Maaliskuun meiningit!

 Aika menee kuin siivillä, päivät ovat olleet niin täynnä tekemistä etten ole kerennyt edes läppäriä aukaisemaan. Nyt päätin ottaa aikaa että kerkeän tänne teille lisäämään videoita ja vähän kuulumisia. Maaliskuussa käytiin tosiaan treenaamassa Revingen ja Tågarpin radalla. Sitten meillä oli Revingessä maastoestekilpailut tyyliarvostelulla. Ratsastin siellä Dantella H90 ja myyntiheppa Helixalla H100. Tämän kilpailun jälkeen Helixa meni kaupaksi, mutta jäi meille vielä kisattavaksi.

 Kisat meni ihan mukavasti, Danten kanssa kävi sellainen kämmi että kuulin suorituksen aikana kaksi selkeää vihellystä ja luulin hypänneeni väärän esteen. Sitten kävelin tuomarintornille kysymään että mikä meni pieleen, niin ei mikään ollut mennyt pieleen. Estetuomari oli vain viheltänyt kaksi kertaa merkiksi katsojille että lähestyn estettä... Sain luvan jatkaa loppuun mutta aikaa ei keskeytetty, joten tulokseksi tuli hylky ajan ylittymisen vuoksi, vaikka Dantte hyppäsi puhtaan radan -.- Komsii komsaa, sen ainakin opin etten enään ikinä suorituksen aikana kuuntele vihellyksiä ennenkuin joku toimihenkilö hyppää eteen huitomaan niin sitten vasta keskeytän. Mur.

 Danten kanssa toi esteiden välissä meneminen on vielä hakemista. Eteneminen on aika hidasta sillä koitetaan kouluttaa sitä siihen, ettei se voi vaan paahtaa menemään kuuntelematta ratsastajaa. Päivä päivältä se kyllä paranee ja ehkä joskus pystyn laukkaamaan sillä maastotempoa ilman että se nostaa päänsä mun syliin ja jarrut katoaa. Siksi pidän sitä aika paljon koska jos tosta vauhdista päästäisin sen menemään reippaammin niin Dantte ottaisi ohjat käsiin. Eli kokoajan joudun ratsastamaan sitä kontrollin rajoilla. Ollaan myös kokeiltu erillaisia kuolaimia mutta en haluaisi joutua käyttämään kovin vahvoja jarruja sillä Dantte on kuitenkin lopulta hyvin herkkä hevonen ja haluaisin saada sen toimimaan maastossa aika perusvehkeillä.

 Helixan kanssa olin hypännyt vain kaksi kertaa tätä kilpailua ennen joten ratsastin vähän ylivarovaisesti ja varman päälle. Olisin voinut edetä paljon paremmin mutta toisaalta parempi että ratsastin huolellisesti ja puhtaan radan kuin riskillä :) Tyylipisteitä sain 7,5 mutta mulla tuli yliaikaa niin siitä vähennettiin yliaikavirheet joten ei saatu sijoitusta. Ilman yliaikaa oltaisiin saatu rusetti kotiin!

 Seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus kilpailla Tågarpissa pääsiäisenä, mutta Danten kanssa ne jäivät nyt väliin. Dantella on ollut jo jonkin aikaa pari sellaista pattia selässä, mitä yleensä tulee juurikin talvella loimituskaudella kun iho ei pääse kunnolla hengittämään. Revingen kisoissa yksi patti aukesi niin ikävästi ettei siihen voinut satulaa laittaa. Ja se haava ei ole meinannut parantua millään. Ärsyttävää! Nyt olen yrittänyt pitää Danttea mahdollisimman paljon ilman loimea, mutta aamuisin ja iltaisin täällä on vielä niin viileä etten raaski sitä ilman takkia ulos laittaa kun Skånen tuuli on aika armoton.Niinpä pääsiäinen meni Tågarpin kenttäkisoissa Annan hevosia hoitaessa ja muita suomalaisia auttaessa ja tsempatessa!

 Täällä meillä on majoittunut suomalaisia kenttäratsastajia nyt 2 viikon kisamatkan ajan. Se vähäinen vapaa-aika on luonnollisesti mennyt heidän kanssa aikaa viettäessä joten blogia en ole kerennyt näpyttelemään. Mutta he lähtevät huomenna Tågarpin toisten kenttäkisojen jälkeen ajamaan kohti takas Suomea ja minä jään tänne "yksin" :D heh!

 Ainiin! Käytiinhän me koulukisoissakin 3 viikkoa sitten. Dantte meni yllättävän hyvin. Ratsastin verkassa samalla systeemillä kuin kotona ja siellä se uskalsi jopa rentoutua melkein yhtä paljon kuin kotona ratsastaessa. Mutta sitten kun siirryttiin maneesin kisaradalle niin Dantte jännittyi. Se kuunteli mua tosi nätisti koko radan ajan mutta ravi oli tosi suppeaa ja muoto oli lyhyt ja kuolaimen takana. Eli toisinsanoen se sulkeutui vielä kuoreensa radalla mutta ei enään tehnyt mitään rikkoja tai pukitellut laukassa jännityksissään. Edistystä siis! Nyt pitää vaan saada rentoutta, muotoa pidemmäksi ja auki niin hyvä tulee!

 Tågarpin maastotreeneissä Dantte oli tosi villillä tuulella. Se pomppi kuin pupujussi joka suuntaan ja joka esteen jälkeen perse lensi kauheeta kyytiä. Voin sanoa että ei ollut kauhean nautinnollista mennä sen kanssa kun meininki oli niin vauhdikasta. Mutta Revingen treeneissä se oli paljon kuuliaisempi. Siellä me pystytään tekemään monia teknisiä juttuja peräjälkeen mikä pitää sen aivot töissä, kun taas Tågarp on paljon isompi alue ja siellä se joutui kävelemään ja odottelemaan tosi paljon mistä se ei oikeen tykkää.

 Dantella on vaan niin kova halu mennä ja hypätä että noi tekniset harjoitukset tekevät sille tosi hyvää, että se tajuaa ettei esteen jälkeen voi juosta pää kolmantena jalkana kun siellä voi olla heti toinen este takana. Muutamat ohimenot on sen kanssa tehty, tai voisi melkein sanoa että se juoksee niitä esteitä päin kun se ei katso mihin se juoksee :D Se on niin hassu! Mutta sitten kun se tajuaa että pitää kuunnella niin se tekee tosi hyvin ja suoraviivaisesti. Ehkä se ajan kanssa rauhoittuu!

Ainiin, oli mulla 23-vuotis synttäritkin tiistaina =) Oli kivaa istua iltaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten tyttöjen kanssa jotka työskentelevät myös täällä Ruotsissa. Kiitos tytöt <3