Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Haastepostaus vol.1

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joo oon siis saanut laskujeni mukaan 3 haastetta, ja tähän ekaan vastasin niin pikästi että vastaan niihin 2 muuhun sitten erikseen. Olen maailman ahkerin bloggari! No, eiköhän mennä asiaan...

Säännöt ovat seuraavat:

a) kiitä haasteen antajaa: Emmille! En muista sainko muilta, jos sain niin kiitos :D
b) anna haaste kahdeksalle bloggaajalle: no musta tuntuu et kaikki on tehny tän jo aikoi sit.. :D
c) ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
d) kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Yritin keksiä joitain semmosia juttuja mistä en olis hirveesti ennen kirjottanu, katotaan onnistuinko. Ja joo näissä saattaa olla vaikutteita ja aiheita muiden vastauksista, kun en keksinyt omia, mutta omat vastaukset ovat kyllä 100% omia :D

Asiat itsestäni ovat....


1. Luonteeltani olen hyvin tempperamenttinen ja vahva ihminen. Riidellessä olen ehdoton ja puolustan itseäni ja läheisiäni viimeiseen pisaraan asti. Esimerkiksi jos ystävääni kiusataan tai haukutaan, minussa herää niinsanotusti suojeluvaisto enkä vaan voi katsoa sellaista vierestä. Mutta esim. vanhempien tai ystävän kanssa riidellessä jos huomaan olleeni väärässä, osaan kyllä myös pyytää anteeksi.
Koen olevani myös hyvä ja luotettava ystävä. Olen hyvä kuuntelemaan toisten murheita ja kannustamaan eteenpäin. Minulle tulee hyvä mieli jos pystyn helpottamaan jonkun pahaa oloa.
Mutta sen kuoren alla olen myös todella herkkä ja haavoittuva tyttö. Loukkaannun todella helposti kritiikistä ja haukuista. Vaikka paskapuheista ei pitäisi välittää, se silti sattuu ja painuu mieleen. Esim. rakkaan ht.netin uhriksi muutama vuosi sitten jouduin ihan liikaa ja se söi itseluottamusta, vaikka siitä ei pitäisi välittää. Olen kyllä tässä iän karttuessa pikkuhiljaa oppinut ottamaan kritiikkiä paremmin vastaan, mutta ylenpaattinen haukkuminen ärsyttää julmetusti.

Yksi joululahjatoiveeni, unihaalari! Eiks ookkin komee poseeraus.. Tää kuva lähti siskon kännykkään! :D

2. Vahva luonteeni näkyy myös hevosten kanssa. Pyrin olemaan hevosia käsiteltäessä hyvin määrätietoinen ja pitämään tarkat rajat. Tallityöntekijänä en siedä jos hevonen vetää tai kävelee päälle taluttaessa. Haluan pitää 0,5-1m välin hevoseen, sen pitää kävellä vierellä löysällä narulla ja rauhassa. Ruokkiessa en anna hevosen koskea heiniin ennen kuin annan luvan, ja kun kaadan väkirehut kippoon, hevosen tulee väistää karsinan toiselle puolelle. Vihaan possuhevosia, jotka jyrää selän yli ruokakipolle vielä kun kaadat ruokia kippoon!!! Myös seinien potkiminen ja kaltereiden kalisuttamisen ruokinta-aikana ei ole sallittua. Loimittaessa haluan myös hevosen seisovan ja odottavan paikallaan, eikä häseltävän ja pyörivän karsinassa kuin karuselli. Uusien hevosten kanssa joudun aina hakemaan näitä rajoja, mutta yllättävän nopeasti ne oppii miten kanssani tulee käyttäytyä :) Opin Jeren aikana että pitää olla vahva ja määrätietoinen. Siinä nimittäin oli aika itseppäinen pikkusuokkari, niin käsiteltäessä kuin lastatessa. Monet kerrat se multa karkasi milloin missäkin tilanteessa ja jyräsi ojaan. Sen kanssa opin paljon ongelmalastattavista hevosista ja pyrinkin aina auttamaan apua tarvitsevia omien taitojen mukaan :)

Ratsastaessa olen myös hirveän motivoitunut ja määrätietoinen. Joskus olen jopa vähän liian vaativa ja menetän hermoni liian nopeasti. Useasti valmentajani joutuvat sanomaan minulle etten saa olla liian vaativa ja tarkka. Se onkin huonoin puoli minussa ratsastajana. Siksi kouluratsastus on ollut niin hirveän hankalaa ja epämiellyttävää koska asiat ei tapahdu heti ja nyt niinkuin haluan. Minua ärsyttää huono istuntani koulussa, ja sen takia usein tekee mieli siirtää käyntiin ja vaan valittaa "ei tästä tule mitään kun en osaa edes istua!". Mutta mielestäni olen kyllä onnistunut kehittämään pidempää pinnaa ja kykyä lukea hevosta ja kokeilemaan eri keinoja ennen hermojen menettämistä. Mutta vielä on pitkä matka jääkylmiin hermoihin ja rautaiseen istuntaan! :D


3. Olen siisti ja epäsiisti ihminen samaan aikaan :D Oma huoneeni on usein kuin kaatopaikan jäljiltä. Viimeaikoina olen kyllä yrittänyt pitää sen siistinä aina illalla siivoamalla tavarat paikoilleen.. Mutta aina ei vaan jaksa! Hevosasioissa taas pyrin pitämään asiat järjestyksessä.
Traikun siivoamisessa olen supertarkka! Varsinkin oman traikun kanssa huolehdin ettei kuvikkeisiin jää mitään märkää tai likaa. Eräs trailerinkorjaaja kertoi minulle, kuinka tärkeää on pitää traileri kuivana ja pohjan ja seinän saumat irti kuivikkeista, sillä trailerin seinät mätäneee äkkiä sisältäpäin piilossa jos jättää kosteaa kuiviketta reunoille (vinkkivinkkinä). Lakaisen reunat tyhjiksi ja kuiviksi ja kuivikkeen siistiksi kasaksi keskelle. Pyrin pitämään myös varusteet järjestyksessä, mutta puhtaudesta en mene sanomaan.. :D Putsaan varusteita ihan liian harvoin. Tuntuu vaan että ikinä ei ole aikaa. Kisoja ennen aina sipasin suitset, martingaalin ja saappaat puhtaaksi. Mutta en muista millon satuloita olisin putsannut.. :D o-ou. Pitäisiköhän hankkia hoitaja!

4. Mä VIHAAN aikaisia aamuherätyksiä! Olen eritttäin huono heräämään kouluun aamuisin. Kysykää vaikka Emmiltä (viksua elämää), joka on luokkakaverini. Onneksi opiskelen sellaisessa koulussa jossa ei ole maailman loppu jos menen myöhässä kouluun.. : ) Olen kehittänyt unissani mitä mielenkiintoisempia tapoja eliminoida herätyskellon. Joskus olen unissani piilottanut pirisevän puhelimen jonnekkin mystiseen piiloon. Tai pari kertaa puhelin on löytynyt huoneen toisesta nurkasta palasina.. ja mitäs vielä :D Ja kyllä, osaan nousta unissani ja sammuttaa jokaikisen herätyskellon minkä olen virittänyt ja mennä takaisin nukkumaan.. Pystyn myös nukkumaan vaikka joku toisi kännykän soimaan korvaani. Siksi aina kisa-aamut ovatkin minulle suuria stressitekijöitä jo ihan sen takia että pelkään pommiin nukkumista. Tämä on erittäin vakava ongelma!!


5. Tykkään juhlimisesta ja bailaamisesta! Olen ihan hullu tanssimaan baareissa! Voin vannoa että jos löytäisin kaverin joka jaksaisi niin voisin tanssia koko yön! Mutta en kuitenkaan ravaile todellakaan joka viikonloppu baareissa. Kyllästyn aika nopeasti joten minusta ei ole siihen. Usein kaverit mankuvat minua mukaan kun en jaksaisi ja voisin jopa väittää että puolet kerroista jolloin olen käynyt baarissa niin minut on suorastaan pakotettu mukaan :D Juhliminen on kyllä kiva irtiotto tylsästä ja väsyttävästä arjesta.

6. Mulla on aivan ihania kavereita ja muutama todella tärkeä ja läheinen ystävä keitä ilman en voisi elää <3 Kavereita ei ole montaa, mutta voisin sanoa tähän että laatu korvaa määrän :) En ole mitenkään hypersosiaalinen ihminen vieraiden ihmisten kanssa. Vastapuolen täytyy olla myös puhelias jotta lähden juttuun mukaan, sitten ei ole mitään ongelmaa. Mutta ujoa/hiljaista ihmistä en kyllä osaa jututtaa sitten ollenkaan, tai en osaa itse lähestyä ihmistä ja avata keskustelua. Tykkään kyllä tutustua uusiin ihmisiin, mutta harvoin niistä sitten tulee sen parempia kavereita :)



7.Olen hulluna satulahuopiin. Rakastan equilinen huopia, voisin ostaa niitä loputtomasti erillaisia ja värisiä ja ah<3 Onneksi varat eivät riitä siihen ja ainakaan vielä huopia ei ole liikaa (omasta mielestäni?). Voisin joku kerta tehdä pientä varustepostausta vaikka joululomalla ja kuvata nämä mun kullannuput<3 Olen myös kyllästynyt huonoihin sohvatyynyhuopiin. Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa että ostan VAIN laadukkaita huopia. Edes eskadronit eivät enään kelpaa, ovat semmosia lössyköitä ettei mitään rajaa ja kulmat taittuvat jne!

8. Tykkään tosi paljon kisamatkustella. Ennen vihasin pitkiä autossaistumisjaksoja sun muuta, mutta tällä kisakaudella kenttäkisojen ja pitkien matkojen myötä opin tykkäämään matkustamisesta. Mielestäni on kiva lähteä kaverin kanssa tai porukalla kisoihin. Pakata kamat ja heppa kyytiin ja lähteä tien päälle! Kiva pysähtyä huoltsikoille syömään jne. Kuulostaa tosi hölmöltä mutta musta se on just jees, eikä edes 10h SM-kisamatka tuntunut pahalta :)

Tää on harvinaista herkkua että saan datailla matkalla, yleensä olen itse ratin takana :D Tää kuva on SM-kisamatkalta, tässä kuvassa iskä on ratin takana ja mä pidän tietty, naamakirjataukoa!

"Kuinka paljon tarvitaan varusteita kenttäkisoihin?", näin paljon ja yksi janette ! :)

Vastauksia kysyville part. 2

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kääk, kysymyksiä vaan satelee ja satelee! Yritän vastata kaikkiin, mutta en tiedä kerkeänkö edes tähän part. 2 postaukseen vastaamaan kaikkiin :D Katsotaan..


Miksi rupesit kisaamaan juuri kenttää?
Laji on muistaakseni aina kiehtonut minua. Olen aina tykännyt hypätä maastoesteitä ja korpisen tallilla muistan kun kyhäsimme jassun (jasmy) kanssa vaikka minkälaisia risuesteitä maastoon jotta pääsisimme hyppäämään maastoesteitä :D Kotitreenit ovat monipuolisia ja se ehkä viehättää että pitää yrittää olla mahdollisimman hyvä joka lajissa. Mielestäni hyvä ratsastaja osaa hypätä hyvin ja mennä myös koulua hyvin. Ja tietysti se että tulos tulee monesta osakokeesta, joten se yhden puomin pudotus estekokeessa ei ehkä kaada maailmaa :)

Mitä merkkejä suosit ratsastusvaatteissa?
Kääk, niinkuin jo aijemmin vastasin, en ikinä ole ollut mikään merkkiratsastaja. Mutta tykkään kyllä Kingslandin takeista ja huppareista jne. En omista kuin muutaman, koska olen niin pihi että harvoin uskallan tuhlata säästöjäni 100e huppareihin ja monen sadan euron takkeihin.. Mutta ratsastushousuissa lempimerkki on ehdottomasti Pikeur, istuu parhaiten ja kestää parhaiten.

Entä mitä merkkejä Loren varusteissa?
Ihan kaikkea! Hööksistä Horzeen, Prestigestä Kiefferiin. Lorella on sekä "halpakamaa" että laadukasta :) Equiline on satulahuovissa ehdoton suosikkini, ja pyrinkin ostamaan jatkossa vain tämän valmistajan huopia, enkä mitään 20e sohvatyynyjä.. Kisoihin toki yritän aina laittaa ne laadukkaimmat ja hienoimmat kamat!

Monta kypärää omistat? Minkä merkkisiä?
Omistan 2 kypärää. Charles Owen Wellington Classicin ja sitten GPA Speed airin.

Kuinka usein käytte maastossa?
Pyrin käymään maastossa ainakin kerran viikossa, ellen useammin. Talvella maastoilut jää usein viikonlopulle koska en kerkeä tallille valosanaikaan, ja pimeässä metsässä kulkeminen ei todellakaan ole kivaa..

Minkälainen Lore on maastossa?
Varma. Tosi kiltti ja johtajahevonen. Meidän tallin nuorten hevosten omistajat aina pyytävät meitä maastoon seuraksi, koska Lore ei hätkähdä mitään :D

Jodphurit vai saappaat?
fiftyfifty! Käytän molempia :) Saappaita ehkä enemmän, mutta omistan myös kengät ja chapsit. Esimerkiksi nyt käytän kenkiä ja chapseja kun saappaista hajosi vetoketju enkä ole vielä korjauttanut kun ei ole sitä 50e laittaa siihen.. Katotaan millon saan aikaseksi.

Korkein hyppäämäsi este?
ööh... hyppään todella harvoin hevosen kanssa korkeutta, tai hyppykerrat kotona ilman valmentajaakin voi varmaan laskea 1 käden sormilla Loren kanssa. Mutta jos en väärin muista niin joskus on tainut tulla 140cm ylitettyä :)

Kuinka usein ratsastat Lorella?
n. 4 kertaa viikossa. Lorella käy vuokraaja 2 kertaa viikossa ja sitten ainakin 1 vapaapäivä viikossa.

Kuinka kauan sulla menee yleensä tallilla?
Noin 2-4h. Riippuu jäänkö rupattelemaan kavereiden kanssa, kuinka kauan ratsastan jne. Sitten kun teen tallivuoroja niin tunteja vierähtää vähintään kaksinkertainen määrä.

Jännitätkö ennen kisasuoritusta?
Jännitän! Olen aina ollut hirveä jännittäjä, mutta vuosien myötä jännitys on kyllä kadonnut itse suorituksen aikana, pystyn keskittymään täysin siihen mitä olen tekemässä :) Paitsi kouluradalla.... Se onki sitte eri juttu ;D

Onko Lore maneesitallilla?
tällä hetkellä on.

Onko sulla muita lemmikkejä?

On :) Koko elämän aikana on tullut omistettua vaikka minkälaisia karvapalloja mutta tällähetkellä mulla on Leevi-koira. Jota on näkynyt esim. Emmin (3mmmi youtubessa) kulisseissa videoissa sekoilemassa :D Mun oma karvaturre<3 Sitten kotoa löytyy äitin vesikilpikonna Tumppi :)

Onko sulla erikseen este- ja koulusatula?
On, koulusatulana on joustorunkoinen Trekker master ja este/kenttäsatulana Prestigen Paris D.

Tykkäätkö ostella uusia ratsastusvaatteita ja hevoselle varusteita?
Tykkään. Harmi vaan en tee niin kauhean usein kun ei ole varaa. Mutta joskus kun on ylimääräistä niin saatan ostaa pari juttua piristeeksi.

Mitkä on Loren vahvuuksia koulussa, esteillä ja maastoesteillä?
Hmm.. Koulussa se on näyttävä, komea, sillä on hienot liikkeet (tosin niitä pitää saada kisoihin vielä paljon enemmä esiin). Esteillä se on varma, rehellinen ja yritteliäs. Maastossa se on ihan tykki nykyään :) Menee kaikki esteet suurella innolla ja jos joku vähän jännittää niin mun ei tarvii ku vähä karjasta nii yli mennään eikä meinata!

Mitä sun pitäis parannella omassa ratsastuksessa?
Heh, tästä listasta tulis liian pitkä jos rupeen kaikkea listaamaan. Mutta mun istunta on omasta mielestä kamala koulussa. Lorella on niin hirmuhankalan liikkeet että mun on vaikea löytää kaunista istuntaa siellä.. Ja sitten haluaisin paljon herkemmät kädet. Toki Lore on niin iso hevonen että sen kanssa nyt ei ikinä saakkaan mitään höyhenenkevyttä tuntumaa. Tossa nyt on päälimmäiset jutut mitkä haluaisin korjata, mutta aina on paljon parannettavaa!

Onko sulla ajokortti? Jos on onko sulla pikku-e(C1E)?
On. Ja on pikku-e, mutta mikä toi C1E on? Tarkottaaks se kuorkkikorttia? Sitä mulla ei ole :)

Pahin ratsastus onnettomuus ?
Pelottavin ratsastuskokemuksesi?
Varmaankin kun tipuin 2009 alkuvuodesta tosi pahasti kaverin hevoselta ja olin viikon sairaalassa. Hevonen oli aikamoinen rodeopolle ja oli nakanut ystävänikin useamman kerran ketoon. Olin silloin rohkea ja itsevarma ratsastaja ja olin pysynyt jo muutamat rodeot kys. hevosen selässä. Sitten kyseisellä kerralla hyppäsin n. 90cm pystyn ja hevonen lähti suoraan esteen päältä jo rodeottamaan ja sai ohjat kädestäni, mulla ei ollut mitään mahkua pysyä selässä ja lensin kauniissa kaaressa hevosen eteen jonka jälkeen tämä laukkasi ylitseni ja potkasi päähän ja selkään. Makasin ku kuollut ruho kentän keskellä. En pystynyt liikuttamaan jalkojani puoleen tuntiin ja luulin jo että ne olivat halvaantuneet. Potku selkään oli osunut sellaiseen kohtaan että se puudutti jalkani. Medihelit ja kaikki siinä tuli paikalle, ja mulle oli leikkaus-salikin avattu sairaalassa, mutta ihmeen kaupalla mulle ei sattunut mitään ruhjevammoja enempää. Toki en pystynyt kävelemään viikkoon kovan potkun ansiosta. Mutta luita ei murtunut eikä sisäelimiä vahingoittunut. Lääkärit eivät voineet uskoa silmiään ja piti minua sen takia seurannassa viikon. He sanoivat että minulla oli varmasti hyvä suojelusenkeli paikalla :) Fyysisiä traumoja tästä ei jäänyt, mutta aron tänäpäivänäkin kovasti pukittelevia hevosia.

Kauan sulla kestää laittaa Lore kuntoon ennen ratsastusta?
joku 5-30min. Riippuu onko kiire vai ei, kuinka hyvin harjailen ja tarviiko varusteita säätää.

Tämä nyt ei ole varsinainen kysymys mutta haluan vastata tähän:
haluan kiittää sua.ensinnäkin olet ihanan aito ja rehellinen ihminen sun blogia on mahtava lukea,olet todella taitava kirjoittamaan!onneks löysin sen :)sulla ei ole noussut pissa päähän niinkun monilla monilla muilla kaltaisillasi,tsemppiä sulle!
-kiitos hirveästi! Aivan ihanaa saada tällaista kommenttia välillä :) En ole ikinä kokenut olevani mitenkään hyvä kirjoittaja, kirjoitan vaan suoraan ajatuksia tähän. Ja mukava kuulla etten vaikuta miltään ylimieliseltä pissapäältä :)

Tulevaisuuden suunnitelmat?
En oikeen uskalla suunnitella tulevaisuutta kun taloudellinen tilanne on nyt siinä tilanteessa etten voi suunnitella kilpailuja ja tavotteita niinkuin unelmissani haluaisin. Mutta salaa olen unelmoinut josko joskus lähtisin ulkomaille töihin ja treenaamaan.

Kuka rahoittaa sun kalliin harrastuksen?
Rakkaat vanhempani. Ilman heitä en olisi tässä :) He pistävät kaiken rahan mitä vaan on mahdollista harrastukseeni. He ovat tinkineet lomamatkoista, kotiremonteista ja muista mukavuuksista harrastukseni tähden, ja olen heille ikuisesti kiitollinen!
Käyn myös itse iltatöissä ja Lorella käy vuokraaja josta saan rahaa vähän valmennuksiin ja kilpailuihin.

Oletko perehtynyt koskaan centered ridingiin?Käynyt tunnilla yms?
En ole kovin syvällisesti perehtynyt, muuta kuin lukemalla muiden blogeja ja kuullut kokemuksia. Minulla olisi mielenkiintoa kokeilla ja saisin siitä varmasti uusia tuulia omaan työskentelyyn. CR valmentajat ovat vaan niin kovin kalliita, joten ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole varaa käydä tällaisilla tunneilla vakituisesti.

Paras valmentajasi?
Ehdottomasti Marjo Pajulahti! Hän on valmentanut minua esteillä "alusta asti", eli Lupusta lähtien. Meidän yhteistyö natsaa ja koen että tämänhetkinen ratsastukseni on hänen ansiota :)

Minua valmensi myös Lupun kanssa ja hetken Loren kanssa Kati Louhikko kouluratsastuksessa, ja hän on opettanut minulle hyvin perusratsastuksen. Ikävä kyllä minulla ei ole ollut varaa käydä vuoteen vakituisesti koulutunneilla, joten en ole tehnyt paljoa yhteistyötä Katin kanssa tällä kaudella.

Hyvä ystäväni, siskoni, veljeni Janette Gräsbeck on auttanut ja valmentanut minua kouluratsastuksessa tämän kauden. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän kiersi mukanani monet kenttäkisat ja oli SM:eissä mukana ja tukipilarina! Hänen ansiosta Loren ratsastettavuus on nykyään täysin erillainen, paljon parempi. Janette on vasta 17v, mutta uskon että hänestä tulee vielä ihan huippuvalkku :) En olisi saanut SM mitallia ilman Janettea!

Mistä oot ostanut hevosesi ?
Kaikki olen ostanut yksityisiltä hevostalli.netin kautta. Loren ostin hevosenmyyjältä Turusta, mutta Lore oli hänen henk.koht kisahevosensa, eikä välityksessä.

Lempi kouluaine ?
Öö.. ei mulla taida olla :D

Kuinka usein käyt valmennuksissa viikossa ?
Valmentaudun 2-4 kertaa kuukaudessa. Hallikaudella pyrin viikottain ja sitten kisakaudella vähemmän. Omien varojen mukaisesti.


Olen hankkimassa ensimäistä omaa hevosta, olisiko jotain myyntitallia/ välittäjää jolta kannattaisi kysellä ?
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta mistään hevosenmyyjistä. Suosittelen sinua ottamaan kokeilureissuille jonkun kokeneen ystävän tai ammattilaisen/valmentajan. Etsi hevosta harkiten ja rauhassa, vaikka se ekakin olisi kiva, kokeile vielä 10 lisää, niin tiedät mihin verrata. Voit käydä yksin kokeilemassa hevosia ja sitten kun löydät mieleisesi, mene toisen kerran joku kokenut mukanasi. Suosittelen myös viemään hevosen klinikalle laajaan ostotarkastukseen, mikäli se on yhtään arvokkaampi.

Mistä ostat hevostarvikkeesi ?
Kaikkialta. Aika paljon ulkomailta. Sitten ihan satunnaisista liikkeistä. Nykyään ostan todella harvoin mitään uutta.. Vanhoilla mennään.

Jos tilaat netistä, niin miltä sivuilta ?
Suurinosa Loren loimista on esim täältä:
http://www.equestrianclearance.com/

Millaiset olivat ensimmäiset kisasi ?
Tarkoitatko ihan ihkaensimmäisiä ratsastuskoulun hevosella vai ekoja kisoja omalla?
Ekat kisat oli elämäni ensimmäisellä ratsastusleirillä. Leirikisa oli tehtävärata johon kuului muutama este ja tehtäviä. Rata piti tietysti suorittaa mahd. nopeasti. Tietysti sitten voitin, ja luulin että ompas tämä voittaminen helppoa ;D
Ekat kisat oli Jeren kanssa Tuomarinkylässä. Maaliin päästiin mutta tyyli niistä oli kaukana.. :D

Phiuuuh! Nyt on vastattu kaikkiin tähän mennessä tulleisiin kysymyksiin :D toki niitä saa laittaa lisää jos haluaa niin vastailen sitten muiden postauksen merkeissä :) Seuraavaks mun täytyy vastata pariin haasteeseen...

Vastauksia kysyville part.1

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Dodiin aattelin nyt sitten vastata osaan näihin kysymyksiin. Kaikkiin en kerkeä nyt vastaamaan, joten tulee vielä part. 2. Joihinkin kysymyksiin vastasin vähän pitkästi, mutta koin sen tarpeelliseksi. Eihän tässä muuten olis mitään järkeä tässä kysmyspostauksessa!

Lore Saksassa

Millä talleilla sun hevoset ovat asuneet kautta aikojen?
Ensimmäinen hevoseni/ponini Jere, muutti minulle tullessaan Kannikon tallille. Viihdyimme siellä muutaman kuukauden jonka jälkeen Jere muutti Korpisen tallille ja siellä se olikin loppu ajan mitä se minulla oli.

Lupu on asunut suurimman osan ajasta Sakun tallilla, mutta saatiin 2009 kesällä paikka Enjalan tallilta, niin muutettiin sinne sitten. Sieltä lupu muutti sitten uuteen kotiin.

Kun ostin Loren, vein sen taas Sakun tallille, ja siellä me oltiin 9kk, jonka jälkeen muutettiin pienellä porukalla vuokratalliin. Puitteet olivat huonommat, mutta näin saatoin olla varma että hevonen on hyvässä hoidossa (kokopäivätarhaus isoissa tarhoissa, kuivaheinä 4krt päivässä, rauhallinen talli). Loren silloinen diagnosoitu lievä vatsahaava paranikin sitten tuolla tallilla. Tällä tallilla oltiin 10kk. Talli sijaitsi Tuulen tallin vieressä jossa käytiin sitten maneesilla ja kentällä ratsastamassa.

Heinäkuun lopulla samainen porukka muutti uuteen paikkaan. Nykullan tallille Sipooseen. Siellä on maneesi, iso kenttä, laitumet, hiekkatarhat, upea talli, mahtavat maastot! Kaikki upeat puitteet. Tällä tallilla Lorella on oma iso laidun ja kuiva hiekkatarha. Joka on hyvä rivi- ja vatsahaavaherkälle. Tähän asti ollaan viihdytty paremmin kuin hyvin täällä, ja toivottavasti viihdytään jatkossakin! Oho, tulipa pitkä vastaus :S

Miten pitkää oot ratsastanu?
Jos en hirveen väärin muista niin aloitin 10 vuotiaana, eli 8v.

Oletko omistanut ponin ? Mitä luokkia kisasit sillä / millä tasolla ? Kerro siitä
Tähän saat vastauksen seuraavasta kolmesta kysymyksestä.

Monta heppaa sulla on ollu?
Jere, Lupu ja nyt Lore :)

Ja millon sait ekan hevosesi?
Vuonna 2006 toukokuussa sain Jeren.

Kuinka pitkää oot kisannut?
Aloitin kiertämään Jeren kanssa seurakisoja vuonna 2007 harrastemielessä, otin myös muutaman ensimmäisen aluestartin tuolloin. Kisattiin luokkia 70-90cm. Valmentautuminen ei ollut vakituista enkä kisannut mitenkään voitontahtoisesti. 2008 lupun saatuani kisahimo kasvoi ja rupesin ottamaan kisaamisen vakavemmin ja nousin aluetasolle. Ihan kunnon täysiä kilpailukausia olen kilpaillut vasta Loren kanssa 2 kautta :)

Mikä on korkein luokka missä oot menny (ratana) ?
110cm esteillä ja kansallista helppoa kentässä.

Miten päädyit hevosenvalinta tilanteessa juuri Loreen?
Jaa-a. En tiedä miten perustelisin. Se vaan vastasi kaikkea mitä hain silloin. Se oli iso, kokenut kisaaja, rehellinen, herkkä, sopivasti kuumuva. Harmittavan usein isot hevoset ovat todella tönkköjä ja hitaita, siksi ehkä Lore erottui joukosta näppäryydellään. Sen silmistä paistoi nöyryys ja kiltteys. Jotenkin tunsin vaan koeratsastuksessa että tämä, tämä se on mun hevonen, vaikka kokeilin Loren lisäksi kymmeniä muita hevosia :) Enkä ole katunut hetkeäkään!!!

Kuka sun omista hevosista on ollut haastavin ratsastaa?
No nyt täytyy kyllä sanoa että jokaisessa on ollut omat haasteensa. Jere oli äärettömän rehellinen hypätessä ja maastossa, niinkuin moni varmaan muistaa jo silloin jo seurasi meidän menoa. Se hyppäsi aina, jos ei yli niin läpi. Mutta se oli sileällä hankala. Todella vahva, menevä, MALTTAMATON. En ikinä saanut sitä koulukisoissa kävelemään, se sipsutti sellasta käyntiravia ja saatini käynnistä aina kakkoset..

Lupu opetti mulle paljon perusratsastusta. Se oli herkkä, kuuma ja kapea hevonen. Se oli aluksi todella epätasainen edestä sileällä. Aluksi ratsastukseni oli tasoa "pidän ulko-ohjan tuella ja otan pidätteitä sisäohjasta ja pohkeet irti". Luulin että se oli oikeaa ratsastusta, vaikka se oli kaukana siitä! Lupun kanssa rupesin ekaa kertaa valmentautumaan vakituisesti koulussa ja mun oli vaan pakko oppia ratsastamaan pohkeilla, istunnalla ja käsi vakaana. Lupu oli myös hankala esteillä. Yksi maineikas valmentaja kerran sanoi että se hevonen on kuin ketsuppipullo tai saippuapala. Se oli vaikea pitää ohjan ja pohkeen välissä varsinkin hypätessä. Se saattoi milloin vaan luiskahtaa jostakin rakosesta pois avuilta. Nykyään Lupuhan on tosi hieno ja hyvin ratsastettu kouluheppa Jenny Kaasisella Pornaisissa :)

Ja Lore. Lortto on näistä kolmesta parhaiten perusratsastettu ja hypätty. Siitä huomaa että se on ollut ammattilaisen ratsu Saksassa. Se osaa temput ja osaa mennä oikeinäpäin. Joskus jopa vähän vitsailen hevosta näsäviisaaksi hypätessä. Se haluaisi tehdä omia päätöksiä ja ennakoi reittivalintoja oman kokemuksen pohjalta. Välillä tulee tilanteita "eijei, ei sitä estettä, kun tämä este!!". Hevonen on todella rehellinen ja luottavainen hypätessä, mutta sitten kun esteet nousee niin se ei kyllä hyppää yksin. Ratsastajan pitää olla ajantasalla ja jalat ja ohjat tuntumalla. Tätä hevosta ei vaan jätetä yksin, mutta kun ratsastaja on ajan tasalla se kyllä tekee kaikkensa! Sileällä Lore on tositositosi haastava saada rehellisesti työskentelemään. Se kyllä menee kaula kaarella kun ottaa ohjat käteen, mutta se, että saa takajalat ja selän töihin, on monen mutkan takana!! :D

Lore saksassa

Ensi kauden tavoitteet sulla ja Lorella ?
Jos kaikki menee hyvin niin olisi tarkoitus mennä alkukaudesta vielä Helppoa ja sitten kokeilla Vaativaa. Jos meno menee hyvin sillä tasolla niin Nuorten Suomenmestaruudet olis semmonen tavotekisa :) Esteillä varmaan sitä 120cm. Mutta ikinä ei voi tietää..

Meinaatko joku vuosi HIHS:iin Loren kanssa ?
Niin kauan kun kisataan kenttään niin HIHS ei ole oikein meitä varten. Siellä on kuitenkin vain esteluokkia. Mutta jos joskus siirrytään kokonaan esteille niin varmaan joku Amateur tour tyyppinen kisa voi olla mahdollinen. Mutta KV-kisaluokkiin tuskin osallistutaan ikinä, tai no, niinkun olen jo sanonut niin eihän sitä tiedä.

Keräätkö Lorelle jotakin väriä ?
En. En ole ikinä oikeen ollut mikään tekstiili/merkki/väri harrastaja. Kenttäkisojen maasto-osuudella meillä on kyllä oranssia ja sinistä, mutta en kyllä muuten kiinnitä huomiota väreihin tai varusteiden mätsäämiseen..

Meinaatko myydä Loren joskus ?
En ainakaan tällä hetkellä. Mutta elämä voi aina yllättää ja tilanteet muuttua joten en voi sanoa etten myisi hevosta ikinä.

Mikä on Loren paras puoli ?
Siinä on niin monta hyvää puolta, että jos rupean niitä listaamaan niin ette ikinä jaksa lukea sitä loppuun. Se on vaan mun iso karvanalle<3 Se on tositositosi kiltti käsitellä. Se melkein nukkuu kun sitä harjaa ja laittaa varusteita. Mutta siitä huolimatta se on ratsastaessa menevä ja herkkä, eikä mikään laiskamato jäykkäkanki rahtilaiva, niinkuin aika moni iso hevonen on. Se vaan on niin järkevä hevonen kun voi vaan olla, ei säiky turhia ja on varma maastossa yms. Siltikään se ei ole tylsä ja silläkin on vauhdikkaita juttuja.

Entä huonoin ?
Hmm.. Sillä on tapana hyppiä tarhasta pois :D Varsinkin jos se on lomalla ja energiaa on kerääntynyt. Edellisellä tallilla se juoksutti usein tallintyöntekijöitä ja mua kun se kävi vähän pikavisiiteillä muissa tarhoissa...
Ja sitten kouluratsastuksessa sillä on vähän lyhyt pinna. Sillä menee herppa melkeen heti ja sitten kiukututtaa. Ei oikein oo malttia työskennellä pitkään. Hevosessa on valtava määtä potentiaalia kouluunkin jos se vaan jaksaisi hyödyntää sitä!

SAITKO NE LIPUT SINNE HIHSSIIN ?
Sain!!! Kiitos teille jotka äänestivät! Oli ihan huippu viikonloppu! :)

Jos et ratsastaisi, mitä harrastaisit?
En kyllä osaa sanoa... Varmaan jotain tanssia tai koira-agilityä tms.

Onko lore se unelmien hevonen?
On :)

Jaaa tähän päätän tämänkertaisen vastauspostauksen! Vastailen heti loppuihin kysymyksiin kun kerkeän! :) Kiitos HURJASTA kysymysmäärästä!

Klippausongelmia ja kysymyspostaus?

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Meidän ihkaekat estekilpailut keravalla maaliskuu 2010.

Heippa rakkaat lukijat! Pitkään aikaan ei ole meistä kuulunut, ollaan vähän lomailtu rankan kenttäkisakauden jälkeen. Tai no, hevonen on lomaillut.. :D Nyt ruvetaan pikkuhiljaa palaamaan normi reeniin ja tarkoitus olis mennä ekoihin kisoihin marraskuun loppupuolella :) Joulukuun Ypäjän hallikansalliset olis kans kisalistassa! Ne sitten jäisikin tämän vuoden vikoiksi "isoiksi kisoiksi".

Mietin tässä että olisiko tässä mitään kerrottavaa.. Lorella oli pari viikkoa sitten rokotus ja raspaus. Paljon tavaraa sieltä suusta löytyi, vaikka hevonen on raspattu viimeksi keväällä puoli vuotta sitten. ELL ei voinut ymmärtää miten siinä ajassa hevonen oli saanut suun siihen kuntoon. Mutta onneksi saatiin hoidettua ja muutos ratsastaessa on huomattu ohjastuntumassa. Hevonen luottaa paljon enemmän käteen, ehkä jopa vähän liikaa.. Ennen oli vähän tyhjä ja vaikea saada jalasta ohjalle, nyt mekeempä nojailee ohjiin.. raah :D Aina kun päästään toisesta ongelmasta tulee uusi!

Sitten, Lordo oli kasvattanut tän loman aikana törkeen talviturrekarvan, ja ei sen kanssa eläminen onnistunu kun rupesin vähän rankemmin ratsastamaan niin hevonen oli litimärkä ja kuivaamiseen meni 1,5h... Eikun klipperi esiin ja hommiin, tai niin luulin..

Kun Lore tuli mulle, se oli klipatessa _hullu_. Potki tallin seinää takasilla ja "uhitteli". Itsepintaisesti vaan totutin hevosen klippaamiseen kypärä ja turvaliivi päällä, ketju suussa. Talliporukka piti mua ihan itsetuhoisena sekopäänä. Tätä ennen yritin kyllä 2 viikon ajan siedättämistä pikkuhiljaa, mutta ei se tuottanut tulosta. Viime talvena Lore antoi klipata jo melko hyvin, alussa nousi pari kertaa takajaloilleen ja egoili mutta kun pistin pojan nippuun niin oli kiltisti loppuajan ja söi heinää verkosta minkä sille viritin.


Helmikuu 2010, ekoja kertoja pellolla

Siispä oletin, että tämä kerta ei olisi hankala, pystyinhän jo viimekerralla klippaamaan jalat ja kaikki, joopajoo. Rutiinin mukaan täytin taas heinäverkon, viritin sen käytävälle ja toin hevosen siihen. Sidoin molemmilta puolilta siten että herra ylettyi hyvin syömään. Siinä sitten käynnistin klipperin ja hetken taas siedättelin. Herra selkeästi jännittyi ja pörisi taas kaula kaarella "älä tuu lähemmäs!". Siinä rupatellessani Lorelle rupesin vaan ronskisti ajelemaan ja sainkin ajeltua koko toisen puolen lukuunottamatta korvientaustaa. Välillä polle jännittyi ja välillä rauhoittui syömään. Ajattelin jo että ompas tämä helppoa, vihdoinkin mulla on helposti klipattava hevonen! Ja pah!

Kun vaihdoin puolta, kerkesin vetää pari vetoa kaulalta, kunnes badam, herra hyppäs takajaloilleen ja siitä suoraan päälleni = etukaviot naamaan ja syliin. Ilman MITÄÄN varoitusmerkkiä. Lensin suoraan selälleni ja löin pääni betonilattiaan. Klipperi lensi hevosen jalkoihin, riksräks poikki, heihei 400e. Näin hidastetusti kuinka 175cm 600 kilonen hevoseni tanssi balettia klipperin päällä. Lore teki varsin selväksi mitä oli mieltä operaatiosta :)

Shokissa nousin välittömästi ylös ja yritin pelastaa kalliin säästöillä ostamani klipperin hullun sekoilevan hevosen alta. Joo, kyllä mä sen sieltä sain mutta liian myöhään. Vasta klipperin käteen saatuani kiinnitin huomioni Loreen, se tärisi käytävän toisella puolella, sen silmistä näki että se itsekkin säikähti että oli tullut päälleni.

En tiennyt mitä tehdä. Mua vitutti, ihan äärettömästi. Mun klipperi oli paskana, mun hevonen hyppäsi mun päälle. Olin surullinen ja VIHAINEN. Hevonen, johon luotin 100% oli juuri hypännyt päälleni. Tunteet olivat sekaisin, enkä tiennyt mitä ajatella. En voinut jatkaa klippaamista klipperin ollessa hajalla. Siinä sitten irrotin hevosen ja vein sen kentälle juoksemaan. Muuta en keksinyt siihen hätään.

Sinä aikana sitten ajatukset rupes selkenemään ja samoin shokki rupesi laantumaan. Takaraivossa alkoi hillitön särky ja rupesi tulemaan huono olo. Eikä, sain sitten vielä aivotärähdyksenkin. Hoidin hevosen pois ja lähdin kotiin ja lääkäriin. Eihän sieltä muuta saanut kun varmistuksen aivotärähdykselle. Ompahan ainakin paperi vakuutusta varten. Reisiin tuli oikein mojovat mustelmat kavioista.


Alkuaikoijen muistelua, Lore karsinassaan Sakuntallilla helmikuu 2010.

Kotona sängyllä maatessani olin todella pettynyt. Miten en ollut huomannut että hevonen olisi kohta tulossa päälle. Miksi se tuli päälle, se vaikutti hyvin tottuneelta ja luottavaiselta. Mikä sai sen hyppäämään mun päälle. Viime talvena olin klipannut paljon tuttujen hevosia saaden siitä taskurahaa itselleni. Olin klipannut monia vaikeita hevosia jotka hyppivät ja potkivat joka suuntaan, silti aina onnistuen hyvällä hevosenlukutaidolla ja väistämisnopeudella. Mutta en nyt, nyt oma, rakas hevoseni hyppäsi päälle. Se oli tosi rankkaa.

Seuraavana päivänä yksi tallinpitäjistä oli saanut kaveriltaan klipperin lainaan. Olin luvannut klipata silloin hänen poninsa omalla klipperillä, mutta sen ollessa hajalla tein sen lainamasinalla. Otin Loren karsinaan viereen kuuntelemaan ja katselemaan sessiota. Poni oli todella kiltisti, oikein terapia-asiakas Loren jälkeen. Miltein nukkui homman ajan. Toisin kuin oma hevoseni. Se mökötti perse käytävää päin eikä todellakaan näyttänyt pitävän klipperin äänestä. Siinä vaiheessa huomasin että olisi paras ratkaisu omalta sekä hevoseni kannalta rauhoittaa se.

Seuraavana päivänä englantilainen Nadine lääkäri tuli rauhoittamaan Loren. Pääsin klippaamaan rauhassa ettei tarvinnut pelätä henkensä edestä. Mitä parasta, Lore heräsi pikku hiljaa klippauksen ajan ja lopussa oli jo hereillä..... rauhassa. Uskon että ratkaisu oli hyvä molemmille, uskon ja toivon että Lore huomasin rauhotuksen kautta ettei klippaaminen ollut niin paha juttu. Toivon ettei onnettomuudesta jäänyt hevoselle kamalia traumoja klippausta kohtaan.

Nyt on ainakin hevonen ajeltu ja oma henkikulta on vielä tallessa. Kyllä tuo kieltämättä pisti mietityttämään uskallanko enään tuttujen hulluja hevosia klippailla ilman rauhoitusta.

Yritän saada vakuutusyhtiötä korvaamaan klipperin, toivottavasti onnistuu! On niin kallis vehe ettei uutta oo rahaa ostaa pitkään aikaan :/ Mutta tällästä se on hevosten kanssa. Olkaa muutkin varovaisia niiden omien rakkaiden karvapallojen kanssa! Vaikka kuinka luotatte niihin, ne on kuitenkin eläimiä, ja ei ikinä voi tietää milloin ne saattaakin potkasta, pukittaa, hypätä päälle tai tehdä jotain muuta hirveää. Tämänkin tilanteen olisin voinut välttää jos olisin osannut lukea hevosta paremmin.. Mutta minkäs sille voi, oli ja meni. Turhaan sitä jossittelemaan.

Nyt lopuksi pyydän teitä lähettämään mulle KYSYMYKSIÄ! Niin voin sitten vastailla postauksen muodossa :) Ei mitään negatiivista ja ilkeää kiitos, eikä mielellään henkilökohtaisia juttuja. Toki voitte kysyä mutta jos en vastaa se tarkoittaa tietenkin sitä etten halua vastata siihen.

Nyt vaan kysymyksiä tulemaan! Voit laittaa kysymykset joko sähköpostiini roosa_l_@luukku.com tai sitten tähän postauksen kommentteihin :) Heidoo!