Klippausongelmia ja kysymyspostaus?

Meidän ihkaekat estekilpailut keravalla maaliskuu 2010.

Heippa rakkaat lukijat! Pitkään aikaan ei ole meistä kuulunut, ollaan vähän lomailtu rankan kenttäkisakauden jälkeen. Tai no, hevonen on lomaillut.. :D Nyt ruvetaan pikkuhiljaa palaamaan normi reeniin ja tarkoitus olis mennä ekoihin kisoihin marraskuun loppupuolella :) Joulukuun Ypäjän hallikansalliset olis kans kisalistassa! Ne sitten jäisikin tämän vuoden vikoiksi "isoiksi kisoiksi".

Mietin tässä että olisiko tässä mitään kerrottavaa.. Lorella oli pari viikkoa sitten rokotus ja raspaus. Paljon tavaraa sieltä suusta löytyi, vaikka hevonen on raspattu viimeksi keväällä puoli vuotta sitten. ELL ei voinut ymmärtää miten siinä ajassa hevonen oli saanut suun siihen kuntoon. Mutta onneksi saatiin hoidettua ja muutos ratsastaessa on huomattu ohjastuntumassa. Hevonen luottaa paljon enemmän käteen, ehkä jopa vähän liikaa.. Ennen oli vähän tyhjä ja vaikea saada jalasta ohjalle, nyt mekeempä nojailee ohjiin.. raah :D Aina kun päästään toisesta ongelmasta tulee uusi!

Sitten, Lordo oli kasvattanut tän loman aikana törkeen talviturrekarvan, ja ei sen kanssa eläminen onnistunu kun rupesin vähän rankemmin ratsastamaan niin hevonen oli litimärkä ja kuivaamiseen meni 1,5h... Eikun klipperi esiin ja hommiin, tai niin luulin..

Kun Lore tuli mulle, se oli klipatessa _hullu_. Potki tallin seinää takasilla ja "uhitteli". Itsepintaisesti vaan totutin hevosen klippaamiseen kypärä ja turvaliivi päällä, ketju suussa. Talliporukka piti mua ihan itsetuhoisena sekopäänä. Tätä ennen yritin kyllä 2 viikon ajan siedättämistä pikkuhiljaa, mutta ei se tuottanut tulosta. Viime talvena Lore antoi klipata jo melko hyvin, alussa nousi pari kertaa takajaloilleen ja egoili mutta kun pistin pojan nippuun niin oli kiltisti loppuajan ja söi heinää verkosta minkä sille viritin.

Helmikuu 2010, ekoja kertoja pellolla

Siispä oletin, että tämä kerta ei olisi hankala, pystyinhän jo viimekerralla klippaamaan jalat ja kaikki, joopajoo. Rutiinin mukaan täytin taas heinäverkon, viritin sen käytävälle ja toin hevosen siihen. Sidoin molemmilta puolilta siten että herra ylettyi hyvin syömään. Siinä sitten käynnistin klipperin ja hetken taas siedättelin. Herra selkeästi jännittyi ja pörisi taas kaula kaarella "älä tuu lähemmäs!". Siinä rupatellessani Lorelle rupesin vaan ronskisti ajelemaan ja sainkin ajeltua koko toisen puolen lukuunottamatta korvientaustaa. Välillä polle jännittyi ja välillä rauhoittui syömään. Ajattelin jo että ompas tämä helppoa, vihdoinkin mulla on helposti klipattava hevonen! Ja pah!

Kun vaihdoin puolta, kerkesin vetää pari vetoa kaulalta, kunnes badam, herra hyppäs takajaloilleen ja siitä suoraan päälleni = etukaviot naamaan ja syliin. Ilman MITÄÄN varoitusmerkkiä. Lensin suoraan selälleni ja löin pääni betonilattiaan. Klipperi lensi hevosen jalkoihin, riksräks poikki, heihei 400e. Näin hidastetusti kuinka 175cm 600 kilonen hevoseni tanssi balettia klipperin päällä. Lore teki varsin selväksi mitä oli mieltä operaatiosta :)

Shokissa nousin välittömästi ylös ja yritin pelastaa kalliin säästöillä ostamani klipperin hullun sekoilevan hevosen alta. Joo, kyllä mä sen sieltä sain mutta liian myöhään. Vasta klipperin käteen saatuani kiinnitin huomioni Loreen, se tärisi käytävän toisella puolella, sen silmistä näki että se itsekkin säikähti että oli tullut päälleni.

En tiennyt mitä tehdä. Mua vitutti, ihan äärettömästi. Mun klipperi oli paskana, mun hevonen hyppäsi mun päälle. Olin surullinen ja VIHAINEN. Hevonen, johon luotin 100% oli juuri hypännyt päälleni. Tunteet olivat sekaisin, enkä tiennyt mitä ajatella. En voinut jatkaa klippaamista klipperin ollessa hajalla. Siinä sitten irrotin hevosen ja vein sen kentälle juoksemaan. Muuta en keksinyt siihen hätään.

Sinä aikana sitten ajatukset rupes selkenemään ja samoin shokki rupesi laantumaan. Takaraivossa alkoi hillitön särky ja rupesi tulemaan huono olo. Eikä, sain sitten vielä aivotärähdyksenkin. Hoidin hevosen pois ja lähdin kotiin ja lääkäriin. Eihän sieltä muuta saanut kun varmistuksen aivotärähdykselle. Ompahan ainakin paperi vakuutusta varten. Reisiin tuli oikein mojovat mustelmat kavioista.

Alkuaikoijen muistelua, Lore karsinassaan Sakuntallilla helmikuu 2010.

Kotona sängyllä maatessani olin todella pettynyt. Miten en ollut huomannut että hevonen olisi kohta tulossa päälle. Miksi se tuli päälle, se vaikutti hyvin tottuneelta ja luottavaiselta. Mikä sai sen hyppäämään mun päälle. Viime talvena olin klipannut paljon tuttujen hevosia saaden siitä taskurahaa itselleni. Olin klipannut monia vaikeita hevosia jotka hyppivät ja potkivat joka suuntaan, silti aina onnistuen hyvällä hevosenlukutaidolla ja väistämisnopeudella. Mutta en nyt, nyt oma, rakas hevoseni hyppäsi päälle. Se oli tosi rankkaa.

Seuraavana päivänä yksi tallinpitäjistä oli saanut kaveriltaan klipperin lainaan. Olin luvannut klipata silloin hänen poninsa omalla klipperillä, mutta sen ollessa hajalla tein sen lainamasinalla. Otin Loren karsinaan viereen kuuntelemaan ja katselemaan sessiota. Poni oli todella kiltisti, oikein terapia-asiakas Loren jälkeen. Miltein nukkui homman ajan. Toisin kuin oma hevoseni. Se mökötti perse käytävää päin eikä todellakaan näyttänyt pitävän klipperin äänestä. Siinä vaiheessa huomasin että olisi paras ratkaisu omalta sekä hevoseni kannalta rauhoittaa se.

Seuraavana päivänä englantilainen Nadine lääkäri tuli rauhoittamaan Loren. Pääsin klippaamaan rauhassa ettei tarvinnut pelätä henkensä edestä. Mitä parasta, Lore heräsi pikku hiljaa klippauksen ajan ja lopussa oli jo hereillä..... rauhassa. Uskon että ratkaisu oli hyvä molemmille, uskon ja toivon että Lore huomasin rauhotuksen kautta ettei klippaaminen ollut niin paha juttu. Toivon ettei onnettomuudesta jäänyt hevoselle kamalia traumoja klippausta kohtaan.

Nyt on ainakin hevonen ajeltu ja oma henkikulta on vielä tallessa. Kyllä tuo kieltämättä pisti mietityttämään uskallanko enään tuttujen hulluja hevosia klippailla ilman rauhoitusta.

Yritän saada vakuutusyhtiötä korvaamaan klipperin, toivottavasti onnistuu! On niin kallis vehe ettei uutta oo rahaa ostaa pitkään aikaan :/ Mutta tällästä se on hevosten kanssa. Olkaa muutkin varovaisia niiden omien rakkaiden karvapallojen kanssa! Vaikka kuinka luotatte niihin, ne on kuitenkin eläimiä, ja ei ikinä voi tietää milloin ne saattaakin potkasta, pukittaa, hypätä päälle tai tehdä jotain muuta hirveää. Tämänkin tilanteen olisin voinut välttää jos olisin osannut lukea hevosta paremmin.. Mutta minkäs sille voi, oli ja meni. Turhaan sitä jossittelemaan.

Nyt lopuksi pyydän teitä lähettämään mulle KYSYMYKSIÄ! Niin voin sitten vastailla postauksen muodossa :) Ei mitään negatiivista ja ilkeää kiitos, eikä mielellään henkilökohtaisia juttuja. Toki voitte kysyä mutta jos en vastaa se tarkoittaa tietenkin sitä etten halua vastata siihen.

Nyt vaan kysymyksiä tulemaan! Voit laittaa kysymykset joko sähköpostiini roosa_l_@luukku.com tai sitten tähän postauksen kommentteihin :) Heidoo!