Epäonnistunein kisareissu ikinä

Kaikki on kyllä mennyt perseelleen. Mietin, että mikä voisi mennä enään pieleen? Hevosen terveys. Lore sentään on onneksi terve ja voimissaan. Se tästä vielä puuttuisi jos se rupeisi sairastamaan. Jotain positiivista siis. Oikeasta kädestäni murtui siis kämmenluu estekokeessa Sunnuntaina. Pystyn nyt vasta kirjottamaan kunnolla koneella joten siksi tämä kirjoitus on viivästynyt.

Oikean käden pikkurillin kämmenluu melkein katki.

Meidän osalta SM kisat olivat tänä vuonna täysi katastrofi. Mitään muuta hyvää siinä kisassa ei ollut paitsi suht. onnistunut koulukoe, sekin ihan hirveässä mutasuossa (mille ei tietenkään voinut mitään). Maastokokeessakin Lore suoritti muuten hyvin paitsi sen p*rkeleen epäonnisen esteen. Muut asiat menikin sitten ihan päin mäntyä ja sunnuntain täystuho estekokeessa oli piste i:n päälle. Otimpa sitten ekaa kertaa elämässäni hylyn estekokeessa kenttäkisoissa.

Teillä onkin tiedossa melkeimpä kaikki muu kisojen kulusta paitsi että mitä kävi estekokeessa?
Lore tuntui verkassa sika hyvältä, huomasi kyllä että maastokoe painoi jaloissa, mutta se oli erittäin kuuliainen ja tarkka. Alkuradan se hyppäsi todella hyvin, pitkästä aikaa tuntui siltä että jes, nyt se voi hypätä nollan. Ekat 4 estettä meni hienosti, sitten lähestyin kaarteessa kolmois-sarjaa, kunnes Lore liukastui/kompastui n. 10m ennen estettä. Se kävi miltein polvillaan ja tasapaino lähti kokonaan.

Me molemmat oltiin niin keskittyneitä ja kiinni suorituksessa, että molemmat lähdettiin jatkamaan kolmois-sarjalle, vaikka se oli todella tyhmää. Siinä tilanteessa mun olis ehdottomasti pitänyt kääntää pois ja ottaa siitä 4vp ja lähestyä uudelleen. Mutta kun se on taottu takaraivoon että älä ikinä kisoissa käännä pois vaikka mitä kävisi, niin sinnehän sitten jatkettiin.

Kilttinä hevosena Lore lähti yrittämään ihan olemattomasta vauhdista kolmoissarjaa. Kaksi ekaa estettä se hyppäsi ihan läpi, sitten viimeiselle se sitten kielsi ja lensin kaulalle ja melkein tipuin. Tässä tilanteessa väänsin käteni jotenkin pahasti. Roikuin Loren kaulalla varmaan jonkun 15 sekuntia kiskoen itseäni kipeällä kädellä takaisin selkään, sillä en suostunut luovuttamaan. Huusinkin siinä punkiessani "EN TIPU!" ja yleisöstä kuului pari tirskahdusta.



Siinä vaiheessa kädessä vähän tuntui mutta ajattelin sen vaan vähän venähtäneen. Uuden lähtömerkin saatuani lähdin uudestaan lähestymään kolmoissarjaa ja siinä laukatessa käden kipu vain kasvoi ja kasvoi. Ekan esteen Lore hyppäsi hienosti, mutta en kyennyt käden kanssa ratsastamaan tarpeeksi päättäväisesti ja pitämään tasapainoa, joten Lore kielsi uudestaan ja meidät hylättiin.

Oltiin Loren kanssa ihan ihmeissään koko tilanteesta ja lähdin ulos, otin yhden hypyn ulkokentällä joka sujui hyvin, tämän jälkeen kipu rupesi käymään kohtuuttomaksi ja pystyin ravaamaan Lorella vaan kierroksen yhdellä kädellä. Sitten hyppäsin alas selästä ja annoin hevosen Tomille ja lähdin kävelemään shokissa käsipystyssä kohti jaboja ilman mitään suunnitelmaa, siinä sitten joku lääkäri juoksi mun perään ja ohjas ambulanssille.

Siellä käsi sitten kylmättiin ja paketoitiin. Iisalmeen ois pitäny kuulemma röntgeniin lähteä mutta en suostunut lähtemään tuntikausiksi istumaan arvauskeskukseen, kun mulla on ratsastajainliiton vakuutuskin. Kipu oli kyllä lähestulkoon sietämätön ja sain aika hyvät lääkkeet siihen. Seuraava ongelma olikin sitten, että mitenkäs täältä päästään kotiin Keravalle. Tomilla ei ole BE- korttia ja oltiin kahdestaan liikenteessä.

Epätoivohan siinä meinasti iskeä, soitin itkupuhelun vanhemmilleni Joensuuhun jossa he olivat mökillä ja he tietenkin olivat huolissaan. Sain paljon tukea Sennin (Kisamatkalla) perheeltä ja he auttoivat järjestämään kyydin kotiin, tarvittaessa Sennin vanhemmat olisivat lähteneet viemään meitä kotiin.

Onneksi on vielä ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Kaskisen Hennan äiti Sari, lähti ajamaan meitä kotiin, niin että Henna ajeli perässä. Helpotus oli suuri kun sain tietää, että päästään kotiin. Siinä sitten katseltiin kisat loppuun ja pakattiin kamat ja lähdettiin. En saanut nukuttua koko matkan aikana ja olin ihan lääketokkurassa. Matkalla heitin vitsillä, että vielä tästä puuttuu että auto hajoaa. Joo, ei ois pitänyt sanoa..

Loppumatkasta klo 01:00 yöllä meidän asuntoauton rengas räjähti. Päästiin onneksi tallipihaan asti, sillä huomasimme kuminkäryn ja tärinän vasta tallitiellä, ihme kyllä. Rengas oli täysin riekaleina, ja nyt piti sitten löytää kyyti kotiin, Hennan ja Sarin jatkaessaan matkaa kotiinsa. Jouduin sitten herättämään Siskoni hakemaan, hänkään ei meinannut uskoa kun kerroin että kaiken lisäksi rengas puhkesi....

Tällä matkalla siis oli runsaasti epäonnea matkassa.
- Ekana iltana jäätiin trailerin kanssa pellolle kiinni, mistä traktori hinasi meidät pois.
- Unohdettiin sähköjohto kotiin, joten meinattiin jäädä ilman sähköjä.
- Kuin ihmeenkaupalla, saatiin sähköjohto lainaan, meidän lämpöpuhallin syttyi lähestulkoon tuleen ja koko auto oli savua täynnä.
- Laitettin auton kaasulämmitys päälle, mutta kaasupullo olikin lähestulkoon tyhjä, joten se loppui heti ja autossa oli varmaan reilu 10 astetta lämmintä..
- Nukuttuamme kylmässä autossa heräsin aamulla siihen että meidän auto lainehti vedestä. Vesi oli valunut katon ilmastointikäytävästä sisään koko yön kestäneen rankkasateen takia.

Näiden kaikkien lisäksi epäonnistuin maastokokeessa ja estekokeessa. Kyllä on voittajafiilis!
Vielä kakun päällisiksi maanantaina Tomin auto ja televisio hajosivat. Mistä tämä huono tuuri tulee?!

Monet itkut on itketty, ja olen varmaan miljoona kertaa kysynyt miksi, miksi juuri minä. Miksi olen ansainnut tämän. Mutta elämä on, ei ollut onnea matkassa tälläkään kertaa. Harmittaa ihan sikana, mutta minkäs sille mahtaa..

Turvonnut pallerokäsi, RTG kuvin menossa. Tällä hetkellä se on suht normaali mutta musta.

Nyt elättelen toiveita että kerkeisin osallistumaan Keravan kisoihin. Mulla on maanantaina lääkäriaika jossa mun käsi kuvataan uudestaan ja katsotaan miltä näyttää. Katotaan mitä lääkärisetä sanoo kisa-aikeistani. Olen päässyt jo takaisin satulaan ja käsi kestää aika hyvin käyttöä. Hieman voimaton se on mutta eiköhän se siitä äkkiä palaudu. Mulla on siis tässä tämmönen lasta systeemi, joka tukee tota kämmenluuta. Pystyn silti ottamaan sen pois aina suihkuun mentäessä jne.

En millään haluaisi jättää kotikisoja väliin, varsinkaan kun se on kansainvälinen luokka ja kun näitä kisoja ei enään hirveästi ole ja mulla on vaan 3 starttia tältä kaudelta.. Will see, ainakin käsi tuntuu hyvältä, saa nähdä miltä rtg kuvat näyttää! Nyt popsin paljon kalcium ja D-vitamiini tabletteja ja juon paljon maitoa!! Pitäkää peukkuja että murtuma olisi luutunut!

Kuulemisiin!