Esteharjoittelua ja epätoivon tunteita.

Taas aikaa on kulunut ja tää teksti on odottanut julkasemattomana tuolla luonnoksissa. Joten julkasen nyt sen teille kun sain videotkin ladattua!

Viimeviikon Keskiviikkona 12.2 meillä oli Marjon estevalmennus, joka oli eka estevalkka maajoukkueleirin jälkeen. Aluksi verryteltiin pitkään puomeilla tehdän S kiemuraa puomien yli ravissa ja sitten laukassa. Lopulta puomit nostettiin pieniksi pystyiksi ja hypättiin niitä S-kiemuralla välillä ympyröitä tehden. Sitten hypättiin pari kertaa pienempänä pysty-okseri linjaa ja sitten sarjaa. Lopuksi tultiin sitten isompana ratana, niin että jokaiselle esteelle piti lähestyä taas kaarteesta.

Mulla oli pitkästä aikaa tosi huonotuulinen päivä ja känkkäränkkä olo. Mulla on joskus ollut tosi lyhyt pinna ratsastaessa (littyi varmaan murros- ja teini-ikään..) ja oon ollut joskus tosi kärsimätön ratsastaja, mutta oon kehittynyt siinä asiassa tosi paljon ja iän myötä oon oppinut ratsastaessa suhtautumaan niihin vaikeisiin tilanteisiin enemmän ymmärryksellä kuin raivolla, toki niitä poikkeuksia joskus tulee niinkuin kaikilla. Mutta nyt mulla oli jo heti alkuun sellainen kipakka kiukku päällä. Asiaa ei parantanut se että Lore oli ylienerginen ja vahva ratsastaa. Alku tunnista olin tosi raivostuttava valmennettava kun kiukuttelin vaan siitä kuinka huono hevonen on enkä tehnyt asialle oikeasti mitään. Tommonen kiukuttelu ja suun soitto ei todellakaan yleensä oo mun tapasta. Marjo sitten vähän älähti mulle kun mun kiukuttelusta ei tullut loppua ja tajusin kuinka typerästi käyttäydyin ja pistin turvan tukkoon ja rupesin ratsastamaan sillä istunnalla hevosta kiinni enkä vaan remponut ohjista. Lore rupesi kummasti paranemaan ja keskittymään työskentelyyn. Koko tunnin se oli kyllä taas vähän keilailutuulella, et mennään lujaa ja laakeita hyppyjä eikä se oikein malttanut tehdä korkeita ja teräviä hyppyjä.

Alkuvaikeuksien jälkeen meno parani ihan kivasti, mutta sitten kun rata nostettiin taas sinne 110-120cm korkeuteen niin ne ongelmat nousivat taas pintaan, yllätys yllätys sarjalla. Tulin taas päin prinkkalaa sille sarjalle ja Lore hyppäsi a-osan todella kaukaa ja kielsi sitten b-osalle kun tulin niin huonosti sisään. Kiellon jälkeen repesin totaalisesti liitoksistani ja pintaan nousi hirveä tunnemyrsky. En tiedä mistä se oikein kumpusi mutta silmistä tulvi vain kyyneliä ja hengitykseni katkoili. Otin YHDEN kiellon niin rankasti!!!

Siinä kohtaa Marjo ja muutkin huomasivat kuinka pitkälle mun itsekriittisyys on mennyt. Siinä mä vollotin ja hoin et mä en oikeesti pysty ja miks oon näin paska. Jälkeenpäin vähän hävettää että miten mä nyt silleen, mutta en vaan voinut sille tunteidenpurkaukselle mitään. Niissä tilanteissa tunnen oikeasti itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Ei todellakaan ole mun tapasta vollottaa kurkku suorana valmennuksissa..

Onneksi Marjo ei kainostellut vaan sanoi mulle että nyt kerää ittes ja ratsasta. "Sä ajattelet ihan liikaa! Ei sen aina tarvii tulla täydellisesti, ei ne huiputkaan tuu! Laukkaa ja usko siihen että se menee hyvin vaikka paikka ei oliskaan priima!!!!". Me tunnetaan Marjon kanssa niin hyvin toisemme pitkän valmennussuhteen ansiosta että Marjo tietää mitä mulle pitää sanoa missäkin tilanteessa. Hyppäsin sitä lyhyttä rataa niin monta kertaa kunnes se rupesi onnistumaan ja mä rupesin rentoutumaan. Ja se oli niin hyvä, että mut vaan pistettiin hyppäämään ja nimenomaa rataa eikä vaan sitä sarjaa. Koska siinä kun tulin yhä uudelleen ja uudelleen sain ehkä pienen hajun siitä mistä noi ongelmat juontaa.

Aina kaartesta lähestyessä mulla on sellanen olo että kyllä se hevonen laukkaa ja menee eteen, mutta sitten kun koitin käyttää jalkaa niin mitään ei tapahtunut! Eli Lore jäi hyvin useasti mun pohjeapujen taakse kaarteessa jolloin hevonen ei ollut mun pohkeiden edessä ja siksi se etäisyys ja tahti aina katoaa. Tämähän nyt on ihan itsestään selvää, jokainen sen tietää että hevosen pitää laukata läpi kaarteen ja olla pohkeen edessä esteitä hypätessä. Sitten kun huomasin tämän ongelman ja ratsastaessa rataa käytin aina reippaasti jalkaa kaarteessa niin ne etäisyydetkin rupesivt tulemaan kuin itsestään!

Vähän Loresta tuli kiireinen ja hätäinen ja se kolhi esteitä, mutta se varmaan reagoi siihen mun pohkeiden käyttöön niin. Sitten kun sain homman sujumaan ja useamman onnistuneen lähestymisen sarjalle niin mulle tuli tosi hyvä ja ennenkaikkea VAPAUTUNUT fiilis. Se kaikki ahdistus ja stressi kaikkosi. Lopuksi kun vielä vikan radan jälkeen Lore pudotti vikan pystyn niin tulin sen pelkästään. Lore oli vähän hidas jalalle kun nostin laukan niin kenkäsin sitä ihan kunnolla niin ukkohan heräs! Se teki jonkun ihme norsuvieterivinkuloikan ja laukkasin reippaasti pystylle ja Lore hyppäsi sen kuin kissa! Marjokin huusi et NONI! SEHÄN HERÄS! :D Hyppy oli taas ihan erillainen kuin kaikki muut sen valmennuksen hypyt. Siihen oli siis hyvä lopettaa ja kiittää hevosta kärsivällisyydestä kun kuskilla on ollu homma hukassa.

Ajattelin nyt ladata teille nämä kännykällä kuvatut pätkät valmennuksesta. Tomi kuvasi vasta kun esteet olivat vähän isompia. Mä en edes pyytänyt häntä kuvaamaan mutta oma-alotteisesti se ajatteli että haluan kuitenkin nähdä jälkeenpäin :D Joten koittakaa kestää taas kännykkälaatua!



Milla kävi hypyttää meitä kans Sunnuntaina. Tehtiin aika rankkaa jumppakaarta pääty-ympyrällä ja sitten lopuksi jatkettiin siitä sarjalle. Lore oli yllättävän skarppi alusta asti! Ravi ja laukkapuomeilla ei kolhinu kertaakaan! Ja kun kavaletit nostettiin ylös niin 90% kerroista se hyppäsi ne puhtaasti!!! Oltiin Millan kanssa ihan haloilla päähän lyötyjä, et jumantsukka se hevonen on tullu varovaisemmaks!

Muuten koko tunti meni hyvin ja Lore oli ihan superrr ja osotti taas huimaa kehitystään. Mut mä mokasin taas pari kertaa kaarijumpalta sarjalle tultaessa. Jäin vaan nyppimään ja paikkaa ei ollut ja Lore kielsi. Oon tavallaan iloinen että siitä on tullut varovaisempi eikä lähde enään hyppäämään mistä vaan. Mutta mä vaan kokoajan pelkään että pilaan sen ja teen siitä epävarman hyppääjän. Mä niin toivon että pääsisin tästä ongelmasta pikkuhiljaa eroon ja saisin itseluottamukseni takaisin..

Lopusta taas pari kännyvideota jossa näkyy noi kiellot ja sitten hypyt sen jälkeen. Jumppikselle oli tarkoitus tulla sellaisella laukalla että se on mun istunnalla ja vähän koottuna, ja sitten sieltä oli tarkotus jatkaa sarjalle edeten. Siinähän olikin mulle sitten ongelmia.. Noissa kielloissakin olisi ollut mahdollisuus hypätä jos olisin ollut päättäväinen! Mutta kun jätin molemmilla kerroilla vaan sen yksin "anteeks taas mä mokasin kiellä vaan". Kun pitäs ajatella vaan että yli mennään! Lopussa jo sain taas vähän takas sitä ajatusta. Mutta vikalla kerralla Lorella oli ainakin hauskaa ;D


Mutta tuohon itseluottamukseen viitaten tuleekin uusia tuulia ja apua.. ;) Pääsen nimittäin kokeilemaan henkistä valmennusta! Toivon että siitä olisi mulle paljon hyötyä! Mutta siitä kirjoitan ihan eri postauksen! :)

Huomenna on taas lähtö Ypäjälle maajoukkueleirille! Luvassa on Perjantaina rataesteitä, Lauantaina maastoestetehtäviä- ja linjoja rataesteillä tehtynä ja Sunnuntaina koulua. Katotaan saanko yhtään videota kun Lotta ja Martina on joko aina mun kans samal tunnilla tai sitten juuri ennen/jälkeen. Koitan saada nakitettua jonkun! :D