Ypäjä Finnderby 2014 (c) Hanna Heinonen

Nyt kun makaan täällä sairaspedillä kotona eikä minun tee mieli kirjoittaa oma-aloitteisesti juuri mistään, niin ajattelin että olisi hyvä tehdä pitkästä aikaa kysymyspostaus! Suoriin kysymyksiin minun on helpompi tällä hetkellä vastata.

Olen kerran tehnyt kysymyspostauksen vuonna 2011 ja vastaukset niihin löytyy täältä ja täältä. Joten vastaukset eivät ole kauhean ajankohtaisia ja vähän jopa hävettää jotkut mun vastaukset tuolloin.. Miten sitä voikaan ajatusmaalima muuttua 3 vuodessa :D

Nyt on siis hyvä aika tehdä uus kysymyspostaus! Kaikkea saa kysyä, mutta asiallisuuden puitteissa :) Joten, pistäkääs tulemaan!

En tiedä mitä kirjoittaa..

Lähestulkoon kaikki varmaan tietää että loukkaannuin pahasti Finnderbyssä SM-kisoissa Ypäjällä. Lore teki ihan mahtavan maastokokeen ja ainoastaan 1 hyppy epäonnistui vähän vedellä, missä ajauduttiin liian lähelle. Mutta siitäkin selvittiin, viimeisestäkin esteestä selvittiin... melkein.

Joo, hypättiin sen yli kyllä mutta sen jälkeen pamahti ja lujaa. 

Kun vedellä ajauduttiin liian lähelle kapeaa estettä koska en osannut tehdä tarpeeksi ajoissa ratkaisua otanko taakse vai jatkanko reippaasti eteen, joten siihen väliin tuli 3 ja puoli askelta. Tässä hypyssä kehuessani suuresti rehellistä hevostani ja pitäessäni tasapainoani keskittymiseni herpaantui sen verran että poistuttiin väärästä kohtaa vedestä ulos. Ei todellakaan mitään metsää päin vaan ihan selkeää ratsastusreittiä pitkin.

Jatkoin reittiä pitkin ja kun löysin katseellani seuraavan esteen oli linja hieman vino eikä minulla ollut enään mahdollisuutta kääntyä takaisin. Luulin että voin hypätä esteen vinossa ja jatkaa sitten oikealle, mutta vasta 10m ennen estettä huomasin esteen takana olevan koivun. Tässä vaiheessa oli liian myöhäistä reagoida kun Lore ampaisi jo hyppyyn ja kirjaimellisesti laskeuduttiin päin koivua. Luojan kiitos Lore kerkesi väistää, minä en.

Minä ja Mörri, mun tsemppari.

Pamahdin suoraan päin koivua vasen lantio/reisi edellä ja tipuin maahan. Kipushokki valtasi kehoni ja kieriskelin pitkään siinä maassa anoen toimihenkilöiltä apua. Eihän he tietenkään voineet auttaa minua muuten kuin hälyyttämällä ensiapua. Se kipu oli jotain hirveää, se valtasi kehon kokonaan eikä hengityskään kulkenut. Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota oli se että tipuinko maalilinjan taakse vai eteen, tässä vaiheessa vielä luulin että saattaisin kyetä ehkä jatkaa kilpailua jos olisin tippunut maalin jälkeen, mutta maalin olikin vielä 10 metriä.. 

Jääräpäisenä ihmisenä revin kypärän ja turvaliivin päältäni ja nousin puoliksi istumaan oikean käteni varaan, vaikka kaikki pyysivät minua makaamaan. Oloni oli niin huono että pelkäsin pyörtyväni jos jäisin maahan makaamaan. Siinä ajan kanssa minut saatiin sitten ambulanssiin ja siitä lähdettiinkin sitten kohti Hämeenlinnan sairaalaa. 

Onneksi minulla oli Tomi ja Elisa mukana, joten he huolehtivat hyvin Loresta ja Lore oli kunnossa joten minun ei tarvinnut sitä murehtia. Äitinikin oli katsomassa pitkästä aikaa kisojani ja sitten kävi näin.. Monen mutkan ja kipupiikin kautta olen nyt Töölössä, makaan sängyssä reisi 40cm auki ja odotan koska minut keretään leikkaamaan. Jalkani leikattiin auki sunnuntai-aamuna koska siellä oli sisäinen verenvuoto ja etureisilihaksen kuolioriski oli suuri. Jalan sisältä poistettiin 6-7dl verta ja hyytymää. En siis koskaan ole kokoenut tällaisia kipuja kuin tämän onnettomuuden johdosta. Se tunne kun sun jalka on niin turvonnut ja täynnä painetta että se voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä.. 

Minulla oli 3 vuorokautta alipainelaite jalassani, joka poisti turvotusta ja nestettä jalastani leikkausta varten. Mutta nyt olen maannut jo 2 vuorokautta ilman alipainelaitetta sängyssä, koska minua ei keretä leikkaamaan. Tilanne täällä sairaalassa on todella kurja ja infektioriski jalkaani on todella suuri, koska se on auki. Olen joutunut kestämään kaksi todella kivuliasta operaatiota ilman nukutusta, jotka normaalisti nukutuksessa tehtäisiin. Tänään lääkärit yrittivät ommella täällä 6 hengen vuodeosastolla haavaa kiinni tässä sängyssä, koska leikkaussaliin eikä heräämöön mahdu. Koko homma oli suorannaista kidutusta ja siinä vaiheessa kun menin järkyttävään shokkiin kivusta lääkärit tajusivat ettei jalkaani voida operoida ilman nukutusta. Siis niin brutaalia ja epäinhimillistä, enkä vieläkään tajua mitä olen joutunut kokemaan. Hoitajanikin sääli minua niin paljon että rupesi myös kyynelehtimään tässä tilanteessa ja koitti tukea minua parhaani mukaan silittäen ja pitäen kädestä kiinni. Sen nyt olen vain päättänyt että KUKAAN ei koske enään jalkaani ilman että multa on taju pois. 

Ihanat ystävät käyneet piristämässä mua! Tässä huomaa kuinka lääkkeeissä olen..

Tänä iltana mun piti päästä leikkaukseen, mutta ylläripylläri se peruuntui, huomenna katsotaan uudestaan. Voi olla että jos huomenna he eivät tee asialle jotain minut siirretään yksityiselle leikattavaksi. On tää ihan sairasta maata täällä jalka auki kun sitä ei keretä pistämään asiallisissä tiloissa umpeen. 

Että tällaisia terveisiä täältä sairaalasta. Pettymys on suuri että mokasin taas SM-kisoissa ja menetin sen viimeisen mahdollisuuden nuorten SM-mitalliin. Niin epäreilua, niin epäreilua. En tiedä miten pystyn käsittelemään tätä asiaa ja pääsemään siitä joskus yli. Kaikkeni tämän lajin eteen olen tehnyt että enempää en olisi voinut antaa, ja taas kävi näin. Nyt voin kyllä oikeasti sanoa että mulla on joku kirous näiden arvokisojen suhteen. Saa nähdä pääsenkö Elokuussa edes pohjoismaiden mestaruuksiin, tai jos pääsen niin mitähän siellä sitten sattuu ja tapahtuu!!

Minullahan tosiaan oli kypäräkamera tällä radalla. Haluaisin kyllä joskus ladata videon nettiin koska Lore teki niin hienon radan tähän tapaturmaan asti että haluisin kaikkien näkevän sen. Mutta se loppu on aika karu kun siinä kuuluu mun kaikki tuskanhuudot ja itkemiset kun eihän sitä kameraa kukaan tajunnu sammutta.. Joten en tiedä palveleeko sellaisen videon julkaiseminen ketään, vaikka tiedän että ihmiset ovat uteliaita. Jos julkaisen sen videon niin luultavasti leikkaan siitä sen tapaturman pois.. Mutta katsotaan.

Keski-uusimaan toimittaja Margit Ticklen soitti minulle sunnuntaina sairaalaan ja teki jutun lehteen tästä onnettomuudestani. Tässä pari kuvaa artikkelista, toivottavasti siitä pystyy lukemaan jotain..

 (klikkaa suuremmaksi)

Toimittajalta oli taas lipsahtanut virhe tuonne, että olisin saanut joskus sm-kultaa hopean sijaan..

Nyt yritän saada itseni mahdollisimman nopeasti kuntoon jotta pääsisin takaisin satulaan. Suru on suuri ja näiden sairaalatapahtumien ja kipujen keskellä en ole edes kerennyt käsitellä vielä tätä itse SM-kisan pettymystä. Luulen että se tulee sitten jälkeenpäin kun kivut ovat vähentyneet ja on aikaa ajatella jotain muutakin. 

Onneksi minulla on ihan valtava määrä ihmisiä hengessä mukana ja tukena. Ystäväni ovat käyneet pitämässä minulle seuraa täällä sairaalassa ja facebookissa on tullut ihan järkyttävä määrä tukea ja tsemppejä! Olen NIIN kiitollinen teille ihan jokaiselle!

Nyt on taas yksi hetki, kun tekisi mieli luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin. Mutta enhän minä niin voi tehdä?

Uusia varusteita kisoihin!

Voi tätä materialismionnea! Olen kyllä onnen tyttö! ^.^

Horse &Rider sponsoroi minulle jo tovi sitten ihkauudet kisasaappaat! En ole vain kerennyt tekemään tätä postausta aikaisemmin.. hyi minua. Olen kuolannut näitä saappaita aina kun olen nähnyt niitä muiden jalassa kilpailuissa. Nämä uudet saappaat tulivat todella tarpeeseen! Sillä nykyiset kisasaappaani jotka ostin vasta vuosi sitten, ovat kulahtaneet jo aika lailla vaikka olen koittanut niistä huolta pitää. Kaiken lisäksi uskolliset mountain horsen kotisaappaani hajosivat 7 vuoden (!!!!) palveluksen jälkeen lopullisesti joten nyt on hyvä siirtää vanhat kisasaappaat kotikäyttöön ja käyttää sitten näitä ihania uutukaisia edustuskäytössä!

Kyseessä siis Vereduksen Guarnieri nahkasaappaat. Nämä ovat aika erottuvat saappaat muista niin ulkoisesti kuin käytännössä. Heti uudenkarheana kun pistin nämä jalkaan ne olivat heti todella mukavat ja istuvat jalassa! Nilkoista tosin jäykät mutta ei mitään verrattuna muiden saappaiden epämukavuuteen uudenkarheina. Eli näitä ei tarvitse pahemmin "sisäänajaa", kun ne ovat jo valmiiks tosi hyvin istuvat ja pehmeät. Lisäksi sääriosa on säädettävä, joka takaa hyvän istuvuuden ja tuen. Kesäkuumalla kun jalat turpoaa helteillä ja kisapaikalla kun kävelet saappaat jalassa saa varsia taas mukavasti löysättyä tarvittaessa, jotta ilma pääsee kiertämään ja varret eivät purista. 

Saappaista löytyy myös muita hienoja yksityiskohtia. Pohkeiden sisäpuolella on sellaiset "grippi" paikat, jotka parantavat pitoa satulaa vasten sekä suojaavat saappaita kulumasta sisäpuolelta. Myös kannuksille löytyy omat pidikkeet. Nämä saappaat ovat sporttiset ja samalla klassiset. Aluksi kun nämä tulivat markkinoille, vierastin saappaiden ulkonäköä, mutta mitä enemmän olen niitä nähnyt sitä kauniimmiksi ne ovat silmissäni muuttuneet.

Ja nyt minullakin on sellaiset! ^_^ Jihuu! Näitä saappaita saa tosiaan tilattua ja ostettua Keravan Horse & Rideristä! Tutustu saappaisiin täällä!

Mitäs pidätte?

Sitten mun sponsoritakki vihdoin ja viimein saapui! Se tilattiin jo talvella Equilinelta, mutta sen toimittamisessa kesti "pikkasen" kauan.. Mutta nyt se on täällä, sopivasti kesäksi :D heh. No, Suomen kesästä ei koskaan tiedä, milloin tarvitsee takkia niskaan! 

Takki on siis ihan perus pusakkatakki Equilinelta :) Selässä on Horse & Riderin logo ja edessä on rinnassa mun nimi. En nyt kerennyt siitä ottaa kuvaa mutta eiköhän se jatkossa näy kuvissa mukana :) 

Näiden sponsoroitujen varusteiden lisäksi ostin itse itselleni uuden kenttäkypärän, jo oli aikakin... Eli siis Charles Owenin J3 kenttäkypärän. Nyt on ainakin sitten turvallinen ja ehjä kypärä maastoon! Kypärä on tosi tukeva ja kiva päässä. Ja tähän voi sitten vaihdella niitä kypäräsilkkejä ;) Haluaisin tilata sinivalkoisen ja mustan silkin liiloilla tähdillä, mutta en ole saanut vielä aikaseksi, joten menen tällä mustalla tai sitten sillä mustaliilalla mikä minulla on jo entuudestaan! 

Nyt kyllä taas kelpaa, kun on jos jonkinmoista uutta vermettä! Tällaiset asiat piristää raskasta arkea kummasti :) Odotan innolla Ypäjän SM kisoja jotta pääsen käyttämään näitä uusia kisavermeitä! 

(Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Horse & Riderin kanssa ja osa tuotteista on sponsoroituja.)

Jeee viikonloppuna kisoihin! Pitäkää peukkuja! 

Back in business!

Kuukauden kuulumiset samaan postaukseen... jaiks!

Olen ollut Toukokuun ajan superkiireinen sillä sain tehtyä viimeisetkin koulujutut pois ja nyt sitten vihdoin valmistun lopullisesti :) Koulun lisäksi olen ollut lähestulkoon päivittäin ja viikonloput töissä joten luppoaikaa bloggilulle ei ole liiemmin jäänyt. Mutta nyt onneksi alkaa kesä ja on enemmän aikaa kirjoitella!

Nyt ollaan päästy taas takas tekemisen makuun. Loren jalka parani toivotusti ja nyt ollaan pari viikkoa päästy jo treenaamaan. Nyt hoidetaan jalkoja viimeisen päälle ja teen kaikkeni että ne pysyvät kunnossa. Toki ennenkin olen hoitanut ne aina asianmukaisesti mutta nyt jalat kylmätään jokaisen ratsastukerran jälkeen ja Lore saa vahvempaa Cortaflexiä tukemaan niveliä. Tulehduksen uusiutumisen riski on kuitenkin aina olemassa.  Loren jalkaa on hoidettu myös nyt 2 kertaan iilimadoilla. Tämä ollaan tehty vähän niinkun varmuuden vuoksi. Iilimadot ovat dopingvapaita joten niillä voi hoitaa hevosta ihan rauhallisin mielin, tosin niistä jää aina joksikin aikaa jälki koska karva täytyy ajella hoitokohdasta pois. Mutta millään tavalla kiellettyä se ei ole :) 

Lore on tuntunut tosi hyvältä saikun jälkeen. Ihankun se olisi päässyt palautumaan 100% ja miettimään vähän asioita. Palasia on loksahdellut kohdalleen ja jotkut asiat perusratsastuksessa toimii ongelmitta kun ennen saikkua niissä on ollut epävarmuutta. Loma teki varmasti myös mulle hyvää, vaikka se ketuttikin ihan armottomasti.   

Kiitos kaikista kuvista Emmi Eskeliselle! 

Viime lauantaina Piia Pantsu tuli valmentamaan meidän tallille. Oli kiva päästä taas Piian tunnille ja vaihtaa kuulumisia. Päivä oli todella painostava ja kuuma, joten tehtiin aika lyhyt ja ytimekäs treeni. Alkuun paljon perusratsastusta, hevoset taipumaan ja selät ylös takajat alle. Laukassa tehtiin avoja ja vastalaukkoja. Lore oli alussa tosi sähköinen ja kuumu tosi herkästi, mutta loppua kohden rupesi rentoutumaan ja hakemaan pidemmälle kaulalle. Jännittyessään siitä tulee aina sellainen tepasteleva WC-ankka. Piialta tuli palautetta että istun laukassa paremmin kun Ruotsissa ja käytän istuntaa tehokkaammin. Naurahdin tähän, että enpä pahemmin ole päässyt treenaamaan Ruotsin jälkeen, mutta parannus johtuu varmaan siitä että ratsastan taas 10 kertaa tehokkaammin kun menetin 3 viikkoa arvokasta treeniaikaa... 

Lopuksi hypättiin pieni rata, ja sitten n. 100cm korkusena. Lore oli tosi hyvä! Sitä oli helppo ratsastaa esteeltä toiselle ja se kuunteli tosi hyvin. Piia oli tyytyväinen, joskin saisin tehdä ratkaisut vieläkin nopeammin, että odotanko vai ratsastanko eteen. Mutta huikeasti mun esteratsastus on edennyt niiltä maajoukkueleireiltä. Pikkuhiljaa se jännittyneisyys ja epävarmuus alkaa kaikota. Jes jes!  

Loppuraveja, rento ylälinja ja selkä kantaa.

Maanantaina Lore polkaisi kengän irti laitumella, mutta onneksi saatiin kengittäjä jo maanantai-aamulle joten ei jouduttu kauempaa odottamaan. Tiistaina meillä oli Empun kouluvalmennus. Aluksi Lore oli taas tosi hätäinen ja innokas. Ravissa en antanut sen ravata lujaa vaan pidin istunnalla ja vatsalihaksilla vastaan samalla kun se poukkoili pään ja etujalkojensa kanssa siihen malliin että "lujempaa lujempaa".  Onneksi pidin pään kylmänä ja olin selkeä rajojen kanssa ja rento kädestä. Noin 20min jälkeen Lore sitten rauhoittui ja tuli pohkeesta tuntumalle. Lopputunti olikin sitten niin kivaa. Se oli niiiin hieno! Tulta ja tappuraa, vähän jos käytti jalkaa liikaa niin tuli pientä pukkia, mutta kun saatiin suunnattua se energia työntekoon ja kokoamiseen, niin jumankekka mikä hevonen! Kaikki oli niin helppoa, ravi pehmeää ja joustavaa, rentoa. Emppukin sanoi ettei ole koskaan tainnut Lore ravata noin hienosti. Tunnista jäi tosi hyvä mieli ja nyt yritetään säilyttää tää fiilis ens viikon SM-kisoihin. 

Keskiviikkona tein puomikoulua. Laitoin 4 puomia isolle pääty-ympyrälle. Kahden puomin väliin 10m ja toisen kahden puomin väliin 14m. Näitä molempia piti tulla 3 laukalla, eteen - taakse -eteen -taakse. Niin että rytmi säilyy ehjänä ja hevonen rentona ja takajaloilla. Tehtiin tätä samaa harjoitusta Ruotsissa Piian valmennuksessa ristikoilla (VIDEO). Sillon huomattiin että tämä treeni on mulle ja Lorelle tosi tarpeellinen. Siinä paljastuu se miten hyvin hevonen on kuulolla ja ohjan ja pohkeen välissä. 

Tälläkin kertaa Lore kuumui aluksi tosi paljon ja vastasi apuihin jännityyneenä ja jäljessä. Loppua kohden meno parani kuitenkin hurjasti ja lopuksi tehtävä oli helppoa kuin heinän teko. Hevonen tuli hyvin taakse ja meni pohkeesta eteen, pysyi ennen kaikkea rentona kokoajan, ratsastin sitten eteen tai taakse. Jes! Lopuksi tein vielä ilman jalustimia väistöjä ja pyrin niissäkin pitämään Loren rentona ja askeleet pieninä. Lore oli tosi hyvä ja siihen oli kiva lopettaa.

Helatorstaina käytiin hyppäämässä alue 110cm luokka Riihimäellä. Tavoite oli saada hyvän mielen rata, ratsastaa tarkasti ja tavoitella tietenkin sitä puhdasta rataa. Sää oli tosi kurja, koko päivän satoi ja oli kylmä. Onneksi pohja oli silti ihan ookoo ennakkoluuloista huolimatta. Pelättiin että se olisi tosi mössöä mutta se olikin pysynyt ihan hyvänä.   Meillä tulikin verkkaan tosi kiire koska radat etenivät huimaa vauhtia arvostelun ollessa A.2.0 ja radalla oli vain 8 estettä. Lisäksi tosi moni hylättiin heti radan alkumetreille. Vielä kun laitoin omia saappaita jalkaan kuulutuksista tiedostin että minua ennen oli enään 10 ratsukkoa.. Ups. Tuli sitten aika lentävä tehokas verkka, mutta Lore ei ollut moksiskaan. Alussa vähän huonoja ja uneliaita hyppyjä, mutta en välittänyt vaan ratsastin samalla tavalla. Suunnitelmana oli ratsastaa rata suht. lyhyillä teillä yrittäen pitää hevonen kasassa. Jos Lorella laukkaa pitkiä matkoja esteradalla niin se lähes varmasti pudottelee, koska se pääsee pitkäksi ja rupee hyppäämään maastohyppyjä, eli pitkiä ja laakeita. 

 Eka este meni hyvin, sen jälkeen Lore yritti valua pitkäksi ja raskaaksi kädelle ja ei yhtään kuunnellu mun pohjeapuja. Se valui vahvaksi ja pitkäksi. Siitä seuraamuksena se kolautti 2 esteeseen mutta kuin ihmeen kaupalla se pysyi ylhäällä. Tämän esteen jälkeen napautin Lorea pohkeilla aika äkäseen ajatellen "herää pahvi!!". Sitten se heräsikin ja loppu rata meni tosi hyvin! Oli ihan sika hyvä fiilis ratsastaa ja keskityin yhteen esteeseen kerrallaan! Se kun tajusin vikan esteen jälkeen että hypättiin nolla niin voi että sitä tunnetta!! Olin niiin onnellinen! Kiljuin ja taputin Loren kaulan varmaan ihan puuduksiin :D Joillekkin 110cm 0vp on ihan peruskauraa, mutta meille se on harvinaista! Me kun AINA keilataan niitä puomeja enemmän tai vähemmän. Mutta nyt tuli NOLLA! Wueppaa!

Lopputuloksissa sijoituttiin 7. sijalle ja osallistuijia oli 55. En muista millon viimeks ollaan sijoituttu estekisoissa :D Tuntui tosi oudolta! Luokan loppumisen jälkeen pakattiin kamat ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Mukana oli Tomi ja kaverini Milla ja Meke tsemppareina. Milla oli auttamassa ja neuvomassa mua. Milla on ihanan positiivinen ja saa mulle aina sellasen hyvän moodin päälle, niinkuin näissäkin kisoissa! Mä olin menossa kisoihin tyyliin sillä asenteella että "no niitä puomeja tulee kuitenkin". Milla vähän puhutteli mua etten voi lähteä aina kisoihin sillä asenteella :D Joten pistettiin se nolla tavoitteeksi ja sehän sieltä sitten tulikin!  

Perjantaina, eli tänään kävin sitten Loren kanssa aamulla Tuomarinkylässä tekemässä laukkatreeniä. Meidän tallilla ei ole puitteita hyväpohjaiseen laukkaharjoitteluun, joten se täytyy tehdä muualla. Dumissa rata on ihan perfect, koska pohja on tarpeeksi pehmeä. Monet raviradat ovat liian kovia laukkaamiseen ja sekös kuluttaa niveliä ihan järkyttävästi. Pitäkää ihmiset laukkatreeniä tehdessä huolta millä pohjalla menette! Hevosen jalkojen terveys on ihan ykkösjuttu! Lore oli ihan tohkeissaan ja tein verryttelyiden lisäksi 5 täyttä minuutin vetoa. Päätin että siihen oli hyvä lopettaa, vaikka Lore vähän vaikutti siltä että vielä olisi irronnut! Sillä oli niin kivaa ja niin oli mullakin :) Otin huvikseen Gopron mukaan, laitan teille jonkun koosteen kun kerkeen editoida pätkät kasaan :) 

Lore ja Leevi päiväretkellä Tuomarinkylässä :) 

 Ensi viikolla onkin sitten Finnderby ja Suomenmestaruudet. Nyt ei oikein voi enään tehdä mitään muuta kuin pitää itsensä ja hevosen terveenä ja hyvällä mielellä. Sunnuntaina meillä on vielä Marjon estevalmennus ja viikolla Aira ja Emppu tulee vielä tekemään viimeistelytreenejä kouluratsastuksen saralla. Itse olen ollut lähestulkoon päivittäin töissä ja oon viikonlopun ja ensi viikon ma-ke 12-20... Siinä saa jo vähän suunnitella miten asiat saa hoidettua! Onneksi sain koulun lopullisesti purkkiin ja valmistun! Ihanaa! Yksi huoli vähemmän :)