29.3 Jokelan koulukisat

Mä nyt kirjotan teille pikaisesti näistä kisoista kun Facebookkiin sen jo eilen lupasin mutten sitten kerennytkään kirjoittaa. Nytkin olen ollut koko päivän menossa mutta ihan pakko tulla nyt laittaa tää tänne ku muuten en sitten kerkee ollenkaan! Mutta ainakin teitä hemmotellaan taas laadukkalla kuvapläjäyksellä, kiitos Emmin! :)

Eli Ypäjän epäonnistuneesta koulukokeesta sisuuntuneena ilmoitin meidät JOKERAn koulukisoihin, vai oliko ne harjoituskisat, ihan kummin vaan. Halusin päästä vielä ennen Ruotsin reissua kouluaitojen sisälle ratsastamaan hevosta kuuliaisemmaksi.

Niimpä synttäripäivänäni (täytin 29.3 21 vuotta!) karautin Loren kanssa Jokelaan. Ohjelmana oli lyhyen radan Helppo A:10. Päätin että haluan olla ajoissa liikkeellä ja kokeilen nyt oikeasti sitä pitkää tunnin verkkaa. Kaverini Iiris oli mukana apukätenä ja Emmi oli taas reippaana kuvailemassa!

Tuntia ennen starttia lähdin alkukäynneille rauhassa. Lore selkeästi taas jännittyi verryttelyn vilinästä ja rupesi kovettamaan itseään tyypilliseen tapaansa. Pitkien alkukäyntien jälkeen rupesin sitten työstämään hevosta. Pysyin itse rauhallisena kuin viilipytty ja kuvittelin itseni olevan joku huippuratsuttaja. Päätin että en lähde mihinkään tappeluun tai vetokisaan, yksinkertaisesti kerron Lorelle että minua on kuunneltava, piste. Ei ole vaihtoehtoja.

Alkuun Lore oli suorastaan PÖYRISTYNYT, että en katsonut läpi sormien mitään sen vastusteluja. Jos se lähti vetämään tai juoksemaan alta puutuin siihen heti. Olin kova ja vaativa mutta reilu. Kun sain sen reaktion mitä pyysin niin hölläsin otetta ja kiitin. Voin sanoa että KERRANKIN ratsastukseni oli rauhallista mutta tehokasta. Olin päättäväinen enkä panikoinut yhtään. Kas kummaa siinä n. 30min ratsastuksen jälkeen Lore rupes tajuamaan ettei tää venkoilu ja vetäminen kannata. Jokin pala napsahti paikoilleen ja hevonen rupesi toimimaan. Se oli rento mutta aktiivinen. Voi että sitä fiilistä kun sain hevosen ratsastettua läpi kisoissa!!!

Kenttäverryttelyn jälkeen siirryin maneesiin valmistelemaan. Tässä vaiheessa Lore tuumasi "Ahaa, nyt on startti lähellä!". Taas se yritti vastustella mun ratsastusta ja puolipidätteitä, mutta tyynen rauhallisesti kerroin sille että ei käy, minä määrään. Ei mun tarvinnu kun kerran asiasta muistuttaa ja homma loppui siihen, Lore teki kaiken mitä pyysin, niskuroimatta. Hyvällä fiiliksellä lähin sitten kiertämään rataa ja aloitin suorituksen.

Tuomaria lähestyessä Lore taas yritti lukittaa niskansa ja jännittyä, mutta päätin ottaa sen riskin että ensimmäinen arvostelukohta menee pieleen jos otan reippaammat pidätteet, mutta se kannatti. Kun siinä kohtaa otin ne pidätteet oikeasti läpi niin Lore tajus että ei hitto, en mä näköjään voi enään täällä radallaakaan kuskata mun ratsastajaa. Mitä pidemmälle rata jatkui ja työstin hevosta sitä paremmaksi se tuli. Varmaan ekaa kertaa mun elämässä rataa oli oikeasti ilo ratsastaa ja tein sitä keskittyneenä ja rauhallisena. Kaikki mokat ja epätasapainoiset siirtymiset oli ihan mun mokia, hevonen teki just niinkuin pyysin! Takaosakäännöksetkin meni ihan pyllylleen kun hutasin ne vaan menemään, mutta ei haittaa, se ei ollut se näiden kisojen pääpointti.

Olin niin tyytyväinen Loreen! Se oli niin hieno! Tää tuntui niin läpimurrolta ton Ypäjän kisan jälkeen. Mua ei kiinnostanu mitä pisteitä sain tai sijottuisinko, saavutin mun tavoitteen!! Nyt en joutunut vain kestämään radalla ja selviytymään siitä, vaan pääsin oikeasti suorittamaan tehtäviä ja ajattelemaan tehtävä kerrallaan! Olin kertakaikkiaan niin iloinen :)

Prosentteja tuli 66,4% joka oikeutti kolmanteen sijaan :) Pisteet tietysti paransivat vielä onnistumisen tunnetta entisestään. Tämä oli paras synttärilahja Lorelta mulle. Mä toivon että tää oli jonkinlainen läpimurto mun kilpailuissa ratsastukselle ja Loren kuuliaisuudelle. Toivottavasti tää ei ollut mikään "tähdenlento" vaan että Lore olisi jatkossakin kuuliaisempi koulukokeissa ja minä tehokkaampi. Loppupeleissä suurinosa on musta itsestä kiinni, joten henkinen valmentautuminen ja myöskin fyysinen valmentautuminen jatkuu!

Voi kun Lore on niin hieno mutta.... toi ratsastaja vois olla vähän edustavampi :D 

Tässä Lore on jännittynyt, selätön ja kova suusta. 

Raviväistöä...

Keskilaukkaa

No nyt rupee jo hevonen rentoutumaan ja nousemaan selästä ja ylälinjasta!

Sokeria kiitokseksi hienolle hepalle!

Sitten maneesiin!

On se vaan niin hieno! Pakkohan sitä on taputtaa! 

Radalla takaosakäännöksiä..

Loppuraveja radan jälkeen :) Tyytyväinen ratsastaja ja hevonen.

Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut talven aikana? :) 

Äiti ja sisko olivat tehneet mulle yllärikakun! 

Lauantai-itlana oltiin vähän viihteellä tallityttösten kanssa mun synttäreiden kunniaks! :)
Ada - Emmi - minä - Santra -Viivi - Vilja