Jepjep, niinkuin moni varmaan ehkä on huomannut että taas on kunnon siperiajakso menossa... Ihan törkeet pakkaset!!!! Ei voi tehä mitään järkevää hevosen kanssa. Aika maastoilupainotteista jos on alle -20 mutta yli 20 asteen pakkasilla en tasan lähe mihinkään. Täytyy toivoa sormet ja varpaat ristissä että pakkaset väistyisivät ja antaisi keväälle tilaa!!!

Sitten kivempiin uutisiin :) Me päästään tänä viikonloppuna aluevalmennuksiin! JEEE! :) Täytyy koputtaa puuta, onhan tässä 4pv aikaa sattua jotain.. meidän tuurilla heppa rupee ontumaan tai jotain muuta yhtä ihanaa! Enhän mä toki manaile, pitäkää teki peukkuja että päästäs! Koitan nakittaa jotain kaveria messiin ottamaan videota teille lukijoille ;) Ja tietenkin itselleni. Enyone? Lämmitetty +15 maneesi, ei tarttis palella!!!

Suunnittelin tässä alustavasti vähän ens kauden kenttäkisoja.. Ei siis todellakaan ole pitävä ja en voi mennä jokaisiin sillä pitää pitää huilia joissain väleissä. Mutta tässä varteenotettavia vaihtoehtoja:

7-8.5 Niinisalo, Tutustumisluokka
15.5 Keuruu, Tutustumisluokka
10-12.6 Kerava, Helppo (mikäli sitä on edes)
18-19.6 Nykarleby, Helppo kenttäcup 2
1-3.7 Kerava, Helppo (mikäli sitä on edes)
15-17.7 Kuopio, Helppo kenttäcup 3
24.7 Hattula, tutustumisluokka (jos lapinlahdella ei ole helppoa)
29-31.7 Lapinlahti Helppo (mikäli sitä on edes)
7.8 Alavus, Helppo
27-28.8 Kangasala, Helppo
10-11.9 Niinisalo, Helppo kenttäcup 4
23-25.9 Pudasjärvi, Helppo Juniori SM

Ihanaa että uusia kenttäkisoja on tullut paljon lisää!!! Nyt on varaa jopa valita! :) Junnu SM:ien järjestäjä oli ilmestynyt kipaan. Ja se sattuu ihan kauden loppuun ja Pudasjärvelle. Pirun kaukanahan se on, mutta kuulemma puitteet ovat hulppeat! Mietin tässä, että jää SM:it aika myöhäseksi, tuohon aikaan on jo sateiset kelit ja pirun kylmä varsinkin tuolla Lapin puolella... Mutta ei auta valittaa ;)

Ajattelin maaliskuussa käydä jossain harkkareissa/seurakisoissa tuuppaamassa jotku koulukisat ja sitten käydä eholla hyppäämässä pari luokkaa. Sitten huhtikuussa oliski Ypäjällä ja Tuomarinkylässä alue-kansalliset. Jos edes jompiinkumpiin pääsis :) Sitten saakin esteet jäädä ja panostetaan täysin kenttään!

Olen tässä koko talven ajanut isäni kanssa ajokorttia. Ajaminen rupee tuntumaan jo hyvältä mutta kauhukseni isä käytti minua viimeviikolla ajamassa Helsingissä ja kehä III:sella ruuhka-aikaan... Se oli täyttä helvettiä. Olin AIIVAN paiseissa! Nyt ajaminen täällä pikkukaupungeissa on niiin helppoa niin helppoa! Ihan hullua, en kyllä suosiolla sinne jatkossa mene!!! :D Tarkoitus olis sitten heti kun mahdollista niin suorittaa se pikku-e, että pääsisin ite menee miten lystää valmennuksiin ja kisoihin.

Mut ei täs muuta. Mä rupeen kattoo nyt Vampire Diaries jaksoa <3 btw. paras sarja muuten ikinä ;) Niin ja kiitos tuhannesti 130 lukijamääräst ja monista kommenteista! Ihan uskomatonta! Kiitoskiitoskiitoskiitoskiitoskiitos!!

Adios amigoos!!

Kypärä on halpa henkivakuutus

On ollut todella tapahtumarikas viikko, vaikka se ei ole ihan vielä lopussakaan.

Maanantaina Tuusulan Viikkouutisista kävi haastattelemassa minua ja ottamassa minusta ja Loresta kuvia. Juttu ilmeistyi keskiviikon lehteen. Pelkäsin hieman että mitähän sieltä tulee, mutta ihan kiva juttuhan se oli. Kuva olisi voinut olla parempi mutta Lore ei ollut oikein poseeraustuulella.
Voit lukea jutun TÄÄLTÄ.

Sitten huonompiin "uutisiin". Tipuin alkuviikosta Lorelta pahasti. Tapaturma oli täysi vahinko, joka ei ollut kummankaan syy. Minulta oli unohtunut satulavyö kotiin pesuun ja lainasin ystäväni vyötä. Oltiin sitten Emmin kanssa ratsastamassa maneesilla ja ihmettelin kun satula tuntuu kiikkerältä vaikka vyö oli todella kireällä, mutta en sitten enään välittänyt kun rupesin ratsastamaan. Lorella oli tavallista energisempi päivä ja laukassa se teki taas pupuloikkaa kuumuessaan. Käskin sitten herraa vähän eteenpäin jotta loikat loppuisi. Sitten Lore teki isomman pompun ja satula valahti oikealle kyljelle. Siinä vaiheessa tajusin että nyt se on menoa, ei ollut mitään mahdollisuutta pysyä selässä kun satula on ihan jossain muualla!

Lore tietenkin säikähti ja lähti laukkaamaan täysiä pitkää sivua pitkin ja minä tipahdin maneesin laidan kautta jalkoihin ja sain potkun kaikista 4 kaviosta otsaan. Kaikki tapahtui sekunneissa enkä edes tajunnut kuinka vakavasti kävi. Tyypillisenä ratsastajana nousin heti ylös ja lähdin metsästämään panikoivaa hevosta. Kerkesin kuitenkin juosta vain n. 10m kun rupesin näkemään tähtiä ja sietämätön päänsärky alkoi. Polvet siinä petti alta ja itkuhan siinä tuli. Pysyin onneksi tajuissani mutta en todellakaan kyennyt kävelemään hetkeen. Emmi kauhuissaan hyppäsi pois selästä ja juoksi katsomaan että olinko ok. Tippuminen kulma näytti niin pahalta että Emmi oli hetken luullut jo että henki lähti.

kyseinen kuva ei liity tapahtumaan.

Kun siinä hetken olin puhallellut, itkenyt ja saanut selvitettyä vähän pääkoppaa niin katsoin mitä Lore tekee. Siellä se raukka tärisi maneesin nurkassa puuskutti ja potki paniikissa vatsan alla olevaa satulaa. Hiekat silmissä ja suussa sitten kävelin rauhassa rupatellen Loren luokse ja irrotin satulan. Sitten tapahtui jotain, kun rauhoittelin hevosta. Olin ihan ihmeissäni. Vaikka oma syke oli varmaan huippulukemilla, niin kun vakuutin Lorelle, että ei ole hätää, tuntui kuin se olis ymmärtänyt sen. Se rauhoittui heti. Kuulostaa todella kliseeltä ja typerältä, mutta se tuntui jotenkin "hienolta". Vaikka tilannehan oli aivan katastrofinen.

Hetken mietin ja päätin että selkään on kavuttava takaisin sekä itseni että hevosen takia, ettei kummallakaan jää pahaa makua suuhun tapahtuneesta. Ihme kyllä Lore ei ollut moksiskaan että hyppäsin takas selkään! Luottavaisena päästi mut selkään ilman ongelmia! En kuitenkaan uskaltanut kuin kävellä hetken, mutta kävimpähän kuitenkin.

Suurin päänsärky hävisi äkkiä mutta pieni paine otsassa tuntui vielä. Kypärä oli yhtenä kappaleena mutta voin kuvitella kuinka säpäleinä se on sisältä. Tunsin kyllä itseni vähän vajaaälyiseksi ja motoriikka oli jokseenkin hidasta. Esimerkiksi minulla meni todella kauan loimittaa hevonen kotimatkaa varten. Kävely ja puhe oli matelevaa. Päätin kävellä maasta kotimatkan, jos sattuisin pyörtymään. Onneksi oloni ihme kyllä parani iltaa kohden eikä mulle edes tullut huonoa oloa mikä pitäisi tulla aivotärähdyksestä. Hartiat ja niska meni kyllä aivan lukkoon pariksi päiväksi ja vieläkin otsa on todella kosketusarka. Taas oli suojelusenkeli matkassa, kun luita ei katkennut eikä niskat taittunut..

Taas voin todeta, että onneksi oli kypärä. 100% varmaa on, että kallo olisi haljennut siinä rytäkässä ilman kypärää. En siksi kannata kypärättä ratsastamista. En todellakaan halua saarnata, se on jokaisen oma asia ja itsekkin olen pari kertaa syyllistynyt samaan. Mutta aina kun porukka sanoo "kyllä mä pysyn selässä" ja "mä tunnen tän hevosen kuin omat taskuni". Aina se ei ole siitä kiinni! Aina voi tapahtua mitä vaan, esim. tässä tapauksessa varusteet pettää! Siinä ei yksinkertaisesti ollut mitään, mitään mahdollisuutta pysyä kyydissä, vaikka yritys oli hyvä 10 (roikuin kaulassa varmaan 30metriä!).

Kypärä on todellakin halpa henkivakuutus, ja sitä kannattaa käyttää! Mikä on sinun mielipide asiasta? Kommentoi!

ESRA Kenttäratsastuksen rankingkultaa!

Jepjep! Näin on näppylät! Olen mielettömän onnellinen! Tämä antaa aimoannoksen lisäpuhtia treeneihin ja auttaa pitämään pään pystyssä kun on vaikeita aikoja. Sain siis tän palkinnon ja sitten 100e lahjakortin Hipposporttiin! :) Oli btw suhteellisen haastavaa ottaa kuva tästä ettei salama heijastu ja ylivalota koko kuvaa.. Taitolaji ;)

En olisi ikinä uskonut kauden 2010 alussa että päästäisiin ranking-listoilla tai että voitettaisiin ne! Lähdin hakemaan ekalta kaudelta harraste tuloksia ja pari hyväksyttyä tuttaria. Mutta kuinkas kävikään :)

En ole tähän mennessä saavuttanut "mitään" näin hienoa. Olen toki sijoittunut kilpailuissa mutta vain kerran olen voittanut (jos leirikisoja yms ei lasketa), ja senkin kerran Loren kanssa meidän debyyttikenttäkisoissa Ypäjällä :) Kyllä sillonkin oli hymy korvissa pitkään ja on vieläkin! Silloinkin päätin että olen tyytyväinen jos maastosta maaliin päästään mutta voitto tuli! Huhhuh!

Täytyy vaan sanoa taas kerran, että mulla on maailman upein, ihanin, komein, kaunein, hienoin ja vaan yksinkertaisesti PARAS hevonen maailmassa <3

Osallistuin siis muutenkin Esran superviikonloppuun ja olin Liisa Harmon lääkeaine ja dobing luennolla, Teppo Hakalan luennolla ja sitten ravitsemusasiantuntijan luennolla. Oli todella antoisa päivä. Paljon tietoa kerralla jotka kaikki olivat tarpeen! Mm. sain varmistettua että linimenttejä joissa ei ole lääkeiaineita (esim. kortisoni) SAA käyttää kilpailuissa! Esimerkiksi MSM linimentti on sallittua! Se on nyt varmistettu pohjajuuria myöten!

Luennoilla oli aika vähän porukkaa, joka oli todella todella harmi, koska niissä oli paljon hyvää tietoa joista olisi hyötyä meille KAIKILLE! Ruoka oli myös erinomaista ja aivan taivaallista rahkaa jälkkäriksi 8)

Kiitos paljon ESRALLE päivästä ja kaikille muille seurasta!! :) Roosa kuittaa!

Päivitystä päivitystä

Hurja! 113 lukijaa!!!! Apuva :D Kiitos ihan hirveesti! Olen todella yllättynyt :) En ikinä uskonut saavuttavani edes 100 lukijaa koska oletin ettei heppablogeilla ole niin suurta suosiota. Mutta näköjään olin väärässä!

Viikko on sujunut paremmin. Lore vaan paranee ja paranee. Ollaan maastoiltu paljon ja tehty koulureeniä. Viikon "saikun" aikana herra keräsi taas ihan liikaa energiaa ja sana istunta on aivan vieras käsite jälleen :) Eli ollaan taas tehty tosi paljon töitä sileellä ihan perusjutuissa että hevonen kantaisi itsensä rehellisesti eikä röhnöttäisi kädelläni ja menisi täysiä.. eli siirtymisiä, siirtymisiä, väistöjä, avoja, sulkuja jne. Kuinka monet tuskanhuudot on kajahtanut maneesissa kun kaikin voimin pidätän istunnalla ja herra vaan porskuttaa pöristen korvat hörössä eteenpäin.. "Älä vedä kädellä, pidätä istunnalla" toistan vaan itselleni, mutta kuinka vaikeaa se on käytännössä! Onneksi kerta kerralta loresta on tullut kuuliaisempi ja nyt meno rupee näyttää jo ihan hallitulta.. puuh, Kyllä se tästä! :) Treeniä vaan. Meikäläisen vatsalihakset ja sisäreidet on ollu vaan koko viikon aiiivan jumissa...

Täytyy mainita että luin Jonnan ja Brooken blogista tästä "avaimen kääntö" -tekniikasta. Kokeilin lorella tätä ja kylläpäs auttoi hurjasti! Suosittelen muitakin kokeilemaan :) Eli kun asetat hevosta niin älä vedä ohjasta taakse tai sivulle, vaan käännä nyrkkiä ulospäin, niinkuin kääntäisit avainta lukossa. Hevonen ottaa asetuksen ja avun paljon suvaitsevaisemmin ja rennommin vastaan ja taipuu paljon enemmän tasapainossa! Kiitos Jonna! :)

Hieroja kävi taas eilen. Vähän jännitti mitä hän on mieltä ja miltä hevonen nyt tuntuu. Iloksemme sain kuulla että hevonen on jo paljon paremmassa kunnossa. Lannerangan, selän ja takareisien jumit oli sulanut lähes kokonaan pois, pientä jännitystä vain enään. Lavat ja niska olivat vielä aavistuksen jumissa, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin viikko sitten :) Jesjesjes! Lore nautti silminnähden hieronnasta silmät ummessa ja haukotellen. Pitäisi joskus ottaa videolle. Lopuksi hieroja paineli aku-pisteitä jaloista, jotka vaikuttaa lavan ja niskan alueille. Sitten sovittiin seuraava aika 2 viikon päähän.


Tällä hetkellä suunta näyttää hyvältä :) Ja toivotaan että se pysyy sillä tiellä. Toivotaan että ongelmat nyt rupeisi olemaan takanapäin ja päästäisiin treenaamaan.

Hevostalli.netissä oli keskustelu siitä miksei heppablogeihin kommentoida. Ja mietittiin mitä me bloggaajat voitaisiin kirjoittaa tänne että voisitte jollain tavalla ottaa osaa ja kirjoittaa omia kokemuksianne :) Ideoita?

Katselin tässä yksi päivä Jerestä vanhoja videoita. Tippa tuli linssiin. Kieltämättä tuli pieni myötähäpeä pintaan. On sitä tullut edes vähän kehityttyä niistä ajoista... Laitan jossain postauksessa tänne jerevideoita jotta voidaan nauraa yhdessä ;) Kyseessä siis ensimmäinen oma ponini jota en koskaan unohda! Pienenä unelmana on että jos joskus minulla on talli pihassa ja Jere viettää eläkepäiviä voisin ottaa Jeren kotiini eläkepäiville. Mutta se tulee tuskin tapahtumaan, sillä jeren pitäisi nyt olla loppuelämän kodissa!

Mulla nyt ei ole uusia kuvia Loresta joten pistän tähän kuvan mun ja jeren kenttäkisoista. Kisat olivat tuloksellisesti katastrofiset! Olimme ihan liian vaikeassa luokassa mutta silloin yllätyshulluna se ei haitannut ja kisoista jäi paljon ihania muistoja ja rutkasti kokemusta! Urheana ponina jere tuli maaliin haastavasta tutustumisluokan maastosta ;)