Suomenmestaruus HOPEAA!!!

Jep, hopeaahan sieltä tuli! Ihan uskomatonta! Ei ole tässä 4 päivän aikana vielä oikeen iskenyt tajuntaan. Vuosien ajan olen unelmoinut osallistumisesta Junnu SM:iin, ja se mitalli on tuntunut todella kaukaiselta ja pilvilinnaunelmalta. Tossa se nyt seinällä kiiltää kunniapaikalla!

Lore oli koulukokeessa ihan mielettömän hieno. Rento, kuuliainen, nöyrä. Tehtiin yhdessä rataa ja kerkesin hymyilläkkin pariin kertaan ja muistin nauttia radasta. Minulla ei käynyt mielessäkään miten hirveältä näytän tai mitä muut ajattelevat. Me tehttiin Loren kanssa sitä kahdestaan, eikä sillä ollut mitään väliä mitä muut ajattelivat! Olen niiiin iloinen, NIIIIN iloinen että olen päässyt yli siitä hirveästä jännittämisestä ja paineesta. Pitkästä aikaa kouluratsastus tuntui mukavalta ja hyvin sujuvalta. Hevonen oli tyytyväinen, minä olin tyytyväinen.

Radan jälkeen meinasi tulla itku silmään mulla sekä Janetella, siitä miten hyvin rata onnistui kaikkien vaikeuksien jälkeen. Kukaan ei olisi uskonut että tekisimme hyvää suoritusta tämän kauden tulosten perusteella, ja moni tulikin kehumaan ettei ole ikinä nähnyt meidän menevän noin hyvin, ja että mulla on todella upea hevonen!

Ekaa kertaa koulutuomaritkin olivat samaa mieltä, ja molemmilta tuli 62,6%!!! Koulukokeen jälkeen oltiin junnuista toisiksi parhaita eli hopeassa kiinni! Estekokeessa tuli 1 puomi alas, joka oli niin oma moka, lähdin työntämään sarjalle kun en nähnyt etäisyyttä ja tietenkin väli jäi sitten ahtaaksi ja b-osa tippui. Mutta pronssilla ollut ratsukko otti myös puomin joten se ei vaikuttanut sijaan.

Maastokoe meni myös aivan mahtavasti, nautittiin radasta ja annoin hevosen vaan edetä, Lore kiiti täysiä ja selkeästi nautti siitä, mikään este ei tuottanut ongelmaa ja tultiin maaliin 30sekuntia alle ihanneajan! Eli toisinsanoen 1* tempoa. Olo oli kuin maailmanmestarilla maastokokeen jälkeen, sillä tiesin että olimme voittaneet loren kanssa itsemme, sekä junioreiden SM hopeaa!

Kirjoitan tänne kun minulla on aikaa niin pidemmän postauksen koko reissusta. Mutta tässä vähän fiilistelyjä ja pääpointit suorituksista! MULLA ON MAAILMAN PARAS HEVONEN!!!!!!!

Kiitos kaikille 306 (!!!!) lukijalle, ja kaikille jotka ovat tukeneet kun on tuntunut että kaikki on niin vaikeaa ja mahdotonta. Kiitos paljon valmentajilleni, Janetelle ja tukijoukoilleni!!! Mahdottomasta tuli mahdollista, vaikka en vieläkään sitä usko! Ehkä jossain vaiheessa sen tajuan :)

Unelmat voivat toteutua jos niihin uskoo ja tekee niiden eteen töitä!