Kerava CIC*

 Tää postaus tulee taas hitusen myöhässä mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös niin!
Elikkä toissa vklp:na 10.-11.8 Keravalla oli kenttäkisat. Mentiin siellä meidän toinen kansainvälinen CIC*. Kisoihin lähdin melko kylmiltään, sillä käsi oli edelleen murtunut ja paketissa, enkä ollu ratsastanut 2viikkoon. Ratsastuskertoja ennen keravaa taisi tulla vaan kolme.

Tästä syystä ajattelin vaan, että lähden pitämään kisoihin hauskaa ja nauttimaan siitä. Menestystä ei voinut odottaa tällä valmistautumisella, mutta en halunnut jättää kisoja väliin koska Suomessa näitä kenttäkisoja ei kauheesti oo ja kausi lähenee loppuaan. Toki mulla oli tavoitteena saada puhdas maasto, koska Lore otti taas sen kiellon siellä SM:eissä.

Lauantaina oli siis koulu- ja estekoe. Koulukoe oli tällä kertaa nurmella, joka oli ihan hauska kokeilu. Pohja oli aika kova ja joustamaton, ja Lore tarrautui aika pahasti hokeista kiinni. Joten raviohjelma meni aika lailla pipariksi koska voltit olivat ihan tahtirikkoisia ja ravi oli jännittynyttä eikä rennosti selän läpi liikkuvaa. Laukkaohjelma oli paljon parempi mutta huomasin kyllä että ratsastin normaalia varovaisemmin ja hiljaisemmin. Rata oli muuten rikkeetön, siisti ja mielestäni tarkka.

Tuomareilla olikin suuri näkemysero. Jutta Koivula antoi 65,6% ja Pirkko Herd 57,4%. Tämäpä ihmetytti todella suuresti ja olin suoraan sanottuna todella pettynyt. Rata kuitenkin tuntui tahtirikkoja lukuun ottamatta hyvältä ja Lore oli tarkka ja kuuliainen. Kävinkin keskustelemassa tästä tuomareiden kanssa jotta sain vähän selvyyttä miksi ero on noin suuri, mutta en rupea sitä ruotimaan täällä julkisesti yhtään sen enempään. Kouluratsastus on arvostelulaji, sellaista se vaan on.

(c) Nina Rönnberg

Estekoe ei sitten mennytkään ihan nappiin. Meillä olin yli tunnin tauko ennen estekoetta, joten Lore käväisi jabassa nukkumassa ja olikin sitten ihan hoomoilasena esteverkassa. Mulla oli aika huono tatsi enkä oiken pystynyt tulemaan rennosti esteille. En löytänyt sopivia lähestymisiä ja aina joko tultiin lähelle tai kauas. Elisan kannustuksella koitin kuitenkin keskittyä rentoon käteen ja läsnä olemiseen, etten vain jätä Lorea yksin. Verryttelemällä Lore ei yhtään parantunut joten ajattelin että mitäs tässä enää venailmaan, eiku menoksi.

Alkurata tuntui taas hyvältä ja Lore skarpilta, ekalle sarjalle en nähnyt etäisyyttä ja tultiin liian lähelle, joten Lore otti sen etujaloilla alas. Sitten 6. ja 7. esteiden pudotukset olivat mielestäni täysin turhia, hevonen tuntui lähestyessä kevyeltä ja terävältä mutta se ei vain noussut.. Radan viimeisenä häämötti täysmittainen vaaleansininen kolmoissarja. Huomasin ennen ponnistusta että Lore jännittyi hieman ja sain kannustaa sitä eteen. Kuitenkin viimeinen väli jäi liian pitkäksi joten vika puomi tuli alas.. Pistesaldona siis 16vp....

(c) Nina Rönnberg

Ei kovin imartelevaa. Olin pettynyt ja samalla iloinen. Tulin estekokeesta maaliin murtuneella kädellä ja päihitin kolmoissarjan, mutta silti mua vitutti ne turhat pudotukset aivan suunnattomasti. Sarjojen puomit ymmärrän, niissä oli selkeä syy, mutta en noita 2 muuta. Kahden ensimmäisen osakokeen jälkeen pidin siis häntäsijaa, joten huomiseen maastoon ei ainakaan ollut mitään sijoituspaineita..

Sunnuntain maastokoe vaikutti noh... todella isolta. Se oli selkeästi rakennettu täyteen mittaansa ja tekemistä riitti. Rata oli myös muuttunut aika paljon viime kisoista, ja coff-inin suuntakin oli vaihtunut. Kävelin sunnuntai-aamuna viel maajoukkuevalmentajani Tuija Rosenqvistin kanssa rataa ja kävimme tarkasti läpi radan kinkkisemmät kohdat. Laskettiin välit, katsottiin linjat, vaihtoehdot. mietittiin, pohdittiin... Toisen kerran kävelin yksin ja mielessäni oli selkeä suunnitelma jokaiselle tehtävälle. Erityinen mörkö radalla oli keltainen massiivinen kulma yleisön edessä. Se oli todella iso ja väli mistä piti hypätä oli kapea. Näiden 3,5v aikana olen oppinut sen että Lore hahmottaa huonosti epäselvät esteet. Mua pelotti todella että Lore suihkaisee siitä ohi tai rysäytetään siihen ihan huolella. Niimpä ajattelin että jos tosta selvitään niin kyllä me selvitään maaliin asti.

Verryttelyssa ravaillessa Lore tuntui ihan sika väsyneeltä, se löntysteli menemään ja sitä sai oikeastaan potkia eteen. Olin hetken huolissani kunnes ekan hypyn jälkeen se lähti aivan lapasesta. Jotenkin se heräs ja tajusi mistä on kyse. Ei ollut mitään väliä vaikka kiskoin pelhamista niin lujaa kuin pystyin :DD Hiukka hirvitti että mitähän tästä teknisestä maastoradasta tulee kun ei ees hevonen pysy norsujarrulla räpylässä..

Mulla oli kuitenkin ihan hyvä fiilis, ainakin hevonen oli menossa ja sää suosi. Koitin vaan hengittää syvään ja luottaa suunnitelmaani. Kyllä kaikki menisi hyvin. Sitten lähtölaskenta kuuluikin jo ja ampaistiin matkaan. Lore imi jokaiselle esteelle kuin sieni ja teki loistavia hyppyjä. Radan ainut epäonnistuminen sattui juurikin tällä keltisella kulmalla. Lähestyminen oli ihan ok, mutta Lore vaan jotekin sotki jalkansa siihen ja mulla meni tasapaino. Onneksi Lore pysyi pystyssä ja minä selässä ja pienen mutkan kautta ryteikössä jatkettiin matkaa kypärä silmillä :D

 

(c) Marika Puirava

Loppumaastorata menikin lentäen ja kavereiden kannustushuutojen saatellessa. Fiilis oli ihan loistava ja kaikki mun suunnitelmat meni nappiin. Lore toimi tosi hyvin lukuunottamatta sitä että olihan se todella vahva ja jouduin kaikille esteille ottamaan hyvissä ajoin sitä kasaan jotta ohimenoja ei tulisi. Videolla varsinkin näkyy kun lähestyn punasille kuutioille niin rupeen jo tosi ajoissa kerää sitä kasaan ja se vaan painaa ja painaa.. Näissä kisoissa mulla oli ekaa kertaa pelhamit suussa, mutta tuli huomattua ettei siitä ole mitään apua onko siellä suussa se kierreoliivi vai joku norsujarru. Kun ton kokonen hevonen on adrenaliinissa ja maastoradalla nii se on vahva. Tärkeintä nyt kuitenkin on että se menee ja haluaa mennä!

(c) Marika Puirava

 

(c) Riitta Kullberg

(c) Anneli Salo

Niimpä tuliin maaliin estevirheittä ja rasitteena vaan 2,8vp aikavirheitä! Luulin että yliaikaa tulisi enemmän kun jouduin pidättelemään niin paljon mutta ei! Hyvä tietää että Lorella on mahdollisuuksia tulla ajassa maaliin myös tollaselta radalta mikä on täynnä tehtäviä eikä laukkasuoria juurikaan ole.

Maaston jälkeen fiilis oli loistava! Ylitin itseni ja olin niin onnellinen että uskalsin lähteä kisaan vaikka käsi ei ollut kunnossa. Lopputuloksissa oltiin sitten seittemänsiä, joten tuloksellisesti ei mennyt ihan nappiin, mutta hyvä maastosuoritus tällä tasolla on kultaakin kalliimpaa, ja se on kuitenkin se tärkein osakoe tässä lajissa.

Nyt vaan kotona lisää este ja koulutreeniä. Seuraavaksi me mennäänkin jo viikonloppuna Kangasalalle. Mukana menossa on taas ystäväni hevonen Embargo ja Lorella meen sen vaativan. Jännittää ihan kamalasti koska viime vuonna ei Kangasalalle päästy ja siellä on tunnetusti vaativat maastot! Mutta kisa on aivan upea ja olen odottanut sitä koko vuoden, joten toivottavasti menisi hyvin :)!