Voi että tää aika menee kuin siivillä. Huomenna on jo Mantorpin kisa ja sitten sunnuntaina lähdetään jo kotiin. Toisaalta kiva lähteä kotiin ja päästä omaan sänkyyn nukkumaan, mutta kyllä mä voisin tänne jäädä pidemmäksikin aikaa. Tää 2 viikkoa on aika lyhyt aika. Lore on aika kovilla kun menee 2 kisaa heti alkukaudesta peräkkäin ja vielä välipäivinä on ollut Piian treenejä. Mutta tän reissun jälkeen se saa vähän kevyemmän jakson ja jotain rentoa liikuntaa. Ei se kyllä ole näyttänyt merkkiäkään että se olisi ihan kypsä tähän tahtiin, työskentelee kyllä ihan mielellään ja innoissaan :) Hyvä niin.

Tiistaina mulla oli siis Piian rataestevalmennus. Mentiin alkuun sellasta ristikko-tehtävää pitkulaisella ympyrällä. Toisella sivulla oli 14m välillä kaksi ristikkoa ja toisella sivulla 10m välillä 2 ristikkoa. Niitä molempia piti tulla 3 laukalla. Toisilla reippaammin ja toisilla odottaen. Yleensä me ollaan Loren kanssa hakoja näissä tehtävissä, mutta nyt siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Tässä tehtävässä tuli huomattua että Lore on liikaa pohkeen takana esteillä. Niinpä sain kotiläksyksi tehdä tätä tehtävää kotona, se ei ole erityisen kuluttavaa hevoselle. Lopuksi sitten hypättiin pientä lyhyttä rataa pariin kertaan että sain rentoutta ja sujuvuutta ja harjoiteltua etäisyyksiä. Lore oli ihan hyvä mutta ehkä vielä vähän väsynyt kisoista.



Keskiviikkona meillä oli sitten aamulla maastotreenit Flyingen radalla. Samassa paikassa siis missä PM:it oli. Tosin esteitä oli paljon vähemmän ja osa oli vielä talvivarastossa. Päästiin kuitenkin tekemään tosi hyviä tehtäviä ja Piialla oli tiukkoja harjoituksia, mutta todella tarpeellisia. Sai tosiaan alusta asti ratsastaa kieli keskellä suuta. Lore hyppäs koko valmennuksen älyttömän hyvin ja oli tosi energinen! Sitä oli ilo ratsastaa ja nyt varmaan ekaan kertaan mua ei jännittänyt ollenkaa hypätä. Nautin täysillä ja otin innolla "haasteet" ja tiukat kurvit vastaan. Positiivista :)

Lopuksi Piia sanoi että mulla ja Lorella on nyt aika hyvin paketti kasassa ja meidän maastoratsastus on kuulemma vakuuttavaa eikä näytä yhtään siltä että olisi mitään ongelmia. Tarviin vaan hirveesti nyt rataesteratoja alle ja koulua pitää vielä hioa niin hyvä tulee! Oli huojentavaa saada positiivista ja kannustavaa palautetta Piialta ja tietää että ollaan oikealla tiellä :)



Torstaina ajettiin sitten tänne Mantorppiin Sissi Liljan luokse ja tämä päivä meni katsoessa Mantorpin ekaa kisapäivää. Ratsastin Loren aamulla ja sitten loppupäivä menikin kisapaikalla. Siellä oli tänään muita luokkia ja huomenna on sitten CNC*. Kävelin maaston tänään 2 kertaan ja aika erikoinen rata luvassa. Yli puolet radasta menee metsässä pikkupolkuja pitkin. On ylä- ja alamäkeä, kapeita polkuja, ylihypättäviä kiviä... Saapas nähdä miten menee :) Aamulla ratsastaessa Lore oli tosi pirteä ja hyvän oloinen, toivottavasti sama moodi jatkuu huomenna!

Lisään tähän nyt kuvia mitä Tomi on ottanut meistä Flyingessä. Suurin osa nyt on tommosia posekuvia mutta koittakaa kestää! Siellä oli vaan monia niin kivoja paikkoja missä kuvata :)

Mitäs pidätte kuvista? Onko joku ehdoton lemppari? :)

Matkaa tukemassa:

12.4 Tågarp CIC*

Kisapaikan kiska :) Oli muuten halpa.

Nyt on sitten kenttäkisakausi korkattu "oikeasti"! Lauantaina herätyskello soi klo 5 ja kuudelta lähdettiin ajamaan kohti kisapaikkaa. Olin pakannut jo kamat ja letittänyt Loren edellisenä iltana. Aamulla oli ihan järkyttävä sumu. Sai ajaa tosi hiljaa koko matkan koska näkyvyys oli ehkä 30m eteenpäin. Päästiin kuitenkin turvallisesti kisapaikalle ja pääsin ajoissa ilmoittautumaan kansliaan ja sitten valmisteltiin Tomin kanssa Lore eläinlääkärintarkastukseen. Itse harjasin hiukset ja pistin siistit korvikset ja maajoukkuetakin päälle. Lore käveli n.30min ennen tarkastusta.

Eläinlääkärintarkastus meni tosi hyvin, Lore juoksi puhtaasti ja rennosti. ELL-tarkastuksen ihmiset olivat oikein tyytyväisiä ja kehuivat hevosta :) Siitä jäi hyvä mieli. Tarkastuksen jälken käytiin laittamassa varusteet koulukokeeseen ja eikun verkkaamaan! Olin ajoissa likkeellä, pääsin kävelemään alkukäyntejä n. tuntia ennen koulustarttia, vaikka eihän Lore niitä olisi enään tarvinnut kun se oli kävellyt jo 30min Vet Checkiä varten. No enivei, kävelin rauhassa kouluverkassa jotta Lore sai katsella vilkkaan verryttelyalueen menoa ja tottua alueeseen. Pohja oli aika inhottava, upotavaa juoksuhiekkaa ja välillä tuli sellaisia upottavia kuoppia. Oikea kauhupohja isolle raskaalle hevoselle..

Siinä 50min ajan sitten työstin rauhassa Lorea. Suoraan sanottuna se oli aluksi ihan kamala. Juuri sellainen niinkuin se on yleensäkkin ollut koulukokeen verkassa. Kova, jännittynyt, pitkä kuin laiva, selätön.. Se kulki vain kovana WC-ankka muodossa ja oli jännittynyt kuin viulunkieli. Ratsastin, ratsastin ja ratsastin, ilman kiirettä. Hengitä, istu syvälle satulaan, rentouta hartiat, lähemmäksi hevosta..  Kuvittelin valmentajieni olevan korvanapissa kentänlaidalla neuvomassa. Sitten kun sain edes jotain apuja perille päätin pitää kävelypaussin kun starttiin oli vielä 20min aikaa. Tuskailin jo mielessäni että tähänkö tämä taas menee, etten saa hevosta läpiratsastettua koulukokeeseen ja haen täältä kv-kisoista huonot pisteet kotiinvietäväksi. 

Kaiken tämän lisäksi Lore oli väsynyt. Se pienikin näyttävyys ja ilma liikkeistä oli tipotiessään. Kävelytauon jälkeen päätin että nyt pistän kaiken osaamisen ja keskittymisen tähän hetkeen että saisin hevosen rentoutumaan ja kuulolle. Ei mennyt kauaakaan kun Lore rentoutui ja antoi periksi. Se rupesi parantumaan askel askeleelta. Sitten mut kutsuttiinkin jo valmistautumaan maneesin edustalle. Siinä vielä otin muutamia lyhyitä ravi-käynti siirtymisiä ja peruutuksia. Lore tuntui tosi hyvältä! Se jotenkin rentoutui kokonaan ja keskittyi vain muhun. Sain tosi hyvän mielen lähteä koulukokeeseen.

Suoritus meni aika nappiin! Lore oli koko radan aika väsynyt. Jouduin tsemppaamaan sitä aika paljon koko radan että se jaksoi pitää tahdin ravissa ja itsensä tasapainossa ilman tahtirikkoja. Muutama kohta meni vähän hutiin joista tuli huonommat numerot, mutta ne olivat mun mokia. Myöskin laukasta tuli sanomista ettei se kanna läpi selän kaarteissa, mikä on ihan totta. Lore ei jaksanut pyörittää laukkaa täyskaarroissa ja vastalaukoissa koska se oli niin väsynyt. Ratsastin myös perkule lopputervehdyksen väärää reittiä!!! VOIHAN ********!!! Nyt mun täytyy oikeesti tsempata tän asian suhteen! Tuomari vielä sanoi mulle lopuksi että "I give you a seven for the movement, but i have to take the -2 off because you rode wrong". ARRRGGHHH!

Mutta Lore oli hyvä, se tsemppas ja teki just niinku pyysin, olin niin ylpeä! Stewardikin sanoi koulukokeen jälkeen kuolaintarkastuksessa että "Give me a call when you wanna sell him!" :D aww. Alunperin mun ei pitänyt katsoa tuloksia ollenkaan koko kisojen aikana, mutta kun estekoe ei mennyt ihan nappiin niin sorruin sitten kyttäämään koulupisteet equipesta. Kun näin pisteet meinasi leuka tippua maahan, -48!! Eli ihan himppasen vajaa 68%! Olin niin iloinen, mitä ihmettä! Ratsastin mun ennätyspisteet 1* tasolla kv-kisoissa! Lore sai myös lisätystä käynnistä 9! Sain mun ensimmäisen ysin koulupaperiin! Olin iha wauuuuuu! Pakko siis olla tyytyväinen :)

Mutta sitten siihen estekokeeseen. Rata oli 10 esteen rata, mun mielestä sinäänsä vaikea, että siinä oli ylämäkeä, alamäkeä, pitkiä etäisyyksiä. Itse tykkään radoista joissa tehtävät tulevat nopeammin, pitkillä teillä kerkee tapahtua niin paljon turhia virheitä! Verkassa Lore oli tos hyvä, ihan sairaan skarppi. Se jotenki tsemppas ihan 110% vaikka energiaa ei ollut jaettavaksi asti.

Estekoe jännitti mua tosi paljon, alkuvuoden vaikeuksien vuoksi. Päässä hoki ääni joka sanoi vain "ratsasta eteen, ratkaise eteen, älä vedä, älä nypi". Niinpä lähdin ratsastamaan estekoetta keskittyneenä. Olin alkuradasta ihan hukassa. Vasta 6. esteellä homma rupesi sujumaan ja etäisyydet löytymään. Ensimmäiselle esteelle tulin ihan ok, 2. esteelle liian lähelle, puomi alas. 3. esteelle en nähnyt minkäänlaista etäisyyttä ja miltein pysäytin Loren, mutta herra päättikin pelastaa tilanteen ja hyppäsi ison okserin ylämäkeen paikaaltaan ja PUHTAASTI! Sitten koitin edetä paremmin 4. esteelle, ja tulin sille vähän liian epätasapainossa, puomi alas. Sitten rata lähti rullaamaan paremmin. Viimeiseltä esteeltä tuli kolmas pudotus, joka oli aika turha. Piia myös näki videon tänään ja sanoi että 2 ensimmäistä pudotusta oli kuskin virheitä mutta viimeinen oli turha.

En itseasiassa ollut mitenkään vihainen estekokeen jälkeen vaikka puomeja tuli. Koska ne oli niin mun virheitä! Mä olin ihan hukassa ja Lore toi mut maaliin. Se olisi voinut pysähtyä monessa tilanteessa niinkuin treeneissä on tapahtunut. Mutta se vaan meni. Ahh mä niin tykkään tosta mun hevosesta. Se on niin hyväsydämminen ja rehellinen hevonen! Valmennuksissa se opettaa mua mutta kisoissa se tietää että maaliin on mentävä.

Kahden ensimmäisen osakokeen jälkeen virhepistesaldo oli -60. Maastokoe vaikutti aika vaikealta. Alkurata oli mukavaa ja sujuvaa, mutta sitten loppua kohden tehtäviä vaan tuli ja tuli, ab, abc, abcd... En kuitenkaan hirveästi jännittänyt maastoa sillä Lore oli niin hyväntuntuinen edellisissä maastotreeneissä että varsinkin estekokeen jälkeen mun luottamus oli siihen aika kova. Kuitenkin maastokokeen lähestyessä jännitys hiipi pikkuhiljaa mieleeni. Verkka meni mukavasti ja juuri kun minua oltiin lähettämässä matkaan, siis oikeasti oli 5 sekuntia ratsasta-käskyyn, niin radiopuhelimesta kiellettiin lähettämästä minua matkaan.

Edeltävä ratsukko oli kaatunut vedellä pahasti. Mut passitettiin sitten takaisin verkkaan enkä tiennyt yhtään kauan siinä menisi että pääsisin starttaamaan. Voitte kuvitella mikä määrä adrenaliinia kerääntyy hevoseen sekä ratsastajaan lähtökarsinassa. Ja sitten yhtäkkiä ei saakkaan lähteä. Meni aikalailla pasmat sekaisin... Siinä sitten käveltiin ja odoteltiin. Loppupeleissä jouduin odottamaan tunnin että pääsin starttaamaan. Tässä ajassa oli tullut miljoona viestiä puhelimeen että mitä on käynyt kun equipessa näkyy että kisa keskeytynyt juuri kun piti startata :D

Tää pöytä tuli aika tiukasta mutkasta puiden takaa! 

Noh, sitten kun saatiin uusi ambulanssi paikalle niin minulle ilmoitettiin että saan 10min aikaa verrytellä uudestaan. Siinä sitten pikainen verkka taas alle ja eikun lähtöboksiin. Siinä vaiheessa ei oikeen enään jännittänyt, koska oli joutunut odottamaan niin kauan.. Lore kyllä otti kipinää lähtökarsinassa ja nousi kerran ujosti pystyynkin :D Epäilyksistäni huolimatta se ampui ekalle esteelle kuin nato-ohjus. Se veti koko radan kuin mikäkin konkari! Ei missään epäröinyt, ei missään! Se oli niin hieno! Sain oikeasti nauttia radasta. Jotkut etäisyydet menivät vähän pieleen mutta Lore hyppäsi silti hyvin. Tultiin maaliin puhtaasti 3sekunnin yliajalla. Olisin voinut kiriä sen 3 sekuntia mistä vaan, mutta kun mun kello sekosi heti ensimmäisellä esteellä, niin ei mulla ollut hajuakaan ajasta joten menin vaan fiiliksellä. Aika hyvin päästiin lähelle ihanneaikaa perstuntumalla :)



Olin maastokokeen jälkeen niin tyytyväinen. Oli ihanaa saada onnistunut kisa. Hevonen oli läpi kisan ihan super vaikka se oli vähän väsynyt. Se antoi itsestään kaiken. Tästä on kyllä hyvä jatkaa kohti Mantorpin kisoja. Olin lopputuloksissa sitten 10.sijalla, kun 7. sijottui. Eli ihan hyvin! Olisihan se ruusuke kelvannut, olisin ollut neljäs jos en olisi ottanut pudotuksia esteillä, mutta ei saa spekuloida.. Kisa oli kuintekin kansainvälinen joten voin olla vain tyytyväinen omaan suoritukseeni :) Täällä porukka veti ihan huikeita koulupisteitä, vähän eri luokkaa kuin Suomessa..

Nyt Lore on levännyt 2 päivää ja tänään meillä oli Piian rataestetreenit. Mutta niistä kerron sitten seuraavassa postauksessa. Mun on ollut yllättävän vaikeeta kirjoittaa täällä. Täällä kun haluaisi kokoajan olla ulkona ja tekemässä kaikkea muuta kuin istua koneella. Joten anteeksi epäaktiivisuuteni :( Tein teille vaihtelun vuoksi tällaisen koosteen kisoista. Olisin halunut mahduttaa siihen vielä enemmän koulua ja kaikki estekokeen esteet mutta biisi ei riittänyt :( Noh, katsotaan josko pystyisin ladata teille jälkeenpäin koulu ja estekokeen erikseen nähtäväksi :)

Matkaa tukemassa:

Ruotsin kisamatkalla, osa 1

Nää kuvat on sitten kännykällä räpsittyjä, joten ei mitään parhainta laatua :(

Terkkuja täältä Ruotsista sinne Suomeen :) Matka tänne sujui aika hyvin. Ajokeli oli kyllä kamala, tosi tuulinen ja sateinen, joten sai kyllä koko matkan keskittyä ajamiseen ettei tuuli työntänyt yhdistelmää tieltä..

Lähdettiin Ruotsiin siis maanantai-iltana. Laiva saapui Tukholmaan klo 6 aamulla. Samalla laivalla tuli kaksi muuta suomalaista ja ajettiin sitten jonossa Kuninkaanlaaksoon ottamaan hevosia pois autoista kävelemään. Kuninkaanlaakson Ryttarstadion sijaitsi ihan Tukholman kaupungissa keskellä liikennettä ja kerrostaloja. Oli aika hieno paikka. Pysähdyttiin samassa paikassa silloin kun tultiin PM:eistä kotiin syksyllä. Tällä kertaa saatiin otettua vähän kuviakin, toki maisemat ei ollut niin kauniita talven jäljiltä ja aamusumussa. Mutta tosi hieno paikka! 

Kuninkaanlaaksolta lähdettiin sitten ajamaan kohti Mantorppia. Sinne ajeltiin semmonen 2-3h ja siellä sitten otettiin Lore uudestaan ulos kävelylle. Vettä tuli edelleen kaatamalla eikä se ollut oikeen mukavaa puuhaa poistua autosta, ei meille eikä hevoselle :D Lore olis halunnu jäädä traileriin, oikeasti! Pysähdyttiin siis Sissi Liljan tallille, johon muut Suomalaiset jo jäivät. Me tullaan Sissi Liljalle ensi viikolla takaspäin tullessa kun tullaan Mantorppiin kisoihin. Lore sai kävellä hetken ja tarjottiin vettä. Sitten heppa autoon ja matka jatkuu. 

Matkamaisemaa :)

Oltiin perillä Flyingessä sitten illalla kuude aikoihin. Lore pääsi talliin lepäämään hetkeksi kun purettiin kamat ja heinät autosta. Sen jälkeen mentiin kevyelle ratsastukselle niin että Johanna oli Dahilla mukana. Lore oli niin pörheä ja menossa ettei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä tai jäykältä! 

Keskiviikkona käytiin ratsastamassa Flyingen laukkaradalla. Menin pari kierrosta ravia ja pari kertaa laukkaa ja annoin olla. Niin että Lore sai matkan jäljiltä paikkoja auki. Heppa ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä vaan oli ihan menossa kokoajan :) Kävin myös pyörähtämässä sisälaukkaradalla! Oli aika erikoista, ei suomessa tämmösiä ole :D 

Torstaina mulla oli sitten Piian estevalmennus. Päädyttiin tekemään niin että hyppäsin vähän Piian kentällä esteitä, otin verkka hypyt, sitten hyppäsin lyhyen radan pienenä ja sitten 2 kertaa isona. Lopetin siihen ja sitten myöhemmin käytiin vielä hyppäämässä vähän maastoesteitä Revingessä. Lore oli kyllä ihan superhyvä molemmissa treeneissä ja olin tyytyväinen myös itseeni! Piia sanoi että taas on menty viime näkemältä eteenpäin ja maastoesteilläkin meno rupes näyttää aika hyvältä :) Mulle jäi tosi hyvä fiilis treeneistä. Itseluottamus kasvoi tosi paljon kun pääsin tekemään vaikeempia maastotehtäviä Loren kanssa ja se ei ollut moksiskaan niistä! Se toimi kuin junan vessa!

Tänään sitten palauttelen Lorea, eli kävelyä, venyttelyä ja kevyt ratsastus. Huomenna onkin sitten meidän ensimmäiset kisat Tågarpissa! IIK! Aika on mennyt täällä niin nopeasti. Luulin että täällä kävisi aika pitkäksi mutta ei todellakaan! Nytkin kirjoitan vähän puoliksi kiiressä teille, että kerkeän vielä ratsastaa, pakata ja pestä kamat, pestä ja letittää hevosen, laittaa kaiken valmiiksi huomista varten sillä lähdemme ajamaan kisapaikalle jo klo 6 aamulla!

Hirveesti jännittää, lähtöjä on 47 ja olen ainoa suomalainen siinä kansainvälisessä 1* luokassa. Saapas nähdä miten menee :) Nyt ei oikein kerkee enään muuta tekemään kun saada hevonen rentoutumaan ja palutumaan ja itseni rennoksi ja keskittyneeksi! Pitäkää hirveesti peukkuja, seuraava postaus tuleekin sitten näistä kisoista! :) Zau!

Matkaa tukemassa:

Viimehetken treenejä ja Ruotsiin valmisteluja

Huomenna se sitten on edessä, Ruotsiin lähtö. Aika on mennyt ihan liian nopeasti! Vaikka sitä kuinka aina yrittää järjestellä kaiken ajoissa niin tässä sitä ollaan, kaikki kamat pakkaamatta moni asia vielä hoitamatta vaikka huomenna on lähtö :D Oivoi.

Toissa viikonloppuna oltiin Niinisalossa treenaamassa maastoesteitä. Mun oli ihan pakko päästä hyppäämään ennen Ruotsin kisoja maastoon. Eihän Niinisaloa voi oikein verrata noihin Ruotsin kisapaikkoihin, mutta pääsimpähän edes hyppäämään jonkin verran. Treenit meni muuten tosi hyvin mutta lopputunnista kun nostin Lorella laukan ja lähdin laukkaamaan yhtä estettä kohti joka oli sellaisen kukkulan päällä niin pohja yhtäkkiä petti alta ja kaaduttiin....

Kukaan ei nähnyt tätä tilanntta koska kaikki muut olivat odottamassa alashypyllä järven luona ja me kaadutiin siellä kukkulan takana. Aika kova täräyshän se oli ja lensin onneksi kuin leppäkeihäs irti Loresta etten jäänyt alle. Ilmat lensi pihalle ja jäätävä vihlova kipu valtasi vartalon. Näin maatessani kun Lore nousi ylös ja seisoi hetken. Ajatuksissani vain huusin että ota se kiinni mutta en vain pystynyt nousemaan. Niinpä Lore otti sitten muutaman askeleen ja lähti sitten omille teilleen lennokkaassa ravissa.

Tovi siinä meni että sain ensimmäiset henkäykset vedettyä keuhkoihin ja ajattelemaan järkevästi. Nousin hetken päästä ylös ja lähdin kävelemään järvelle päin. Sieltä Lotta, Martina ja muut kävelivät jo vastaan kysyvän näköisinä. Osa porukasta lähti sitten autolla Niinisalon seuran tallille jos Lore olisi juossut sinne. Minä ja Hessu etsittiin Loren jälki ja lähdettiin sitten sen perään autolla. Tunnin päästä löydettiin Lore marssimasta kohti Kankaanpäätä. Ei sillä mitään hätää näyttänyt olevan ja kengätkin oli pysynyt jalassa. Me ei oikein meinattu saada sitä kiinni kun se käveli autoa karkuun kun ajettiin takana. Onneksi vastaan ajoi 2 tyttöä skootterilla ja toinen heistä sitten nappasi Loren kiinni, kiitos sinulle, kuka sitten ikinä olitkaan :) heh.

Sitten tarkastettiin että hevonen ja kamat olivat ehjät. Oikaisin satulan oikeaan asentoon kun se oli ihan vinkkelissä kaatumisesta. Nousin sitten takaisin selkään ja ratsastin takas maastoestealueelle. Lore liikkui puhtaasti ja mielellään, ei se vaikuttanut olevan moksiskaan tästä välikohtauksesta. Se kävi vähän omalla tutkimusmatkallaan! Hypättiin ensin pieni este alle ja kaikki tuntui olevan ok joten jatkettiin treenit loppuun. Käytännössä tarkoittaen hypättiin alashyppyharjoitukset järven rannassa ja lopetettiin.



Että semmosta, en ole ikinä kaatunut hevosen kanssa. Enkä ole tippunut Lorelta pitkään aikaan, varmaan pariin vuoteen!! Toisaalta, enhän mä tippunut, hevonen kaatui alta! Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Lorekaan ei reväyttänyt mitään paikkaansa ja on liikkunut hyvin sen jälkeenkin. Itsellä meni kroppa aika kramppiin ja kävin viime viikolla fysioterapiassa avaamassa vähän paikkoja.

Torstaina ajoin Nuuksioon Piia Pantsun estevalmennukseen. Meidän ryhmässä oli tosi kivasti minä, Martina ja Muusa. Me kenttäratsastajat. Päästiin hyppäämään ekaa kertaa ulkokentälle. Ja kenttähän olikin suuri ja vitivalkoinen! Valmennus ei mennyt ihan putkeen mun osalta. Lore oli ihan sairaan hieno ja teki tosi hienoja hyppyjä. Kuskilta loppui vaan usko kesken valmennuksen ja rupesin taas tekemään niitä samoja mokia kuin ennenkin. Onneksi saatiin myös paljon hyviä hyppyjä ja vika harjoitus meni tosi hyvin.

 En usko että tästä tuli mitään takapakkia. Minä ja Lore oltiin aika eksysissä ulkokentällä hallikauden jälkeen. Lore ei oikein imenyt esteille normaaliin tapaansa joten en sitten luottanut itseeni ja siihen että osaisin tuoda sen hyville etäisyyksille. Mutta Piia sanoi että Lore on kehittynyt tosi paljon ja että siitä on tullut varovaisempi! Sovitiin valmennuksen lopuksi että Piia pitää mulle sitten tällä viikolla Ruotsissa sen luona estevalkan, että pääsen vielä kerran hyppäämään rataa ennen Tågarpin kv-kisoja.



Myös Aira Toivola oli katsomassa ja auttamassa Piian valmennuksessa. Hän halusi tulla katsomaan miten ratsastan esteillä ja käytän mun istuntaa. Perjantaina Aira tulikin sitten meidän kotitallille mua koutsaamaan estesatulassa. Pienillä korjauksilla tuli taas isoja muutoksia. Hyppäsin lopuksi yhtä pystyä pariin kertaan samalla kun Aira korjasi mun istuntaa. Hyppääminen tuntui jotenkin pitkästä aikaa taas rennommalta ja helpommalta! En tiedä johtuiko se tosiaan siitä että sain istuntaa vakaammaksi ja paremmaksi että Lorekin tuli paremman tuntuiseksi ja helpommaksi tuoda esteelle! Aika huikeeta :) Kiitos Airalle tästä tuhannesti! Tässä kännykkävideota Airan treeneistä, näettekö te eroa?



Nyt on siis valmentauduttu ja treenattu ja valmistauduttu. Kaikkeni olen tehnyt että olisin hyvin valmistautunut ja harjoitellut. Nyt sitten lähdetään avaamaan vaan kausi Ruotsiin. Syy tähän on siinä että Suomen tämän vuoden kenttäkisakalenteri on tosi suppea ja meillä on Suomenmestaruudet jo kesäkuun alussa. Sitä ennen Suomessa on vain 2. vaativaa. Kun pääsen lähtemään Ruotsiin saan sieltä jo 2. kisaa alle joka palvelee sitten Suomen kilpailukautta kun ollaan päästy aloittamaan ajoissa :) Kenttäkisoissa kuitenkin yleensä aina menee niin että muutamat ekat kisat menee vähän haparoiden ja vasta n. kolmannessa kisassa ratsastaja ja hevonen löytää taas nappulat maastossa.

Lähden siis vain harjoittelemaan ja hakemaan taas kokemuksia Ruotsiin :) En halua ottaa paineita menestymisestä tai onnistumisista. Menee miten menee, opin niistä kuitenkin paljon. 12.4 on siis Tågarpin kansainvälinen 1* ja 19.4 on Mantorpissa kansallinen 1* jonka jälkeen tullaan sitten takaisin Suomeen. Toivon että saan nettiyhteyteni toimimaan normaalisti siellä niin pystyn päivittämään blogia sieltä käsin teille! :)

29.3 Jokelan koulukisat

Mä nyt kirjotan teille pikaisesti näistä kisoista kun Facebookkiin sen jo eilen lupasin mutten sitten kerennytkään kirjoittaa. Nytkin olen ollut koko päivän menossa mutta ihan pakko tulla nyt laittaa tää tänne ku muuten en sitten kerkee ollenkaan! Mutta ainakin teitä hemmotellaan taas laadukkalla kuvapläjäyksellä, kiitos Emmin! :)

Eli Ypäjän epäonnistuneesta koulukokeesta sisuuntuneena ilmoitin meidät JOKERAn koulukisoihin, vai oliko ne harjoituskisat, ihan kummin vaan. Halusin päästä vielä ennen Ruotsin reissua kouluaitojen sisälle ratsastamaan hevosta kuuliaisemmaksi.

Niimpä synttäripäivänäni (täytin 29.3 21 vuotta!) karautin Loren kanssa Jokelaan. Ohjelmana oli lyhyen radan Helppo A:10. Päätin että haluan olla ajoissa liikkeellä ja kokeilen nyt oikeasti sitä pitkää tunnin verkkaa. Kaverini Iiris oli mukana apukätenä ja Emmi oli taas reippaana kuvailemassa!

Tuntia ennen starttia lähdin alkukäynneille rauhassa. Lore selkeästi taas jännittyi verryttelyn vilinästä ja rupesi kovettamaan itseään tyypilliseen tapaansa. Pitkien alkukäyntien jälkeen rupesin sitten työstämään hevosta. Pysyin itse rauhallisena kuin viilipytty ja kuvittelin itseni olevan joku huippuratsuttaja. Päätin että en lähde mihinkään tappeluun tai vetokisaan, yksinkertaisesti kerron Lorelle että minua on kuunneltava, piste. Ei ole vaihtoehtoja.

Alkuun Lore oli suorastaan PÖYRISTYNYT, että en katsonut läpi sormien mitään sen vastusteluja. Jos se lähti vetämään tai juoksemaan alta puutuin siihen heti. Olin kova ja vaativa mutta reilu. Kun sain sen reaktion mitä pyysin niin hölläsin otetta ja kiitin. Voin sanoa että KERRANKIN ratsastukseni oli rauhallista mutta tehokasta. Olin päättäväinen enkä panikoinut yhtään. Kas kummaa siinä n. 30min ratsastuksen jälkeen Lore rupes tajuamaan ettei tää venkoilu ja vetäminen kannata. Jokin pala napsahti paikoilleen ja hevonen rupesi toimimaan. Se oli rento mutta aktiivinen. Voi että sitä fiilistä kun sain hevosen ratsastettua läpi kisoissa!!!

Kenttäverryttelyn jälkeen siirryin maneesiin valmistelemaan. Tässä vaiheessa Lore tuumasi "Ahaa, nyt on startti lähellä!". Taas se yritti vastustella mun ratsastusta ja puolipidätteitä, mutta tyynen rauhallisesti kerroin sille että ei käy, minä määrään. Ei mun tarvinnu kun kerran asiasta muistuttaa ja homma loppui siihen, Lore teki kaiken mitä pyysin, niskuroimatta. Hyvällä fiiliksellä lähin sitten kiertämään rataa ja aloitin suorituksen.

Tuomaria lähestyessä Lore taas yritti lukittaa niskansa ja jännittyä, mutta päätin ottaa sen riskin että ensimmäinen arvostelukohta menee pieleen jos otan reippaammat pidätteet, mutta se kannatti. Kun siinä kohtaa otin ne pidätteet oikeasti läpi niin Lore tajus että ei hitto, en mä näköjään voi enään täällä radallaakaan kuskata mun ratsastajaa. Mitä pidemmälle rata jatkui ja työstin hevosta sitä paremmaksi se tuli. Varmaan ekaa kertaa mun elämässä rataa oli oikeasti ilo ratsastaa ja tein sitä keskittyneenä ja rauhallisena. Kaikki mokat ja epätasapainoiset siirtymiset oli ihan mun mokia, hevonen teki just niinkuin pyysin! Takaosakäännöksetkin meni ihan pyllylleen kun hutasin ne vaan menemään, mutta ei haittaa, se ei ollut se näiden kisojen pääpointti.

Olin niin tyytyväinen Loreen! Se oli niin hieno! Tää tuntui niin läpimurrolta ton Ypäjän kisan jälkeen. Mua ei kiinnostanu mitä pisteitä sain tai sijottuisinko, saavutin mun tavoitteen!! Nyt en joutunut vain kestämään radalla ja selviytymään siitä, vaan pääsin oikeasti suorittamaan tehtäviä ja ajattelemaan tehtävä kerrallaan! Olin kertakaikkiaan niin iloinen :)

Prosentteja tuli 66,4% joka oikeutti kolmanteen sijaan :) Pisteet tietysti paransivat vielä onnistumisen tunnetta entisestään. Tämä oli paras synttärilahja Lorelta mulle. Mä toivon että tää oli jonkinlainen läpimurto mun kilpailuissa ratsastukselle ja Loren kuuliaisuudelle. Toivottavasti tää ei ollut mikään "tähdenlento" vaan että Lore olisi jatkossakin kuuliaisempi koulukokeissa ja minä tehokkaampi. Loppupeleissä suurinosa on musta itsestä kiinni, joten henkinen valmentautuminen ja myöskin fyysinen valmentautuminen jatkuu!

Voi kun Lore on niin hieno mutta.... toi ratsastaja vois olla vähän edustavampi :D 

Tässä Lore on jännittynyt, selätön ja kova suusta. 

Raviväistöä...

Keskilaukkaa

No nyt rupee jo hevonen rentoutumaan ja nousemaan selästä ja ylälinjasta!

Sokeria kiitokseksi hienolle hepalle!

Sitten maneesiin!

On se vaan niin hieno! Pakkohan sitä on taputtaa! 

Radalla takaosakäännöksiä..

Loppuraveja radan jälkeen :) Tyytyväinen ratsastaja ja hevonen.

Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut talven aikana? :) 

Äiti ja sisko olivat tehneet mulle yllärikakun! 

Lauantai-itlana oltiin vähän viihteellä tallityttösten kanssa mun synttäreiden kunniaks! :)
Ada - Emmi - minä - Santra -Viivi - Vilja