Miksi tämä on niin vaikeaa.

"Enään ei ihan hyvä riitä, tässä vaiheessa kautta sen jo pitää olla HYVÄ!"

 Nämä sanat Janeten suusta kuullessani tajusin että kisakausi alkaa oikeasti lähestymään, ja kevät etenee kovaa vauhtia. Toisaalta sitä odottaa kesää kuin kuuta nousevaa, mutta osa minusta huutaa:

"Ei vielä, kaikki on vielä ihan kesken, ei todellakaan olla valmiita, minä en ole valmis!".

 Janette oli rääkkäämässä meitä keskiviikkona pitkästä aikaa. Tehtiin ihan perusjuttuja ja koitettiin saada Loren takajalkoja hereille ja etuosaa ylös. Kasattiin hevosta enemmän kisamuotoa kohti ja työstettiin sitä ylhäällä. Ilmiselvää oli, että sekä hevonen että ratsastaja on vielä ihan talviunessa. Mun keskittyminen herpaantui vähän väliä, ajatus ei pysynyt mukana tekemisessä ja hevonenkin oli vähän hukassa. Olen ratsastajana liian jäykkä ja hidas tällä hetkellä. Mun pitäisi olla nopeampi, jämäkkä mutta samalla rento. Nyt olen turhan kova ja mun menoon pitäisi saada lisää rentoutta.

 Tehtiin paljon taivutuksia ja jumppaa, sillä Lorekin on jäykkä kun rautakanki. Kaiken se tekee suorana, mutta tippaakaan se ei rehellisesti taivu läpi rungon. Tajusin Janeten tunnilla, että olen tähän mennessä tyytynyt liian vähään. Tässä vaiheessa mun pitää oikeesti ratsastaa se hevonen läpi. Vaatia asiat loppuun asti, pistää se taipumaan rehellisesti läpi, tulemaan jokaisesta pidätteestä läpi. Tässä vaiheessa pitää jo oikeesti reenata täysillä kisaradat kirkkaana mielessä. Enään ei riitä että se liikuu kivasti eteenalas rentona, vaan nyt alkaa oikea reeni. Talvikausi alkaa olla takanapäin.

Lore, Janette ja Minä
Junioreiden suomenmestaruudet 2011

 Eli siis on sanomattakin selvää, että oli hyvä että Janette kävi meitä koutsaamassa. Janette myös muistutti mua siitä, että en voi yrittää miljoonaa asiaa samanaikaisesti. En voi toteuttaa kaikkien valmentajien tyyliä ja opetusta. Minun täytyy valita niistä sopivat opit itselleni ja luoda oma tyylini ratsastaa. Käyttää eri "työkaluja" eri tilanteissa. Tällä hetkellä olen yrittänyt kaikkea, ja ratsastukseni on aika sekamelskaa tällä hetkellä.

 Olen saanut niin paljon uusia oppeja ja neuvoja lyhyen ajan sisään, että olen aikalailla sekaisin. Istuntani on laitettu ihan uuteen muottiin, 70% keskittymisestäni menee pelkän istunnan ajatteluun, joka vieläkin tuntuu  vaikealta ja uudelta, vaikka se helpottuu päivä päivältä enemmän. Ja kun mun täytyy ratsastaa hevostakin ja vaatia siltäkin, istuntani herpaantuu ja koko pakka hajoaa, Se on todella turhauttavaa. Tuntuu että joudun jatkuvasti ratsastamaan mukavuusalueen ulkopuolella, ja kaikki on niin vaikeaa! Olen niin vierailla vesillä nyt että välillä meinaa itku tulla. Mutta koitan vain luottaa siihen että tämä vie parempaan suuntaan minua ratsastajana ja meitä ratsukkona. Kyllä tämä tuottaa tulosta ja minusta tulee askeleen parempi ratsastaja. 

 Tällä hetkellä mulla on vaan vahvasti niin sellainen fiilis, etten osaa. Heilun selässä kuin mikäkin perunasäkki. Jokainen ratsastaja varmasti tietää sen "alkeiskurssilais-fiiliksen", kun tuntuu että mikään ei suju. Minusta tuntuu nyt juuri siltä. Mutta ne pienet onnistumisen hetket ovat niin hienoja, että toivon että tämä kaikki on sen arvoista ja tulevaisuudesta tulee jotain vielä hienompaa. Ne pienet hetket, kun hevonen tuntuu täydelliseltä, ne muutamat askeleet kun ratsastus sujuu kuin tanssi, kannustaa jatkamaan. Ei saa luovuttaa, täytyy uskoa siihen mitä tekee, eikä luovuttaa vaikeammallakaan hetkellä. 

"If you always do what you always did, 

you will always get what you always got. 

If you are not happy with what you are getting, 

you have to change what you are doing." 

- Kyra Kyrklund