oli aika kehno ja kuoppainen. Rauhassa siinä ratsastin Lorea rennommaksi ja kuuliaisemmaksi, odottamaan apujani. Jotenkin se ei vaan tuntunut hyvältä. Se oli kiireinen ja juoksi alta, mutta silti jumalattoman hidas jalalle.

Missään vaiheessa verryttelyä en oikeesti saanut sitä tuntumaan hyvälle. Se oli sinnepäin muttei kuitenkaan. Minua ennen pidettiin luokassa 20min tauko ja tauon jälkeen minua ennen piti mennä yksi ratsukko. Olin siis valmistellut ajatuksissani asiat niin, että katson sitten minua edeltävältä ratsukolta vielä ohjelmakohtia läpi muistin virkistämiseksi ja että aloitetaanko rata sisältä vai ulkoa.

Noh, ei sitä minua edeltävää ratsukkoa sitten näkynyt missään ja rupesin stressamaan. Hevonen oli vetelä ja nihkeä ja en tiennyt milloin olisi vuoroni startata. Hetkeni siinä pyörin ja sitten tuomari huusi ruotsiksi jotain sieltä kaukaa. Sitten yksi rouva tajusi sanoa minulle englanniksi "It's your turn.". Siinähän mulla meni sitten ihan pasmat sekaisin. Kysyin häneltä että aloitanko suorituksen ulkoa vai sisältä ja hän sanoi että saat kiertää radan ulkoa ja sitten aloitat. Niinpä lähdin kiertämään rataa ja sitten eikun menoks.

Suoritus ei tuntunut oikein hyvältä. Mitään isoja rikkeitä ei tullut, mutta edelleenkin se kaivattu energisyys ja "helppous" puuttui. Homma meni pakertamiseksi ja varsinkin ravissa tuli omaan silmään usein tahtirikkoja. Alaspäinsiirtymiset olivat töksähteleviä eikä sulavia. Niissä paljastui se kuinka hidas jalalle Lore oli eikä se ollut pohkeen edessä. Tågarpissa suoritus meni sen verran paremmin etten osannut olla tyytyväinen tähän rataan, vaikka se oikeasti oli ihan hyvä! Ja paljon parempi kuin moni muu suoritus viime kaudelta.



Päätin mennä estekokeen ilman että halusin tietää koulutuloksia. Tomi sai jo omalta osaltaan kuulla tässä välissä mun pettymyksen koulukokeen osalta. Estekokeessa Lore hyppäsi ihan hyvin, mutta energia oli vähissä. Tiesin että pitää tehdä lyhyt verkka ja radalle etten väsytä hevosta yhtään enempää.

Rata meni ihan ok, päätin ratsastaa radalla asenteella "ihan sama miten menee tai minkä etäisyyden ratsastan niin yli mennään". Ratsastukseni oli jo huomattavasti rennompaa kuin Tågarpissa. Ja yllätysyllätys, meiltä tuli VAIN YKSI puomi alas! JUHUU!!! Sekin sarjan b-osa, joten pudotus johtui varmasti silkasta väsymyksestä.



Fiilis nousi taas huomattavasti hyvästä estetuloksesta ja sitten Tomi hihkaisi vielä esteradan jälkeen katsottuaan equipea että "Roosa, sä sait siitä sun mielestä huonosta radasta 67%!!!". Olin kyllä niin tyytyväinen. Vaikkei Lore tuntunut olevan parhaassa terässä niin tulokset olivat silti mukavat. Sitten käytiin vet-chekissä ja Lore pääsi syömään traileriin ja lepäämään.

Tässä välissä oli runsaasti aikaa, kävelin maastoradan 2 kertaan. Olin kävellyt sen jo 2 kertaa edellisenä päivänä. Syy näin moneen radankävelyyn oli siinä, että suurinosa radasta meni metsässä polkuja pitkin ristiin rastiin! Moneen kertaan olin ihan pihalla missä rata menee ja minne piti mennä. Rata oli kyllä ihan hauska, ja sitä olisi ollut mukava ratsastaa rauhallisemmassa tempossa. Mutta se ei todellakaan ollut ideaali 1* radaksi 520m/min vaativan tempoon. Oli kinttupolkua, yllättäviä jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, mutkia, kovaa ja pehmeää pohjaa, kapeita polkuja. Tehtävät olivat kivoja ja esteet suloisia mutta tiesin jo silloin hiljaa mielessäni että tämä rata ei sovi meille. Se oli täysin erillainen verrattuna Tågarppiin.

Kun maastokokeen aika tuli ja olin verryttelyssä, Lore oli edelleen aika väsynyt. Kyllä se liikkui eteen ja hyppäsi hyvin ja innostui esteistä mutta ei siinä ylimääräisiä mehuja enään ollut. Mutta niin se tuppaa vähän aina olemaan alkukauden kisoissa.. Verryttely oli aika inhottavasti jyrkässä mäessä. Lisäksi siellä oli vain harrasteen ja tutustumisluokan tukkeja, ei mitään muuta... No, verkka meni ihan hyvin ja oman lähdön vuoro tuli.

Kun sain luvan ratsastaa, Lore oli ihan unessa, se ei tajunnu ollenkaan että oltaisiin lähdössä johonkin. Sain ihan ratsastaa sitä kunnolla ekalla esteelle ja sen jälkeen patistaa etenemään. Sen jälkeen se meni ihan hyvin omaa tahtiinsa. Ennen 8 estettä jo metsässä yhtäkkiä havahduin siihen etä unohdin laittaa kameran päälle... Hittovie!! Siinä laukatessa painoin sen sitten päälle :D

8. este oli mökki, jolta oli suora etäisyys kivi-esteelle. Sellaisten kuusipuskien välissä oli kivi, jonka yli piti hypätä. No, vaikka etäisyys oli ihan hyvä niin Lore ei hahmottanut sitä, se juoksi siitä jotenkin läpi. En tiedä miten ihmeessä se sai siitä itsensä yli hyppäämättä ja vielä kaatumatta. Kauhea rytinä kävi ja sitten se vain jatkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tunnustelin siinä laukatessani että miltä hevonen tuntui. Päätin jatkaa seuraaville esteille ja katsoa miten hevonen jatkaa. Lore jatkoi koko loppuradan hyvin ilman ongelmia. Saavuttiin maaliin rasitteena 13sekuntia yliaikaa. No, olihan se arvattavissa, mutta kyllä se harmitti kun menetin 6. sijan sen takia. Olin pettynyt, purin hammasta, vaikka samalla iloitsin puhtaasta maastoradasta. Oli tosi ristiriitaset fiilikset. Mä niin odotin sitä sijoitusta ja ratsastin niin hyvin maastossa kun pystyin ja niillä pätkillä niin "lujaa" kun koin turvalliseksi, mutta se ei riittänyt.





Kyllä mä sen jo radankävelyssä tiesin ettei me tulla sieltä aikaan. Lore on niin paljon isompi ja raskaampi hevonen kuin moni muu, ettei sen kanssa voi mennä urku auki ilman aivoja. Sen kanssa täytyy ratsastaa järkevästi. Paljon kevyemmän tyyppillä hevosilla voi mennä huonoissakin paikoissa lujempaa ja ottaa riskejä, koska on todennäköisempää että ne pysyy pystyssä kuin tommonen Loren tyyppinen raskas hevonen.

Noh, trailerialueella hevosta purkaessa huomasin sitten Loren vasemmassa takajalassa haavan. Luulen, tai olen melko varma että se oli tullut siitä kivi-esteestä. Kisapaikalla ei ollut juoksevaa vettä, joten haavan huuhtelu oli hankalaa. Kylmättiin hevonen muuten ja se käveli 30min startin jälkeen samalla kun pistin kamoja kasaan. Siitä sitten ajettiin 10min tallille ja siellä haavanhoitoon ja jalkojen pesuun. Haava ei onneksi ollut syvä tai viiltohaava, vaikka se aluksi siltä näyttikin. Se oli raapaisuhaava että karvat ja vähän ihoa oli lähtenyt. Lore vaikutti ihan ok:lta mutta väsyneeltä.

Jalkapesun ja kylmäsavien jälkeen se pääsi karsinaan syömään ja lepäämään. Lähdettiin Tomin kanssa käymään vielä kaupassa etsimässä epätoivoisesti jotain mikroruokaa. Mutta ruottalaiset ei syö mikroruokaa!!! Se tuli huomattua tän reissun aikana. Missän kaupassa ei ollut valmisruokia. Tosi vähän jotain pakasteruokia ja nekin tosi kehnoja..

Loppupeleissä kun pääsin siitä pettymyksestä yli, että menetin sijoituksen, kisa oli tosi onnistunut. Hyvät kouluprosentit, hyvä estekoe ja hyvä maastokoe, ei kieltoja! :) Selkeästi talven kova työ on tuottanut tulosta ja toivon että saataisiin pidettyä yhtä hyvä moodi Suomessakin. Olen niin ylpeä Loresta, se on niin kiva heppa!

Harmittaa ihan hirveästi se räpiköinti sillä kiviesteellä, Lore ei tosissaan nähnyt sitä ollenkaan :( Kypäräkameravideolta huomaa aika hyvin kuinka hyvin kivi "uppoutuu" taustaan. Joten en yhtään ihmettele ettei Lore sitä nähnyt. Jälkeenpäin jalka turposi aika lailla ja oli selkeästi kipeä. Ja onko nyt mikään ihme jos kuvittelee itse potkaisevansa jalan kiveen ihan täysiä.. Nyt turvotus on laskenut jo läheskokonaan. Tää oli mulle ja Lorelle eka tapaturma tai haava maastokokeesta. Näitähän sattuu kaikille tämän lajin parissa, nyt oli meidän vuoro. Näille ei voi mitään ja nämä on niitä riskejä mitä me otetaan kun tätä lajia harrastetaan. Siispä toivotaan Lorelle pikaista paranemista :)

Tässä tämä kivieste....