Eilen meillä oli sunnuntai-iltana Marjon estevalkat. Edellisen kerran olin hypännyt mj-leirillä. Enteilin että Lore olisi täysi kahjo valmennuksessa, sillä se on ollut tosi kevyellä leirin jälkeen ja sunnuntaina oli -10 paukkuva pakkanen. Vaan ei! Herra oli niin rauhallinen ja kuuliainen, että mä olin melkeen ihan hukassa! Se tietynlainen veto ja paine puttuu sieltä ohjien päästä ja oli tosi vaikea hypätä hevosella joka oli nyt liian kevyellä tuntumalla ja liikaa istunnan alla :D Noh, sentään jotain mennyt koulutreeneissä perille, nytkun löytäisi vielä näiden 2 lajin välisen tasapainon. Esteratsastus on esteratsastusta ja kouluratsastus on kouluratsastusta.. Siinäpä haaste, mistä pidän juuri kenttäratsastuksessa kun pitää opetella osaamaan kaikki 3. eri lajia.
Lore oli siis koko verkan tosi hyvä, kevyt, kompakti. Se kantoi itsensä hyvin ja oli tosi kiva fiilis. Kuitenkin kun ruvettin hyppäämään taas mun kurkkuun nousi se tunne etten näe ponnistuspaikkoja, en osaa. Mulla on nyt joku outo vaihe estetreeneissä. Tuntuu jotenkin että oon epävarma lähestymisissä enkä luota itteeni. En luota siihen että kyllä se oikea lähestyminen sieltä löytyy, vaan pelkään aina sitä että rysäytän esteestä läpi. En tiedä mistä tämä kumpuaa. Mulla on tosi ärsyttävä tapa tuolla selkärangassa mikä tapahtuu kuin itsestään silloin kun en näe etäisyyttä, hirveän herkästi käy niin että lähden työntämään esteelle, joka on iso virhe, minkä varmasti jokainen esteratsastaja tietää. Sitten este kaatuu ja puomit lentelee ja hevonen saa jaloilleen, huoh.
Itse valmennus meni ihan hyvin, muutamia virheitä sattui ja välillä Lorelle tuli vauhtikohtauksia mutta aina se kuitenkin oli kuuliainen! Hypättiin aika paljon jumppaa pienillä korkeuksilla ja sitten lopuksi nostettiin vähän okseria ja lopussa se oli varmaan semmonen parttiarallaa 120cm kokonen. Eli tässä valkas ei tapahtunu mitään katastrofeja eikä mitään WOW filiksiä. Yritän nyt hakea vaan sitä kultasta keskitietä. Joko ratsastan liian lujaa ja hevonen pääsee pitkäksi tai sitten jään liikaa jarruttelemaan kun koitan pitää hevosen ryhdissä ja kasassa. Niiiin vaikeeta!!
Mutta tässä vähän kuvia valmennuksesta, kiitokset Emmille! :) En jaksanut editoida kuvia mitenkään, joten ihan raw versioita! Lopussa sitten vielä videokooste. Kun katoin videon putkeen niin mua rupes ihan naurattamaan toi "HOOOO"-mantra. Pitää ens valkkaan teipata se suu kiinni.. :'D
Sillä hooooo jutulla on kiva itseä rauhotella... ja itsellä tasasuus hukassa varsinkin koulussa. Valmennuksen sisälläkin tulee liikaa vaihtelua
VastaaPoistapuhutko nyt itsestäsi vai musta? :D Mutta juu, nii on. Kyl se lorekin sitä hyvin kuuntelee mutta käytän sitä nykyään ihan liikaa..
Poistahaha nauroin tolle Hooo-jutulle :D Hienosti meette !
VastaaPoistahahaha jep :D Itekki nauranu monee kertaa. Kiitos!
Poistahahah eikä miten hyvin tossa videolla kuuluu noi taustapuheet, varsinkin tossa alussa ku puhutaan minna kanssa viksusta :DDd
VastaaPoistaniimpä xD oli pakko jättää äänet noiden tautahölinöiden ja hoo-mantran takia! :D
Poista"pallon muotoinen suomenhevonen" :D
VastaaPoistaIhana viksu! :D
Poista