Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Nordic Baltic Eventing Championships 2013

lauantai 28. syyskuuta 2013




Noniin, nyt on sitten Ruotsin kisareissu takana. Odotettua onnistumista ei taaskaan tullut. Joten sain taas kokea suuria pettymyksen tunteita kisojen aikana. Kilpailuissa mulle taas sattui ja tapahtui kaikenlaista, ja meidän porukka rupesi jo vitsillä kutsumaan kömmähdyksiä "Roosan tuuriksi". Tää kisapostaus on ehkä pisin kisapostaus ikinä koko maailmassa. Jotenkin kun rupesin kirjoittamaan tätä ajatuksella niin tästä tuli joku romaani.. Mutta en halua lyhentääkkään sitä koska haluan kertoa teille koko viikon reissusta ja omista tuntemuksista mahd. tarkasti. Joten toivottavasti jaksatte lukea :)

Lähdettiin siis matkaan tiistai-iltapäivällä. Isä ja Tomi veivät mut ja Loren Peuramaalle josta lähdettiin sitten Mimmin rekalla kohti Turun satamaa. Meitä lähti siis Minä, Mimmi ja Mimmin äiti, joten olin reissussa yksin ilman hoitajaa. Sieltä sitten lähdettiin Silja Linen baltic princess laivalla kohti Ruotsia. Samalla laivalla tuli myös Reunaset, Losviikit ja Lapinlahden porukka (Paavo, Veera, Kitta, Krisse).  


 
Lore Turun satamassa

Kun seuraavana aamuna saavuimme Ruotsiin, ajoimme satamasta suoraan Mantorpin raviradalle jossa otimme sitten hevosia ulos kävelemään ja levähtämään. Paikka oli tosi iso, siellä oli iso ravirata ja tontti oli täynnä eri yrittäjien talleja ja siellä oli myös hevosklinikka ja hevostarvikeliike. Käveltiin siellä pitkinpoikin turisteina ja sitten hevoset pääsivät hetkeksi karsinoihin syömään ja juomaan.

Kun hepat oli saatu takaisin autoon piipahdettiin siinä hevostarvikeliikkeessä nimeltä Travshopen. Ja se paikka oli täynnä kaikenlaista! Hirveä kasa loimia ja tavaraa. Varusteet ei mun mielestä ollut merkittävästi halvempia kuin Suomessa, joten en ryhtynyt shoppailuhulluksi. Siellä oli kyllä laajin valikoima blingbling otsapantoja mitä olen koskaan nähnyt :D Kokonainen hyllyllinen. Siellä olis ollut Lorelle liilan värinen ihana panta, mutta jätin sen kuitenkin ostamatta kun ei ollut ihan halpa, joka jälkeenpäin vähän kaduttaa.. Matkaani tarttui vain valkoiset pintelit ja Glitter-spray! :D Oli ihan pakko ostaa kun Suomessa en ole törmännyt. Sitä voi sitten vähän suihkauttaa lautasille kisoissa ;)
 

Lore Mantorpissa
Loppumatka meni mukavassa säässä välillä pysähdellen syömässä, vessatauoilla ja tankkaamassa. Matka kesti kokonaisuudessaan varmaan sellasen 11-12h. Pysähdeltiin aika paljon ja matkattiin rauhassa. Mantorpissa meni myös aikaa varmaan lähemmäs toista tuntia.

Päästiin perille vähän ennen pimeän tuloa, päästiin ratsastamaan Gunsgårdenin lasimaneesiin, oli aika hulppeeta! Loresta huomasi että on pitkä matka takana ja se oli aika jäykkä ja väsynyt. Koitin jumppailla sitä käynnissä ja kävin vain pikapuoleisesti askellajit läpi jotta Loren paikat vähän aukeis ja lihakset lämpenisivät matkan jälkeen. Luulin jo että kaikki olisi sujunut hyvin ja päivä olisi pulkassa kunnes..

Olin vielä illalla pimeässä syöttämässä Lorea jabatallin vieressä tien reunassa. Yhtäkkiä sen toinen etujalka jäi kiinni johonkin. Lore vauhkoontui ja rupesi rempomaan jalkaa todella rajun näköisesti. Yritin siinä hyssytellä ja rauhotella mutta kun hevonen pillastuu nii paskaako se siinä auttaa. En nähnyt pimeässä mihin jalka oli jäänyt kiinni, joten menin itsekkin paniikkiin ja pelkäsin että jos joku ei kohta petä niin se on sitten mun hevosen jalka. Siinä tilanteessa vaikka se kesti luultavasti vain sekunteja niin tuntui että kaikki se työ ja vaiva mitä olen näiden kisojen eteen tehnyt valui sormien välistä hukkaan....

No, sitten kuului poks ja joku paikka petti ja Lore pääsi irti. Se laukkasi ympärilläni liinan päässä vauhkoontuneena ja näin että sen jalasta roikkui n. 3m pitkä vaijerinpätkä. Hevonen ei meinannut rauhoittua sillä sen juostessa vaijerinpää hakkasi sitä jalkoihin ja jokapuolelle. Sitten paikalle tuli muitakin ihmisiä ja tallimestari ihmetellen tilannetta. Siinä itkunsekaisena yritin selittää englanniksi ihmisille mitä oli tapahtunut ja että tarvitsen luultavasti kengittäjää. Vaijeri oli jollain ihmeen kaupalla ujuttautunut kengän ja kavion väliin, aivan kavion kärkeen!!

Tilanteesta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Vaijeri saatiin kengän alta pois ja seuraavana aamuna kisakengittäjä tuli tarkastamaan kavion ja laittamaan kengän uudestaan paikalleen. Lore ei onneksi satuttanut itseään eikä reväyttänyt mitään paikkaansa. Onneksi olin ollut ratsastamassa juuri ennen sitä joten lihakset olivat vielä lämpimät ja joustavat.. Luultavasti olisi joku paikka revennyt ja pahasti jos tämä olisi käynyt suoraan matkan jälkeen.. Kilpailujärjestäjät pahoittelivat tilannetta todella paljon ja totesivat etteivät todellakaan tieneet miten se vaijeri oli sinne joutunut ja sen ei olisi kuulunut olla siellä. Niinpä he tarjoutuivat maksamaan kaikki kengityskulut.

Torstaina meillä oli aamupäivästä ennen ensimmäistä trot-uppia kevyt ratsastus Piia Pantsun silmän alla. Ratsastettiin Piian tallin kentällä hevosia rennosti eteen alas jokasessa askellajissa. Piia halusi nähdä miten hevoset liikkuvat. Mua jännitti kamalasti että ontuisiko Lore eilisen tapahtuman jälkeen, mutta onneksi se liikkui täysin puhtaasti ja mielellään. Tämän jälkeen letittämään heppoja ja siistimään trot-uppia varten.

Kansainvälisissä ja arvokilpailuissa vet-check (eläinlääkärintarkastus) on todella tärkeä. Sen voi laskea kilpailun yhdeksi osakokeeksi. Pitkissä kilpailuissa niitä on kaksi. Ensimmäinen on ennen kilpailuja ja toinen on ennen viimeistä osakoetta, eli estekoetta. Hevosen täytyy olla todella siisti, letitetty, harjattu, kiilotettu, kaviot pesty ja lakattu. Esittäjällä täytyy olla siistit vaatteet ja hiukset. Toki voit mennä trot-uppiin epäsiistinä, mutta se ei anna kovin hyvää kuvaa itsestäsi ja siitä voi tulla myös sanomista. Trot-upissa esittelet miten pidät ja hoidat hevostasi. Joten siinä pitää pyrkiä antamaan mahdollisimman hyvä kuva itsestäsi ja hevosestasi.

Jännitin jostain syystä tarkastusta todella paljon. Kun vuoroni tuli, Loren FEI:n passissa oli jotain vikaa. Uudessa FEI:n passissa ei ollut enään tunnistesivua siruttamis-säännön myötä. Tunnistesivua kuitenkin vaadittiin, joten siitä sitten lähdettiin juoksemaan ja penkomaan rekasta Loren oikeaa passia. Onneksi se löytyi ja sen jälkeen asiat sujuivat ongelmitta, mitä nyt Lore teki jonkun koikkaloikan takas ravatessa ja meinasin kaatua kumoon...noloa! Mutta kyllä siinä pieni hätä taas nousi että mitä nyt taas, enkö pääse kilpailemaan! Tiedänpähän jatkossa pitää samantien molempia passeja mukana.




Trot-upin jälkeen ruuvattiin hokit jalkaan ja mentiin ratsastamaan hevoset koulukokeen verryttelyalueelle. Oli tosi kiva että päästiin tunnustelemaan vähän nurmella ratsastusta. Lore oli edelleen aika raskas ja hidas. Ei taipunut oikeen mihinkään ja kaikki tuli vähän viiveellä. Mutta ainakaan se ei ollut jännittynyt ja vastentahtoinen, vaan väsynyt. Piia kerkesi tulla ihan loppuajaksi katsomaan ja kannusti ratsastamaan vielä tiiviimmin istunnalla ja tunteella ja kevyemmällä kädellä. Vaihdettiin siinä Piian kanssa sitten pari sanaa ja sain kuulla että jään junioreiden/nuorten joukkueen ulkopuolelle. Meitä siis lähetettiin Ruotsiin 5 mutta joukkueeseen otetaan 4. Tottakai se pisti harmittamaan, mutta syy oli ihan selvä. Meillä on Loren kanssa niin epätasaisia tuloksia tältä kaudelta, joten ymmärsin päätöksen täysin, sillä eihän Piia tuntenut meitä ennestään ratsukkona ollenkaan.

Perjantaina alkoi itse kilpailut ja koulukokeet lähtivät pyörimään 8:00 kahdella eri radalla. Toisella menivät CIC** menijät ja toisella CCI* eli meidän luokka. Kävin 7 aamulla ratsastamassa Loren. Se oli edelleen hidas, mutta vähän pirteämpi. Sain sitä aavistuksen notkeammaksi ja rennommaksi, joten päätin lopettaa siihen ja tehdä loppuviimeistelyn sitten kouluverkassa. Mulla oli startti vasta iltapäivällä, joten sain jännittää koko päivän omaa suoritustani katsellen muiden suorituksia. Suomalaisilla meni koulukokeet aika hyvin, kukaan ei jäänyt tuloslistan häntäpäähän ja kaikki saivat yli 60% :)
 



Kun oma suoritus koitti, meinasin lamaantua verryttelyssä taas ihan kokonaan. Vikisin ja valitin että tää on nii raskas ja vahva ja ää tää vetää ja tää on huono ja yyh.. Kunnes Piia tuli aidalle vähän tsemppaamaan ja neuvomaan. Sain sitten hyvän tatsin päälle ja rupesin oikeasti ratsastamaan sillä istunnalla ja jalalla enkä vain vetänyt takaisin Loren ollessa vahva. Pikkuhiljaa Lore ryhdistäytyi sieltä ja tuli herkemmäksi. Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti ihan hyvä ja valmis fiilis lähteä suoritukseen.

Kun pääsin kiertämään rataa, Lore vähän jännittyi mutta sain yllättävän hyvin sen takas mun alle ja niskasta rennoksi, eikä se jäänyt puskemaan vastaan. Radan raviosuus meni aika hyvin, mitä Lorelle nyt tuli kakkahätä kesken toisen ravivoltin (-.-') ja pakka meinas hajota diagonaalilla kun tuntuma piti heittää pois puolivälissä. Muuten ohjelma oli suh rikkeetön ja siisti. Laukassa ja siirtymisissä meinas koko paketti valua sormien välistä ja niissä huomasi että Lorelta oli jäänyt viimeset paukut matkalle. Itse mokasin myös lopputervehdyksen, sillä selkään tuntui että Lore seisoi iha vinkkelissä vaikka todellisuudessa se oli tasapysähdys.. Nii mä sitten rupesin korjailemaan niin pieleenhän se sitten meni... äh! Niin turha moka, olis pitänyt luottaa Loreen! :D

Mutta fiilis ja ratsastettavuus oli taas 10x parempaa verrattuna Kangasalan koulukokeeseen joka oli täysi fiasko. Pitkästä aikaa pääsin jopa ajoittain nauttimaan radan suorittamisesta eikä se ollut ihan kamalaa. Prosenttejä tuli 64,5%. Olisin toivonut ehkä himppasen verran enemmän mutta kerrankin olin täysin samaa mieltä koulutuomareiden kanssa papereita lukiessani. Molemmissa papereissa luki Great horse, more power! Tottahan se on. Sain Piialta kehuja istunnasta ja että rata näytti hyvältä. Mun ratsastus on kuulemma tehokkaan näköistä enkä vaan matkusta selässä. Lorelle pitää saada vielä paljon lisää voimaa takaosaan että se jaksaa kisoissakin liikkua näyttävämmin ja rehellisemmin. Olin ihan yllättynyt kommenteista, sillä odotin kauheaa kasaa kritiikkiä.



On tavallaan turhauttavaa tietää kuinka paljon laatua ja paukkuja tossa hevosessa olis, mutta mulla ei ole taitoa puristaa niitä ulos. Lore keräis kaikki pisteet kotiin jos saisin sen toimimaan kisoissa täydella kapasiteetillaan, nyt se laahustaa vain puoliteholla lompsien tyytyväisenä. Se on näyttänyt sellaisia väläyksiä kotitreeneissä että oksat pois! Se on niin hieno! Mutta minkäs sille mahtaa, mikä on kun ei taidot riitä.. Täytyy toivoa että pysytään terveenä talvi ja saadaan ehjä treenikausi jotta niitä lihaksia ja voimaa pääsee syntymään ja että ne koulupisteet olisivat paljon parempia ensi kaudella!

Perjantai-iltana oli sitten vuorossa Welcome Partyt. Sinne myytiin lippuja johon kuului ruokailu ja juomatarjoilu sekä esiintymisiä. Eli mukavaa illanviettoa teltassa hyvän ruoan parissa. Yllätysyllätys olin taas mattimyöhänen enkä kerennyt käymään suihkussa ennen juhlia. Olin ollut kävelemässä maastorataa ja siivoamassa Loren karsinaa tajuamatta ajan kulua. Kiireessä vaihdoin vaatteita rekassa ja heitin hupparin päälle pään yli. Kun yritin vetää poninhäntää paidan alta pois, hiukseni tarttuivat johonkin.. Ihmettelin että mitäs hittoa, koitin ottaa hupparia pois päältä mutta se roikkui mun hiuksissa kiinni! Sitten kävelin peilin eteen ja huomasin että paitaan ja hiuksiini oli tarrautunut kärpäspyydys, joka oli TÄYNNÄ kuolleita kärpäsiä!

Siinä sitten huusin Mimmin ja Eirinin apuun jotka odottivat pihalla. Tytöt ratkesivat nauramaan ja Eirin kaatui melkeen maahan nauramaan :D Mimmi yritti repiä liimapaperia irti mun tukasta huonoin tuloksin. Loppupeleissä mulla meni hermo ja leikkasin saksilla pyydyksen irti, hyvästi tukka :( Kiepautin sitten liimasen kärpäsraatolettini nutturalle ja eikun juhliin. Siellä taas kaikki nauroivat että miten voi olla mahdollista! "Just Roosa's luck!".

Juhlat olivat ihan mukavat, saatiin ruokaa mahat täyteen ja tunnelma oli ok. Seuraavana iltana olisi sitten vielä Rider's partyt. Kekkereiden jälkeen aika pian lähdin suihkuun liuottamaan hoitoaineella tukkaani. Luojan kiitos hoitoaine puri siihen liimaan mitä tukkani oli täynnä. Joten ei tarvinnut leikata polkkatukkaa mitä pelkäsin. Latvathan siitä kärsi urakalla kun jouduin repimään ja leikkaamaan sen paperin irti.. :(
 


Lauantaina oli luvassa maastokoe. Mun startti oli muistaakseni joskus klo 13 jälkeen. Olin kävellyt radan neljään kertaan, 2 kertaa perjantaina ja 2 kertaa vielä kisa-aamuna. Pituutta oli 4,3km ja ihanneaika 8min. Eli melkein puolet pidempi maasto mitä Suomessa ollaan koskaan menty. Tää oli mulle ja Lorelle eka pitkä maasto. Tehtäviä ja tiukkoja paikkoja riitti. Vaikein oli heti alkuradasta viides ja kuudes este. Siinä hypättiin metsän puolelta banketille, siitä reilu alashyppy 13m ja kapea nuolenkärki.

Síinä alahypyllä aukeaa metsän jälkeen iso pelto, teltta-alueet, verryttelyalue ja yleisö. Tehtävä oli todella vaikea olosuhteet huomioon ottaen ja TIESIN että paikka tulee olemaan meille tiukka sillä Lore on aina vähän puolikuuro alkuradasta kun se on vielä niin innoissaan. Se lämpenee aina radan edetessä ja tulee paremmaksi, siksi sille sopii radat joissa tiukat tehtävät ovat vasta loppuradasta. Muuten uskoin että selviämme hyvin muista radan esteistä.

Ei aikaakaan kun olin jo verryttelemässä Piian ohjeistuksella. Jännitys oli kova, olin nähnyt tuolla kyseisellä tehtävällä enemmän kieltoja ja hylkyjä kuin onnistuneita suorituksia. Sanoin Piiallekkin että jännitän sitä tehtävää todella paljon. Yritin nollata ajatukset ja unohtaa näkemäni epäonnistuneet suoritukset kyseisellä esteellä.
 


Viimeiset odotteluminuutit lähtökarsinan lähellä tuntuivat ikuisuudelta. Kun vihdoin pääsin matkaan, Lore lähti kuin ammus ja syöksyi ekalle esteelle. Se eteni todella hyvin ja oli tosi innoissaan. Alkurata meni mallikkaasti ja lähestyttiin tätä 5-6 tehtävää. Sain Loren hyvin kiinni ja ohjan ja pohkeen väliin, banketti sujui hyvin, alashyppy tasapainossa, mutta Lore jäi täysin tyhjäksi, ohjien päässä "ei ollut ketään". Se tuijotti taustalla olevaa verryttelyä ja yleisöä eikä edes noteerannut tulevaa estettä. Koitin viimeiseen asti puristaa jaloilla ja istunnalla Loren kohti estettä, ja ponnituspaikkakin oli ihan hyvä mutta vasta esteen edessä Lore huomasi sen ja melkein kompastui siihen. Se siis juoksi siitä ohi ja kielto tuli. Voi että mua v*tutti.

Ei muutakuin paketti kasaan ja uusi yritys. Huomasin heti Loresta että se säikähti itsekkin ja oli heti uudestaan lähestyessä tosi kuulolla ja keskittynyt. Kääntäessäni esteelle se heti tiesi mihin ollaan menossa ja hyppäsi sen ongelmitta. Tässä kohtaa moni ratsukko hylättiin, sillä hevoset eivät suostuneet hypätä estettä ollenkaan. Karkeasti sanottuna varmaan puolet luokan ratsukoista ottivat ohimenon tälle esteelle, joten paikka oli tiukka..

Kiellon jälkeen mun jännitys purkaantui kokonaan. Päällimmäisenä oli v*tutus ja keskittyminen että nyt muuten mennään puhtaasti maaliin. Lore eteni koko radan hyvin ja omalla moottorilla, missään muualla ei ollut minkäänlaista ongelmaa! Kaikki meni kuin vettä vaan. Niimpä tultiin maaliin yhdellä kiellolla (20vp) ja aikaan! Saatiin aika kiinni vaikka meillä tulikin ohimeno, siitä olin todella yllättynyt, sillä rata oli tosi pitkä. Maalissa kaikki kannusti ja hurrasi, itse en iloinnut yhtään. Mua harmitti, ärsytti, ketutti, kiukutti. Kirosin vain sitä kieltoa ja että paskasti meni. Siinä purin kamat pois päältä ja hevonen kylmäykseen suihkuun. Sitten paljon kävelytystä ja talliin.



Videon kuvannut Sauli Jankari  
 
Olo oli paska. Olin epäonnistuja, olin ainoa Suomalaisista nuorista joka ei tehnyt puhdasta maastoa. Mä niin olisin halunnut saada puhtaan maaston ja onnistuneen kisan ja siinä se nyt oli. Fiilis oli maassa ja teki mieli päästä jonnekkin itkemään paha olo ja pettymys pois mutta tollaisissa kisoissa se oli lähes mahdotonta, kun ei ollut edes sitä omaa autoa mukana minne mennä murjottamaan. Joten ei auttanut kuin purra hammasta ja niellä kyyneleet, act normal.

Illalla oli sitten ne Rider's Partyt, voitte kuvitella kuinka juhlatuulella olin. Olisi tehnyt mieli jättää juhlat väliin ja mennä nukkumaan, mutta kun olin ostanut jo lipun, joten oli pakko mennä. Kävin juhlissa tyyliin syömässä, juomassa ja lähdin tallille. Esitysohjelma oli spiikkejä myöden täysin sama kuin perjantaina, joten ei kiinnostanut jäädä enään sinne. Martina tuli mun mukaan tallille ja mentiin taluttelemaan yhdessä heppoja laulaen Abban Dancing queen biisiä, joka kaikui juhlista tallialueelle :D Siitä sitten suuntasin yksin rekkaan purkamaan pahaa oloa ja miettien huomista estekoetta. 


Sunnuntai-aamuna mieli oli edelleen maassa. Heräsin todella aikasin ja lähdin suoraan ratsastamaan ennen toista trot-uppia. Lore vaikutti ihan ok energiseltä. Odotin paljon väsyneempää hevosta, mutta se olikin aika hyvin palautunut ja kuuliainen. Yhtään ylimäärästä energiaa sillä ei kyllä ollut, mutta onko nyt ihmekkään. Ratsastin ihan lyhyesti vaan kaikki askellajit läpi ja sitten Letittämään. Koitin olla ripeäa mutta silti mulla tuli kiire! Lore jäi kyllä viimeistelemättä kun jouduin jo pyörällä lähteä vaihtamaan omia vaatteita. Joten ei kyllä nyt oltu ihan siistejä vikassa vet-chekissä :( Siinä vaiheessa mua ei kyllä pahemmin kiinnostanut kun angstasin edelleen sitä maaston kieltoa.

Päästiin onneksi hyvin läpi ja sitten sai hetken hengähtää. Lore sai loput aamuruoat ja me lähdettiin Martinan ja hänen äitinsä kanssa aamu kahville ja pullalle estekentän viereen. Ponien estekokeet alkoivat heti kymmeneltä ja kerettiin katsella niitä siinä. Valjakan Veera teki upeasti puhtaan estekokeen! Taisi olla ainoa joka teki nollan poneista? Joten tosi hieno päätös kisalle vaikka hänelläkin tuli harmillisesti maastossa kaksi kieltoa, mutta sai silti puhtaan rataestekokeen! Johanna Pohjonen otti vain yhden puomin alas ja voitti henkilökohtaista PM-hopeaa, ihan mieletöntä! Onnea Johanna! :)
 



Sitten kävin vaihtamassa omat kisakamat päälle ja kävin äkkiä laittamassa Loren kuntoon. Sitten kävelemään rataa. Siellä oli tosi paljon tehtävää ja linjoja. S-kiemuroita oli 2 heti alkurataan. Pohja oli kuitenkin täydellinen ja sääkin suotuisa. Kävelyn jälkeen juostiin talleille hakemaan hevoset ja verkkaamaan. Minä ja Martina startattiin luokan alkupuolella joten meillä oli suht kiire. Verryttelyssä Lore oli ihan ok, kävi taas aika hitaalla. Ei oikeen noteerannut mitään. Huomasi että maastokoe painoi jaloissa mutta se teki kyllä välillä hyviä hyppyjä verryttelyssä.

Radalle lähtiessä se tuntui tosi hyvältä ja kevyeltä. Lähdin hyvällä moodilla kohti ekaa estettä. Klonks, puomi putosi. Huoh, hieno aloitus radalle. Päätin kuitenkin pysyä suunnitelmissani ja ratsastaa loppuun asti kävisi mitä tahansa. No, Lore päätti ottaa sitten 6 puomia alas. Mitään radikaalia ei tapahtunut, se vaan hyppäsi 10cm liian matalalta. Välillä se oikeesti keskittyi ja teki hienoja puhtaita hyppyjä, sitten se taas upposi ajatuksiinsa katselemaan maisemia ja yleisöä korvat tötteröllä ja hyppääminen jäi jonnekkin toisaalle.



Videon kuvannut Sauli Jankari

Radan päätyttyä olin niin pettynyt, niin pettynyt.. Mä vielä elättelin toiveita että mun pahan mielen voisi pelastaa hyvä estekoe. Edes 2 pudotusta ei olisi haitannut, mutta KUUSI! KUUSI!!!! Pohjanoteeraus... Loppuverkkasin Loren pois ja vein talliin. V*tutti, itketti, teki mieli heittäytyä kakaraksi ja kiukutella. Olin niin epäonnistuja, ihan paska. Heitin Lorelle päiväheinät ja lähdin katsomaan loppusuorituksia. Suomen joukkueella meni hienosti ja he voittivat joukkuekisassa kultaa ja Mimmi voitti henkilökohtaista pronssia. Myös sennut saivat joukkuepronssia ja Sanna voitti kultaa! Ihan upeeta, onnittelut kaikille mitallisteille!

Mutta siinä tilanteessa, kun itellä oli mennyt ihan perseelleen, oli todella vaikeeta olla iloinen ja iloita muiden menestyksestä. Vaikka tottakai iloitsin Suomen menestyksestä, mutta oma epäonnistuminen painoi niin raskaasti että eipä multa kauheasti hymyä irronnut.

Enpä saanut tälläkään kertaa onnistunutta ehjää kisaa. Se tuntui niin epäreilulta ja väärältä. Tuntuu edelleen. Mutta ei auta kuin hyväksyä faktat, ottaa oppia ja kohti seuraavaa vuotta ja kisakautta. Kun joku oli kommentoinut edelliseen postaukseen että onko mulla noussut kusi hattuun. Niin voi kuule, ei tässä kerkeä kusi nousta hattuun kun näitä epäonnistumisia tulee näin tiheään tahtiin. Pidän itseäni kaikkea muuta kuin hyvänä. 


Kilpailut päättyivät, kaikki olivat onnellisia ja iloisia Suomen menestyksestä. Itse olin kuin maani myynyt ja purin kokoajan hammasta että sain pidettyä itseni kasassa. Toivoin vain että huominen koittaisi mahdollisimman pian ja lähdettäisiin pian kotiin. Huominen onneksi tuli, ja klo 7 starttasimme Flyingen kisapaikalta kohti Tukholmaa. Olin niin väsynyt kisoista että nukuin koko matkan Mantorppiin. Siellä otettiin taas heppoja vähän kävelemään ja rekat siivottiin. Siitä sitten jatkettiin Tukholmaan ja siellä pysähdyttiin vielä Ratsastus-stadionilla, joka sijaitsi ihan Tukholman keskustassa. Aivan mielettömän upea paikka! Siellä oli monta kenttää, derbykenttä, maneeseja, talleja. Niiden ympärillä oli paljon nurmea ja puita ja maastoesteitä, tontin ympäri myös kiersi ratsastusrata. Siellä oli maastoesteitä siellä täällä ja paikka oli todella kaunis! Vaikka juuri olimme tulossa kenttäkisoista niin esteet olivat niin houkuttelevia että olisi tehnyt mieli mennä hyppelemään niitä. 


Harmitti että mun puhelimesta oli loppunut akku niin en saanut ikuistettua kuvia tästä paikasta. Eirinin isä Lars otti kyllä siellä kuvia, ehkä saan joskus niitä tänne tielle nähtäväksi.. Käveltyämme hevosten kanssa pakkasimme kamat ja ajoimme satamaan. Laivaan päästyämme menimme syömään buffettiin ja sitten käytiin tax-free myymälässä ostamassa karamellia tuliaiseksi ja sitten jotain vahvempaa, hehheh.

Sitten käytiin katsomassa vielä että hepoilla oli kaikki ok. Mimmi ja hänen äitinsä menivät jo nukkumaan mutta minä, Veera ja Kitta lähdettiin vielä muutamille :D Eipä maanantai-iltana laivassa ollut oikein meininkiä, mutta oli ihan hauskaa turista niitä näitä ja nauttia drinkeistä. Siitä sitten nukkumaan ja aamulla oltiinkin jo Suomessa. Torkuin vielä matkan Turusta Peuramaalle ja siellä sitten purettiin hevoset pois autosta. Iskä tulikin hakemaan meitä ja päästiin jatkamaan matkaa kotiin. Olin ihan poikki, kaikkensa antanut ja pettynyt. Iskä yritti piristää mutta eipä multa oikein hymyä irronnut.

Tämä oli meille oppimismatka. Tällä kertaa me Loren kanssa tultiin, nähtiin, koettiin, opittiin. Ei auta kuin nöyrtyä, ryhdistäytyä, maistella pettymystä hetken aikaa ja sitten sylkäistä pois. Nyt on talvi aikaa treenata ja unelmoida taas paremmasta vuodesta. Mulla on nyt molemmat nuorten vuodet mennyt ihan pipariksi, lukuunottamatta satunnaisia sijoituksia. Kaudet ovat olleet rikkonaisia ja molemmissa SM-kisoissa on mennyt ihan perseelleen. Mä niin toivon ja unelmoin että meidän ensi kausi, mun vika nuorten vuosi menisi hyvin. Ensi vuonna PM:itkin on Suomessa Keravalla elokuussa, joten mikä olisi sen hienompaa kuin onnistua kotikisoissa.

No, ainahan sitä saa unelmoida...

60 kommenttia:

  1. varmaa toi pissan nouseminen tarkotti just sitä et sul on aika kovat luulot ittestäs...no tsemppii treeniin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että mulla on kovat tavoitteet ja vaadin itseltäni paljon ei mun mielestä tarkoita että olisin ylimielinen tai luulisin itsestäni liikoja. Onko kunnianhimossa jotain väärää? :)

      Poista
    2. On totta että sä Roosa vaadit itseltäsi paljon, mutta hyvä anonyymi, mitä ihmettä sillä on tekemistä ylimielisyyden kanssa?? Menestystä ei tule, jossei uskalla unelmoida ja asettaa tavoitteita, antaa kaikkensa tälle lajille. Pistää vihaksi ihmiset, jotka oikeasti eivät pysty tai halua olla empaattisia vaan kääntävät asiat aina negatiiviseksi. Varsinkaan kun harva näistä ihmisistä tietää puhumistaan asioista yhtään mitään.

      Avautuminen sikseen, ihana postaus Roosa vaikka suoritukset eivät menneetkään nappiin. Itse samaistuin sun tunteisiin, meidänkin kausi kun on ollut rikkonainen ja huono. Kerrankin joku uskaltaa olla rehellinen, kun menee huonosti niin olo voi oikeasti olla ihan paska. Mutta sulla on ihan mielettömän hyvä asenne ja oon ylpeä susta, että jaksat olla noin vahva! Susta aina hehkuu semmonen hyvän olon fiilis, tsemppi, asenne, joka tarttuu kaikkiin sun ympärillä. Sä teet tätä kaikella sydämmellä, ja oot aina niin ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan. Kaikki se tahdonvoima ja rohkeus näkyy susta, Teidän aika tulee viellä, olen aivan varma siitä. Sä saat meidät muutkin jaksamaan ja tsemppaamaan. Olet ihana!

      Ps. Sinä yhtenä päivänä, olit ainoa joka tuki mua siinä hetkessä. Sä olit ainoa joka tuli edes kysymään miten mä voin, mitä tapahtui ja ymmärsi, jopa puolustit mua. Ainoa joka oikeasti välitti ja mä oon todella kiitollinen siitä. Se oli mun ikuisesti pahin epäonnistumisen ja häpeän hetki, mutta sun sanat kyllä teki mun päivän ja autto jaksamaan.
      Mä niin toivon sulle ja Lorelle kaikkea hyvää nyt treenaamiseen ja jatkoon, koska sä kyllä ansaitsisit vain parasta ! <3

      Poista
    3. Kirjoittaisit omalla nimelläsi.. on se kumma et jos jotain arvostelee ni ei voi tehdä sitä omalla nimellään... pelkuri?

      Poista
    4. Ja siis en ole sama kuin tuo ensimmäinen anonyymi :)

      Poista
    5. Kiitos Ninni aivan ihanan upeasta kommentista, mulla tuli ihan tippa linssiin <3 Mä puolustin sua silloin kyllä viimeiseen asti! Virheitä sattuu ja niistä opitaan, eikä niistä pidä tuomita! Ihanaa jos musta on ollut apua ja tukea sulle! Tsemppiä myös teille ihan sikana ja ensi kaudella mennään molemmat paremmin!

      Poista
  2. TSEMPPIÄ ROOSA! Tää oli mukava teksti lukea :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä treeneihin! :) ja hyvinhän tän jaksoi loppuun lukea!

    VastaaPoista
  4. Ihan super mielenkiintonen postaus, jaksoi todellakin lukea loppuun! Tuli itellä vaan vähän harmitus tätä lukiessa, kun meillä on nelivuotiaani kanssa vielä niin hirvittävän pitkä matka kunnon kenttäradoille, sitä on niin ikävä... :( mutta tsemppiä teille treeneihin, ootte huippu pari Loren kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kyllä se siitä kasvaa äkkiä ja teillä on kaikki vielä edessä! :) mä nuorentaisin lorea mielellään parilla vuodella! ;D kiitos!

      Poista
  5. en ymmärrä miten jaksat enää ees yrittää ku sulla menee aina päi vittuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmosta se on jos lajista tykkää ja välillä menee hyvin. Mitä itse tekisit Roosan tilanteessa? Huhhuh

      Poista
    2. Mitähän ideaa tässä kommentissa oli :D Miksi mun sitten pitäisi luovuttaa?

      Poista
    3. Älä koskaan luovu kunnian himostasi ja muista aina nostaa tavotteet korkealle. Jos ei ole mitä kohti nousta, ei voi koskaan onnistua. Onnea Roosa silti suorituksestasi!

      Poista
  6. Hei ja tsemppiä Roosa! Vaikka onkin rikkonainen kausi takana niin onneksi sinne mahtuu myös onnistumisen hetkiä :). Ja kasvattavathan ne epäonnistumisetkin, jos ei muuta niin sisua ja voiton nälkää... Hyviä treenejä tulevaan talveen ja ensi kauteen pääsette jo monta kokemusta rikkaampana, sinulla on hieno hevonen ja ratsastat hyvin. Usko vaan, kyllä se jackpot vielä osuu sinunkin kohdallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Se mikä ei tapa niin vahvistaa. Kiitos paljon <3

      Poista
  7. Hyvin kirjoitettu ja varmasti selvensi myös omia ajatuksiasi. Minulle tuli kyllä nyt se tunne, että olit ehkä laittanut itsellesi vähän liikaa suorituspaineita.... Koska jos nyt kuitenkin mietitään rehellisesti niin olihan tuo ihan kelpo suoritus.
    Ensimmäinen ulkomaan kisamatka: hyvä koulu, maasto yhdellä kiellolla, esteiltä nyt valitettavasti tuli puomeja alas.... mutta onko se nyt kuitenkaan niin vakavaa ? Mielummin ne puomit alas tässä kisassa jossa et varmaan kuitenkaan enää olisi noussut sijoille nollaradallakaan ? Koita etsiä asiasta ne positiiviset puolet. Niitä on paljon, esim se että saitte tuloksen ja olette ehjiä molemmat !! Ja kuten itse kirjoitit puolta pidemmältä radalta kuin koskaan !! Sekin on oikeasti todella paljon. Olet isoa kokemusta rikkaampi :)

    Olen kokenut tuon saman fiiliksen monesti ja suurin pettymykseni oli kun starttasin SM:ssä ja jouduin keskeyttämään rataesteiden jälkeen. Olin ladannut itselleni todella kovat paineet, halusin saada tuloksen Va A:sta ja mielellään vielä ihan kelvollisen sellaisen. Mielestäni koulu meni ihan päin P:tä, esteet oli aivan kauheat jne. En pystynyt katsomaan videoita ollenkaan. Katsoin ne vasta vuoden jälkeen ja ei se näyttänytkään sitten niin pahalta. Hevonen oli vain huolimaton kuten normaalistikin. Ja jouduimme keskeyttämään koska reagoi toisen etusen hankkaria, päätin itse etten voi jatkaa enää maastoon. Meni monta kk, että pääsin asiasta eteenpäin. Olin laittanut itselleni aivan liikaa paineita mistä johtuen eteenpäin pääseminen oli vaikeaa. Ja todennäköisesti sillä latautumisella olisin ryssinyt maastossakin :)
    Nykyään koitan ottaa asiat rennommin ilman niin suuria paineita, pettymyksistäkin pääsee nopeammin yli sillä tavoin. Tietysti kisoihin pitää latautua ja keskittyä, mutta ilman liikaa painetta.

    Ja sitten kun noita sattumuksia tulee niin ainahan niitä tulee kyllä sitten monta putkeen, sekin on vain elämään ja hiukset kasvavat takaisin :D Ilman niitähän elämä olisi todella tylsää, voit naureskella niille sitten myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia ihanasta kommentista, puhut ihan asiaa :) Tavallaan lähdin kisoihin nöyrin mielin hakemaan kokemusta mutta kaipasin silti rikkonaisen kauden jälkeen onnistumisia, joten siksi ne epäonnistumiset tuntuivat niin rankalta. Mulla on kyllä tässä pari vuotta ollut niin huonoa tuuria että toivottavasti se loppuisi kohta! :D Täytyy yrittää oppia vähän rennompaa asennetta ja olla itselleen armeliaampi.. Sitä kun haluisi niin kovasti tulla hyväksi!

      Poista
  8. Ratsastus on rankka ja vaarallinen laji. Ratsastajan pitää pystyä olemaan nöyrä, sitkeä ja jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Koskaan ei saa antaa periksi, jos haluaa pärjätä.
    Onnistumisen eteen on tehtävä töitä. Joskus se ottaa enemmän kuin antaa, mutta kyllä se työ palkitaan!

    Ylempi Ano ei ilmeisesti ymmärrä ratsastuksesta (tai oikeastaan kilpailemisesta) mitään. - Epäonnistumiset ovat tämän harrastuksen suurin varjopuoli, niitä epäonnistumisia on yleensä enemmän, kuin onnistumisia. Sinnikkyyttä se vaatii, että pärjää ja jaksaa yrittää aina uudestaan ja uudestaan.
    Myös kisatilanne on aivan eri, kuin kotitreeni. Pitkät matkat, kilpailutilanne, ja sen aiheuttama stressi vie helposti virkeästäkin hevosesta mehut. Hyvin harva pystyy rehellisesti pistää parastaan kilpailutilanteessa. Keskimäärin kilpailutilanne vie suoritusta 10% alemmas, kuin mikä suoritus olisi kotitreenissä, sen takia kilpailuissa on todennäköisempää epäonnistua, kuin onnistua.
    Pitkä, ja kivinen tie on se tavoite, ettei koskaan epäonnistu - sitähän me kaikki ratsastajina tavoitellaan, mutta tämäkin tavoite mahdoton toteuttaa käytännössä.

    Olet Roosa tosi urhea, kun jaksat aina nousta tilanteen yläpuolelle ja ajatella positiivisesti.
    Harmi, että on aina niitä ihmisiä, jotka haluavat sanoillaan satuttaa tai loukata, ovat vain kateellisia.
    Minä ainakin uskon, että ensi kaudella te Loren kanssa vielä näytätte kyntenne. Hurjasti tsemppiä treeniin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kommentti. Niin kannustava! Kiitoksia ihan kamalasti<3 Joo, täytyy vaan osata olla välittämästä noista ilkeistä kommenteista.. :)

      Poista
  9. Voi Roosa, vitsit toi on magee toi sun koulurata! Rataesteillä Lore näytti vain vähän väsyneeltä :/ Mutta todella siistiä ratsastusta! :) Ymmärrän kiukkusi, tuttu tunne. Mutta kisoja tulee ja menee, vaikka toisaalta rahaahan sinne menee, ja meneekin pirusti jollei sijoitu ja saa takaisin. Turhaa häpeät näiden kisojen takia, todella harva pääsee näin pitkälle, kuin olet päässyt. Mutta kuitenkin.. tsemppiä ensi kaudelle, siitä tulee paljon parempi, tiedän sen :) Ehkä pieni hyppytauko tms? Auttaa mun ponilla ainakin ihan sikana, joku kahdenkin viikon ja se on kuin uusi, tosin pitää mennä puomeja, kyllästyy helposti sileällä menoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Lore oli kyllä tosi väsynyt, eikä oikeen jaksanut enään tsempata. Nyt talven läpi treeniä niin ensi kaudella sitten uusin silmin! Joo Lore saa nyt hyppytauon talvella, tekee kyllä aina hevoselle kuin hevoselle terää! :)

      Poista
  10. Anonyymi28. syyskuuta 2013 23.27
    en ymmärrä miten jaksat enää ees yrittää ku sulla menee aina päi vittuja :D

    ............ Itsellä epäonnistumisia ihan sikana tällä kaudella.. mutta se saa mut ainakin vain yrittämään kahta kovemmin, eipähän tosiaan pääse vahingossakaan kusi nousemaan päähän xd

    VastaaPoista
  11. Nyt varmasti harmittaa vielä, mutta älä huoli oon ihan varma että jo kuukauden päästä mietit vaan kuinka hienolla kokemuksella sua on siunattu ja että oot saanu sen kokea kaikesta huolimatta suht hyvillä radoilla, ja mikä tärkeintä terveellä hevosella ja itsekin oot ollu kunnossa! Oli hieno teksti, ihanan suoraan kirjoitettu, mitä sitä kaunistelemaan jos vaan yksinkertasesti vituttaa!

    Tuli tossa mieleen kun videota katoin, että onko Lorella sitä viilentävää savea jaloissa vai mitä mömmöä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut täyttä totta :) Nyt rupeaa jo helpottamaan ja iloitsen siitä että lähdin reissuun, vaikka kisoissa vielä kirosin että miksi piti tulla tänne asti mokaamaan. Mutta eikös se niin mene, että ei ole olemassa virheitä, on vaan opetuksia :)

      Lorella on jaloissa sellasta eventing creme geeliä, se on tarkotettu vähän niinkun "liukkariks" jalkoihin. Jos ottaa osumaa esteeseen tai tulee epäonnistunut hyppy niin geeli auttaa jalkoja liukumaan paremmin irti esteestä :)

      Poista
  12. Life sucks, then it gets better, then int sucks againa! Harmi, nyt vaa tsemitaan niin paljon talven aikana ja sit kyl se onni viel kääntyy, ene vuonna uudestaan, eiks niin? What does'nt kill you makes you stronger.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tsempataan ja treenataan! Kiitos tessa ja tsemppiä myös teille <3

      Poista
  13. Tsemppiä jatkoon! Sulla on ollut kyllä epäonnee matkassa mutta ootte Loren kanssa niin upee pari että kyllä se siitä!! :) Hauska muuten, Krisse on mun entinen valmentaja ja Kitta mun ponin entinen läpiratsastaja ja tuttuja ollaan vieläkin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia<3 Aijaa, pieni maailma! :D Kitta ja Krisse on kyllä tosi mukavia :)

      Poista
  14. Oon varmaan hirvee ihminen, mut mua hymyilytti välillä tätä tekstiä lukiessa...ihan kuin oisin sen ite kirjoittanu :-D et arvaa kuin paljon tää antoi itselle voimaa purra hammasta ja vaatia itseltään vielä enemmän! Ja eikös se niin mee, että voittajia on häviäjät, jotka päättävät yrittää vielä kerran. Tsemppiä sulle treeneihin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole hirveä ihminen! :D hyvä jos tuli samaistumisen tunteita. Totta, se menee juurikin niin! Tsemppiä myös sulle!

      Poista
  15. Mielenkiintoinen postaus, jonka hyvin jaksoi lukea loppuun! :) Tosi ikävä titenkin, että oli noin paljon epäonnea ja varmasti harmittaakin, sehän on ihan inhimillistä! Omituisia kommentteja muutamilta anoilta, että nyt pitäisi luovuttaa. Nyt ei muuta kuin puret hammasta ja jatkat treenaamista. Ensi kerralla menee varmasti paremmin! Mielettömästi tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Joo en todellakaan ole luovuttajaihminen, luovutan vasta sitten kun on ihan pakko!

      Poista
  16. Älä välitä noiden anonyymien kommenteista. Kateus on se nykypäivän sana ja sitä saa osakseen samantien jos edes YHTÄÄN pärjää jossain. Sulle ei riitä mikään aluetason harrasteluokka ja sulla on kovat tavoitteet niin sekös susta tekeekin "ylimielisen".... :D Ei hyvää päivää näitä kommentteja.

    Mutta ole onnellinen että sulla edes oli mahdollisuus päästä tuollaiselle kisamatkalle! Harva tuolle tielle pääsee. :) Ens kerralla sitten paremmin! Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu muakin kieltämättä vähän nauratti se että jos olen vaativa itselleni ja on kovat tavoitteet niin se tekee musta ylimielisen.. joopajoo :D

      Joo olen kyllä, nyt kun pettymys on hellittänyt niin olen tyytyväinen reissuun ja iloinen että pääsin sinne! Kiitos! :)

      Poista
  17. Hieno postaus! :> mun mielestä tosi hieno juttu, että ootte päässy noin hienolle reissulle ja tuskin et olis päässy jos et olis laittanu näin kovia tavotteita sun kisakaudelle. Ole tyytyväinen itseesi ja hevoseesi=>. Sitkun vituttaa ni sulla on meidät täällä tukemassa. ;D plus pari v*tun anonyymiä. Anteeksi kun kysyn, mut miksei sulla ollut ketään mukana? tomia,isää yms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Mulla ei ollu ketään mukana siksi ettei kyytiin/nukkumaan mahtunut, ja erikseen hlöautolla tai lentokoneella tuleminen olisi maksanut maltaita. Joten sain luvan pärjätä yksin, mutta oon kyllä siihen tottunut :)

      Poista
  18. kyllä itselleen pitää laittaa tiukkoja tavoitteita niinhän sitä kehitytään.voihan sitä harrastus mielessä käydä vähän kisailemassa mitä jotkut harjoittaa mutta roosalla on tiukat tavoitteet mikä on hyvä!olen lukenut tätä blogia jo tosi pitkään ja teidän kehitys on ollut huikeaa ja nämä epäonnistumiset kasvattaa niin prkleesti teitä että voit joskus muistella niitä ja ajatella että eipä oltais tässä nyt jos ei olis niitä kolahduksia koettu ja pohjalta noustu!sillä jotkut joilla on vain yhtä ruusuilla tanssimista kaikki kisat ym,eivät kuitenkaan omaa sitä rautaista luonnetta mikä ratsastajalta vaaditaan!ja teiltä sitä löytyy!se mikä ei tapa se vahvistaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon<3 Se on todellakin niin että mikä ei tapa todellakin hajottaa, mutta myös vahvistaa! Ensi kaudella ollaan vielä vahvempia! :)

      Poista
  19. Mahtava postaus! Mahtava reissu ja hyvinhän se meni varsinkin koulukoe :) Varmastikkaan et ollut viimeinen ja sitä voi vain ajatella niitä joilla meni vielä huonommin.. Mutta Lore on kyllä niin hieno! Lihaksia vaan lisää ja reeniä niin kyllä se ensi kaudella alkaa sujumaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mä kyllä lohduttelin itseäni sillä että usea ratsukko joka oli mitallissa kiinni mokasi sitten rataesteillä totaalisesti. Voin vaan kuvitella niiden harmituksen.. Kiitoksia <3

      Poista
  20. Roosa, hatunnosto siitä, että uskallat kertoa myös epäonnistumisista ja kurjista fiiliksistä! Hienoa että uskallat kertoa esim. vaikeudesta iloita muiden puolesta oman epäonnistumisen takia. Se on normaalia ja inhimillistä!

    Muistuta itseäsi välillä siitä millainen hevonen sinulla on. Se tuli sinulle rataestehevosena, ja olet itse, junnuna ja nuorena, nostanut sen harrasteesta kv. 1* tasolle. Muutamassa vuodessa. Se on mieletön saavutus!

    Ulkopuolisen silmin teidän kisat meni hyvin. Hyvä koulu, yksi ohimeno maastossa kun hevosen huomio oli muualla, rataesteillä väsynyt hevonen (ei mikään ihme). Muilla ratsukoilla oli varmasti kokemusta pitkistä maastoista, eikä suurella osalla ollut pitkää matkaa takana.

    Ole ylpeä että saitte suorituksen! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pyrin aina kirjoittamaan mahd. rehellisesti mun fiiliksistä kuitenkaan ketään henkilöä loukkaamatta.
      Kiitos paljon kehuista ja tsempeistä<3 Välillä sitä on vaan liian kova itselleen..

      Poista
  21. Älä luovuta Roosa! Koulu meni hyvin ja maastossa Loren vauhti näytti vielä rauhalliselta :D kyllä sillä laukkaa ainakin riittää!

    Nyt kokemusta rikkaampana reeniä vaan :) pääsit sentään pm kisaan, ei sinnekään ihan tosta vaan lähdetä. Ens kaudella voitto kotiin keravalla, oothan siellä ennenkin palkintoja kahminut ;D tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En luovuta! Ainakaan vielä :D Joo mäkin yllätyin että se ylti noinkin hyvin aikaan koska oon epäilly sitä että riittääkö se pitkille radoille.. Hah, se oliskin unelma onnistua sitten Keravalla ensivuonna! Kiitos! :)

      Poista
  22. Olisin tietysti toivonut teille nappisuoritusta juuri täällä, mutta aika mahtavalta reissulta kuulostaa joka tapauksessa! Olet aika ison kokemuksen rikkaampi kuin ilman tätä kisaa.

    En edes viitsi ruveta hyssyttelemään pettymystä, kun tiedän niin hyvin tuon tunteen, tuntuu että kaikki menee ihan pyllylleen... mutta ihan varmasti sun kova työ palkitaan vielä, kun jatkat yhtä sinnikkäästi edelleen. Ja kuten jo aikasemminkin sanoin, käy läpi huonot kohdat, unohda ne ja sitten vaan keskity niihin hyviin. Jos mulla olisi paljon rahaa, tukisin tosi mielelläni just sua ja Lorea!

    Ootte jo nyt hyviä ja kehitytte vielä paljon yhdessä. Myöhemmin tuut kaipaamaan paitsi hyviä, myös huonompia hetkiä Loren kanssa =) Ja jätä noi anonyymi-huutelut nyt heti omaan arvoonsa, argh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset :) Vaikka paikan päällä kirosin ettei olisi pitänyt lähteä ollenkaan niin en kyllä kadu reissua ollenkaan. Sain sieltä niin paljon kokemusta ja oppia! Mutta kiitos ihanasta kommentista<3 aivan varmasti jätän, en jaksa edes välittää tollasista huutelijoista :D

      Poista
  23. HUIKEA PÄIVITYS! aivan super hienosti kerroit reissustasi :) toivottavasti talven treenikausi tuo sitten paremman kestävyyden ensi kaudelle :> on toi lore kyllä niin mahtavan näköinen hevonen! onnittelut kuitenkin hyvästä koulusta ja maastosta. Ei se yksi kielto mitään ole. Ens kaudelle vaan nokka pystyyn ja kohti uusia kisoja :) kauanko olet meinannut vielä lajin parissa viettämään? :> sitten vielä kysymys, että kauanko olette nyt tomin kanssa seurustelleet ja oletteko yhdessä käyneet ratsastamassa? Kävin itse mieheni kanssa pitkällä maastovaelluksella ja sain hänet innostumaan entistä enemmän lajiin, nyt hän onkin puolessa välissä peruskurssia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Lore on kyllä ihan paras <3 kyllä se niin taitaa olla että tää laji on vienyt mun sydämmen kokonaan, mutta ainakin Loren kanssa ois tarkotus pötkiä vielä menemään niin kauan kuin rahkeet riittää :)

      Ollaan tomin kanssa seurusteltu nyt 9kk. Ei olla käyty sillä ei oikeen ole tarpeeksi rauhallista hevosta tomin taidoille. Se olisi kyllä mukavaa. Lore on sen verran herkkä kaveri etten kisakaudella ole uskaltanut pistää tomia kyytiin... mutta jos tän talven aikana kun lore on vähän rauhottunut kisakunnosta :)

      Mukava kuulla! Tomi on kyllä tosi innostunut ja aktiivisesti menossa mukana. On se jonkin verran ratsastanut joskus :)

      Poista
  24. En ymmärrä miski vingut ja valitat miten huonosti teillä meni, vittu opi ratsastamaan. Ite niillä paskoilla tuloksilla lähit PMeihin... Jospa kokeilisit niitä seurakisoja vaihteeksi kun ei onnistu teillä edes aluekisoissa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kateellisen huutelua :) jos Roosa ei osaisi ratsastaa, niin ei hän olisi esimerkiksi koulusta saanut hyviä prosentteja :) esim. jos hevonen on erittäin väsynyt maastokokeen jälkeen, niin mitä voit olettaa estekokeesta, tilastot/tulokset esille ja tuu sit kommentoimaan :)

      Poista
    2. No entäs sitten täällä suomessa kun ovat kisanneet niin aina esteillä tulee kaikki puomit alas.. Miksi aina oletetaan että kun puhutaan suoraan niin ollaan hirveän kateellisia, en ole todellakaan kateellinen Roosalle, eikä mulla ole tuloksia kun alle metrisistä ja nekin huonoja, mutta Roosan tuloksilla en olisi lähtenyt ainakaan PMeihin..

      Poista
    3. Tähän mun täytyy sanoa vaan että eihän ne rataesteet parane kuin vain treenaamalla ja niitä kisaratoja hyppäällä :) Tiedän kyllä että meillä on tällä kaudella ollut ongelmia rataesteillä mutta mä en ainakaan jää kotiin itkemään vaan koitan oikeasti tehdä asialle jotain ja harjoitella. Mun hevonen ei ole maailman varovaisin jaloistaan joten niitä puomeja vaan tulee enemmän. Se ei mun mielestä silti estä mua kehittymästä ja oppimasta paremmaks jos puomeja putoaa? :) Hyvä että et ole kateellinen, sitten ei luulisi myöskään häiritsevän sun elämää jos mä käynkin keilailemassa niitä puomeja millon missäkin kisoissa ;)

      Poista
    4. Anonyymillä vain tiedoksi: Ei sinne PM-kisoihin vain mennä tai lähdetä.. vaan sinne valitaan ja syystä! Ekaksi PM-kisoiksi Roosalla meni hyvin ja niinkuin joku täällä jossain kohtaa kirjoittikin.. mieletön hevosen kehittyminen vuosien aikana..aikamoinen kouluttaja tuo Roosa! ;)

      Poista
  25. Teillähän meni erittäin hyvin Roosa ruotsissa! Älä vaadi itsestäsi liikaa! Ole onnellinen tästä suorituksesta, minun silmissä se on HUIKEA. Ensi vuonna sitten uudestaan, tämä oli sentään teidän ENSIMMÄINEN PM-suoritus! Tsemppiä teille jatkoon! t. Jessi

    VastaaPoista
  26. Uskon kyllä että pettymykset painaa, jos itse olisin tuossa tilanteessa niin kyllä ärsyttäisi, mutta mieti miten hyvä saavutus päästä edes tuonne! Ja saitte kokemusta! Minun mielestä tuo koulurata oli tosi hyvä ja mieti, monihan hylättiin tuollla kenttäkokeessa, sinua ei!
    Nyt leuka pystyyn, olette Loren kanssa hyvä pari!!:) Ja samaa mieltä ylemmän kanssa, älä vaadi itseltäsi liikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, kokemusta rikkaampana :) kiitoksia paljon<3

      Poista