Viimehetken treenejä ja Ruotsiin valmisteluja

Huomenna se sitten on edessä, Ruotsiin lähtö. Aika on mennyt ihan liian nopeasti! Vaikka sitä kuinka aina yrittää järjestellä kaiken ajoissa niin tässä sitä ollaan, kaikki kamat pakkaamatta moni asia vielä hoitamatta vaikka huomenna on lähtö :D Oivoi.

Toissa viikonloppuna oltiin Niinisalossa treenaamassa maastoesteitä. Mun oli ihan pakko päästä hyppäämään ennen Ruotsin kisoja maastoon. Eihän Niinisaloa voi oikein verrata noihin Ruotsin kisapaikkoihin, mutta pääsimpähän edes hyppäämään jonkin verran. Treenit meni muuten tosi hyvin mutta lopputunnista kun nostin Lorella laukan ja lähdin laukkaamaan yhtä estettä kohti joka oli sellaisen kukkulan päällä niin pohja yhtäkkiä petti alta ja kaaduttiin....

Kukaan ei nähnyt tätä tilanntta koska kaikki muut olivat odottamassa alashypyllä järven luona ja me kaadutiin siellä kukkulan takana. Aika kova täräyshän se oli ja lensin onneksi kuin leppäkeihäs irti Loresta etten jäänyt alle. Ilmat lensi pihalle ja jäätävä vihlova kipu valtasi vartalon. Näin maatessani kun Lore nousi ylös ja seisoi hetken. Ajatuksissani vain huusin että ota se kiinni mutta en vain pystynyt nousemaan. Niinpä Lore otti sitten muutaman askeleen ja lähti sitten omille teilleen lennokkaassa ravissa.

Tovi siinä meni että sain ensimmäiset henkäykset vedettyä keuhkoihin ja ajattelemaan järkevästi. Nousin hetken päästä ylös ja lähdin kävelemään järvelle päin. Sieltä Lotta, Martina ja muut kävelivät jo vastaan kysyvän näköisinä. Osa porukasta lähti sitten autolla Niinisalon seuran tallille jos Lore olisi juossut sinne. Minä ja Hessu etsittiin Loren jälki ja lähdettiin sitten sen perään autolla. Tunnin päästä löydettiin Lore marssimasta kohti Kankaanpäätä. Ei sillä mitään hätää näyttänyt olevan ja kengätkin oli pysynyt jalassa. Me ei oikein meinattu saada sitä kiinni kun se käveli autoa karkuun kun ajettiin takana. Onneksi vastaan ajoi 2 tyttöä skootterilla ja toinen heistä sitten nappasi Loren kiinni, kiitos sinulle, kuka sitten ikinä olitkaan :) heh.

Sitten tarkastettiin että hevonen ja kamat olivat ehjät. Oikaisin satulan oikeaan asentoon kun se oli ihan vinkkelissä kaatumisesta. Nousin sitten takaisin selkään ja ratsastin takas maastoestealueelle. Lore liikkui puhtaasti ja mielellään, ei se vaikuttanut olevan moksiskaan tästä välikohtauksesta. Se kävi vähän omalla tutkimusmatkallaan! Hypättiin ensin pieni este alle ja kaikki tuntui olevan ok joten jatkettiin treenit loppuun. Käytännössä tarkoittaen hypättiin alashyppyharjoitukset järven rannassa ja lopetettiin.



Että semmosta, en ole ikinä kaatunut hevosen kanssa. Enkä ole tippunut Lorelta pitkään aikaan, varmaan pariin vuoteen!! Toisaalta, enhän mä tippunut, hevonen kaatui alta! Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Lorekaan ei reväyttänyt mitään paikkaansa ja on liikkunut hyvin sen jälkeenkin. Itsellä meni kroppa aika kramppiin ja kävin viime viikolla fysioterapiassa avaamassa vähän paikkoja.

Torstaina ajoin Nuuksioon Piia Pantsun estevalmennukseen. Meidän ryhmässä oli tosi kivasti minä, Martina ja Muusa. Me kenttäratsastajat. Päästiin hyppäämään ekaa kertaa ulkokentälle. Ja kenttähän olikin suuri ja vitivalkoinen! Valmennus ei mennyt ihan putkeen mun osalta. Lore oli ihan sairaan hieno ja teki tosi hienoja hyppyjä. Kuskilta loppui vaan usko kesken valmennuksen ja rupesin taas tekemään niitä samoja mokia kuin ennenkin. Onneksi saatiin myös paljon hyviä hyppyjä ja vika harjoitus meni tosi hyvin.

 En usko että tästä tuli mitään takapakkia. Minä ja Lore oltiin aika eksysissä ulkokentällä hallikauden jälkeen. Lore ei oikein imenyt esteille normaaliin tapaansa joten en sitten luottanut itseeni ja siihen että osaisin tuoda sen hyville etäisyyksille. Mutta Piia sanoi että Lore on kehittynyt tosi paljon ja että siitä on tullut varovaisempi! Sovitiin valmennuksen lopuksi että Piia pitää mulle sitten tällä viikolla Ruotsissa sen luona estevalkan, että pääsen vielä kerran hyppäämään rataa ennen Tågarpin kv-kisoja.



Myös Aira Toivola oli katsomassa ja auttamassa Piian valmennuksessa. Hän halusi tulla katsomaan miten ratsastan esteillä ja käytän mun istuntaa. Perjantaina Aira tulikin sitten meidän kotitallille mua koutsaamaan estesatulassa. Pienillä korjauksilla tuli taas isoja muutoksia. Hyppäsin lopuksi yhtä pystyä pariin kertaan samalla kun Aira korjasi mun istuntaa. Hyppääminen tuntui jotenkin pitkästä aikaa taas rennommalta ja helpommalta! En tiedä johtuiko se tosiaan siitä että sain istuntaa vakaammaksi ja paremmaksi että Lorekin tuli paremman tuntuiseksi ja helpommaksi tuoda esteelle! Aika huikeeta :) Kiitos Airalle tästä tuhannesti! Tässä kännykkävideota Airan treeneistä, näettekö te eroa?



Nyt on siis valmentauduttu ja treenattu ja valmistauduttu. Kaikkeni olen tehnyt että olisin hyvin valmistautunut ja harjoitellut. Nyt sitten lähdetään avaamaan vaan kausi Ruotsiin. Syy tähän on siinä että Suomen tämän vuoden kenttäkisakalenteri on tosi suppea ja meillä on Suomenmestaruudet jo kesäkuun alussa. Sitä ennen Suomessa on vain 2. vaativaa. Kun pääsen lähtemään Ruotsiin saan sieltä jo 2. kisaa alle joka palvelee sitten Suomen kilpailukautta kun ollaan päästy aloittamaan ajoissa :) Kenttäkisoissa kuitenkin yleensä aina menee niin että muutamat ekat kisat menee vähän haparoiden ja vasta n. kolmannessa kisassa ratsastaja ja hevonen löytää taas nappulat maastossa.

Lähden siis vain harjoittelemaan ja hakemaan taas kokemuksia Ruotsiin :) En halua ottaa paineita menestymisestä tai onnistumisista. Menee miten menee, opin niistä kuitenkin paljon. 12.4 on siis Tågarpin kansainvälinen 1* ja 19.4 on Mantorpissa kansallinen 1* jonka jälkeen tullaan sitten takaisin Suomeen. Toivon että saan nettiyhteyteni toimimaan normaalisti siellä niin pystyn päivittämään blogia sieltä käsin teille! :)