15.1 Lexun satulassa

Viimeviikolla pääsin kokeilemaan Millan hevosta Lexu-tammaa. Oli kiva päästä kokeilemaan taas nuorta ja uutta hevosta. Haluan kohottaa mun itseluottamusta ja -varmuutta uusien hevosten kanssa, koska haluaisin kokemuksen karttuessa ryhtyä ratsuttamaan muiden hevosia amatööri-tasolla ja ehkä joskus myöhemmin jopa ammattilaistasolla. Haluan oppia ratsastamaan mahdollisimman hyvin erillaisia hevosia ja oppia lukemaan niitä. 

Lexusta huomasi kyllä heti että se on hyvin ratsastettu ja tehty. Se oli tosi miellyttävän oloinen ratsastaa eikä varmasti ollut edes parhaimmillaan tai täysin oma itsensä mun kanssa. Tosi kevyt tuntumalta ja herkkä istunnalle, niin miellyttämishaluinen tamma! Ei siis mitään vikaa :) 

Keskiviikkona ajelin sitten kirkkaassa auringonpaisteessa ja pistävässä pakkasessa Millan ja Lexun luo. Aluksi meidän piti treffata jo aamulla, mutta pakkanen heilui -20 lukemissa joten peruttiin koko homma, mutta sitten päivällä pakkanen laski siedettäviin lukemiin joten päätin sittenkin tulla. Eikuin vaan kunnon kerrospukeutumiset päälle! Tallilla laitettiin yhdessä Lexu kuntoon ja lähdettiin kävelemään maneesille jonne oli mukavasti alkukäyntien mittainen matka. 

Hyppäsin tamman selkään varovasti ja kuulostellen. Milla kertoi Lexun olevan tosi herkkä ja epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, eikä sillä ole hirveän moni muu mennyt, eikä kukaan muu ole hypännyt Millan lisäksi. Joten hyppäsin selkään aika vieraskoreasti ja käynnin aikana koitin luoda rentoa tuntumaa ja yhteistyötä tunnustellen vähän nappuloita. Aluksi se oli vähän jännittynyt mutta äkkiä Lexu rentoutui ja hyväksyi meikäläisen.

Pakkanen selvästi toi Lexuun lisäenergiaa ja kyllä se välillä yritti järjestää mulle ylimääräistä kyytiä :D Mutta ei mitään radikaalia, se oli lähinnä huvittavaa ja naureskeltiin Millan kanssa sen ilmeille kun siitä oikein näki pitkälle että sen aivot raksutti lujaa että mitä seuraavaksi keksisi! Onneksi metkut jäi muutamiin koikkaloikka kohtauksiin ja pysyin satulassa koko kokeilun ajan :D 

En tehnyt mitään kummallista, ratsastin vaan ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja koitin saada hevosta rennoksi ja rehelliseksi. Ravissa sainkin aika hyvin kiinni ajatuksesta mutta laukka oli vielä aika haparoivaa, varsinkin kun se ei ollut mikään helppo istua, pääs kyllä vatsalihakset hommiin! Tuntui että heiluin siellä laukassa kuin heinämies vaikka kuinka yritin keskittyä olemaan siellä vakaasti :D Oikeaan kierrokseen työskentely sujui huomattavasti paremmin kuin vasempaan. En sitten tiedä johtuiko ero musta vai oliko hevonen vähän jumissa toiselta puolelta tms. 

Milla sitten sai huippuidean pistää mut hyppäämään. Milla tuntee mut hyvin sekä ihmisenä että ratsastajana. Olin kertonut sille epävarmuudestani hypätä ja että oon ruvennut taas tekemään niitä ihme sekoiluja juuri ennen ponnistusta. Milla sitten pystytti yksittäisen okserin maneesin päätyyn. "Hyppäät iha vähä vaan, jotta saat tietää miltä se tuntuu, iha vähä vaa!".

Hyppäämiset sujui ihan mukavasti ja Milla nosti aina okseria. Lexun hyppy oli tosi voimakas ja terävä, wou! En meinannut aluksi pysyä niissä ollenkaan kyydissä ja kurkustani pääsi aina riemunkiljahdus parin ekan hypyn jälkeen :D  Lopuksi okseri olikin 130cm korkea ja sanoin Millalle suoraan et ootko nyt ihan varma että uskallat laittaa mua hyppää ton kokosta sun 6 vuotiaalla nuorella hevosella. Milla sano vaan että "Tuut vaan, luotan suhun, tää tekee hyvää sulle! ".

Eka lähestyminen meni mönkään, niinkuin arvasin. Tein taas jotain ihan omaa juuri ennen ponnistusta ja ajauduttiin tosi lähelle okseria, mutta niin se Lexu vaan kiipes siitä kiltisti yli ja vielä pudottamatta puomia. Taputin ja kiitin hevosta hirveästi ja eikun uudestaan. Jäin laukkaamaan parin pääty-ympyrän ajaksi maneesin päätyyn keräilemään itseäni epäonnistumisen jälkeen niin Milla heti potki perseelle etten jäänyt nössöilemään :DD hahha. Seuraavalla kerralla lähestyminen oli jo paljon parempi ja hyppy onnistui hyvin. Nyt uskalsin relata vähän enemmän ja odottaa vaan hyppyä kun tiesin että ei se ole niin vakavaa vaikka etäisyys ei olisikaan täydellinen.  Lopetettiin hyppääminen siihen ja mulle tuli tosi hyvä fiilis, ylitin itteni ja kohtasin epävarmuuden ja pienen rimakauhun joka on taas yrittänyt hiipiä mun ratsastukseen. Nyt 130cm tuntu taas ihan mukavalta korkeudelta eikä miltään talolta. 

Tää teki niin hyvää mulle ja kiitin Millaa että se vähän painosti mua ja potkas perseelle siinä tilanteessa kun meinasin sanoa että en hyppää. Tää kokemus anto kyllä kunnon kyytiä rimakauhulle. Uskon että nyt mun on taas paljon helpompi hypätä Lorellakin, koska tuntuu että melkeinpä koko epävarmuus ja rimakauhu on tipotiessään, ainakin tällä hetkellä. Vielä kisakaudella ei mulla ollut mitään rimakauhua tai epävarmuutta, mutta nyt talven aikana se on yrittänyt tulla takaisin ja mun hyppääminen on ollut aika hataraa. Ehkä pikkuhiljaa rupeen taas saamaan kiinni rytmistä ja rutiinista ja rupean taas luottamaan enemmän taitoihini!

Yritän nyt päästä mahdollisimman paljon ratsastamaan vieraita hevosia ja saamaan kokemusta. Toivottavasti muutkin kaverit päästäis mua niiden heppojen selkään heilumaan ;D

Kiitos Milla vielä kun pääsin ratsastaa ihanalla Lexulla! 

Happyface :)