Vuoden ensimmäiset maastoesteet hypätty!

3 viikkoa on vierähtänyt täällä Ruotsissa ihan hujauksella. Olen aika hyvin oppinut nyt paikan rutiinit ja systeemit, jännitys on muuttumassa arjeksi. Minä viihdyn täällä, ei ole tullut ajatustakaan mieleen kotiin lähtemisestä. Päivät menevät niin nopeaan tahtiin että minusta tuntuu että vastahan minä pari päivää sitten viimeksi blogiin kirjoitin.

Olen niin täynnä motivaatiota ja intoa, sillä saan täällä niin paljon laadukasta valmennusta että nyt voin "tuudittautua" siihen keskittyneeseen moodiin, että jos vaan annan itsestäni kaiken, teen parhaani, ratsastan valmentajien ohjeiden mukaan minun pakko kehittyä ja menestyksenkin tulla jossain vaiheessa. Olen jo tässä ajassa saanut niin hyviä neuvoja Danten ratsastamiseen, että en malta odottaa miltä meidän meno mahtaa näyttää kesällä!

Viimeviikolla Anna ratsasti Dantella, hyppäsin estevalmennuksessa, pääsin Helena Kallbladin kouluvalmennukseen ja sunnuntaina päästiin vielä hyppäämään maastoesteitä, sillä lumet sulivat pois viikko sitten! Tiistaina Anna ratsasti ekaa kertaa Dantella, jotta hän pääsisi jyvälle siitä minkälainen hevonen on ratsastaa. Annan jälkeen minä sain hypätä kyytiin ja Anna neuvoi minua. Kylläpä hevonen tuntui ihan erillaiselta hänen jäljiltänsä. Tasaisen pehmeällä rehellisellä tuntumalla ja sain oikeasti ratsastaa jalalla ilman että Dantte jännittyi. Anna otti minulle vähän videota lopusta samalla kun hän neuvoi, tässä teille pätkää.

Keskiviikkona Annan estevalmennus meni ihan hyvin. Hypättiin jumppalinjaa ja sen jälkeen tuli tiukka täyskäännös okserille joka oli meille vähän hankala juurikin Danten vinouden ja takapään heikkouden takia. Sen lisäksi harjoitukseen kuului vesiesteen hyppääminen vinoon ja kapea nuolenkärki. Hyppäämisestä jäi hyvä fiilis ja tuntui että oma kehonhallinta oli parempi hyppäämisessä kuin ennen. Videot ovat vähän pätkiviä sillä poikaystäväni ei ollut ihan perillä aina että mitä hypätään..

Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa Helena Kallbladin kouluvalmennukseen. Helena on Annan oma kouluvalmentaja ja hän myös valmentaa Suomen maajoukkuekenttäratsastajia kouluratsastuksessa. Alussa kerroin meidän ongelmista, Danten jännittyneisyydestä ja vaikeudesta keskittyä. Ja että mun on vaikea ratsastaa se täysin selän läpi pidemmälle kaulalle ja rehelliselle tuntumalle. Helena sanoi, että hän haluaa opettaa minulle tietynlaisen systeemin jolla aina aloitan Danten ratsastuksen. Sitten kun mennään kisoihin ratsastan ihan samalla systeemillä ja mikään ei muutu, en vaadi Dantelta mitään enempää kuin kotonakaan, ja ajan kanssa se toivottavasti lopettaa jännittämisen. Systeemi oli tosi toimiva ja sain Danten todella kuuliaiseksi ja rennoksi. Dantte on ollut siis täällä aika vaikea ja jännittynyt ratsastaa koska ollaan uudessa paikassa eikä se miellä tätä paikkaa vielä kodiksi.

Olen ollut ihan innoissani Helenan ohjeista ja päässyt pari kertaa itsekseen treenaamaan koulua näiden neuvojen kanssa ja ne on toiminut joka kerta ja olen saanut Danten uskomattoman rauhalliseksi ja kuuliaiseksi! Keskittymällä niinkin yksinkertaiseen asiaan kun ratsastamalla sitä sisätakajalkaa ristiin mahan alle. Sitten jos hevonen juoksee sitä apua karkuun kontrolloidaan ulko-ohjan puolipidätteillä ja pidetään silti asetus sisälle. Vasempaan kierrokseen missä Dantte haluaisi mielellään ylitaipua sisälle me asetetaankin sitä ulospäin ja silti ratsastetaan sisätakajalkaa alle. Se tuntuu todella vaikealta ja hassulta mutta pistää Danten todella keskittymään ja hidastamaan menoaan. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Sunnuntaina lähdettiin Danten kanssa Revingen maastoradalle hyppäämään. Paikanpäällä tuli alkuun vähän haikea olo sillä olin ollut treenaamassa samassa paikassa Loren kanssa 2014 keväällä.. Tuli niin ikävä sitä hevosta. Se toimi silloin kuin unelma ja mitkään tehtävät ei tuntunut sen kanssa vaikeilta. Tavoitteena on rakentaa Dantesta samanlainen :) Rohkea se on kuin hullu, mutta ohjattavuutta ja kontrollia pitäisi saada parannettua. Annan mukaan Dantte on liian rohkea. Se hyppää ennenkuin ajattelee, niin sanotusti "pää edellä tuntemattomaan järveen". Niinpä aika äkkiä ruvettiin tekemään monta estettä putkeen ja vähän teknisempiä tehtäviä jotta saataisiin se hevonen ajattelemaan.

Treenien edetessä Dantte parani kokoajan eikä se enään kuskannut mua niin pahasti. Sitten meidän piti tulla "sohvaeste" ja siitä suoralla linjalla alashyppy veteen. Dantte kirjaimellisesti hyppäsi alas 6 metrin päähän, eikä laskeutunut veteen... Kuulin vain kun Anna huusi "oh my god!", saatiin välittömästi käsky tulla alashyppyä muutamaan kertaa ravista, miltein käynnistä, jotta saataisiin opetettua Dantelle että tollaiset pituushypyt eivät ole toivottuja. Helpoissa luokissa se vielä ehkä onnistuu mutta sitten jo 2* maastoradalla voi olla veteenhypyn jälkeen 2 laukka-askelta ja este. Silloin jos Dante hyppää 6m päähän ei tuollainen tehtävä tulisi ikinä onnistumaan.

Lopuksi oli tarkoitus sitten harjoitella pientä ja söpöä sunken roadia. Tehtävässä oli pieni tukki, sen jälkeen 60cm alashyppy ja ylöshyppy. Mutta Danttepas se pysähtyi alashypyn reunalle. Ajateltiin et okei hyvä nyt se miettii, annetaan sen katsoa ja uusi yritys, mutta ei. Sitten jos vähän suutuin Dantelle ja koitin saada sen hyppäämään alas. Ei onnistunutkaan ihan helposti ja käytiin niinsanotusti keskustelu Danten kanssa että who is the leader. Dantte halusi paeta tilanteesta keinolla millä hyvänsä mutta Annan huutamilla ohjeilla ja tuella selvisin tilanteesta voittajana, sillä loppujen lopuksi sain Danten hyppäämään sen. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa kun tultiin kerran koko tehtävä ja sitten vielä ravissa pelkkä alas- ja ylöshyppy.

Harmittaa ettei sitä tilannetta otettu videolle koska olisin halunnut nähdä sen sivusta käsin. Mutta pääasia on, että minä voitin sen ottelun ja saatiin se harjoitus läpi. Tämä oli _ensimmäinen_ kerta ikinä kun jouduin käymään tälläisen keskustelun Danten kanssa läpi. Mutta Anna sanoi että Dantte tarvitsi sitä, koska jatkossa sen täytyy tietää että vaikka tulee tilanne tai este mistä se on epävarma niin sen täytyy kuunnella minua eikä paeta paikalta. Joten siis good train, good fight, niinkuin Anna sanoi treenien jälkeen :)

Huomenna Helena tulee taas valmentamaan meitä, en malta odottaa! Pahoittelut siitä että tämä blogipäivitys on varmaan todella sekava ja täynnä virheitä. Kirjoitan tätä toinen silmä ummessa ja aivot puoliksi koomassa sillä haluan saada blogiin päivitystä kun oli niin paljon kerrotavaa ja videoita!

Tässä vielä loppukevennykseksi Loren suoritukset Revingen radalla :) Niin kova ikävä <3