Missä kirjoitusmotivaatio?

Pitkästä aikaa minusta on tuntunut siltä etten saa aikaseksi kirjoittaa. Monta kertaa olen avannut tyhjän tekstikentän aikeissa kirjoittaa blogiin, mutta mitään ei vain tule. Olen bloggaajana sellainen, että jos haluan kirjoittaa haluan kirjoittaa pitkästi, enkä tähän tyyliin: "Tänään ratsastin kentällä koulua, meni ihan hyvin.". Se ehkä on minun "ongelmani" bloggaajana. Helposti blogi jää päivittämättä kokonaan jos minulla ei riitä paukut kirjoittamaan laajasti. Mutta voisin olettaa, että te lukijat haluaisitte mielummin edes niitä lyhyitä kuulumisia useammin kun sen että blogi elää hiljaiseloa koska en kerkeä/jaksa kirjoittamaan laajasti ja usein.  Olenko oikeassa? Myös kommentoijien katoaminen saa sellaisen fiiliksen ettei ketään enää kiinnosta eikä kukaan enää lue blogiani. Vaikka voin syyttää siitä kyllä ihan itseäni epäaktiivisuudella ja vastaan kommentteihin todella hitaasti. Olen yrittänyt panostaa senkin suhteen. Silti jokainen kommentti on minulle tärkeä ja piristävä :)

Niinpä ajattelin etten ota enää paineita tekstin pituudesta, vaan jos en jaksa kirjoittaa pitkästi niin voin tulla lyhyestikkin päivittämään blogia. On kai se tyhjää parempi? Kirjoitan sitten laajasti kun tekstituottaminen on taas helpompaa ja sujuvampaa.

Maastossa porukalla. Brego käsihevosena ja Saara ja Eemeli mukana! 

Viimeksi kerroin teille Laakson alue-estekilpailuista. Sen jälkeen ollaan keretty treenaamaan, maastoilemaan paljon, käymään Järvenpään alue-estekisoissa ja Hyvinkään seurakoulukisoissa. Muutama kuukausi sitten hyvä ystäväni Saara muutti hevosensa kanssa meidän tallille! Ollaan tunnettu 12 vuotta ja me aloitettiin samassa ratsastuskoulussa ja saatiin ekat omat hepat samaan aikaan. Sittemmin ollaan oltu eri talleilla hevosten kanssa mutta nyt päästiin taas samaan talliin! Niin kivaa! :)

4.10. oli Järvenpäässä alue-estekisat. Kisat pidettiin maneesissa ja hypättiin Danten kanssa 100cm ja 110cm. Poikaystäväni oli mukana auttamassa ja oli kiva kun meidän tallilta ajoi 5min kisapaikalle :D Oltiin ajoissa paikalla mutta taas jotenkin siinä pääsi käymään niin että tuli hirveä kiire ja juoksin radankävelyn läpi jotta kerkeän verryttelemään sillä lähdin luokassa neljäntenä. Onneksi nopea radankävely kannatti ja kerkesin verrytellä ihan ok:sti ennen radalle lähtöä. Dantte oli tosi innoissaan mutta silti kuuliainen, tuli aina pidätteistä läpi! Tuloksena puhdas rata, viimeiselle esteen mokasin taas ihan totaalisesti. En tajua mistä mulle on tullut nyt tavaksi sekoilla viimeisen esteen lähestyminen. Tein samalla tavalla Laakson kisoissa ja nytkin ensin pidätin ja sitten olinkin että mennään vaan kaukaa ja sitten tuli puolikas askel ja Dantte pelasti ja hyppäsi puhtaasti yli vaikka ratsastin päin peetä. Ihana hevonen! Puhtaasta radasta huolimatta aika ei riittänyt sijoille, mutta se ei haitannut sillä olin iloinen Danten hyvästä ratsastettavuudesta.





110cm luokka meni myös hyvin, kerran puomi kolahti mutta onni oli puolellamme ja se pysyi ylhäällä. Nyt en myöskään uusinnan vikalle esteelle jäänyt nyppimään vaan ratsastin loppuun asti ja saatiin puhdas rata ja sijoituttiin toisiksi!! Olin todella iloinen, sillä ruusuke aina ilahduttaa aina ja ei oltu vähään aikaan sijoituttu Danten kanssa. Oli kiva päästä kunniakierrokselle! Näen todella usein palkintojenjaossa ratsastajia ja jopa voittajia jotka ovat naama nurinkurin. Mihin ihmisiltä katoaa se ilo ja arvostus sijoittumisesta tai voittamisesta? En ikinä ole kehdannut mennä noutamaan palkintoa naama nyrpeänä. Kai ne ihmiset sitten jotka sijoittuvat usein tottuvat siihen voittamiseen ja palkintojenjakoihin eikä siellä jaksa enään hymyillä. Itselleni sijoittuminen ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, saatika voittaminen.

Ollaan nyt syksyllä käyty paljon maastoilemassa ja olen pyrkinyt käymään 2x viikossa kiipeilemässä hiekkakuoppia käynnissä, jotta Dantte saisi mahdollisimman paljon voimaa taakse tukemaan kintereitä. Dantte on tajunnut mäkitreenin tosi hyvin eikä edes yritä ravata tai laukata. Kiivettäessä mäkeä se ojentaa kaulan pitkälle eteen alas ja puskee isoja pitkiä askelia. Hyvää treeniä! Vinkiksi siis muillekkin että kaikkein tehokkainta on tehdä mäkitreeniä käynnissä. Laukassa ja ravissa hevosen on paljon helpompi kiivetä mäkeä ylös kuin käynnissä :)

17.10. Lauantaina käytiin Hyvinkäällä seurakoulukisoissa ratsastamassa K.N. Special. Dantte oli ollut viimeksi kouluaitojen sisällä Nykarlebyn kenttäkisoissa Kesäkuussa, joten osasin odottaa että sijoitusta ei mennä hakemaan vaan kokemusta. Dantella on välillä sellaisia päiviä että se on jännittynyt kuin viulunkieli, säikkyy kaikkea ja kävelee päälle ja on todella pöljä. Nyt sitten sattui että Dantella oli juuri tällainen päivä kisapäivänä. Jo kotona se oli hankala käsitellä ja häsläsi kokoajan. Kisaverryttelyssä se oli todella jännittynyt wc-ankka enkä meinannut saada sitä mitenkään relaamaan. Sitkeän ratsastuksen myötä sain sen kuitenkin ihan kivan kuuliaiseksi ja rentoutumaan selästä. Mutta rataa kiertäessä ennen suoritusta se jännittyi ihmisistä jotka nousivat katsomoon ylös, joten sinne hävisi viimeisetkin rentouden rippeet.

Tällaisiin tilanteisiin kisahevosten täytyy oppia ja tottua enkä todellakaan syytä katsojia mistään. Mutta kyllä harmitti että meni sitten ihan pipariksi koko homma. En pystynyt päästämään ravissa Danttea yhtään eteen koska se juoksi kokoajan alta ja käpertyi niin lyhyelle kaulalle että tuntumaa oli lähes mahdoton säilyttää. Raviosuus oli täynnä kiemurtelua ja tahtirikkoja. Käynnissä Dantte tarjosi ravia kokoajan ja laukassa pylly lenteli kohti taivasta. Kyllä siellä muutama ihan jees pätkäkin tuli että saatiin 6,5 ja 7 numeroita, mutta sitten näistä ihan sekoilukohdista tuli niitä kakkosia ja kolmosia jotka laskivat pisteitä sitten ihan oikeutetusti. Lopputulokseksi 56% mikä oli mielestäni paljon siitä suorituksesta :D Mutta sydäntä lämmitti että tuomari pyrki palkitsemaan niistä kohdista mitkä saatiin esitettyä vaikka aikamoista sähellystä se koko rata oli.  Loppukommenteissa luki "Lupaavan oloinen hevonen jonka liikkeet eivät harmillisesti päässeet oikeuksiinsa jännittymisen vuoksi.". No, ei kun lakki kourassa kotiin ja lisää harjoittelemaan.

Dantte on oppinut liikkumaan kotona paljon rehellisemmin kohti tuntumaa pidemmällä kaulalla. Siihen on paljon helpompi vaikuttaa istunnalla ja se osaa jo hieman koota ja siirtää painoa takajalkojen päälle istunta-avuilla, mistä olen kovin ylpeä! Se on vasta nyt ruvennut tajuamaan kunnolla mun istunta-apuja ja sitten kun saan sen rennoksi niin sitä on tosi miellyttävä treenata ja ratsastaa kun se kuuntelee vatsalihaksia niin hyvin. Siksi ehkä vähän petyin Hyvinkään kisasuoritukseen sillä liikkuminen on ollut ihan toisella ulottuvuudella kotona. Mutta Dantte on niin kuumakalle että saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään viilipyttyä kouluradalla. Aika näyttää.

22.10. torstaina meillä oli Piia Pantsun treenit! Pitkästä aikaa pääsin Piian silmän alle treenaamaan ja vielä molempien poikien kanssa, eli Danten ja Bregon :) Piiakin vitsaili nähdessämme että miksi olen lintsannut hänen tunneiltaan :D hah! Monet valmennukset ovat olleet päällekkäin töideni kanssa ja rahatilanteeni on ollut niin tiukka ettei minulla ole ollut varaa pistää sellaista summaa yhteen valmennukseen, vaikka Piian valmennuksista kovasti pidän ja hän tuntee minut ratsastajana joten saa mut aina hyvin töihin. Piian valmennuksen hinnalla saan kuitenkin lähestulkoon 3 valmennusta kotivalmentajaltani. Bregolla on ollut vähän maha sekasin joten se oli aika jännittynyt tunnilla mutta silti mielestäni suoritti pääpiirteittäin hyvin. Yksi sekaannus yhdelle okserille tuli ja hypättiin siitä läpi mutta ei se haitannut, sen jälkeen brego hyppäsi vielä tarkemmin :D hah!



Verkassa katsottiin hevosten suoruutta ja sitten tehtiin laukanvaihtoja puomien yli mikä ei sujunut kauhean hyvin. Dantte oli pukittelutuulella joten vaihdot olivat sille vaikeita. Tunnilla oli jumppaa, tiukkoja käännöksiä, suhteutettuja, eteen, taakse, käännä. Matkustelemaan ei siis päässyt vaan pääsin kunnolla harjoittelemaan esteratsastustaitojani. Oli ihana kuulla Piialta että Dantte on mennyt paljon eteenpäin ja näyttää paljon terveemmältä ja urheiluhevoselta. Toki se on vieläkin hoikka mutta siitä hevosesta tuskin koskaan saa lihaskimppua, se on vaan sen tyyppinen silakka :) Myös oma esteratsastus on rohkaistunut mutta ratsastan vieläkin etäisyyksiä liikaa kädellä. Piia sano että multa löytyy tekninen osaaminen pohjalta, nyt pitäisi luottaa enemmän tunteeseen ja luottaa itseeni ja omaan taitooni. Helppo nakki, vai miten se meni..

Syksy on ollut täällä Etelä-suomessa ihanan aurinkoinen ja kuiva!! Toivotaan että sateet pysyisivät mahdollisimman pitkään poissa. Tällaisesta syksystä minä nautin, kun saa nauttia luonnon kauneudesta ja maastoilla auringon paistaessa raikkaissa syysmetsissä :) Nyt yritän tsempata tämän blogin kanssa ja ilmoitella itsestäni useammin, vaikka sitten lyhyesti. Instagramia päivitän paljon ahkerammin, joten te joilla on instagram niin kannattaa seurata minua siellä! Nimimerkki on roosaemili4 :)




Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte minua vielä seurata ja höpötyksiäni lukea. Olette kaikki minulle tärkeitä!