Lapinlahti SM, Day 2

Lore etsii epätoivoisesti ruokaa!

Toisena päivänä oli maastokokeen vuoro. Meidän startti oli n. 16:40. Maastorata oli täysin sama kuin Toukokuussa paitsi sunken road oli toisinpäin. Rata oli siis ihan mukava, tosi paljon kyllä laukkaa ja pohja oli todella raskas, joten osasin odottaa että Lore hyytyy jossain kohtaa.

Tein tosi pikaisen verkan, ravia, laukkaa sitten n. 7 hyppyä aloittaen pienimmästä tukista hypäten isompia. Sitten hetken kävelin, otin vielä reippaamman laukka pätkän ja sitten lähdin valmistautumaan. Mua jännitti ihan kamalasti. Alkurata meni oikein mallikkaasti ja Lore eteni hyvin. Coff-inin jälkeen lähestyin sitä samaista kohtaa missä Lore otti Toukokuussa kaksi kieltoa.

Este oli tällä kertaa eri, mutta ratsastin silti sille todella varmistellen ja niin hyvin kuin osasin. Lore antoi ymmärtää että se oli menossa yli = lähti "vetämään" esteelle korvat hörössä ja ponnistuspaikkakin oli täydellinen. Silti ratsastin loppuun asti vahvalla jalalla ja tuntumalla. Viimeisellä askeleella se sitten päätti vetää stopit ja suihkasta oikealta ohi. Sitä turhautumisen määrää kun tajusin että tässä se nyt sitten oli...

Näkymä lähtökarsinasta.

Suivaannuin Loren sikakiellosta niin paljon että sain sen toisella yrittämällä yli ja loppurata sujuikin ilman kieltoja. Tosin Lore hyytyi loppua kohden mutta tultiin silti maaliin. Olin niin pettynyt, niin pettynyt. Se kielto oli niin TURHA! En käsitä miksi se ei voinut hypätä sitä, vaan koki paremmaksi vaihtoehdoksi juosta ryteikköön. Varsinkin kun Toukokuun kisoissa se hyppäsi sen jo kerran, joten sillä ei ollu kyllä mitään syytä pysähtyä sille.

Hoidettiin Lore Tomin kanssa pois samalla huomaten vasemman etukengän jääneen maastoon. Kylmättiin ja pestiin se huolella ja sitten taluteltiin lähes tunti. Tämän jälkeen meninkin autoon ja kaaduin sänkyyn itkemään. Koko eilinen ilta meni lähestulkoon itkua niellessä ja itsensä kasassa pitämisessä. Lore sai onneksi uuden etukengän illalla ja läpäisi tänään eläinlääkärin tarkastuksen.

Mä oon niin pettynyt, niin pettynyt. Jo toisena vuonna putkeen epäonnistun juuri SM:eissä. Niin paskaa tuuria, niin epäreilua. Se kielto oli niin turha, ja olen miettinyt miljoonaan kertaan että mitä jos olisin vielä käyttänyt raippaa enemmän tai huutanut enemmän tai tehnyt jotain toisin niin olisiko se hypännyt sen. Siinä tilanteessa kuitenkin kun Lore kieltäytyi niin koin etten oisi voinut tehdä mitään paremmin. Se oli päättänyt ettei siitä mene, piste.

Jälkeenpäin kun olen miettinyt asiaa ja keskustellut valmentajani kanssa niin jotain siinä paikassa on mitä Lore pelkää. Lore on aina pelännyt puroja, ja Lapinlahden vesiestehän on tavallaan puro. Täällä kisoissakin kun talutetaan siitä ohi ja puro solisee niin Lore menee aina ihan sekasin siitä ja pörisee. Se on merkannut sen paikan pelottavaksi ja sen takia ei suostunut hyppäämään sitä. En tiedä onko syy se, mutta se kuulostaisi ainakin kaikkein järkevimmältä.

Noh, joka tapauksessa, mieli on maassa ja vituttaa. En tiedä milloin tää vitutus helpottaa. Nyt kahtena vuotena olen sössinyt molemmat SM:it, niin kyllä se pistää kyrsimään. Kun kaikkensa tekee tän lajin eteen ja raataa niska limassa töissä opiskelujen oheella että on varaa toteuttaa omaa unelmaa niin tämmöset isot epäonnistumiset potkii päähän ja lujaa. Aina ei mee nallekarkit tasan.

Tänään on vielä estekoe, joten koitan keskittyä nyt siihen. Luulen, että Lore on niin väsynyt ettei se nollaa hyppää, mutta jos saataisiin edes siisti suoritus niin se olisi ok. Saa nähdä miten menee, yritän nollata tän eilisen epäonnistumisen mielestä ja keskittyä tähän rataestekokeeseen ihan omana suorituksena.

Tässä teille viedä video eilisestä maastokokeesta.