Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

23.3 Ypäjän hallikenttäkisat!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Parempi myöhään kun ei milloinkaan!


Eli viikko sitten oltiin Ypäjällä hallikenttäkisoissa. Olipa kiva päästä aloittamaan kisakausi ja näkemään vähän miten se homma taas sujuu siellä kisoissa. Odotukset olivat vähän ristiriitaiset. Halusin kisoista hyvät rennot suoritukset, ja tottakai oli odotuksia että olisi mahdollisuuksia sijoittua jos kaikki menee hyvin, mutta eipäs sitten mennytkään...

Starttasin luokassa ihan ensimmäisenä, eli koulukokeeni oli klo 8:00. Saavuttiin Ypäjälle jo edeltävänä iltana ja heräsin klo 5:30 letittämään Lorea. Tämän jälkeen kävin sitten itse laittautumassa kurssikeskuksella ja sitten kanslian kautta takaisin tallille. Kello oli jo seitsemän ja mulle iski taas kauhea kiire koska olisin halunnut pitkän ajan verkkaan ja kävelyyn. Loppupeleissä olin verryttelyssä 7:35... 

Lore oli ihan sika jännittynyt koko verkan ajan. Se oli tyhjä ja kova edestä, selätön ja takajalat tallissa. Jos ratsastin jalalla, se juoksi alta pois kättä päin, jos hidastin istunnalla kyllä se hidasti mutta sitten hävisi tahti ja rytmi kokonaan. Juuri ennen starttia sain sen vähän rentoutumaan niskasta, mutta sitten kun lähdin ratsastamaan kohti tuomaria niin pakka hajosi käsiin. Koko rata oli tosi jännittynyt ja tahditon, ei todellakaan meidän suoritustasoa.. Unohdin kaiken lisäksi käyntiin siirtymisen josta tuli -2. Kun tein sen uudestaan niin sain siitä sentään 7! :D Mutta enivei, olin tosi pettynyt siihen rataan. En vaan kertakaikkiaan saanut purettua sitä tilannetta ja jännitystä hevosesta pois ja rata meni sitten miten meni. Poistuin sitten Opistohallista häveten silmät päästä. 

Mua ärsytti niin paljon että koulukoe meni ihan penkin alle, kun kotona ollaan kehitytty niin paljon talven aikana. Nyt sain koulukokeesta 59%. Okei, ei se oo tavallaan mikään huono, mutta kun meillä olisi mahdollisuuksia 10% parempiin pisteisiin jos homma toimisi myös siellä kisoissa ja valkoisten aitojen sisällä. En edes lataa sitä koulukoetta nettiin koska se hävettää mua niin paljon. Päätin kuitenkin työntää pettymyksen sivuun ja keskittyä sitten seuraavaan osakokeeseen.

Estekoe oli aika kiva, esteet näyttivät pieniltä ja rata oli mukava. Lähdin ihan hyvillä mielin esteradalle ja keskityin vain siihen että mulla on tarpeeksi laukkaa ja hevonen pohkeen ja ohjan välissä. Esterata menikin sitten tosi hyvin, Lore teki välillä tosi hienoja hyppyjä joissa se nosti etujalat tosi terävästi, mutta 7. este putosi alas. Sille oli pitkä lähestyminen ja kerkesin tekee vähän liikaa ja liian vähän sitä lähestyessä ja sitten Lore ei vain noussut tarpeeksi nopeasti, vaikka paikka oli ihan okei. Mutta se puomi ei mua jäänyt harmittamaan koska rata oli muuten tosi sujuva ja siisti, sitä oli ilo ratsastaa!


"Maastokoe" oli sitten iltapäivällä Haimi-hallissa. Se oli tosi helppo ja pieni. Ei mitään vinoja linjoja, estettä toisen perään vaan. Ihan kiva aloitusrata kaudelle mutta kyllä mä olisin vähän kaivannu jotain teknisyyttä ja "jyvät akanoista" meininkiä. Ei nyt mitään supervaikeeta kun luokka oli kuitenkin helppo mutta nyt siellä ei ollu kyllä yhtään mitään. 

Meijän suoritus meni tosi kivasti, Lore oli intona mutta kuitenkin tosi kuuliainen ja hyppäs terävästi eikä kolhinu juuri ollenkaan! Oli kiva päästä hyppäämään ja ratsastamaan vähän reippaammassa temmossa, se teki mulle tosi hyvää! Olin kisoihin pääosin aika tyytyväinen, hyppäämiset meni kivasti ja rataestekokeesta olin iloinen koska mulla on ollut nyt koko alkuvuos vaikeeta sen hyppäämisen kanssa.. Toivottavasti ne vaikeudet rupee olee takana päin :) Koulukoe nyt oli totaalinen rimanalitus mutta tästä on vain tie ylöspäin! Päätinkin heti ilmoittautua 29.3 Jokelan koulukisoihin Lorella, ihan vaan harjoitusmielessä. Ei se koulukoe ja kisaratsastettavuus parane kuin siellä kisoissa käymällä ja ratoja ratsastamalla. 


Tässä viikon sisään on tapahtunu iha kauheesti kaikkea ja yritän keretä kirjoittamaan niistä kaikesta teille. Viikon päästä lähdetään Ruotsiin ja kauheesti stressaa taas kaikki pakkaaminen ja että olenhan järkännyt nyt kaikki asiat oikein ja näin... huhhuh! Anteeks kun tästä Ypäjäraportista tuli vähän tällainen hutasten tehty ja teksti kuhisee varmaan kirjoitusvirheitä, mutta ajattelin että parempi tämäkin on kun ei mitään! :) 



Voita liput Tampereen hevosmessuille!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

ARVONTA SUORITETTU! KIITOS OSALLISTUNEILLE! 

ONNEA EMMA M. ! Sinulle on laitettu sähköpostia :) 

~ ~

Jos arpaonni ei suosinut Horse Fair messuille....



Niin nyt on sitten mahdollisuus voittaa liput Tampereelle! Liput taas lahjoittaa Keravan Horse & Rider! :) *taputaputapu*

Messuillahan on taas paljon kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa! Itseäni kiinnostaisi ehdottomasti eniten nämä:

Kenttäratsastusklinikka presented by Horze vetäjänä Elmo Jankari Viime syksynä nuorten kenttäratsastuksen Euroopan mestaruuden voittanut Elmo Jankari on Suomen lupaavimpia nuoria ratsastajia. Jankari saapuu Tampereelle vetämään kenttäratsastuklinikkaa, jossa käydään 3-4 ratsukon kanssa läpi kenttäratsastuksen tekniikoita.

Ratsastuspilates Ratsastuspilates on istuntateknistä ohjausta, jossa ratsastajaa opetetaan käyttämään kehoa toiminnallisesti oikein. Jolloin saavutetaan tasapainoinen, rento ja vakaa istunta. Tämä mahdollistaa hevosen oikean tavan liikkua ja vastata apuihin. Ratsukon yhteistyö ja taito kehittyvät. ratsastuspilatesohjaaja Aira Toivola 

Vaikka nyt vuoden olen Airan opeissa ollut, silti minusta on aina yhtä kiehtovaa katsoa kuinka ratsastajan asento ja istunta voi vaikuttaa niin paljon hevosen työskentelyyn ja ratsukon yhteistyöhön. Lisäksi vielä kaverini Ada on tässä Airan esityksessä demoratsukkona Beck hevosensa kanssa! Suosittelen kovasti tätä näytöstä kaikille!

Harmittaa ihan sikana että multa nämä messut jäävät väliin! Mutta sellasta se on, aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa! 

Horse & Rider on myös messupaikalla osastolla nro. A339. Käykää ihmeessä tsekkaamassa, siellä on aika huikeita tarjouksia luvassa ;) 

Mutta nyt sitten arvontaan. Osallistumaan pääset vastaamalla pariin kysymykseen:
- Oletko blogini rekisteröitynyt lukija vai luetko anonyymisti?
- Haluaisitko postauksen Ruotsin kilpailureissusta tavallisesti kirjoittaen vai videopostauksena? 
- Mitä esityksiä odotat Hevoset - messuilta?

Vastaa näihin kysymyksiin blogin kommenttiboksiin 23.3 klo 23:00 mennessä niin olet mukana arvonnassa! Muista perustella vastauksesi! Arvon liput maanantaina. Jätä sähköpostisi kommenttisi yhteyteen.

Onnea! 



Erikoispostaus - Jafar, ensimmäinen ponini

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Helsinki Pony Event 2007
Osa lukijoista on varmaan lukenut esittelysivuni jossa kerron edellisistä hevosistani ja hevoshistoriastani. Siellä kerron tiivistettynä omasta taustastani jotta pääsette vähän kärryille "kuka olen" :) Tässä postauksessa aijon nyt kertoa teille elämäni ensimmäisestä ponista Jerestä, oikealta nimeltä Jafar. Harmittaa ettei mulla ole kuvia juuri ollenkaan koska mun vanha ulkoinen kovalevy hajosi jossa mulla on kaikki materiaalit Jeresta ja Lupusta :( Mulla ei ole siis yhtäkään kuvaa "alkuajoilta" vaan nää kaikki on jotain kisakuvia.

Jere ostettiin minulle v. 2006 Toukokuussa. Sinä keväänä unelmani oli käymässä toteen ihka omasta ponista. Olin sinnikkäästi vinkunut omaa hevosta lähestulkoon koko ratsastusharrastukseni ajan ja joka ilta tulostin äitin tyynylle myynti-ilmoituksia ja kuvia ihanista hevosista :'D Muistan sen kuin eilisen.

Äitilläni paloi hermot lukemattomia kertoja noiden vuosien aikana kun ei ollut päivääkään jolloin en olisi omasta hevosesta jotain maininnut. "Muttakun äiti mä haluun....". Voin vaan kuvitella kuinka raivostuttava olen silloin ollut :'D Yksi kaunis päivä keväällä 2006 äiti sitten vastasi että no katsotaan, mutta ensin täytyy tietää tarkkaan paljonko siihen menee rahaa ja mitä mieltä sinun ratsastuksenopettajasi on. En meinannut silloin uskoa korviani, mitä kuulinkaan!

Niin ne asiat sitten jotenkin sutvaantui ja ratsastuksenopettajani oli myönteinen oman ponin hankkimisesta ja ohjeisti meitä. Muistan kuinka kierrettiin katsomassa eri talleja etsimässä tallipaikkaa tulevalle ponilleni. Noihin aikoihin tunsin olevani maailman onnellisin tyttö. Samaan aikaan paras ystäväni Saara oli myös saamassa ensimmäistä omaa hevostaan. Oltiin tuolloin parhaita kavereita ja lorvittiin päivät Enjalan tallin hoitajina ja unelmoitiin omista hevosista. Sikäli tilanne oli aika harvinaislaatuinen että saatiin yhteistyöllä käännettyä molempien vanhempiemme päät oman hevosen hankinnasta ja loppupeleissä olimme molemmat etsimässä samaan aikaan hevosta :D hah. Me oltiin päätetty se yhdessä, että mehän SAADAAN ne omat hevoset kävi mitä tahansa!

Elämäni ekat kenttäkisat, Hattula 2007, noi kisat oli iha fiasko, hävettää vieläkin :'D
En muista kuinka kauan etsittiin tallipaikkoja ja järjesteltiin asioita mutta yksi päivä kun pääsin koulusta isosiskoni soitti että "Pyöräile äkkiä kotiin, äitille soitettiin yhdestä suomenpienhevosesta ja me lähdetään katsomaan sitä heti!". En varmaan ikinä ole polkenut pyörällä niin lujaa! Yksi tallinpitäjä jonka tallia oltiin käyty katsomassa oli soittanut äitille ja vinkannut Jerestä.

Jere oli siis ensimmäinen hevonen mitä me mentiin katsomaan. Koko automatka Hattulaan tuntui ikuisuudelta ja saatoin vain unelmoida minkälainen hevonen siellä olisi vastassa. Nyt kun ajattelen paljon vanhempana ja viisastuneempana, en ikinä lähtisi enään katsomaan mitään hevosta näkemättä sitä kuvista tai videolta tai tietämättä siitä muuta kuin iän ja rodun :D Mutta asiat meni silloin vähän toisin..

Perillä vastassa löytyi 141cm korkea pörröinen rautias suomenpienhevonen. Sillä oli niin paksu harja että hyvä kun silmiä löysi sieltä alta. Olin aivan myyty. Se oli niin söpö ja ihana. Myyjä näytti Jereä ensin meille ja sitten kapusin itse selkään. Enhän mä sillä osannut mitenkään mennä, olin aika kokematon ja vailla tietoa perusratsastuksesta. Silti ihastuin poniin totaalisesti ja halusin juuri sen.

En siis käynyt kokeilemassa mitään muita hevosia, vaan munkin kohdalla tää meni aika klassisesti että ostetaan eka mikä löytyy. Koska ekan ponin kohdalla se hinku on vaan niin kova että ei silloin osannut ehkä ajatella niin järkevästi eikä siinä ollut ketään kokenutta hevosihmistä jarruttelemassa. Kun ostin Loren kävin kokeilemassa yli kymmenen hevosta ja Loren jälkeenkin kävin ratsastamassa monia hevosia.


Niinpä sovittiin alustavat kaupat ponista ja sille varattiin kliininen eläinlääkärintarkastus. Tarkastus meni puhtaasti läpi ja niin minusta tuli poninomistaja juuri kuin kesäloma oli alkamassa.

Nyt kun jälkeenpäin muistelen niin monet asiat olisi voinut tehdä toisin ja järkevämmin. Olin aika kokematon nuori tyttö ja tänäpäivänä ajattelen etten todellakaan olisi ollut heti valmis omaan poniin. Ainekset moneen katastrofiin oli siis olemassa ja kyllä se Jere ekoina viikkoina kuskaskin mua pitkin tallin pihoja voikukkien perässä...

Mutta mulla oli kuitenkin aina lähellä aikuisia kokeneita hevosihmisiä. Osasin kysyä aina neuvoa jos en jotain tiennyt tai olin epävarma. Jeren kanssa kävin aika monet hevosmaailman "kusetustilanteet" kun ammattilaiset häikäilemättä kusettaa tietämätöntä. Mulle myytiin epäsopiva kallis satula kun sinisilmäsinä uskottiin että ammattilainen tietää ja siihen voi luottaa. Lukemattomia muita epäreiluja sattumuksia kävi mutta kaikesta selvittiin ja opittiin kantapään kautta.

Mun perhe ei millään tavalla ole hevosihmisiä, joten niiden rooli mun harrastuksessa oli alussa rahapussina ja kuskina oleminen. Mutta 14 vuotiaana rupesin tekemään jo tallitöitä koulun oheella jolla maksoin omat ratsastustuntini ja varustehankintani. Minun hevosillani on aina ollut vuokraajia, jotta vanhempani saavat "apurahaa" tallivuokraan. Se on ollut yks sellanen vättämätön ehto mikä mulla on aina ollut, että jos mulla on hevonen niin sillä on oltava vuokraaja. Olen myös tehnyt 14 vuotiaasta asti töitä koulun oheella rahoittaakseni tätä harrastusta.

Jeren kanssa opin siis paljon hevosen omistamisesta, vastuusta ja pääsin kokemaan sen vapauden kun sai ratsastaa itsekseen ja "tehdä mitä lystää", vaikka toki eihän me mitään älyttömyyksiä tehty, en mä mikään tyhmä kakara ole ollut. Sillon mua ei hirveesti kisaaminen kiinnostanut mutta 2007 vuoden alusta mua rupesi sitten kiinnostamaan kun vaihdettiin tallia ja tutustuin siellä muutamaan tyttöön jotka kilpaili poneillaan. Niinpä vuoden 2007 kisasin seura- ja aluekisoja Jerellä. Kisakärpänen puraisi ja tykkäsin käydä kisoissa. Reissasin siis muiden kyydeillä aina, sillä isäni ei ollut kovin innokas kuski :'D Kyllä se pari kertaa lähti viemään kun tarpeeksi vinguin.

Vuoden 2007 jälkeen oli pakko tiedostaa se fakta että Jere oli minulle liian pieni. Olin tolloin jo 173cm pitkä joten päätettiin perheen kanssa että poni on parempi myydä sopivammalle ratsastajalle ja mulle sitten etsitään hevonen. Päätös oli mulle oikeasti tosi rankka ja sitten se päivä kun Jere lähti oli mulle tosi musertava. Olin aika maassa koko sen talven.

Tämän kuvan löysin IRC-gallerian syövereistä. Olin muokannut tän kun Jere oli myyty.

Jere oli mulle tosi tärkeä poni. Elämäni ensimmäinen oma poni. Mun sydäntä lämmittää vieläkin kun muistelen sitä karvakorvaa. Se oli kyllä semmonen persoona. Energia ei loppunut ikinä ja enemmän sillä taisi osottaa korvat taaksepäin kuin eteenpäin. Mutta loppupeleissä se oli tosi kiltti ja ratsastaessa rehellinen. Hyppäsi aina, vaikka läpi mutta se ei pysähtynyt juuri ikinä. Ikinä se ei purrut tai potkinut. Lukemattomia kertoja se pääsi mulla kisapaikoilla ja kotitallilla irti kun se lähti vaan jyräämään ja monet itkut sen kanssa on myös käyty läpi. Mutta myös niitä onnellisia hetkiä on paljon.

Jos jälkeenpäin kokemksia rikkaampana mietin, niin ehkä Jere oli vähän pikainen ostopäätös alun alkaenkin. Mulle olisi voinut ostaa heti paljon isomman ja kokeneemman hevosen. Myös meidän pieni budjetti vaikutti siihen, ettei meillä ollut yksinkertaisesti varaa ostaa mulle hienoa opetusmestaria. Mutta päivääkään en ole katunut että ostettiin Jere. Se poni antoi mulle niin paljon! Lämmöllä muistelen meidän yhteisiä hetkiä ja ilolla seuraan aina sen nykyisiä kuulumisia. Riemulla menen sitä aina rapsuttamaan jos sitä kisoissa näen, vaikka narun päässä olisikin joku tuntematon henkilö niin silti olen mennyt sitä aina taputtelemaan :) Se on niin pieni! En ymmärrä miten olen sillä joskus voinu ratsastaa ja tai hypätä :D

Jerestä tein aikoinaan paljon videoita Youtubeen. Jotkut ehkä saattavat muistaakkin Jeren niiltä ajoilta ;) Harmikseni huomasin että Youtube on poistanu suurimman osan videoista tekijänoikeuksien vuoksi.. Mutta tässä Jeren myyntivideon joka on vielä säilynyt:



Jere oli mulla siis 6.5.2006-1.2.2008 ajan. Multa se myytiin Tuulia nimiselle tytölle ja Tuulian perhe möi sen sitten Suvin perheelle. Ja siellä se on edelleen ja toivottavasti loppuelämänsä :) Pyysin Suvia kirjoittamaan teille terveisiä mitä Jerelle nykyään kuuluu, joten annan puheenvuoron hänelle.



Olen Suvi, ensi kesänä 16v. täyttävä tyttö Nurmijärveltä, Jeren nykyinen omistaja. Jere tuli minulle huhtikuussa 2010 omaksi opetusmestariksi, ja sen kanssa pääsimmekin jo nopeasti etenemään esteillä. Kiersimme pääosin estekisoissa, alkuun seuraluokkia ja siitä pikkuhiljaa alueluokkia 90cm asti. Kävimme myös muutamat kenttäkilpailut vuonna 2013, viimeisimpänä suomenpienhevosten kenttämestaruus, jossa sijoituimme kolmanneksi Jere asuu nykyään meillä kotona. Sillä on kaverina nykyinen kisahevoseni suomenhevosruuna Harri, ja ne ovat keskenään aivan erottamattomia. Jere käy kuitenkin säännöllisesti mukana valmennuksissa ja kisoissa toisen ratsastajan kanssa, vaikka ikää onkin jo yli 18 vuotta. Lisäksi se toimii erinomaisena opetusponina 7-vuotiaalle pikkuserkulleni ja osaa vähän lännenratsastustakin!




Me ollaan hyviä!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

"Opetellaan! Uskalletaan! Tee silleen kun kaikki olisi helppoa!"

... sanoi Juhani Eho mulle viime Lauantaina. Mulla on kokonaan teille kertomatta Juhani Ehon estevalmennuksesta jossa käytiin 1.3 ja sitten Marjon estevalmennuksesta 5.3. En nyt tähän aikaan illasta jaksa enään kirjoittaa teille yksityiskohtaisia raportteja. Pahoittelut. Lisään teille kuitenkin videokoosteen valmennuksista ja sitten vähän kuvia Eholta, toivottavasti kelpaa! :)

Molemmissa valmennuksissa tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Marjo sanoi mulle Keskiviikkona valmennuksen jälkeen, että älä katso niitä epäonnistumisia, poista ne ja katso vain niitä onnistumisia, niitä sä tarvitset. Niinpä päätin poistaa kaikki epäonnistuneet klipit ja unohtaa ne. Toki jouduin ne kerran katsomaan että tiesin mitä poistaa, katsoin niistä mikä meni pieleen ja sitten poistin, lopullisesti.

On totta, että mä olen nyt tehnyt sitä virheiden analysointia jo ihan tarpeeksi. En näe enään mitään muuta kuin virheitä mun ratsastuksessa. Kaiken teen väärin ja mikään ei näytä hyvältä. Mihin on kadonnut se suuri nautinto ja ilo mitä esteratsastuksesta saan? Miksi en osaa enään nauttia hyppäämisen adrenaliinista vaan olen hypätessä kokoajan ahdistunut ja pelokas. Eikö harrastuksen pitäisi olla kivaa ja mukavaa, sellaista mistä nautit. Mun on pakko saada muutos tähän mun ajatusmaailmaan ja itsekriittisyyteen.

Niimpä päätin koota teille videon näiden kahden valmennuksen pätkistä, mitkä onnistuivat. Missä ei tullut kieltoja tai suuria mokia. Taustalle iloinen musiikki soimaan, niin jopas mullakin fiilis koheni. Editoidessa havahduin toteavani itselleni, "kylläpäs näitä onnistuneita pätkiä on paljon". Siis Mitä?

Mulla oli näiden molempien valmennusten jälkeen sellainen olo, että olen ihan luuseri ja eikö nämä vastoinkäymiset ja takapakki ikinä lopu. Mutta nytkun editoin ja huomasin että onnistumisiahan on PALJON! Miksi olen antanut vahinkojen ja virheiden vallata mun mielen ja painaa mua maahan. MIKSI!

Päätin, että en aijo enään katsoa ja analysoida mun virheitä estevalmennuksissa. Niin kauan, kun mulla on näitä vaikeuksia ja epävarmuutta, en hyödy siitä mitenkään että mietin vain sitä mitä voi tapahtua jos ratsastan huonosti. Mun on pakko ruveta ajattelemaan positiivisesti ja miettimään miten hyvin pystyn ratsastamaan. Miten hyvin Lore osaa hypätä. Miten hyviä me oikeasti voidaan olla! Ei huonoja!

Mun pitää ruveta hokemaan itselleni että mä osaan kyllä ja mä olen hyvä. Löytää taas se ilo tähän harrastukseen ja haluan taas tuntea sen kutisevan jännityksen vatsanpohjassa kun hyppään isompia esteitä ja nauttia niistä!

Mutta nyt lopetan tän avautumisen, on videoiden ja kuvien vuoro. Videoista kiitos vakiokalustolle Tomille ja kuvista kiitokset menee Noora Porkalle! :)





Perseheru, kattokaa Loren pakarat!!




My superhero *sydän*


Tuii! 

Lore ja Indie paistattelee, pariskunta ;) 

Se rupee näyttää jo hevoselta eikä loimitelineeltä! :)
Me kaikki tehdään joskus virheitä ja meillä jokaisella on elämässä ja ratsastuksessa vaikeia jaksoja. Onneksi päivät pitenee, ilmat lämpenee ja aurinko rupee näyttäytymään enemmän. Mä todella aijon tehdä töitä tän eteen että saan mun itseluottamuksen takas ja tän sadepilven pois mun pään päältä! YOLO! (hehehhe).

Nähdään Horse Fair messuilla! :) 

Voita liput Horse Fairiin!

torstai 6. maaliskuuta 2014

ARVONTA SUORITETTU!

Onneksi olkoon Reeta L. ! Sinulle on laitettu sähköpostia. 
Kiitos kaikille osallistujille ja kiitos aivan ihanista kommenteista ja palautteesta! :)



Nyt järjestetään pika-arvonta yhteistyössä Horse & Riderin kanssa! Onko sulla vielä lippu hankimatta messuille mutta mieli tekisi lähteä? Nyt kannattaa osallistua ja voit voittaa liput itsellesi ja kaverillesi messuille :)

Helsinki Horse Fair järjestetään siis 8.-9.3 Helsingin Messukeskuksessa. Lisää messuista voit lukea täältä. Messuille on useita näytöksiä ja infolavalla paljon mielenkiintoisia esityksiä.

Itseäni ehkä eniten kiinnostaa:
  • 130cm esteratsastusluokat
  • vikellyskilpailut
  • Tiina Sunin vetämä satulasovitus-esitys
  • Ronja Salmen esitys uudesta ilmestyvästä kirjasta 3-2-1 ratsasta, joka käsittelee kenttäratsastusta :)
Ikävä kyllä en Lauantaina pääse messuille koska olen töissä, mutta Sunnuntaina olen mukana Horse & Riderin osastolla ja sitten AT ratsastuspilates esityksessä mallina (Voi apua...).  Horse & Riderin osastolla on esillä mun uudet itse suunnittelemani kisakamat, joista olen puhunutkin täällä blogissa :) Messuilla voit myös itse suunnitella itsellesi uudet kisakamat, messuilla tilatut tuotteet saat ilman toimituskuluja!

Horse & Riderin osastolla kannattaa tulla käymään, koska siellä on paljon ihania kevätuutuksia ja tarjouksia!

Esimerkkejä Horse & Riderin tarjonnasta:

  • Charles Owen AYR8 Build Your Own 399,- 
  • Equiline - kustomoi ja tilaa omasi: ostaessasi 2 tuotetta, saat -20% 
  • Veredus Magneettisarjan tuotteet -20% 
  • John Whitaker Fleeceloimi 55,- 
  • Equine America Cortaflex neste 946ml 39,- 
  • Chia siemen 1kg 22,- 3kg 52,- 
  • Hilton Herbs Calm & Collected / Easy Mare 35,- 
  • Suojia alk. 10,-


Lisäksi suosittelen käymään AT ratsastuspilateksen pisteellä. Sieltä saat tietoa ratsastuspilateksesta ja hyvästä istunnasta. Pääset myös halutessasi testaamaan onko vatsalihaksien ja selkälihaksien käyttö toiminnallisesti oikein istunnassasi. Suosittelen!

Mutta sitten arvontaan...

Vastaamalla muutamaan kysymykseen olet mukana arvonnassa!

  • Miksi luet juuri minun blogiani?
  • Minkälaisia postauksia haluaisit jatkossa lukea?

Vastaa perustellusti näihin kysymyksiin blogin kommenttikenttään, niin olet mukana arvonnassa! Jätä kommenttisi perään nimi ja sähköposti, niin arpaonnen osuessa saan sinuun yhteyttä.

Kun kyseessä on pika-arvonta, lippuja ei kerkeä enään postittamaan, joten liput on noudettava Perjantaina tai Lauantaina Horse & Riderin myymälästä, tai sitten Sunnuntaina voin itse toimittaa ne messukeskuksen etuoville :)

Arvonta suoritetaan tänään klo 21 illalla! Ja eikun osallistumaan! Onnea arvontaan!

21.-23.2. Maajoukkueleiri Ypäjällä

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kiitos kuvista Senni Vilanderille! 

Noniin vihdoin kerkeän lisääään teille tänne kuvia, videoita ja vähän raporttia maajoukkueleiriltä.

Mul on ollu nii paljon kaikkee omassa elämässä et blogi on ihan jäänyt ja sittenkun tietenkin tässä on kerennyt tapahtumaan jo paljon muutakin mj-leirin jälkeen, niin kirjotettavat kasaantuu ja kasaantuu. Joten pyrin kirjottamaan suht. lyhyen raportin tästä leiristä, joka on tosin mulle aina vähä haastavaa sitten kun innostun höpöttämään. No mutta asiaan!

Perjantaina meillä oli heti rataestepäivä. Piia aloitti valmennuksen sanomalla jotain kutakuinkin näin "Mä oon nyt vähän brutaali teitä kohtaan, mutta tää on vika leiri ja kisakausi alkaa, joten me verkataan vaan pystyllä ja okserilla ja sitten saatte hypätä tän täyspitkän radan! Mun täytyy nähdä missä vireessä ootte tällä hetkellä.". Vähän kieltämättä hirvitti koska rata oli pitkä, sieltä löyty jos jonkinmoista linjaa ja sarjaa. Verkka sujui kuitenkin aika kivasti ja olin tosi keskittynyt. Piiakin sanoi mulle että näytän tosi keskittyneeltä, heh :D

Mua vähän jännitti koko rata, koska esteet olivat kutakuinkin 115cm-130cm korkeita. Ja kuten tiedätte mulla on ollut paljon itseluottamusongelmia viime aikoina. Piia kysyikin multa että miltä musta tuntuu ja jännittääkö. Sanoin suoraan että jännittää. Sain kuitenkin ohjeeksi, että nyt hengität syvään stressitilanteessa ja ratkaset AINA eteen, ei taakse. Luota sun hevoseen ja itsees!

Olin alkuviikosta päässyt jo kuuntelemaan Katri Syvärisen verkkovalmennus materiaaleja ja napannut pari vinkkiä mieleeni, millä saisin mieltäni rauhoitettua. Niinpä lähdin ratsastamaan rataa uskotellen itselleni että mä oon tosi hyvä!!

Ja se ratahan meni ihan ihmeen hyvin!! Alussa kun ratsastin toki pienellä paineella ajatellen eteen, Lore oli aika kiinni puomeissa ja otti 2 estettä alaskin. Piia vaan huus että jatka vaan, älä muuta mitään. Normaalisti pudotusten jälkeen olisin varmasti taas alitajuisesti ruvennut nyppimään hevosta takaperin. Mutta jatkoin eteen ratsastusta. Loppurataa kohden Lore vaan parani, parani, parani ja parani. Ja perhana samalla kun ratsastin rataa niin Piia käski nostamaan kolmoissarjaa isommaksi, enkä huomannut mitään!



Loppujenlopuksi rata meni mielestäni ihan loistavasti, Lore teki sikamageita hyppyjä aina kun olin itse valmis, ja rata sisälsi 115-130cm kokosia esteitä! Olin niin onnellinen, siinä se tuli, se pitkään kaivattu onnistuminen! Kyllä mä osaan, kun vaan luotan itseeni ja ratsastan! Piiakin kehui että loppua kohden parani huimasti ja rata oli hyvä. Joten siihen oli hyvä lopettaa sen päivän treenit samalla kun hymyilin loppuravaillessa kuin hangon keksi! :]

Lauantai-aamuna meillä oli taas ohjattua liikuntaa, tällä kertaa enemmän venyttelyä, mutta sitä ennen tehtiin kuitenkin kanssa vähän jumppaa ja lihaskuntoa! Mutta oli taas kerran kivaa, venyttelyt teki kutaa, miten sen sais vaan jatkumaan täällä kotosallakin?



Päivällä meillä oli sitten taas valmennus. Hyppäämisellä jatkettiin mutta nyt oli maastoeste tehtäviä ja vinoja linjoja rataesteillä. Alkutunti meni taas ihan mukavasti ja olin semmosessa keskittymisen harmonisessa tilassa. Sitten kun oli mun vuoro ratsastaa rata, 3 ekaa estettä meni hyvin ja sitten...

Kielto. Laukkasin siis kohti isoa kulma-estettä ja ponnistuspaikkaa ei vain tullut, joten en oikein tehnyt mitään, pidin jalat kiinni ja toivoin parasta. No eihän se auttanut, Lore sitten kielsi ja mä lensin kaulalle. Rupesin repeilemään siellä kaulalla istuessani. Mutta samalla romahti myös mun koko rentous ja keskittyminen.

Piia käski kävellä hetken pikin ohjin ja kerätä itseäni kasaan samalla kun toinen ratsukko tuli jotain tehtävää. Luulin että sain psyykattua itseni taas entiselleni mutta en siinä kuitenkaan onnistunut. Loresta tuli tosi vahva ja kova, ja mä lähdin siihen vetoleikkiin mukaan. Joten koko lopputunti oli mun osalta ihan räiskintää ja eikä ne kiellot jäänyt siihen yhteen :(

Loppujen lopuksi sain ihan onnistuneita hyppyjä mutta varsinkin kapea-pysty-kapea S-kiemura aiheutti mulle ongelmia ja se iso kulma pitkällä sivulla. Loresta tuli aika hermostunut ja varomaton ja sitten siihen lisätään hermostunut ratsastaja nii eihän se kauhean hyvin menny. Mutta ei nyt mikään katastrofikaan. Homma meni vaan aikamoiseks puskemiseks mun osalta eikä sitä rentoutta enään löytynyt. Harmitti vaan tosi paljon kun Perjantai meni niin hyvin niin sitten rupesin taas ryssimään Lauantaina.






Valmennuksen jälkeen en kuitenkaan jaksanut murehtia asiaa, koska olen huomannut sen tässä ettei se auta mitään. Eteenpäin on mentävä ja lisää harjoiteltava ja saatava niitä hyviä fiiliksiä mitä Perjantaina sain.

Sunnuntaina meillä oli sitten jo 9 aikaan aamulla kouluvalmennus. Oltiin kahdestaan Lotan kanssa. En saanut ketään nakitettua kuvaamaan joten koko alkutunti jäi saamatta videolle missä tehtiin ravityöskentelyä ja sulkuja. Mutta sitten maneesiin tuli Ainon vanhemmat joa nakitin heidät sitten kuvaamaan vähän lopputuntia. Lore oli jo taas aika väsynyt ja se oli ollut muutenkin koko tunnin aika hankala ja raskas. Selvästi 2 päivän rankat hyppytreenit olivat vieneet siitä kaikki mehut eikä se oikein enään jaksanut kantaa tai keskittyä. Enkä minäkään jaksanut enää kantaa keskivartalollani ja istua siellä hemmetin ravissa.

Laukassa se oli tosi pitkä ja vahva, en saanut sitä kantamaan rehellisesti koko kropasta eikä se ollut missään vaiheessa kunnolla ohjan ja pohkeen välissä. Tunne oli kutakuinkin sellainen, että jos pidätin istunnalla laukka tippui nelitahtiseksi, jos ratsastin eteen niin Lore juoksi vahvana ja pitkänä selkä notkolla alta pois. Joten en oikein päässyt valmennuksen aikana kunnolla treenaamaan vaan se oli sellasta läpiratsastusta ja keskustelua siitä työskentelystä.. Kun tehtiin laukassakin avoja niin eihän niistä mitään tullut kun Lore pisti vaan hanttiin.. Muta laitan nyt kuitenkin teille lopputunnin pätkiä jotta näette vähän tota "surkeaa" menoa :D



Loppukeskustelussa Piia kuitenkin sanoi että ravissa sulut on parantunut viimeleiristä ja nyt niihin pitää saada vaan lisää lennokkuutta ja ilmaa. Että teknisesti ne rupee jo sujumaan. Ja kotiläksyksi PAAALJON kouluratsastusta, no ylläripylläri sinänsä.. :D

Loppujen lopuksi vaikka leiri ei ollut pelkkää onnistumista olin tosi tyytyväinen. Perjantai oli ihan huippu, Lauantainakin tuli niitä onnistumisia ja kyllä mä sain Sunnuntainakin sitten oikeassa laukassa Loren rentoutumaan. Jokaisena päivänä jotain, pientä mutta palkitsevaa.

Harmittaa, että tämä oli jo meidän viimeinen leiri. Maaliskuussa meillä kuulemma piti olla 14.-16.3 leiri, mutta siihen päälle lyötiin 3 päivän kansalliset kisat joten leiriä ei sitten pidetty :( Mutta Toukokuussa saadaan ehkä järkättyä jotkut maastotreenit Ypäjälle, ennen SM:ejä ! :) Hope so se saadaan onnistumaan.

Kiitos Nooralle estevideoista ja Ainon vanhemmille Sunnuntain videoista! Ja Sennille kiitos kuvista :) Lisää postauksia tulossa, kunhan kerkeän kirjoittaa!