Oltiin alkuviikosta Keravalla maastotreeneissä. Loren lisäksi mukana oli ensikertaa Eemeli, jolla olisi tarkoitus tulla Keravan kisoihin harrasteeseen :) Eemeli on siis ystäväni Saaran hevonen, jota olen ratsastellut silloin tällöin. Viime syksynä oli tarkoitus että Eemeli olisi tullut Niinisaloon mukaan ja käytiin hakemassa kvaalitkin yhdistä seurakisoista voittaen 90cm luokan ;) Mutta Eemeli tulikin vähä kipeäksi ennen Niinisaloa joten se jäi suosiolla kotiin.

Tässä video meidän ekoista kisoista syksyllä:

Olen hypännyt Eemelilä joskus pieniä maastoesteitä, ja silloin se meni kyllä ne kaikki ihan mukavasti, mutta varsinaisia maastoesteitä se ei mun kanssa ole koskaan hypännyt, joten vähän jännitti miten vilkasmielinen herras tähän hommaan suhtautuu :D

Aluksi se oli aivan jäätävän jännittynyt, kulki pää pystyssä ihan jännityneenä korvat hörössä. Aloitin ravaamalla ja laukkailemalla pitkin Keravan maastoja, missä maastoradat yleensä kulkee, että Eemeli näkisi vähän mestoja. Sitten aloitin ihan pienimmistä mahdollisista esteistä hyppäämisen. Eemeli oli käsittämättömän jännittnyt ja innoissaan, sain toden teolla keskittyä ja varmistella viimeiseen asti että se hyppäisi esteet. Mutta kertaakaan se ei kieltänyt.

Sanotaanko n. 5 hypyn jälkeen se rupesi huomattavasti rentoutumaan ja tulemaan kuuliaisemmaksi. Saatoin tuoda sitä paljon rennommin esteille ja se teki hyviä pyöreitä hyppyjä korvat hörössä. Kun olin hypännyt sillä kaikki tyyppiesteet, menin pari kertaa sillä pienen harrasteen haudan = ei ongelmaa. Eemeli kuulemma pelkää ojia paljon, koska se on kaatunut joskus sinne, mutta haudat se kyllä ylitti mukisematta, mitä nyt ehkä vähän liioitellen.. Sitten viimeiseksi mentiin veteen, Saara oli Loren selässä ja käskin heidän mennä ensimmäisenä ja me tultaisiin Eemelin kanssa perässä. Sinne se vaan lompsi suoraan, ei jännittynyt yhtään! Suorastaan ei MITÄÄN ongelmaa, uskomatonta! Eemeli oli paljon varmempi maastoesteillä ja vedellä kuin Lore silloin joskus kun aloitimme. Lorea en todellakaan saanut ekalla kerralla veteen ja se suihki esteiden ohi useita kertoja.

Olin todella positiivisesti yllättynyt Eemelistä! Tehtiin lopuksi vielä pari vesitehtävää mitä on ollu Keravalla tuttarissa ja helpossa. Eemeli meni ihan innoissaan kaiken eikä enään tarvinnut edes pahemmin varmistella :) Se oli kovin itsevarma, keskittynyt ja sopivan rento. Oli ilo ratsastaa sitä!

Eemelin jälkeen vaihdettiin Saaran kanssa ratsuja, hyppäsin Loren selkään ja Saara Eemelin selkään loppuverkkailemaan ja kävelemään. Verkkasin vähän Lorea muutamalla kierroksella ravia ja laukkaa, mutta raukka oli aiiivan poikki. Päivä oli todella kuuma ja helteinen, ja Lore oli todella raskas ja tahmea. En verkannut sitä enempää ja jäin odottelemaan Simon saapumista pitämään valmennusta.

Päätettiin Simon kanssa että tehdään vaan muutamat tehtävät ja yritetään päästä mahd. vähällä, koska ilma oli niiiiin kuuma ja hevonen todella väsynyt. Tehtiin pääosin samoja juttuja kuin viimeksi, Käytiin hyppäämässä Coff-in pariin kertaan varmistukseksi ja siinä yhteydessä yks jääääätävän kokonen 2* täysmittanen pöytä.. Se tuntu jo todenteolle hyppäämiseltä! Lore teki kaikki tehtävät hyvin, ja se tuntui taas ihan luotolta ja omalta itseltään Lapinlahden kömmähdyksen jälkeen.

Viimeisellä vesitehtävälläkin multa lähti alashypyssä ohjat ja ohjasin sen todella kapealle talolle niin että mun vasen ohja kirjaimellisesti roikkui! Mulla oli vaan oikea ohja kädessä ja ohjasin sen pohkeella ja yhdellä kädellä esteelle ja niin se vaan hyppäs sen, vaikka olis ihan hyvin voinut suihkasta ohi :D Hyppy oli kyllä sen mukainen, mutta yli meni! Simokin sanoi, että Lore rupeaa olemaan jo niin kokenut maastoesteillä, että kun sille vaan näyttää oikean esteen niin se kyllä menee, roikkui ohjat missä tahansa.

Treenipäivä meni siis mukavasti, tosin helle oli todella paahtava ja sen näki molemmista hevosista. Saatiin kuitenkin tarvittavat valmistelutreenit tehtyä kisoja varten, ja nyt sitten vain kisoja odottamaan :) Ikävä kyllä kuvat ovat vähän onnettomia, kun Saara kuvasi niitä Loren selästä käsin :D Loresta ei ole kuvia ollenkaan, koska Eemeli oli niin levoton ettei siitä olisi tullut yhtään mitään. Tomi sai napattua pari hassua videota aina kun meidän perässä pysyi, koska mentiin aika reipasta vauhtia esteeltä toiselle kun Simolla oli mopo allaan. Videolta kyllä selkeästi huomaa, että Lorelta on veto vekka ja tempo on aika hidas. Toivottavasti Keravan kisoissa ei olisi näin painostava ja kuuma ilma, koska Lore väsyy kyllä heti näillä keleillä :/

Tässä vielä pieni kooste mun ja Loren menosta:

Mitäs te tykkäsitte Eemelistä ja meidän yhteismenosta? :)

Lapinlahti 25.-26.5

Ei menny ihan niinku strömsöössä...

Jooh, ei mennyt meillä kauden ekat kenttäkisat ihan putkeen. En ole kerennyt aijemmin päivittämään blogia koska olen kirjaimellisesti juossut paikasta toiseen koko viikon hirveässä kiireessä. Nytkin mun pitäisi vääntää koulutehtäviä mutta päätin nyt tulla kertomaan teille kuulumisia.

Lähdettiin siis matkaan Mimmin rekalla, kyydissä oli Mimmi, minä, Johanna Pohjonen ja hänen äitinsä Hanna :) Oli mukavaa tutustua Johkuun ja hänen äitiinsä paremmin! Johku kisaa poninsa kanssa hevosten avointa helppoa eli ponien CNC* luokkia. Mimmi kisaa Rossi Puh nimisellä hevosella kans 1* luokkia :) Matka meni ihan mukavasti vaikka se kestikin n. 6-7h suuntaansa. Juttua riitti ja sää oli hyvä.

Lapinlahdella ei tuntunut onnistuvan ei sitten mikään. Koulukoe meni pieleen, estekoe meni pieleen ja maastokoe meni pieleen.

Koulukokeessa kävi niin, että olin laskenut starttaavani tauon jälkeen, mutta meninkin ennen taukoa, joten käytännössä kerkesin ravata ja laukata Loren eteen alas ja jouduin lähteä 7min kävelemään maneesiin valmistautumaan.. Rata meni ihan p*rseelleen. Hevonen oli aivan liian pitkä, löysä ja ponneton. Of course, koska olin sen kerennyt ratsastamaan pitkäksi eteen alas ja rennoksi, ei se voinutkaan olla yhtäkkiä kasassa ja terävä. Radalla sattui myös yksi rike kun keskilaukan jälkeen otin vähän liian vahvasti takaisin ja unohdin ne kultaiset pohjeavut niin Lore tiputti raviin. Prostentit huikeat 57% ja rapiat. Uujea! Toinen tuomari antoi 60% ja toinen 54%!!! Näkemyseroja kenties?

Noh, koitin unohtaa koulukokeen ja lähteä estekokeeseen uusin silmin. Otin alkuun ravista hyppyjä ja Lore terävöityi aika hyvin. Se vaikutti vieläkin vähän uniselta ja löysältä muuten. Oksereilla se teki ihan ihme hyppyjä eikä oikein ottanut venyäkseen esteen päällä. Siinä vaiheessa olin jo vakavasti sitä mieltä että se on jotenkin kyllä jumissa, kun ei tuntunut vertyvän koulukokeessa eikä esteillä suostunut oikein venymään. Olihan matka kuitenkin kisoihin todella pitkä ja ensimmäinen pitkä reissu talven jälkeen.

Coff-inin A-osa

B-osa

Lähdin ratsastamaan esterataa kuitenkin ihan rennoin fiiliksin, eka este meni ihan hyvin mutta sitten se alamäki alkokin. Tokalle estelle Lore tuli ihan unessa, se suorastaan meni esteestä läpi niin että tolpat kaatui, vaikka toin sen ihan hyvälle ponnistuspaikalle! Niin se laukkasi vain päin estettä. Tämän jälkeen herättiin vähän molemmat ja rata eteni ihan hyvin. Tokavikalla okserilla sitten tuli vähän hidas lähestyminen ja lyhyt hyppy, niin takapuomi putosi takajaloilla, joka on todella harvinaista Lorelta. Lore pudottaa lähestulkoon AINA etusilla. Tuloksena siis 8vp, ja oltiin tässä vaiheessa luokan viimeisiä.

Vitutti, harmitti, itketti, ketutti. Odotukset kisojen suhteen oli aika korkealla, koska Lore oli tehnyt hyvää suoritusta alkukauden koulukisoissa ja esteitäkin hypännyt hyvin. Nyt kaikki meni sitten pieleen :( Vitutuksesta toivuttuani seurasin loppupäivän kisoja ja hengailin kavereiden kanssa ja nautin suunnattoman lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä. Ajattelin, että jos maasto menisi kivasti niin olisi hyvä mieli lähteä kotiin.

Maastokoe oli aika mukava, siellä oli kyllä haasteitakin ja tehtäviä, mutta ei mikään mahdoton. Koin että me voidaan siitä selvitä hyvinkin puhtaasti jos hevonen ja ratsastaja tekee vaan yhteistyötä. No joo, ei sekään sit menny iha nappiin. Alku rata sujui ihan mukavasti, mitä nyt Lore vei taas mua kuin märkää rättiä ja mulla ei ollu mitään muuta sananvaltaa kuin näyttää suuntaa. Vauhdista herra päätti itse, turvallista, eikö? 

Toiseksiviimeinen risutrakehner

Sunken roadin B-osa. Eli tässä oli alashyppy - ylöshyppy - nuolenkärki

Kuitenkin se teki hyvän alkuradan ja hyppäsi myös coff-inin hienosti, sen jälkeen tulikin sitten seuraava este, jolle Lore pysähtyi. Este sijaitsi tien vieressä, varjossa puiden alla, vettä ennen. Lähestyin esteelle ehkä liian löysästi ja hevosta pidättäessä se pääsi sujahtamaan mun pohkeen taakse. Siihen se sitten pysähtyi, ei ollut mitään mahkuja saada sitä siitä yli. 

Otin uuden lähestymisen ja ratsastin vahvasti jalalla ja koitin ärähtää sille vähäsen, mutta ei, uusi kielto. Siinä vaiheessa mua rupes jo vähän kiukuttaa, koska Lore on kyllä nähnyt erilaisia maastoesteitä ja kieltäessään nähnyt kyseisen esteen läheltä. Kolmannella lähestymisellä sanoin Lorelle että nyt muuten jumalauta mennään eikä meinata. Päätin että kannan sen hevosen vaikka kilon palasina maaliin, mutta radalle en varmasti jää. 

Hirveellä huudolla ja kannukset kyljissä sain kuin sainkin sen sitten siitä esteestä yli, ja sen jälkeen hevonen meni taas ihan normaalisti loppuun asti, paitsi veteen alashypyllä, jossa Lore jännityi ihan totaalisesti, vaikka se ei videolta näykkään ulkoisesti. Toki varmistelin jokaiselle esteelle enkä antanut sille mahdollisuutta pysähtyä mihinkään. Olin tyytyväinen että päästiin maaliin ja saatiin tulos, mutta kyllä harmitti paljon noi kiellot.

Noh, ei siinä, verryttelin ja hoidin hevosen pois, harmittelin meidän viikonlopun menestystä. Tässä päivien saatossa ja valmentajani kanssa juteltuani täytyy vaan sanoa, että ei auta muuta kuin mennä itteensä ja kattoa sinne peiliin. Mussa oli ihan yhtä paljon vikaa sinä viikonloppuna kuin hevosessakin. Ei kummatkaan oltu oikeen vireessä ja oltiin kauden ekalla maastoradalla vähän hoomoilasina. Mä toimitin alkuradan matkustajan roolia ja Lore meni miten lystäsi. 

(c) riinan.galleria.fi

(c) riinan.galleria.fi

Tuli taas huomattua ettei mulla kyllä mikään automaattihevonen oo. Ei se tee hyvää tulosta ellen mä ratsasta. Toisaalta nää hetket saa muistamaan että ne hyvät tulokset ja saavutukset mitä ollaan saatu on ihan yhtälailla mun ansiota eikä vaan Loren. Me ollaan yhdessä tehty töitä niiden eteen, eikä niitä olla saavutettu vaan koska mulla on "automaattihevonen", mitä saan kuulla aika usein... "Helppohan sun on kun sul on tommonen kone joka tekee kaiken." "Nii kyllähän sitä nousee tolle tasolle kun on tommonen automaatti eikä ite tarvii osata mitään.". Joopajoo..

Mutta ainakin saatiin nyt Lapinlahden kisoista kokemusta SM:ejä varten, ja eikun leuka taas rintaan ja nöyränä lisää treeniä ja kohti uusia kisoja. Välillä pitää mennä ihan perseelleen että ne onnistumiset tuntuisi sitten taas entistä makeammalta :)

Tässä pieni koostevideo maastosta. Mun kamera rupee oikeesti vetää viimesiään. Ihan kamala laatu, mut kyllä siitä jotain selvää saa. Onhan se mua jo 5 vuotta heppakamerana palvellutkin..