Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Tee se itse - kisakaappi

torstai 26. joulukuuta 2013

Pitkään olen etsinyt käytettyä muovista kisakaappia, mutta tuntuu ettei kenelläkään ole myynnissä netissä, tai jos on, niin siitä pyydetään lähestulkoon uuden hintaa. Olen totallisen kyllästynyt raahaamaan kamoja kisoista toiseen ikeakassi-meiningillä.

Uusi kisakaappi maksaa halvimmillaan n.400e. Eli silti aivan törkeesti. En ole onnistunut löytämään mistään käytettyä kaappia, niimpä yksi päivä sain hyvän idean. Tehdään itse kisakaappi, roskapöntöstä. Se on kevyt, siinä on pyörät ja kansi valmiina. Ehdotin Tomille samana iltana, että auttaisiko hän kokeilemaan tekemään itse kaapin.

Käytiin ostamassa roskapönttö, metallilevy tukemaan takaseinää satulatelineelle, satulateline, suitsikoukut, saranat ja lukot oviin.
Hintaa näille tuli:
- 240l roskapönttö 50e
- Metallilevy 11e
- Satulateline + suitsikoukut 12e
- Saranat ja ovisoljet n. 20e
=  93e

Pultit, mutterit ja vaneri lokeron pohjalle olivat jo omasta takaa, mutta niistä ei paljoa lisähintaa tule.

Ja tällainen siitä tuli :


Mun mielestä aika kiva! Mitä nyt ovesta tuli vähän vino, mutta täysin toimiva kaappi siitä tuli! Sinne mahtuu yksi satula helposti ja sisällä on kaksi suitsikoukkua. Tässä säästyi monta sataa euroa. Aikaahan ton tekemiseen hurahti monta tuntia, varsinkin kun se oli näin ekakertalaisiksi aikamoista taiteilua ja zoomailua. Joten työstä kaapillehan tulee arvoa lisää, mutta itse materiaalit eivät maksaneet paljoa verrattuna monen sadan euron kaappeihin! :) Nyt mulla on oma persoonallinen kisakaappi, eikä tarvii raijata kaikkia kamoja enään Ikea-kasseilla!

p.s. Jos haluat, me voidaan tehdä myös sulle oma kisakaappi jos et itse osaa/pysty tekemään. Mulle voi laittaa kyselyä sähköpostilla roosa_l_@luukku.com jos kiinnostaa! Hintaa tietty tulee lisää työtunneista mutta saletisti halvemmalla kuin "oikeat" kisakaapit!

EDIT: Tarkoitus ei ole alkaa tekemään kaappeja millään tehotuotannolla. Me tehtiin tämä kaappi ihan improvisoinnilla eikä se ole priima jälkeä. Mutta jos joku välttämättä haluaa itselleen tällaisen roskiskaapin, eikä ole väliä jos ovesta tulee vähän vino (niinkuin tässä pääsi käymään), tai työnjälkiä näkyy niin voidaan neuvotella asiasta. Ilmasiks ei tehdä, koska aika on rahaa. Mutta niinkuin sanoin, jos tunnet että haluat ehdottomasti tämmösen kaapin etkä itse sitä voi tehdä niin ota toki yhteyttä niin katsotaan :)

p.p.s Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta 2014!!! ....myöhässä :)

Syysmasennusta ilmassa

torstai 21. marraskuuta 2013

En ole kirjottanut blogiin moneen viikkoon koska ei ole oikein mitään kirjotettavaa. Olen ollut jotenkin tosi väsynyt, mitä on varmasti kaikilla ilmassa kun päivät lyhenee ja illat pimenee. Jotenkin tuntuu että kaikki energia on poissa ja autolla ajaessakin joutuu pitää kaksin käsin ratista kiinni ja tuijottaa tietä kokoajan ettei aja ojaan. Vihaan tätä kylmänkosteaa ilmaa joka pureutuu luihin ja ytimiin, alkusyksy oli niin kaunis ja ihana!

Mun arki on niin täyttä päivää tällä hetkellä, mun pitäis puristaa lopputsemppi koulun kanssa ja en millään meinaa saada itseäni niskasta kiinni. Pari kurssia puuttuu mutta en vaan saa voimaa niiden tekemiseen. Mä tiedän kuinka iso taakka tippuu sitten harteilta kun saan sen koulun päätökseen ja paperit käteen, mulla kuluu nyt niin paljon energiaa pelkästään sen stressaamiseen.

Joten nyt päätin että blogi menee tauolle loppuvuoden ajaksi, ellei mulla tule joku kova hinku kirjoittaa tai jotain tärkeää asiaa. Päätän pistää nyt kaikki mun energiat tohon kouluun jotta voisin lähteä sitten joulunviettoon hyvin mielin ja kevyin hartein. Mä niin haluan valmistua ja päästä tästä taakasta irti, ja minähän onnistun! Sitten kun koulu on kokonaan pois kuvioista niin haluan tehdä blogille kokonaan uuden ulkoasun ja muutenkin uudistaa sivuja ja niin edelleen :)

Lapinlahti CNC* , toukokuu 2013
Löysin nää kuvat vasta nyt googlen kautta :)
Joten niinpä mun seuraavat viikot menee 100% koulun, töiden ja Loren parissa. Lore on pysynyt terveenä, ja tuntuu että se on tässä syksynkin aikana PM:ien jälkeen mennyt taas harppauksen eteenpäin perusratsastuksessa. Päivä päivältä se toimii paremmin istunnalla ja tunteella. Toki niitä päiviä viikkoon mahtuu muutama kun mikään ei tunnu onnistuvan ja kaikki on Loren mielestä perseestä, jopa ne puolipidätteet. Mutta se on Lore, sillä on ollut niitä päiviä aina näiden 4 yhteisen vuoden aikana. Silti kun siinä tilanteessa olet selässä ja yrität saada hevosta rennoksi ja yhteistyöhaluiseksi niin on niin turhauttavaa kun tuntuu että ratsastaa uhmaikäisellä kakaralla jolla on asenneongelma :D

Oltiin Airan valmennuksessa tiistaina ja sinä päivänä Lorella oli juurikin tämä känkkäränkkäpäivä. Ai että se hevonen pisti mut koetukselle. Mikään ei tuntunut onnistuvan ja koko tunti ja energia meni vain siihen että koitin saada hevosen pysymään jonkinlaisesa raamissa ja keskittymään, vaikka meidän piti treenata avotaivutuksia ravissa. Yhdessä vaiheessa tuntia otin Loren seis ja purskahdin itkemään. Tuli sellanen totaalinen turhautuminen että voi V*TTU kun tästä ei tule yhtään mitään vaikka kuinka yritän olla määrätietoinen ja rauhallinen.

Voitte vaan kuvitella miltä tuntuu ratsastaa isoliikkeisellä hevosella joka ei halua tulla tasaiselle tuntumalle kuitenkin ollen todella vahva ja hidas. Ravissa ei ole minkäänlaista rytmiä, puolipidätteet eivät mene läpi, istunta-avut menevät kuuroille korville ja jopa suoraan ravaaminen on todella vaikeaa kun hevonen keskittyy vaan kaikkeen muuhun kuin itse olennaiseen.

Paras kenttänorsu!
(c) Zoomilude
Onneksi sain kasattua itseni siinä tilanteessa enkä MISSÄÄN vaiheessa purkanut turhautumistani hevoseen. Mulla on joskus ollut todella lyhyt pinna ja olen helposti hermostunut ja menettänyt malttini aika nopeastikkin. Loren kanssa mulla on kehittynyt kyllä niiin paljon pidempi pinna ja kärsivällisyys.Olin koko tunnin ajan rauhallinen ja keskityin vaan istumaan tiiviisti ikiliikkuja-tuhatjalkasen hevoseni ympärille ja pyytämään niitä avoja kaikesta riekkumisesta huolimatta.

Aira tsemppasi mua hyvin ja sanoi kuinka paljon ollaan kehitytty keväästä. Keväällä Lore sai yhdellä vedolla mut epätasapainoon ja irti satulasta. Nyt, vaikka se teki mitä tahansa saadakseen mut turhautumaan pysyin tiiviisti satulassa ja hyvässä istunnassa. Se on multa suuri saavutus, sillä Lorella on niin hankalat askellajit istua että jos mun istuntavalmentaja sanoo, että pysyin hyvin kasassa kaikesta huolimatta koko tunnin ajan niin... kai tässä jotain on puolen vuoden aikana tehty oikein!!

Mutta, nyt mun täytyy rientää tallille ratsastamaan Lore ennenkuin meen taas koko loppupäiväksi töihin. Joten pahoittelut nyt teille lukijoille tästä epäaktiivisuudestani :( Toivottavasti ymmärrätte!

Hyvää joulun odotusta kaikille !

Sponsored by Keravan Horse & Rider

perjantai 8. marraskuuta 2013


Jihuu! Ilouutisia :) 

Syksyn aikana ollaan suunniteltu yhteistyötä Keravan Horse & Riderin kanssa, ja nyt kävin kirjoittamassa sopimuspaperit! Eli nyt se on varmaa ja voin julkistaa siitä tänne blogin puolelle että ensi kaudella meitä tukee Horse & Rider.

Keravan Horse & Rider on siis ratsastuksen erikoistarvikeliike, joka toimii siis Keravalla, niinkuin nimestä käy ilmi. Heillä on myynnissä lukuisia laadukkaita merkkejä ja tuotteita mm. Animo, Kingsland, Equiline, Dyon, Veredus.... ja lukemattomia muita tuotteita. Käykää ihmeessä tutustumassa nettisivuilla lisää! 

Liike tukee yhteensä neljää eri ratsastajaa, joten meillä on oma tiimi nimeltä HORSERIDER TEAM.

Minun lisäkseni tiimiin kuuluu:
- Terhi Lehtimäki / Terhi treenaa
- Noora Peltola / Kootussa ravissa
- Nora Aaltonen

Saatiin kaikki jo koti- ja valmennuskäyttöön tällaiset hienot huovat. Ensi kaudeksi saadaan sitten hienot edustusvarusteet ja -vaatteet, tuskin maltan odottaa!

Ihanaa saada vihdoin joku sponsori joka tukee vähän tätä harrastusta kun se on tunnetusti niin hirmu halpaa. Ja se, että joku haluaa sponsoroida ja tukea minua saa minut todella iloiseksi. Sillä mulla on ollut hukassa hetken aikaa usko itseeni näiden monien epäonnistumisien jälkeen.

Nyt kun minulla on tällainen tiimi tukemassa ja tiedän että kun minuun ja Loreen uskotaan, on motivaatiota taas tuhat kertaa enemmän!

Meidän tiimiin voin tutustua paremmin TÄÄLLÄ.

Lore on palaillut nyt lepokaudelta ja aletaan treenaamaan kunnolla myös esteiden merkeissä. Maastokelit on aikalailla ohi sillä ainakin täällä päin vettä tulee kaatamalla päivittäin. Katsellaan sitten uudestaan kun on lumet tullut maahan. Toki jos sattuu hienoja päiviä väliin ja kerkeän valosan aikaan niin säntään kyllä heti maastoilemaan, sillä tiedän että edessä on pitkä talvi maneesin seinien sisällä.

Nyt siis aletaan treenaamaan kunnolla! Kerrankin, kerrankin mulla on päässä selkeä visio mitä haluan parantaa, miten sitä parannan. Niin koulussa kuin esteillä. Nyt vaan toivotaan että Lore pysyy terveenä ja että saataisiin ehjä treenitalvi jotta oltaisiin ensi kaudella entistä parempia!!

Palailen seuraavan kerran enemmän kuulumisien kanssa, tämän postauksen idea oli nyt vain kertoa tästä uudesta sponsorista! :)

Syyskuulumisia ja hölläilyä

torstai 17. lokakuuta 2013


Syksy on tullut ja kaunis rusko värittää maisemaa niin kauniisti. Tässä vaiheessa sitä on pakko alkaa hyväksymään että talvi on tulossa, vaikka sitä kuinka toivoisi kesän jatkuvan. Itse olen henkeen ja vereen kesäihminen, mutta osaan myös nauttia syksyn kauniista väreistä ja pistävän raikkaasta ilmasta samalla kun aurinko lämmittää palelevia jäseniä. Mielestäni syksy on parasta aikaa lenkkeilylle sillonkun ei sada. Ilma on niin ihanan raikasta ja kevyttä että hengittäminen on suorastaa kevyttä, vaikka hengästyttää.

Osaan ottaa viimeisistä auringon säteistä kaiken irti jotta jaksan sitten läpi talven kevääseen. Ainoa miinus tässä on se että palelen ulkona lähes jatkuvasti sillä itsepäisenä ihmisenä en suostu heti laittamaan sitä toppatakkia päälle vaan kärvistelen tuulitakissa ensimmäisiin pakkasiin asti ja karaistan itseäni kylmiin ilmoihin. En muuten tarkene mitenkään talvipakkasilla jos nyt otan jo toppatakit käyttöön. Onko ketään muita jotka toimivat näin? Vai olenko pöhkö poikkeustapaus? :D

Myös Lore on valmistautunut hyvin talvea varten. Se on kerennyt jo kolmessa viikossa kasvattamaan sellaisen mammuttikarvan että huhhuh! Ja mehän klipattiin se ennen PM:ejä n. kuukausi sitten... Ei siinä mitään, karva on ihanan pehmeä ja Lore on hirvittävän suloinen sen kanssa, mutta ratsastaessa siitä on kyllä pelkkää haittaa! Lore hikoaa itsensä heti läpimäräksi ja se kuivaaminen ridauksen jälkeen kestää ikuisuuden.. En millään jaksaisi taas klipata sitä mutta kai se on pakko kun ei mulla oo joka päivä aikaa venailla tuntia ratsastuksen jälkeen että se kuivuu. Vilustumisriski on myös suuri kun Lore asuu ulkokarsinassa ja jos sen pistää sinne märällä karvalla seisomaan.

Siskon tytön ja Leevin kanssa lenkillä :)
Pohjoismaiden mestaruuksien suuri pettymys on ruvennut vihdoin hälvenemään ja osaan iloita reissun hyvistä puolista. Tai ylipäätään edes siitä, että päästiin sinne asti ja sain kisata kisan loppuun eikä meitä hylätty. Kiitos kaikille ihanille kannustavista ja tukevista kommenteista. Ne merkkasi mulle tosi paljon ja tuli paljon parempi mieli niistä. Autoitte pääsemään pettymyksestä yli ja sain taas uutta uskoa itseeni ja meihin! Joten kiitos teille! (Olisin laittanu tähän sydämmen mutta koko sivu menee sitten siansaksaksi jostain syystä..)

Olen niin helpottunut että kisakausi on ohi, saadaan hetki hengähtää ja kerätä voimia siihen että ensi talvi treenataan täysillä kohti seuraavaa kisakautta. Mulla on niin paljon ideoita millä lähdetään treenaamaan lisää voimaa Loren takaosaan ja suunnitelmia millä voin kehittää omaa esteratsastustani. En malta odottaa että päästään tosi toimiin!

PM:ien jälkeen käytiin hyppäämässä Ypäjällä hallijoukkuemestaruuksissa, KERRA pyysi meitä joukkueeseen joten ajattelin että jos Lore palautuu reissusta hyvin niin voitaisiin mennä, vaikka ilmoitin kyllä heti, että meillä tulee luultavasti putoamaan puomeja. Mutta koska joukkueessamme oli neljä ratsukkoa, niin se ei varsinaisesti haitannut vaikka ottaisin kuinka monta puomia alas, sillä vain kolmen tulos lasketaan. Niimpä lähdin kisoihin sillä mielellä että tartun härkää sarvista ja lähden hakemaan sitä rataharjoitusta sillä tästä esteratsastuksesta on tullut mulle todellinen akilleksen kantapää. En tajua miten siitä yhtäkkiä on tullut mulle niin vaikeaa ja kamalaa. Vaikka talvella maajoukkueleireillä mulle sanottiin että rataesteet on mun vahvuus, no eipä ole enään.

Hiekkainen Lore
Noh asiaan. Lore palautui yllättävän hyvin kotimatkasta ja kisoista, se oli pirteä ja oma itsensä joten uskalsin lähteä kisoihin. Hyppäsin siis Ypäjällä sen joukkuemestaruus luokan ja sitten haimihallissa toisen 110cm. Elisa lähti mun mukaan henkiseks tueks ja auttamaan. Joukkuemestaruusrata oli aika mukava, ja esteet tuntuivat jopa aika pieniltä radankävelyssä. No onhan tätä 110cm korkeutta tahkottu jo tässä 3 vuotta, ja kotona ollaan jo pitkään hypätty isompia ratoja. Mutta tähän tilanteeseen se on oikein sopiva korkeus kun ei toi hyppääminen kisoissa tunnu sujuvan.

Verkka sujui ihan mukavasti ja Lore oli hyvin pirteä. Lähdin radan ensimmäiselle esteelle ihan hyvässä temmossa ja ensimmäinen este meni hyvin, sen jälkeen jäinkin matkustelemaan ja ratsastamaan taaksepäin kolmannelle estelle asti. Lore nappasi heti toisen esteen mukaansa vaikka etäisyys oli mielestäni hyvä ja hevonen oli suora, se ei vaan varonut sitä. Päätin sitten kolmannella esteellä näpäyttää raipalla ja siitä se sitten vähän heräsikin. Katsomosta kuului maiskutuksia ja vihellyksiä joten tajusin että voisihan tässä laukata eteenpäin ja edetäkkin eikä vaan matkustaa.. Neljäs este meni hyvin ja tulin hyvin sarjalle sisään, mutta taaskaan Lore ei noussut b-osalle, *klonks* puomi alas. Sitten seiska este taas hyvin, sitten tapahtui taas jotain ihan käsittämätöntä ratsastajan aivoissa. En nähnyt paikkaa, päätin sitten syöksyä kohti okseria, heittämään ohjat pois ja vielä pisteeksi i:n päälle läimäyttää raipalla. Niimpä Lore hyppäsi okserista täysin läpi ja mä roikuin jossain kaulalla. Kyllä hävetti, voi helvetti sentään. Mikä klassinen virhe. Tämän jälkeen keräsin itteni ja ratsastin radan ihan ok:sti loppuun.

Maneesista poistuessa teki mieli repiä suomenlippu pois hihasta ja poistua paikalta vähin äänin. Kiukuttelin Elisalle kuin pieni lapsi. "Mä lopetan, mä oon iha paska, en vaan osaa, miksi edes yritän kun tästä ei tuu mitään!!!" Elisa vaan pyöritteli silmiä ja totesi, että tiedät itekkin että toi ei oo totta. No sillä hetkellä tuntui just siltä että paskaako tässä yrittää kun aina vaan mokailee. Verkkasin Loren pois ja laitettiin se koppiin. Katottiin hetken suorituksia opistohallissa ja sitten ajettiin haimihallille toista luokkaa varten.

Olin saanut nollattua angstiajatukseni ja suunnitelmani seuraavaan luokkaan oli selkeä. Ratsastan reippaasti jokasessa välissä eteen ja en tee mitään turhaa. Keep it simple. Kun toi mun räpiköinti ja "ratsastus" ei oo tuottanu mitään tulosta niin yritän nyt sitä, että olisin mahdollisimman hiljaa ja huolehtisin vain rytmistä ja hyvästä etenemisestä. Toinen luokka menikin paljon paremmin, se tuntui paremmalta, vaikka siinäkin tarttui 2 puomia matkaan. Kaikki paikat onnistuivat hyvin, en tehnyt mitään idioottiratkasuja ja maltoin olla hiljaa niinkuin suunnittelin. Toisella esteellä Lore jotenkin kompastui ja menetettiin tasapainon joten 3. este tuli alas mikä oli ihan ymmärrettävää. Lore olis ihan hyvin voinut pysähtyä kun en kerennyt saamaan edes ohjia kunnolla käteen ennen estettä. Myös yksi okseri tuli alas pienellä kosketuksella kun hypättiin ehkä vähän läheltä sitä. Mutta olin rataan tyytyväinen ja pitkästä aikaa se tuntui helpolta, joten saatiin lähteä hyvillä mielin kotiin päin. Tässä vielä video siitä haimihallin 110cm radasta, sitä joukkuemestaruusrataa en ole edes vaivautunut lataamaan koneelle.. :D



Lokakuu onkin sitten mennyt rennoissa merkeissä. Ollaan maastoiltu paljon, lönkötelty pellolla löysin ohjin niin, että Lore on näyttänyt joltain hirveltä kun se on mennyt pää pystyssä korvat hörössä :D En ole vaatinut siltä mitään, ollaan pidetty yhdessä hauskaa ja nautittu hyvistä syysilmoista. Käytiin myös hyppäämässä meidän seuran (Keravan ratsastusseura) estemestaruuksissa. Luokkakorkeus oli 100cm, joten ajattelin että mennän sinne vaan pitämään hauskaa, ettei se olisi niin kuoleman vakavaa niinkuin viimeaikoina toi esteratsastus on mulle ollut.

Lorella tuli n. viikko sitten jostain iso haava vasempaan suupieleen. Kuolaimesta se ei ollut tullut, mutta oli kuitenkin sellaisella paikalla ettei suuhun voinut kuolaimia laittaa ennenkuin haava on parantunut. Niimpä hankin hackamoret ja niillä ollaan menty. Niillä mentiin myös noissa mestaruuksissa... Noh, niinkuin arvata saattaa niin eihän se kauheen kuulolla ollut ja pidätteet menivät tosi hitaasti perille jos ollenkaan. Mutta meillä oli hauskaa, niinkuin oli tavoitekkin. Lore oli ihan tohkeissaan ja vaikka paikat eivät aina osuneet se teki teräviä hyppyjä irti puomeista. Radalla sattui tulemaan yksi puomi alas tokavikalla esteellä kun ajauduttiin ihan liian lähelle niin että etupuomi tipahti, mutta muuten meni tosi kivasti ja pitkästä aikaa saatoin nauraa kesken radan ja nauttia siitä että Lore oli ihan innoissaan! Harmi vaan rata ei tullut videolle kun videokamerasta loppuikin akku :(

Yllättäen luokassa tuli vain kolme nollasuoritusta ja meillä oli Loren kanssa nopein 4vp rata, joten tultiin luokassa neljänsiksi. Luokassa sijottui kuitenkin vain kolme, joten ei saatu ruusuketta. Mutta yksi sijottuneista oli toisesta seurasta, joten saatiin Loren kanssa kilpailijoiden seuramestaruus pronssia! Wuhuu :) Naureskelin vähän vitsillä että saatiin säälimitalli, mutta kyllähän se seuramitallikin mieltä lämmittää näiden lukuisien epäonnistumisien jälkeen. Mitallia ei kuitenkaan vielä saatu, sillä ne jaetaan sitten seuran pikkujouluissa.

Metrin jälkeen hypättiin rata vielä 110cm korkeudessa kisojen ulkopuolella. Aluksi Lore lähti ihan lapasesta ja keilasi esteitä ihan mennen tullen samalla kun yritin itse jotenkin vaikuttaa (lue: kiskoa ohjista) menoon esteiden välissä. Sitten otettiin pari linjaa uusiksi niin että olin IHAN hiljaa, en ottanut yhtäkään pidätettä, että Lore sai itse miettiä ja selvitä esteistä. Molemmilla linjoilla ennen toista estettä Elisa sai aina huutaa "HILJAA, HILJAA SAAKELI!". Meinasin kokoajan nyplätä ohjista ja ruveta säätämään, mutta maltoin olla hiljaa ja hypyt meni ihan täydellisesti! Lore oli terävä ja hoiti hommat kun annoin sille siihen mahdollisuuden enkä puuttunut peliin. Siihen oli hyvä lopettaa :) Nyt meillä onkin sitten hyppytaukoa ja ruvetaan hyppäämään vasta sitten ennen maajoukkuekatsastuksia.

Loren kanssa loppukäynneillä, kattokaa sen nallekorvia! :')
Ja tyytyväinen ratsastaja, haha :D
27.10 meillä on vielä koulumestaruudet. Niiden piti olla vasta joulukuussa, mutta niitä aikaistettiinkin maneesiremontin takia. Naureskelin tallilla että mitähän siitäkin tulee kun ollaan Loren kanssa vaan puskailtu koko Lokakuu. Eilen kuitenkin kun ratsastin pitkästä aikaa kentällä ja tein vähän perusjuttuja niin Lore oli ihan älyttömän hyvä! Se oli niin positiivinen, vastaanottavainen ja rento. Kuunteli pelkkää istuntaa ja saatoin vaan ratsastaa täysin rennoilla hartioilla ja käsillä ja vaikuttaa hevoseen vain jaloilla ja istunnalla. UPEETA! Ei tehty kun n. puolti tuntia hommia ja sitten käytiin kävelemässä metsälenkki Aadan ja Kurren kanssa auringon paisteessa.

Olin niin tyytyväinen ratsastukseen ja Loreen. Pitkästä aikaa musta tuntui, että hei mähän osaan ehkä ratsastaa. Lomailu on siis selkeästi tehnyt hyvää niin hevoselle kuin ratsastajalle. Toivottavasti tää moodi jatkuu ja tästä ei ole kuin tie ylöspäin! Onneksi syksy on ollut tähän asti aika lempeä. Toki ilmat on viilentynyt urakalla, mutta sateisia päiviä on ollut aika vähän ja aurinko on ollut paljon läsnä. Nyt kaikki nautitaan näistä viimeisistä kauniista päivistä! :)

PM-maaston kypäräkameravideo

torstai 3. lokakuuta 2013

Nyt sain vihdoin ladattua tämän nettiin :) Mun kotikone on niin kökkö et se ei jaksanut edes pyörittää tätä tiedostoa niin piti mennä koulun koneelle editoimaan tää :D

Enjoy the ride!

 

Nordic Baltic Eventing Championships 2013

lauantai 28. syyskuuta 2013




Noniin, nyt on sitten Ruotsin kisareissu takana. Odotettua onnistumista ei taaskaan tullut. Joten sain taas kokea suuria pettymyksen tunteita kisojen aikana. Kilpailuissa mulle taas sattui ja tapahtui kaikenlaista, ja meidän porukka rupesi jo vitsillä kutsumaan kömmähdyksiä "Roosan tuuriksi". Tää kisapostaus on ehkä pisin kisapostaus ikinä koko maailmassa. Jotenkin kun rupesin kirjoittamaan tätä ajatuksella niin tästä tuli joku romaani.. Mutta en halua lyhentääkkään sitä koska haluan kertoa teille koko viikon reissusta ja omista tuntemuksista mahd. tarkasti. Joten toivottavasti jaksatte lukea :)

Lähdettiin siis matkaan tiistai-iltapäivällä. Isä ja Tomi veivät mut ja Loren Peuramaalle josta lähdettiin sitten Mimmin rekalla kohti Turun satamaa. Meitä lähti siis Minä, Mimmi ja Mimmin äiti, joten olin reissussa yksin ilman hoitajaa. Sieltä sitten lähdettiin Silja Linen baltic princess laivalla kohti Ruotsia. Samalla laivalla tuli myös Reunaset, Losviikit ja Lapinlahden porukka (Paavo, Veera, Kitta, Krisse).  


 
Lore Turun satamassa

Kun seuraavana aamuna saavuimme Ruotsiin, ajoimme satamasta suoraan Mantorpin raviradalle jossa otimme sitten hevosia ulos kävelemään ja levähtämään. Paikka oli tosi iso, siellä oli iso ravirata ja tontti oli täynnä eri yrittäjien talleja ja siellä oli myös hevosklinikka ja hevostarvikeliike. Käveltiin siellä pitkinpoikin turisteina ja sitten hevoset pääsivät hetkeksi karsinoihin syömään ja juomaan.

Kun hepat oli saatu takaisin autoon piipahdettiin siinä hevostarvikeliikkeessä nimeltä Travshopen. Ja se paikka oli täynnä kaikenlaista! Hirveä kasa loimia ja tavaraa. Varusteet ei mun mielestä ollut merkittävästi halvempia kuin Suomessa, joten en ryhtynyt shoppailuhulluksi. Siellä oli kyllä laajin valikoima blingbling otsapantoja mitä olen koskaan nähnyt :D Kokonainen hyllyllinen. Siellä olis ollut Lorelle liilan värinen ihana panta, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta kun ei ollut ihan halpa, joka jälkeenpäin vähän kaduttaa.. Matkaani tarttui vain valkoiset pintelit ja Glitter-spray! :D Oli ihan pakko ostaa kun Suomessa en ole törmännyt. Sitä voi sitten vähän suihkauttaa lautasille kisoissa ;)
 

Lore Mantorpissa
Loppumatka meni mukavassa säässä välillä pysähdellen syömässä, vessatauoilla ja tankkaamassa. Matka kesti kokonaisuudessaan varmaan sellasen 11-12h. Pysähdeltiin aika paljon ja matkattiin rauhassa. Mantorpissa meni myös aikaa varmaan lähemmäs toista tuntia.

Päästiin perille vähän ennen pimeän tuloa, päästiin ratsastamaan Gunsgårdenin lasimaneesiin, oli aika hulppeeta! Loresta huomasi että on pitkä matka takana ja se oli aika jäykkä ja väsynyt. Koitin jumppailla sitä käynnissä ja kävin vain pikapuoleisesti askellajit läpi jotta Loren paikat vähän aukeis ja lihakset lämpenisivät matkan jälkeen. Luulin jo että kaikki olisi sujunut hyvin ja päivä olisi pulkassa kunnes..

Olin vielä illalla pimeässä syöttämässä Lorea jabatallin vieressä tien reunassa. Yhtäkkiä sen toinen etujalka jäi kiinni johonkin. Lore vauhkoontui ja rupesi rempomaan jalkaa todella rajun näköisesti. Yritin siinä hyssytellä ja rauhotella mutta kun hevonen pillastuu nii paskaako se siinä auttaa. En nähnyt pimeässä mihin jalka oli jäänyt kiinni, joten menin itsekkin paniikkiin ja pelkäsin että jos joku ei kohta petä niin se on sitten mun hevosen jalka. Siinä tilanteessa vaikka se kesti luultavasti vain sekunteja niin tuntui että kaikki se työ ja vaiva mitä olen näiden kisojen eteen tehnyt valui sormien välistä hukkaan....

No, sitten kuului poks ja joku paikka petti ja Lore pääsi irti. Se laukkasi ympärilläni liinan päässä vauhkoontuneena ja näin että sen jalasta roikkui n. 3m pitkä vaijerinpätkä. Hevonen ei meinannut rauhoittua sillä sen juostessa vaijerinpää hakkasi sitä jalkoihin ja jokapuolelle. Sitten paikalle tuli muitakin ihmisiä ja tallimestari ihmetellen tilannetta. Siinä itkunsekaisena yritin selittää englanniksi ihmisille mitä oli tapahtunut ja että tarvitsen luultavasti kengittäjää. Vaijeri oli jollain ihmeen kaupalla ujuttautunut kengän ja kavion väliin, aivan kavion kärkeen!!

Tilanteesta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Vaijeri saatiin kengän alta pois ja seuraavana aamuna kisakengittäjä tuli tarkastamaan kavion ja laittamaan kengän uudestaan paikalleen. Lore ei onneksi satuttanut itseään eikä reväyttänyt mitään paikkaansa. Onneksi olin ollut ratsastamassa juuri ennen sitä joten lihakset olivat vielä lämpimät ja joustavat.. Luultavasti olisi joku paikka revennyt ja pahasti jos tämä olisi käynyt suoraan matkan jälkeen.. Kilpailujärjestäjät pahoittelivat tilannetta todella paljon ja totesivat etteivät todellakaan tieneet miten se vaijeri oli sinne joutunut ja sen ei olisi kuulunut olla siellä. Niinpä he tarjoutuivat maksamaan kaikki kengityskulut.

Torstaina meillä oli aamupäivästä ennen ensimmäistä trot-uppia kevyt ratsastus Piia Pantsun silmän alla. Ratsastettiin Piian tallin kentällä hevosia rennosti eteen alas jokasessa askellajissa. Piia halusi nähdä miten hevoset liikkuvat. Mua jännitti kamalasti että ontuisiko Lore eilisen tapahtuman jälkeen, mutta onneksi se liikkui täysin puhtaasti ja mielellään. Tämän jälkeen letittämään heppoja ja siistimään trot-uppia varten.

Kansainvälisissä ja arvokilpailuissa vet-check (eläinlääkärintarkastus) on todella tärkeä. Sen voi laskea kilpailun yhdeksi osakokeeksi. Pitkissä kilpailuissa niitä on kaksi. Ensimmäinen on ennen kilpailuja ja toinen on ennen viimeistä osakoetta, eli estekoetta. Hevosen täytyy olla todella siisti, letitetty, harjattu, kiilotettu, kaviot pesty ja lakattu. Esittäjällä täytyy olla siistit vaatteet ja hiukset. Toki voit mennä trot-uppiin epäsiistinä, mutta se ei anna kovin hyvää kuvaa itsestäsi ja siitä voi tulla myös sanomista. Trot-upissa esittelet miten pidät ja hoidat hevostasi. Joten siinä pitää pyrkiä antamaan mahdollisimman hyvä kuva itsestäsi ja hevosestasi.

Jännitin jostain syystä tarkastusta todella paljon. Kun vuoroni tuli, Loren FEI:n passissa oli jotain vikaa. Uudessa FEI:n passissa ei ollut enään tunnistesivua siruttamis-säännön myötä. Tunnistesivua kuitenkin vaadittiin, joten siitä sitten lähdettiin juoksemaan ja penkomaan rekasta Loren oikeaa passia. Onneksi se löytyi ja sen jälkeen asiat sujuivat ongelmitta, mitä nyt Lore teki jonkun koikkaloikan takas ravatessa ja meinasin kaatua kumoon...noloa! Mutta kyllä siinä pieni hätä taas nousi että mitä nyt taas, enkö pääse kilpailemaan! Tiedänpähän jatkossa pitää samantien molempia passeja mukana.




Trot-upin jälkeen ruuvattiin hokit jalkaan ja mentiin ratsastamaan hevoset koulukokeen verryttelyalueelle. Oli tosi kiva että päästiin tunnustelemaan vähän nurmella ratsastusta. Lore oli edelleen aika raskas ja hidas. Ei taipunut oikeen mihinkään ja kaikki tuli vähän viiveellä. Mutta ainakaan se ei ollut jännittynyt ja vastentahtoinen, vaan väsynyt. Piia kerkesi tulla ihan loppuajaksi katsomaan ja kannusti ratsastamaan vielä tiiviimmin istunnalla ja tunteella ja kevyemmällä kädellä. Vaihdettiin siinä Piian kanssa sitten pari sanaa ja sain kuulla että jään junioreiden/nuorten joukkueen ulkopuolelle. Meitä siis lähetettiin Ruotsiin 5 mutta joukkueeseen otetaan 4. Tottakai se pisti harmittamaan, mutta syy oli ihan selvä. Meillä on Loren kanssa niin epätasaisia tuloksia tältä kaudelta, joten ymmärsin päätöksen täysin, sillä eihän Piia tuntenut meitä ennestään ratsukkona ollenkaan.

Perjantaina alkoi itse kilpailut ja koulukokeet lähtivät pyörimään 8:00 kahdella eri radalla. Toisella menivät CIC** menijät ja toisella CCI* eli meidän luokka. Kävin 7 aamulla ratsastamassa Loren. Se oli edelleen hidas, mutta vähän pirteämpi. Sain sitä aavistuksen notkeammaksi ja rennommaksi, joten päätin lopettaa siihen ja tehdä loppuviimeistelyn sitten kouluverkassa. Mulla oli startti vasta iltapäivällä, joten sain jännittää koko päivän omaa suoritustani katsellen muiden suorituksia. Suomalaisilla meni koulukokeet aika hyvin, kukaan ei jäänyt tuloslistan häntäpäähän ja kaikki saivat yli 60% :)
 



Kun oma suoritus koitti, meinasin lamaantua verryttelyssä taas ihan kokonaan. Vikisin ja valitin että tää on nii raskas ja vahva ja ää tää vetää ja tää on huono ja yyh.. Kunnes Piia tuli aidalle vähän tsemppaamaan ja neuvomaan. Sain sitten hyvän tatsin päälle ja rupesin oikeasti ratsastamaan sillä istunnalla ja jalalla enkä vain vetänyt takaisin Loren ollessa vahva. Pikkuhiljaa Lore ryhdistäytyi sieltä ja tuli herkemmäksi. Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti ihan hyvä ja valmis fiilis lähteä suoritukseen.

Kun pääsin kiertämään rataa, Lore vähän jännittyi mutta sain yllättävän hyvin sen takas mun alle ja niskasta rennoksi, eikä se jäänyt puskemaan vastaan. Radan raviosuus meni aika hyvin, mitä Lorelle nyt tuli kakkahätä kesken toisen ravivoltin (-.-') ja pakka meinas hajota diagonaalilla kun tuntuma piti heittää pois puolivälissä. Muuten ohjelma oli suh rikkeetön ja siisti. Laukassa ja siirtymisissä meinas koko paketti valua sormien välistä ja niissä huomasi että Lorelta oli jäänyt viimeset paukut matkalle. Itse mokasin myös lopputervehdyksen, sillä selkään tuntui että Lore seisoi iha vinkkelissä vaikka todellisuudessa se oli tasapysähdys.. Nii mä sitten rupesin korjailemaan niin pieleenhän se sitten meni... äh! Niin turha moka, olis pitänyt luottaa Loreen! :D

Mutta fiilis ja ratsastettavuus oli taas 10x parempaa verrattuna Kangasalan koulukokeeseen joka oli täysi fiasko. Pitkästä aikaa pääsin jopa ajoittain nauttimaan radan suorittamisesta eikä se ollut ihan kamalaa. Prosenttejä tuli 64,5%. Olisin toivonut ehkä himppasen verran enemmän mutta kerrankin olin täysin samaa mieltä koulutuomareiden kanssa papereita lukiessani. Molemmissa papereissa luki Great horse, more power! Tottahan se on. Sain Piialta kehuja istunnasta ja että rata näytti hyvältä. Mun ratsastus on kuulemma tehokkaan näköistä enkä vaan matkusta selässä. Lorelle pitää saada vielä paljon lisää voimaa takaosaan että se jaksaa kisoissakin liikkua näyttävämmin ja rehellisemmin. Olin ihan yllättynyt kommenteista, sillä odotin kauheaa kasaa kritiikkiä.



On tavallaan turhauttavaa tietää kuinka paljon laatua ja paukkuja tossa hevosessa olis, mutta mulla ei ole taitoa puristaa niitä ulos. Lore keräis kaikki pisteet kotiin jos saisin sen toimimaan kisoissa täydella kapasiteetillaan, nyt se laahustaa vain puoliteholla lompsien tyytyväisenä. Se on näyttänyt sellaisia väläyksiä kotitreeneissä että oksat pois! Se on niin hieno! Mutta minkäs sille mahtaa, mikä on kun ei taidot riitä.. Täytyy toivoa että pysytään terveenä talvi ja saadaan ehjä treenikausi jotta niitä lihaksia ja voimaa pääsee syntymään ja että ne koulupisteet olisivat paljon parempia ensi kaudella!

Perjantai-iltana oli sitten vuorossa Welcome Partyt. Sinne myytiin lippuja johon kuului ruokailu ja juomatarjoilu sekä esiintymisiä. Eli mukavaa illanviettoa teltassa hyvän ruoan parissa. Yllätysyllätys olin taas mattimyöhänen enkä kerennyt käymään suihkussa ennen juhlia. Olin ollut kävelemässä maastorataa ja siivoamassa Loren karsinaa tajuamatta ajan kulua. Kiireessä vaihdoin vaatteita rekassa ja heitin hupparin päälle pään yli. Kun yritin vetää poninhäntää paidan alta pois, hiukseni tarttuivat johonkin.. Ihmettelin että mitäs hittoa, koitin ottaa hupparia pois päältä mutta se roikkui mun hiuksissa kiinni! Sitten kävelin peilin eteen ja huomasin että paitaan ja hiuksiini oli tarrautunut kärpäspyydys, joka oli TÄYNNÄ kuolleita kärpäsiä!

Siinä sitten huusin Mimmin ja Eirinin apuun jotka odottivat pihalla. Tytöt ratkesivat nauramaan ja Eirin kaatui melkeen maahan nauramaan :D Mimmi yritti repiä liimapaperia irti mun tukasta huonoin tuloksin. Loppupeleissä mulla meni hermo ja leikkasin saksilla pyydyksen irti, hyvästi tukka :( Kiepautin sitten liimasen kärpäsraatolettini nutturalle ja eikun juhliin. Siellä taas kaikki nauroivat että miten voi olla mahdollista! "Just Roosa's luck!".

Juhlat olivat ihan mukavat, saatiin ruokaa mahat täyteen ja tunnelma oli ok. Seuraavana iltana olisi sitten vielä Rider's partyt. Kekkereiden jälkeen aika pian lähdin suihkuun liuottamaan hoitoaineella tukkaani. Luojan kiitos hoitoaine puri siihen liimaan mitä tukkani oli täynnä. Joten ei tarvinnut leikata polkkatukkaa mitä pelkäsin. Latvathan siitä kärsi urakalla kun jouduin repimään ja leikkaamaan sen paperin irti.. :(
 


Lauantaina oli luvassa maastokoe. Mun startti oli muistaakseni joskus klo 13 jälkeen. Olin kävellyt radan neljään kertaan, 2 kertaa perjantaina ja 2 kertaa vielä kisa-aamuna. Pituutta oli 4,3km ja ihanneaika 8min. Eli melkein puolet pidempi maasto mitä Suomessa ollaan koskaan menty. Tää oli mulle ja Lorelle eka pitkä maasto. Tehtäviä ja tiukkoja paikkoja riitti. Vaikein oli heti alkuradasta viides ja kuudes este. Siinä hypättiin metsän puolelta banketille, siitä reilu alashyppy 13m ja kapea nuolenkärki.

Síinä alahypyllä aukeaa metsän jälkeen iso pelto, teltta-alueet, verryttelyalue ja yleisö. Tehtävä oli todella vaikea olosuhteet huomioon ottaen ja TIESIN että paikka tulee olemaan meille tiukka sillä Lore on aina vähän puolikuuro alkuradasta kun se on vielä niin innoissaan. Se lämpenee aina radan edetessä ja tulee paremmaksi, siksi sille sopii radat joissa tiukat tehtävät ovat vasta loppuradasta. Muuten uskoin että selviämme hyvin muista radan esteistä.

Ei aikaakaan kun olin jo verryttelemässä Piian ohjeistuksella. Jännitys oli kova, olin nähnyt tuolla kyseisellä tehtävällä enemmän kieltoja ja hylkyjä kuin onnistuneita suorituksia. Sanoin Piiallekkin että jännitän sitä tehtävää todella paljon. Yritin nollata ajatukset ja unohtaa näkemäni epäonnistuneet suoritukset kyseisellä esteellä.
 


Viimeiset odotteluminuutit lähtökarsinan lähellä tuntuivat ikuisuudelta. Kun vihdoin pääsin matkaan, Lore lähti kuin ammus ja syöksyi ekalle esteelle. Se eteni todella hyvin ja oli tosi innoissaan. Alkurata meni mallikkaasti ja lähestyttiin tätä 5-6 tehtävää. Sain Loren hyvin kiinni ja ohjan ja pohkeen väliin, banketti sujui hyvin, alashyppy tasapainossa, mutta Lore jäi täysin tyhjäksi, ohjien päässä "ei ollut ketään". Se tuijotti taustalla olevaa verryttelyä ja yleisöä eikä edes noteerannut tulevaa estettä. Koitin viimeiseen asti puristaa jaloilla ja istunnalla Loren kohti estettä, ja ponnituspaikkakin oli ihan hyvä mutta vasta esteen edessä Lore huomasi sen ja melkein kompastui siihen. Se siis juoksi siitä ohi ja kielto tuli. Voi että mua v*tutti.

Ei muutakuin paketti kasaan ja uusi yritys. Huomasin heti Loresta että se säikähti itsekkin ja oli heti uudestaan lähestyessä tosi kuulolla ja keskittynyt. Kääntäessäni esteelle se heti tiesi mihin ollaan menossa ja hyppäsi sen ongelmitta. Tässä kohtaa moni ratsukko hylättiin, sillä hevoset eivät suostuneet hypätä estettä ollenkaan. Karkeasti sanottuna varmaan puolet luokan ratsukoista ottivat ohimenon tälle esteelle, joten paikka oli tiukka..

Kiellon jälkeen mun jännitys purkaantui kokonaan. Päällimmäisenä oli v*tutus ja keskittyminen että nyt muuten mennään puhtaasti maaliin. Lore eteni koko radan hyvin ja omalla moottorilla, missään muualla ei ollut minkäänlaista ongelmaa! Kaikki meni kuin vettä vaan. Niimpä tultiin maaliin yhdellä kiellolla (20vp) ja aikaan! Saatiin aika kiinni vaikka meillä tulikin ohimeno, siitä olin todella yllättynyt, sillä rata oli tosi pitkä. Maalissa kaikki kannusti ja hurrasi, itse en iloinnut yhtään. Mua harmitti, ärsytti, ketutti, kiukutti. Kirosin vain sitä kieltoa ja että paskasti meni. Siinä purin kamat pois päältä ja hevonen kylmäykseen suihkuun. Sitten paljon kävelytystä ja talliin.



Videon kuvannut Sauli Jankari  
 
Olo oli paska. Olin epäonnistuja, olin ainoa Suomalaisista nuorista joka ei tehnyt puhdasta maastoa. Mä niin olisin halunnut saada puhtaan maaston ja onnistuneen kisan ja siinä se nyt oli. Fiilis oli maassa ja teki mieli päästä jonnekkin itkemään paha olo ja pettymys pois mutta tollaisissa kisoissa se oli lähes mahdotonta, kun ei ollut edes sitä omaa autoa mukana minne mennä murjottamaan. Joten ei auttanut kuin purra hammasta ja niellä kyyneleet, act normal.

Illalla oli sitten ne Rider's Partyt, voitte kuvitella kuinka juhlatuulella olin. Olisi tehnyt mieli jättää juhlat väliin ja mennä nukkumaan, mutta kun olin ostanut jo lipun, joten oli pakko mennä. Kävin juhlissa tyyliin syömässä, juomassa ja lähdin tallille. Esitysohjelma oli spiikkejä myöden täysin sama kuin perjantaina, joten ei kiinnostanut jäädä enään sinne. Martina tuli mun mukaan tallille ja mentiin taluttelemaan yhdessä heppoja laulaen Abban Dancing queen biisiä, joka kaikui juhlista tallialueelle :D Siitä sitten suuntasin yksin rekkaan purkamaan pahaa oloa ja miettien huomista estekoetta. 


Sunnuntai-aamuna mieli oli edelleen maassa. Heräsin todella aikasin ja lähdin suoraan ratsastamaan ennen toista trot-uppia. Lore vaikutti ihan ok energiseltä. Odotin paljon väsyneempää hevosta, mutta se olikin aika hyvin palautunut ja kuuliainen. Yhtään ylimäärästä energiaa sillä ei kyllä ollut, mutta onko nyt ihmekkään. Ratsastin ihan lyhyesti vaan kaikki askellajit läpi ja sitten Letittämään. Koitin olla ripeäa mutta silti mulla tuli kiire! Lore jäi kyllä viimeistelemättä kun jouduin jo pyörällä lähteä vaihtamaan omia vaatteita. Joten ei kyllä nyt oltu ihan siistejä vikassa vet-chekissä :( Siinä vaiheessa mua ei kyllä pahemmin kiinnostanut kun angstasin edelleen sitä maaston kieltoa.

Päästiin onneksi hyvin läpi ja sitten sai hetken hengähtää. Lore sai loput aamuruoat ja me lähdettiin Martinan ja hänen äitinsä kanssa aamu kahville ja pullalle estekentän viereen. Ponien estekokeet alkoivat heti kymmeneltä ja kerettiin katsella niitä siinä. Valjakan Veera teki upeasti puhtaan estekokeen! Taisi olla ainoa joka teki nollan poneista? Joten tosi hieno päätös kisalle vaikka hänelläkin tuli harmillisesti maastossa kaksi kieltoa, mutta sai silti puhtaan rataestekokeen! Johanna Pohjonen otti vain yhden puomin alas ja voitti henkilökohtaista PM-hopeaa, ihan mieletöntä! Onnea Johanna! :)
 



Sitten kävin vaihtamassa omat kisakamat päälle ja kävin äkkiä laittamassa Loren kuntoon. Sitten kävelemään rataa. Siellä oli tosi paljon tehtävää ja linjoja. S-kiemuroita oli 2 heti alkurataan. Pohja oli kuitenkin täydellinen ja sääkin suotuisa. Kävelyn jälkeen juostiin talleille hakemaan hevoset ja verkkaamaan. Minä ja Martina startattiin luokan alkupuolella joten meillä oli suht kiire. Verryttelyssä Lore oli ihan ok, kävi taas aika hitaalla. Ei oikeen noteerannut mitään. Huomasi että maastokoe painoi jaloissa mutta se teki kyllä välillä hyviä hyppyjä verryttelyssä.

Radalle lähtiessä se tuntui tosi hyvältä ja kevyeltä. Lähdin hyvällä moodilla kohti ekaa estettä. Klonks, puomi putosi. Huoh, hieno aloitus radalle. Päätin kuitenkin pysyä suunnitelmissani ja ratsastaa loppuun asti kävisi mitä tahansa. No, Lore päätti ottaa sitten 6 puomia alas. Mitään radikaalia ei tapahtunut, se vaan hyppäsi 10cm liian matalalta. Välillä se oikeesti keskittyi ja teki hienoja puhtaita hyppyjä, sitten se taas upposi ajatuksiinsa katselemaan maisemia ja yleisöä korvat tötteröllä ja hyppääminen jäi jonnekkin toisaalle.



Videon kuvannut Sauli Jankari

Radan päätyttyä olin niin pettynyt, niin pettynyt.. Mä vielä elättelin toiveita että mun pahan mielen voisi pelastaa hyvä estekoe. Edes 2 pudotusta ei olisi haitannut, mutta KUUSI! KUUSI!!!! Pohjanoteeraus... Loppuverkkasin Loren pois ja vein talliin. V*tutti, itketti, teki mieli heittäytyä kakaraksi ja kiukutella. Olin niin epäonnistuja, ihan paska. Heitin Lorelle päiväheinät ja lähdin katsomaan loppusuorituksia. Suomen joukkueella meni hienosti ja he voittivat joukkuekisassa kultaa ja Mimmi voitti henkilökohtaista pronssia. Myös sennut saivat joukkuepronssia ja Sanna voitti kultaa! Ihan upeeta, onnittelut kaikille mitallisteille!

Mutta siinä tilanteessa, kun itellä oli mennyt ihan perseelleen, oli todella vaikeeta olla iloinen ja iloita muiden menestyksestä. Vaikka tottakai iloitsin Suomen menestyksestä, mutta oma epäonnistuminen painoi niin raskaasti että eipä multa kauheasti hymyä irronnut.

Enpä saanut tälläkään kertaa onnistunutta ehjää kisaa. Se tuntui niin epäreilulta ja väärältä. Tuntuu edelleen. Mutta ei auta kuin hyväksyä faktat, ottaa oppia ja kohti seuraavaa vuotta ja kisakautta. Kun joku oli kommentoinut edelliseen postaukseen että onko mulla noussut kusi hattuun. Niin voi kuule, ei tässä kerkeä kusi nousta hattuun kun näitä epäonnistumisia tulee näin tiheään tahtiin. Pidän itseäni kaikkea muuta kuin hyvänä. 


Kilpailut päättyivät, kaikki olivat onnellisia ja iloisia Suomen menestyksestä. Itse olin kuin maani myynyt ja purin kokoajan hammasta että sain pidettyä itseni kasassa. Toivoin vain että huominen koittaisi mahdollisimman pian ja lähdettäisiin pian kotiin. Huominen onneksi tuli, ja klo 7 starttasimme Flyingen kisapaikalta kohti Tukholmaa. Olin niin väsynyt kisoista että nukuin koko matkan Mantorppiin. Siellä otettiin taas heppoja vähän kävelemään ja rekat siivottiin. Siitä sitten jatkettiin Tukholmaan ja siellä pysähdyttiin vielä Ratsastus-stadionilla, joka sijaitsi ihan Tukholman keskustassa. Aivan mielettömän upea paikka! Siellä oli monta kenttää, derbykenttä, maneeseja, talleja. Niiden ympärillä oli paljon nurmea ja puita ja maastoesteitä, tontin ympäri myös kiersi ratsastusrata. Siellä oli maastoesteitä siellä täällä ja paikka oli todella kaunis! Vaikka juuri olimme tulossa kenttäkisoista niin esteet olivat niin houkuttelevia että olisi tehnyt mieli mennä hyppelemään niitä. 


Harmitti että mun puhelimesta oli loppunut akku niin en saanut ikuistettua kuvia tästä paikasta. Eirinin isä Lars otti kyllä siellä kuvia, ehkä saan joskus niitä tänne tielle nähtäväksi.. Käveltyämme hevosten kanssa pakkasimme kamat ja ajoimme satamaan. Laivaan päästyämme menimme syömään buffettiin ja sitten käytiin tax-free myymälässä ostamassa karamellia tuliaiseksi ja sitten jotain vahvempaa, hehheh.

Sitten käytiin katsomassa vielä että hepoilla oli kaikki ok. Mimmi ja hänen äitinsä menivät jo nukkumaan mutta minä, Veera ja Kitta lähdettiin vielä muutamille :D Eipä maanantai-iltana laivassa ollut oikein meininkiä, mutta oli ihan hauskaa turista niitä näitä ja nauttia drinkeistä. Siitä sitten nukkumaan ja aamulla oltiinkin jo Suomessa. Torkuin vielä matkan Turusta Peuramaalle ja siellä sitten purettiin hevoset pois autosta. Iskä tulikin hakemaan meitä ja päästiin jatkamaan matkaa kotiin. Olin ihan poikki, kaikkensa antanut ja pettynyt. Iskä yritti piristää mutta eipä multa oikein hymyä irronnut.

Tämä oli meille oppimismatka. Tällä kertaa me Loren kanssa tultiin, nähtiin, koettiin, opittiin. Ei auta kuin nöyrtyä, ryhdistäytyä, maistella pettymystä hetken aikaa ja sitten sylkäistä pois. Nyt on talvi aikaa treenata ja unelmoida taas paremmasta vuodesta. Mulla on nyt molemmat nuorten vuodet mennyt ihan pipariksi, lukuunottamatta satunnaisia sijoituksia. Kaudet ovat olleet rikkonaisia ja molemmissa SM-kisoissa on mennyt ihan perseelleen. Mä niin toivon ja unelmoin että meidän ensi kausi, mun vika nuorten vuosi menisi hyvin. Ensi vuonna PM:itkin on Suomessa Keravalla elokuussa, joten mikä olisi sen hienompaa kuin onnistua kotikisoissa.

No, ainahan sitä saa unelmoida...

Nyt myös Facebookissa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Noh, nyt mä sen tein, mun blogille facebook sivun! Ajattelin pitkään että se on turhaa, mutta nytkun hirveen monella tuntuu olevan nii täytyyhän sitä nyt itsekkin... eh :D



Kirjotan lähipäivinä postauksen PM reissusta :) Meinasin jo juhlistaa 700 lukijan rajan rikkoutumista mutta sitten 2 lukijaa oli poistunut keskuudestamme.. höh :(

Hevoset Stadikalla

maanantai 16. syyskuuta 2013


Mulla oli ajatus tehdä teille tarkka postaus erikseen tosta Hevoset Stadikalla viikonlopusta, mutta en vaan millään oo kerenny. Huomenna on lähtö Ruotsiin ja miljoona asiaa vielä tekemättä, en taida nukkua koko ensi yönä..

Emmi (Viksua elämää) oli kuitenkin lauantaina mukana auttamassa ja kuvaamassa, hänen kanssaan tehtiin jonkinnäköinen videopostaus, joten voitte katsoa sen Emmin blogista!

Lyhykäisyydessää Stadikalla oli ihan huippua. Lore sai harjoitusta ison yleisön ja hälinän keskellä ja eipä näyttänyt olevan moksistaan. Päinvastoin, taisi jopa nauttia ;) Oli kiva päästä hanattamaan täysiä pitkin stadionin nurmea yleisön raikuessa. Lauantaina tunnelma oli ihan huikea, minä ja Lore ihan häkellyttiin siitä huudon ja kannustuksen määrästä. Lore ei olisi millään halunnut hidastaa ja lähteä pois areenalta, niin innoissaan se oli!

Ainoa harmi oli se, että esteet olivat ihan onnettomia. Olisi ollut kiva saada sinne kunnon kokosia oikeita maastoesteitä eikä mitään tommosia miniesteitä.. Mutta kun kyseessä oli pikainen väliaikaisohjelma ei järjestäjillä ollut aikaa eikä resursseja ruveta siirtämään sinne trukilla painavia vaativan maastoesteitä. Mutta toivottavasti yleisö ymmärsi sen että todellisuudessa ne maastoesteet ovat vähän toista luokkaa :D heh.

Stadikkaviikonloppu taisi tehdä Lorelle tosi hyvää, koska tänään se oli ihan mielettömän hyvällä tuulella! Niin mukava ja pehmeä ratsastaa, hirmu positiivinen asenne työntekoon. Meillä oli viimeistelytreenit Marjon kanssa ja hypättiin vähäsen mutta tarpeelliset hypyt ennen reissuun lähtöä. Lore puhku intoa ja energiiaa mutta keskittyi silti ihan superisti ja teki hienoja hyppyjä! Lopuksi tultiin vielä innaritehtävää missä pysty oli jotain reilu 130cm, joten tehtävä oli jo tosi haastava Lorelle. Lopuksi se teki hyvät terävät hypyt joten lopetettiin siihen. Tomi otti mun puhelimella pari videota niin näätte vähän :)



Huomenna mulla on vielä aamusta Airan istuntavalkka ja sitten iltapäivästä lähdetäänkin ajamaan kohti Kirkkonummea Peuramaalle josta hypätään Mimmin rekan kyytiin ja siitä sitten Turkuun -> Ruotsiin.

Stressin määrä on ihan valtava, miljoona asiaa mitä pitää muistaa.. Tänään mulle iski jopa hetkeksi niin kova ahdistus, että teki mieli jo perua koko reissu! Viimeset viikot on ollut ihan törkeän kiireisiä ja tuntuu etten ole mitään kerennyt tekemään, en ole kerennyt edes suomenlippuja ompelemaan vaatteisiin ja huopiin.. Noh, täytyy yrittää tehdä ne matkalla.

Kiitos kaikille niille ihanille, jotka onnittelivat siihen mun PM postaukseen. En viitsi ihan kaikille erikseen kirjottaa Kiitos - vastausta, joten kiitän nyt tässä :) 

Eiköhän kaikki järjesty ja toivonmukaan reissusta tulee ikimuistoinen! Yritän ikuistaa reissusta kuvia niin paljon kuin itse saan ja toivottavasti saan aina videokameran työnnettyä jonkun käteen aina mun suoritusten ajaksi. Ei muuta kuin adios ja pitäkää hirveesti peukkuja! :)




(c) http://sofiaforsblom.blogspot.fi
JOU!

Hevoset stadikalla

lauantai 14. syyskuuta 2013

Huh, nyt täytyy myöntää että rupee vähän jännittämään! Minä ja Lore esiinnytään tänään ja huomenna kenttäratsastus näytöksessa Hevoset Stadikalla - tapahtumassa. Ei olla päästy etukäteen harjoittelemaan yhtään joten extreme tyylillä mennään ja toivotaan parasta... Onhan se aika jännä paikka hevoselle ja ratsastajalle sännätä suoraan areenalle hyppäämään :D heh...

Nähdään stadikalla!


P.S. Jos on tylsää kotona niin täällä pyörii Juniorien ja Nuorten EM kisojen maastokokeet livenä NYT! 

Never stop dreaming

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Joukkueet on nimetty PM-kilpailuun, joka ratsastetaan Flyingessä 19.-22.9.2013

Juniorit/Nuoret
- Elmo Jankari - Asam
- Marliina Iranto - Rossi Puh
- Aino Lavonen - Escorialblue
- Roosa Lappalainen - Colorado
- Eirlin Losvik - Faith

Eli minä ja Lore päästään Pohjoismaiden mestaruuksiin!!!! TÄÄ ON NIIN UPEETA!!

Sain tietää tästä jo viime viikolla, mutta olen pimittäny tätä tietoa blogiin koska jotenkin pelkään että kun jotain kerron ja julkistan ja sitä hehkutan, niin sitten kaikki menee pieleen. Mutta pakkohan mun on teille kertoa, ellette tiedä jo! 

Olen salaa pienesti unelmoinut, että joku päivä ehkä voisin päästä kilpailemaan ja edustamaan Suomea pohjoismaidenmestaruuksissa. Se olisi ratsastusurani huippu ja yksi isoista saavutuksista. Sitten olisin oikeasti saavuttanut jotain. Haave on kuitenkin tuntunut niin eeppiseltä ja kaukaiselta. Vasta tänä vuonna uskalsin asettaa sen hiljaiseksi tavoitteeksi maajoukkueleirillä Piian kysyessä mikä on mun kauden päätavoite. 

Kausi ei oo mennyt mun mielestä suunnitelmien ja tavotteiden mukaan. Ylä- ja alamäkiä on ollut ihan liikaa ja epäonnistumisia tärkeissä kisoissa. Joten olin todella skeptinen että pääsisin edes PM:iin, mutta päätin ilmoittaa itseni kuitenkin halukkaaksi sillä olihan mulla kvaalit kasassa. Pessimisti ei pety, ajattelin. 

Kuitenkin tiedän, että jos mulla ja Lorella on hyvä päivä ja kaikki menee nappiin ja planeetat osuvat kohdalleen niin me pystytään todella hyvään suoritukseen. Me ollaan näytetty tällä kaudella että pystytään hyvään kouluun, me pystytään hyvään maastoon, me pystytään myös hyvään rataestekokeeseen. Joten ei ole epärealistista tai mahdotonta että voitaisiin onnistua sitten juuri siellä PM:eissä.


Mutta nyt se on totta, meidät on valittu ja lauttamatkat varattu Ruotsiin. Pääsen myös näkemään Flyingen ja vielä ratsastamaan siellä! Unelmani on toteutumassa ja se ilahduttaa ja ahdistaa. Mitä jos kaikki menee pieleen tai unohdan jotain tai mitäjosmitäjosmitäjos. Pääsen onneksi kisoihin Mimmin kyydillä, joten voin olla vain kyytiläisenä ja turistina matkassa näkemässä miten homma toimii. Itsehän en ole koskaan ollut Ruotsissa, ikinä, en edes ilman hevosta.

Tiesin alunalkaen että reissu tulee olemaan kallis ja siihen uppoaa rahaa. Olen säästänyt siihen pitkään pikkuhiljaa laittanut rahaa sivuun ja hankkinut rahoitusta muualta. Mä olen ajatellut sillä mentaliteetilla, että 
jos mulle annetaan tilaisuus päästä näihin kisoihin, niin ne rahat kaivetaan vaikka p*rseestä. 
Tää on mulle niin once in a lifetime reissu, että en todellakaan aijo jättää sitä väliin. 

Anyway, lopetan nyt tän hössöttämisen. Reissuun me lähdetään 17.9 Tiistaina. Olen vaan niin innoissani ja odotan reissua kuin kuuta nousevaa! Tää tuntuu niin epätodelliselta. Ja kokoajan musta tuntuu, etten ole ansainnut tätä tilaisuutta, siksi en ehkä osaa uskoa sitä todeksi. Mutta totta se on.


Se joka ei halua tehdä jotakin, keksii kyllä selitykset. Se joka haluaa jotakin, keksii kyllä keinot.


Edustusvaatteita
tikkiliivi - takki - ratsastushousut
Lorelle edustuloimi ja huopa
Vaatekassi :)

Keravan aluemestaruudet

maanantai 9. syyskuuta 2013


 Sunnuntaina oltiin Keravalla kisaamassa. Osallistuin 100cm tyylimestaruuteen ja 115cm nuorten mestaruuteen. Päivä oli pitkä, olin jo 9 jälkeen aamulla kävelemässä rataa kisapaikalla, ennenkuin menin edes tallille hakemaan Lorea. 100cm lähtö oli joskus puolen päivän aikaan, sillä olin luokassa vasta 75. 115cm oli vasta n. klo 17. Joten odottamista ja luppoaikaa riitti. Oli ihan mukavaa kyllä vaan katsella pitkästä aikaa estekisoja ja suorituksia, Lore sai torkkua traikussa ja syödä heinää. Sääkin oli loistava ja saatiin nauttia kesän viimeisistä lämmöistä.

100cm oli tyyliarvostelu. Korkeus on kuitenkin meille jo aika läpihuutojuttu, joten ajattelin että ratsastan mahd. siistin radan. Noh, rata oli muuten ihan ok mutta sössin yhden suhteutetun välin tuomarin edessä ja lähdin työntämään ja Lore hyppäsi ihan pohjasta seuraavan esteen, ei kovin rentoa ja siistiä. Räpelsin myös ennen sarjaa, joka oli radan vika este. Lore ei tullut kunnolla pidätteestä läpi enkä ottanut sitä kunnolla kiinni vaan jäin nypläämään "siististi". Sehän sitten keilas sen A-osan alas kättä vasten. Tämän jälkeen vielä ratsastin päin aitaa koska hevonen oli menossa vasemmalle ja minä oikealle.. Huah, niin tyhmää toilailua multa. Hevonen oli hyvä, itse sekoilin huolella. Homma meni varmaan puihin siinä, että mietin liikaa miten ratsastan. Olisi vaan pitänyt posottaa menemään.

Tää video on ihan järkyttävän laatunen puhkikulunu pätkä. Mut ajattelin et näätte tästä edes jotain..



Suoritus itsessään ei ollut huono, sain aika mukavan arvostelupaperin, istunta 8,5, kaikki muut 8. Puomin pudotuksesta tule -2 joka vei meiltä sijoituksen, oltiin sitten ensimmäisiä ei sijottuineta. Ilman pudotusta olisin ollut jossain siellä top 7 (luokka jaettiin kahtia). Mua vaan vee-itutti tajuttomasti oma huono ratsastus ja mokailu noin helpolla radalla. Niin turhaaaa...

Nooo, tässä välissä oli pitkä odottelu 115cm luokkaan ja sain psyykattua itteeni parempaan suoritukseen. Rata oli aika kiva, paljon suhteutettuja mutta aika sujuva rata. Lore oli verkassa ihan naatti. Toisaalta se oli tosi hyvä asia, koska silloin se keskittyy itse olennaiseen eikä ohjien kiskomiseen ja sekoiluun. Pelkäsin kyllä vähän, että onkohan se jo LIIAN väsynyt, ettei puomit pysy ylhäällä. Se pudotti aika monta kertaa verkassa mutta pidin pääni enkä ruvennut säätämään, vaan se itse sai korjata virheensä.

Radalla se sitten piristyi juuri sopivasti. Löysin laukassa heti hyvän rytmin, tarpeeksi reipas tempo mutta Lore ei kuitenkaan päässyt liian pitkäksi. Lore hyppäs koko radan ihan älyttömän hyvin ja kuuliaisesti! Sitä oli suorastaan ilo ratsastaa ja pitkästä aikaa esteratsastus tuntui mukavalta! Lore olisi varmasti hypännyt 0-radan, mutta itse tein taas liikaa sarjalla. Kun Lore pudotti sen A-osan ekassa luokassa, niin nyt yritin korjata lähestymistä liikaa ja tulin ehkä kuitenkin vähän paineella sarjalle, joten B-osa tuli aika reilusti alas.

Olisi pitänyt olla vaan hiljaa ja antaa Loren itse tulla. Muihin esteisiin se ei edes hipassukkaan ja teki tosi hyviä hyppyjä! Oon niin ylpee! Taas tuuletin maalilinjan jälkeen yhden pudotuksen rataa, vain yhden! Se on meille saavutus mistä osaan iloita ja olla tyytyväinen. Lore on viime- ja tällä kaudella suurimmaksi osaksi ottanut aina 2-4 puomia alas. Joten yks puomi on meille loistojuttu!

Radasta jäi siis hyvä maku suuhun. Tottakai vatutti, että piti taas ite mennä räveltämään sille sarjalle, uusintaan olisi ollut mukava päästä, mutta olin niiiin tyytyväinen hevoseen. Kerrankin se oli oikeesti terävä ja hereillä KOKO radan! Keskittyi olennaiseen ja teki kaiken juuri niinkuin pyysin! Hieno Lore!

 Tässä vielä 115cm rata. Siitä nyt saa vielä selvää kun aurinko ei paista. 100cm radan aikana aurinko paistoi niin kirkkaasti että video paloi ihan puhki.. Mun pitäs oikeeesti hankkia se uus videokamera.. Ärsyttää itteeniki kattoo tommosta kakkaa..


Harmittaa etten saanut yhden yhtä kuvaa kisoista. Kukaan ei ilmeisesti kuvannut nuorten mestaruutte ja tyylimestaruudessa just musta ei oltu otettu kuvia.. harmi :/ Tiistaina meillä on PITKÄSTÄ aikaa Airan istuntavalmennus! Voi että odotan innolla, mä oon niin ikävöiny Airaa kun oon koittanu tota kouluratsastusta treenata.. Huomenna pääsen siis taas hommiin! Jesh!

Hemmetin syysflunssa

perjantai 6. syyskuuta 2013

Heti Kangasalan kisojen jälkeen tulin vain pahemmin kipeäksi. Olin siis jo ennen kisoja kipeä ja vielä kuumeessa keskiviikkona. Päätin kuitenkin lähteä kisoihin ja onneksi lähdin. Sain kuitenkin kisojen jälkeen maksaa siitä toden teolla ja makasin viikon sängyn pohjalla aivan toimintakyvyttömänä ja ääni totaalisesti lähteneenä. Kurkusta ei tullut muuta ääntä kuin pihinää. Ja arvatkaa onko puheliaan ja sosiaalisen ihmisen vaikea olla viikko hiljaa!

Sunnuntaina kävin muuten kokeilemassa kaverini Marikan 6 vuotiasta tammaa Indiä. Mun on jo pitkään pitänyt käydä kokeilla sitä mutta nyt saatiin vasta aikaiseksi, ja nytkin jouduin menemään kokonaan lainakamoilla :D Heh. Indi oli tosi kiva heppa, hirmu nöyrä ja miellyttämishaluinen. Tosi kiva hypätä ja tykkäsin kovasti. Hieman hakemista siinä alussa oli ja kadehdin tamman tasaisia askellajeja. Ne oli niiin mukavat istua verrattuna Loren maanjäristysraviin.. gaah. Tykkään paljon ratsastaa muiden hevosia ja kokeilla niitä. Ne kerrat on mulle aina antoisia ja antaa uusia ideoita omaan ratsastukseen.

Tässä teille pari kuvaa Indistä ja video. Täytyy kyllä sanoa että Marikan kuvaustaidot tona päivänä ei ollut ihan parhainta luokkaa.. Sori Marika :D Hevonen ei oikeen pääse oikeuksiinsa noissa ajotuksissa. Mutta parempi kun ei mitään!

Jos tykästyitte Indiin niin Marika pitää myös blogia :) Käykää kurkkaamassa TÄÄLLÄ.



Flunssa tuntuisi olevan onneksi takanapäin, antibiootit jouduin hakemaan lääkäriltä, mutta ehkä parempi niin niin sain itseni nopeammin kuntoon. Viikkoon en siis päässyt Lorea ratsastamaan, joten olen vasta tämän viikon päässyt reenailemaan. Ollaan tehty laukkatreeniä, menty koulua ja hypätty itsekseen, kun ei saatu sovitettua aikatauluja Marjon kanssa tälle viikolle.

Niinkuin kerroin, Lore oli tosi huono ratsastaa koulukokeessa Kangasalla. Sama meno on jatkunut tähän viikkoon asti. Olenkin yrittänyt pumpata sitä kehuilla ja positiivisella rennolla energialla. Se on ollut jotenkin ihan sikaniska ja asenteella "en tee mitään". Nyt viimeset pari päivää se on ruvennut väläyttämään rentoja pätkiä ja rupeaa muistuttamaan jo omaa itseään. Suuri vaiva ja keskittyminen ratsastaessa on siis tuottanut tulosta ja toivottavasti meno paranee entisestään.

Keskiviikkon hyppäsin itsekseni Lorella. Pyysin Elisaa auttamaan puominnostajaksi, kuvaajaksi ja ennen kaikkea huutamaan mulle niissä tilanteissa kun jään tekemään liikaa tai junnaamaan paikalleen. Muistuttamaan näistä "yksinkertaisista" asioista jotka kuitenkin multa aina unohtuu. Tosi usein jään kaarteissa laukkaamaan paikoilleen ja tekemään ihan liikaa. Teen ihan liikaa ja mietin liikaa. Elisa joutu usein sanomaan mulle että HILJAA, anna tulla!

Tehtiin Lorelle sellasia tehtäviä että saatais sitä tarkaks ja kunnioittamaan esteitä ja onnistuttiin siinä mun mielestä aika hyvin. Se teki ajoittain tosi sähkösiä ja teräviä hyppyjä, joihin olin tosi tyytyväinen. Lopuksi hyppäsin vielä pysty - neljä laukkaa - kapea linjaa. Rakennettiin 4 kavalettipalikasta sellainen este, se oli varmaan jonku 100-110cm korkea ja 100cm leveä. Ajattelin että se on meille hyvä harjoitus ja kokeilu miten Lore reagoi siihen. Lore kyttäsikin kapeaa yllättävän paljon ja oli pysähtymässä esteelle täysin, mutta sain sen kuitenkin siitä yli "pienellä" kannustushuudolla :D Lore oli ihan järkyttynyt että mistä toi ilmesty ja mikä tää tämmönen on. Oli ihan hyvä harjoitus, sillä sain nyt tuntea miten Lore voi reagoida jollekkin esteelle maastossa. Toisella kertaa tehtävä menikin jo rennommin.

Sunnuntaina meillä olis esteratsastuksen henkilökohtaiset alue-mestaruudet Keravalla :) Me hypätään siellä lämmittelyluokkana 100cm tyylimestaruus ja sitten 115cm nuorten mestaruus. Mielmmin olisin mennyt 115 ja 120, mutta ei saa osallistua kahden ikäluokan mestaruuksiin, määh..

Toivon että noista meijän reeneistä oli jotain hyötyä ja että Keravalla sujuis mukavasti :) Tässä pieni kooste hypyistä, laatu taas ihan shaibaa kun oli niin pimeetä että jouduin kirkastaa videoita kunnolla.. Mut kai niistä jotain näkee :)




Mitäs mieltä te ootte, näyttääkö Loren hypyt ajoittain terävimmiltä kuin ennen?