9.3. Piia Pantsun valmennukset

Pakollinen kuvituskuva, iha hirveetä kuraa... :D

Viimeviikon maanantaina meillä oli Piia Pantsun estevalmennus. Tämä oli eka Piian valmennus Danten ja Breegon kanssa, olen viimeksi ratsastanut Piian silmän alla PM-valmisteluleirillä viime kesänä Loren kanssa. Niin se aika vaan menee.. Lähtökohdat valmennukseen ei olleet maailman otollisimmat sillä olin todella kipeä. Olin koko viikonlopun Danten kanssa messuilla kuumeessa ja maanantai-aamun vielä töissä, jotta pääsisin Piian valmennuksiin. Olin odottanut Piian treenejä niin kauan, että päätin mennä niihin vaikka pää kainalossa. Olo oli kyllä todella huono, voimat ihan nollassa ja pää, nenä ja keuhkot täynnä sitkeää räkää. Mutta sisulla mentiin, rakkaudesta lajiin. Ei voi ainakaan kyseenalaistaa mun treenimotivaatiota :D Vaikka tiedän varsin hyvin, että kipeänä treenaaminen on typerää terveyden riskeeraamista.

Heti paikalle päästyämme onnistuin ajamaan koko pakettiauto-traileri yhdistelmän niin tienreunaan että hiekkatie "petti alta" ja renkaat upposivat niin syvälle maahan että traileri oli ihan vinossa ja auto ei liikkunut mihinkään. Ei tyhjän trailerin kanssa eikä edes ilman traileria, great! Onneksi Nybackan omistajat olivat niin ystävällisiä että he kävivät vetämässä yhdistelmän traktorilla pitävälle maalle samalla kun olin jo ratsastamassa, kiitos heille! Dantte sai onneksi odotella tallissa karsinassa kun ei sitä voinut jättää melkein ojassa olevaan traileriin seisomaan. 

Ensimmäisessä ryhmässä hyppäsin Breegon kanssa. En ollut ratsastanut sillä 2 viikkoon sillä minun oli tarkoitus mennä sillä messuja edeltävällä viikolla 2 kertaa mutta olin jo silloin kuumeessa ja koitin parannella itseäni messuja ja valmennusta varten joten ratsastukset jäivät sikseen. Niinpä valmennukseen mentiin ihan kylmiltään.. Breegolla on taustalla ollut maneesijännitystä. Se on jännittynyt uusissa maneeseissa ja tulee tosi vaikeaksi ratsastaa. Ansku kyllä uskalsi epäillä sen jo tottuneen maneeseihin ja menevän ihan hyvin, mutta toisin kävi. Brego oli pinkeä kuin viulunkieli. Alkuverryttely oli aikamoista säätöä, säälittäviä pukkikoikkaloikkia ja sivuslaidia. "Täähän on aika viree kaveri" - sanoi Piia Breegon slaidatessa pitkin maneesia korvat ja silmät pyörien kuin hedelmäpelissä. Harmi kun tätä ei saatu videolle, sillä ansku säästi puhelimen akkua hyppyjä varten. Pidin oman pään kylmänä ja koitin ratsastaa mahdollisimman mustavalkoisesti vaatien Breegolta vain rauhoittumista ja rentoutumista. Aika hyvin siinä sitten onnistuinkin ja Brego rentoutuikin aika kivasti ja teki jopa hyviä vastalaukkapätkiäkin pyöreässä peräänannossa. Tietty nyt välillä piti saada niitä paskahalvauksia ja singahdella alta. Kerkesin kuitenkin jo toivoa, että sain hevosen rentoutumaan ja että hyppääminen tulisi olemaan varmasti ihan mukavaa. Jepjep.

Kun ruvettiin hyppäämään niin Breegohan syttyi ihan liekkeihin. Minua lähinnä huvitti, sillä tämä oli ihan uusi piirre Breegossa. Anskua hävetti silmät päästä katsomossa :D Kotona Breego on ollut suht hidas ja rauhallinen ja varma hypätä. Nyt se oli kuin äkäinen viritetty mopo joka sinkoili esteillä kun mikäkin tyhjäpää. Se siis vaikutti ihan superkuumalta kilparatsulta jota en osannut hallita! Jarrut meinasi kokoajan olla hukassa ja vauhti vaan kiihtyi. Taisi jossain vaiheessa rataa Piiakin sanoa "Otas nyt ympyrä, sehän on ihan sanan todellisessa merkityksessä out of hand!". Breego siis antoi puolikuntoiselle kuskille todellakin kyytiä eikä todellakaan päästänyt helpolla. Loppua kohden se kyllä parani ja pidätteetkin rupes menemään läpi. Kerran otettiin sarjan okseri kunnolla alas kun tultiin vähän liian lähelle. Tämän jälkeen kun hypättiin sarja toisesta suunnasta niin mulla ei ollut mitään etäisyyttä ja jätin Breegon vähän yksin niin se otti yhden kiellon epävarmuudessaan. Mutta se oli ihan täysin mun moka ja ymmärrettävä kielto. Sen jälkeen Breego hyppäsikin hyvin ilman ongelmia ja vähän kuuliaisempana. Siihen olikin hyvä lopettaa, sillä Breego oli aika puhki ja Piia sanoi että se näyttää siltä että se pyörtyisi kohta :D haha!

Breegon jälkeen sain pienen huilitauon kun mentiin laittamaan Danttea kuntoon ja Ansku jäi taluttelemaan Breegoa. Hyppäsin siis ekassa ryhmässä radan ekana niin minulla oli hyvin aikaa vaihtaa hevosta seuraavalle tunnille. Breegon höykytyksen jälkeen olin ihan poikki ja käteni olivat kuin spagettia. Saatoin vain toivoa että Dantte olisi rauhallisella tuulella tänään. Kun päästiin maneesiin ja aloitin verryttelyn Danten kanssa niin se oli tyypilliseen tapaansa alkuun vähän jännittynyt ja yliryhdikäs = Lyhyellä kaulalla, kuolaimen takana ja selätön. Koitin sitten pitkin verryttelyä houkutella sitä tuntumalle pidemmälle kaulalle ja selkää ylös. 

Dantte oli yllättävän hyvä verryttelyssä! Se oli tosi rento ja kuuliainen. Tehtiin ravissa paljon voltteja ja siirtymisiä. Laukassa tehtiin myös voltteja vaihdellen perusistunnasta kevyeenistuntaan. Sen lisäksi tehtiin vastalaukkoja ja sitten vähän laukattiin vähän isommassa temmossa pitkässä muodossa hevosia eteen alas jotta saatiin selkää auki. Dantte oli tosi kiva ja keskittynyt ja kehuin sitä paljon. Se ei riehunut yhtään! Piialta tuli kehuja, että olen tehnyt tosi ison työn jo Danten perusratsastuksen kanssa ja että se on parantunut huikeasti Marraskuusta. Piia siis näki Danttea vähän kun se tuli minulle. Piia oli silloin valmentamassa Nybackassa ja Dantte asui siellä silloin kuukauden. Halusin silloin, että Piia näkee hevosen heti lähtötilanteessa ja hyvä että näki. Oli tosi mukavaa saada hyvää palautetta ja kehuja onnituneesta ratsastuksesta. "Onhan sulla paljon tekemistä tän kanssa Roosa mutta tosi paljon oot jo töitä tehnytkin ja se on mennyt paljon eteenpäin!". 

Hyvän verryttelyn jälkeen uskalsin toivoa että hyppääminen sujuisi hyvin. Mutta kun päästiin ekan verkkapystyn yli niin pakka levähti käsiin... :D Dantte heräsi henkiin ja sinne hävisi molempien rentous. Hypättiin verryttelyksi pystyä ja ristikkoa kahdeksikolla pitkillä lähestymisillä. Meinasin ekalla rundilla jo maastoutua okserin jälkeen kun ratsastin niin päättäväisesti kohti kulmaa ja Dantte olisi halunnut oikaista :'D Alkuun tuntui ettei hyppääminen sujunut ollenkaan ja ratsastin kokoajan jarru pohjassa koska tunne oli kutakuinkin sellainen, että jos päästän niin ratsu häviää alta.

Vaikka tiedän varsin hyvin, että kuumankin hevosen täytyy antaa edetä eikä vetää pakettiin, silloinhan ne nimenomaa räjähtelee. Pari kertaa okseria lähestyessa käänsin pois koska musta tuntui ettei mulla ollut yhteyttä hevoseen ollenkaan ja epävarmuus otti vallan. Piia sanoi että nyt sinne vaan että on hyvä että hevonen vetää esteelle. Piia huusi mulle koko tunnin niin Breegon kuin Danten kanssa että rentouta käsi, liian kova käsi, rauhota ittes, älä tee liikaa. Rataa hypätessä se iski päin kasvoja, että mulla on ratahyppääminen ja rutiini ihan hukassa. Piiakin sanoi, että musta näkee että olen hukassa ja ratsastan pienellä paineella esteille. Mutta se häviää vain ratoja hyppäämällä ja kyllä se rutiini löytyy sieltä uudellen kun vaan treenaa tarpeeksi. 

Dantte hyppäsi muuten hyvin, mutta pitkällä okseri-okseri linjalla oli pieniä kontrolliongelmia. Ekalla kerralla tyyppi lähti kokonaan räpylästä ja hyppäsi päin vesimatto-okseria niin että puomit rytisi. Toisella kerralla pysäytin Danten ennen toista okseria, vasta sen jälkeen kolmannella kerralla sain pidätteitä läpi ja Dantte tuli välissä hyvin takaisin. Tämän jälkeen homma rupesi sujumaan paremmin kun sain jotain apuja läpi! Ei ainakaan ole epäselvää etteikö tämä hevonen haluaisi hypätä... heh :)

Olin kyllä tyytyväinen että lähdettiin valmennuksiin vaikka olin kipeä. Mun osalta valkat meni vähän niistä "selviytymiseksi" enkä päässyt oikeasti treenaamaan ja keskittymään itseeni koska olin niin kipeä. Hävettää katsoa videoilta omaa ratsastusta kun huomaa etten jaksa keskittyä omaan kehonhallintaan vaan roikun vain ohjissa "koska nää vie mua". Sillä istunnallakin olis voinu vaikuttaa mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Mutta oli tosi hyvä päästä hyppäämään pitkää rataa hevosilla ja työstämään niiden ratsastettavuutta ja mun omaa rataratsastusta. Ei siis tosiaankaan menny hukkaan nämä treenit, päinvastoin!

Piia käski mun myös keskittyä kotona erityisesti siihen, että kaikkia hevosia joita ratsastan niin mun pitää pyrkiä siihen että ratsastan niitä pitkälle kaulalle ja muotoa auki. Nyt ratsastan liian herkästi hevoset liian lyhyiksi ja kuolaimen taakse. Se on ollut mulla aina ongelma, Loren kanssa sitä saatiin korjattua tosi hyvin mutta nyt kun on uudet hevoset alla niin en osaa hahmottaa oikeaa ja sopivaa työskentelymuotoa, vaan vedän ne liian pakettiin. Siispä jatkossa koitan keskittyä vielä enemmän tähän asiaan!

Seuraavan kerran Piian treenejä on varmaan vasta huhtikuussa, ainakin Danten kanssa olen menossa, Breegosta en tiedä :) Vaikka molemmat hepat olivat tositosi meneviä valmennuksessa niin molemmat antoi myös tosi hyviä pätkiä ja fiiliksiä! Hyviä tunteita joita tiedän tavoitella niiden kanssa. Tiedän että ne kykenee ja pystyy, kunhan kuski jaksaisi ja oppisi ratsastamaan paremmin ;) Heh. Pahoittelut, että tämä postaus tuli niin myöhässä, viikko on mennyt mulla sairaspedissä peiton alla, olen ollut niin väsynyt ja kipeä ettei edes kirjoittaminen ole kiinnostanut tippaakaan. 

Haluaisin kirjoittaa Horse Fair messuista mutta se tuntuisi tyhmältä kun minulla ei ole juurikaan kuvia sieltä.. Muutama anonyymi kommentoi minulle että haluanko kuvia sieltä mutta vielä ei ole sähköpostiin kuvia ilmestynyt :) Jos sinulla on kuvia meistä Horse Fair messuilta niin niitä voi lähettää osoitteeseen roosa.lappalainen(at)live.com!