Keravan kenttäkisat 12.6

Ihan ensiksi pahoittelen taas kuinka myöhässä kirjoitan näistä kisoista :D On vaan ollut taas sitä ja tätä ja blaablaa kyllä te tiedätte :>

Elikkäs elikkäs. Keravalla oli siis sunnuntaina 12.6 alue-kenttäkilpailut. Tai Vaativa taisi olla ainoa kansallinen luokka, mut anyway. Startattiin Loren kanssa ensimmäinen helppo niinkuin viimepostauksessa kerroinkin luokkavalinnasta.

(c)Petra Silvennoinen

Koulukoe meni ihan hyvin. Tai olin tosi tyytyväinen rataan ja hevoseen. Lore oli rento ja kuuliainen, malttoi tehdä asiat hyvin. Nyt kun ollaan haettu sitä rentoutta niin se oli rento, jopa ehkä vähän liiankin rento. Nimittäin se meni ehkä vähän löysänä ja alamäkeen. Mutta rata oli nyt kuitenkin tasainen ja sitä oli ilo ratsastaa! Kuitenkaan tuomari ei mieltynyt sitten ei ollenkaan, ja läväytti meille tasan 58%. Wuut?! Olin hieman pettynyt tähän tulokseen. Odotin kuitenkin edes 60% tai yli koska rata oli tasainen ja siisti, eikä pahempia rikkeitä tullut. Sain molemmista laukkavolteista neloset ja niissä molemmissa luki "liian pieni" ja "liian laaja"...

MITÄÄN muuta koko paperissa ei lukenut! Ei edes loppukommenteissa! Olin kyllä todella pettynyt ja hetken jo harkitsin meneväni kysymään tuomarilta syytä näihin pisteisiin. Olisi kuitenkin kiva saada tietää mikä meni vikaan ja mitä parantaa jos suoritus ei ollut tuomarin mielestä hyvä. Päätin kuitenkin pitää suuni kiinni ja tyytyä tulokseen. Olin kuitenkin tyytyväinen hevosen suoritukseen! Ja kuulin jälkeinpäin että tuomari oli antanut mielenkiintoisia pisteitä muillekkin.

(c)Petra Silvennoinen

Koulukokeen jälkeen suunnattiin estekokeeseen jonne olikin piiikkanen ruuhka. Saatiin ootella 20min et päästiin edes verkka-alueelle. Jos joku ei niin kenttäratsastuksesta tiedä niin kenttäkisoissa este-kokeeseen ei ole yleensä lähtölistoja :) Sinne mennään ilmottautumaan porttivahdille että olisin tulossa verkkaamaan tai sitten ilmottaudutaan kun on valmis starttaamaan. Jokotai. Keravalla jokatapauksessa piti ilmottautua verkkaan. 20min sitten seisottiin varjossa puun alla ja katseltiin loren kanssa muiden suorituksia. Sitten lähdettiin verkkaamaan.

Valmentajani Marjo Pajulahti oli tosiaan auttamassa minua sekä paria muuta valmennettavaa kisoissa. Joka oli tosi kiva systeemi! Marjo auttoi esteverkassa ja käytiin kävelemässä sitten maastorataa ja suunniteltiin sitä jne. Marjo tuli myös auttamaan maastoverkkaan ja tsemppaamaan!

No mutta palataan estekokeeseen. Verkka meni suht rivakasti koska päivä oli erittäin kuuma ja koitin kaikin keinoin välttää hevosen väsyttämistä. Ravasin ja laukkasin pari kierrosta ja sitten parit hypyt ja kävelyä. Hyppäsin yhden pystyn vielä ennenkuin pääsin valmistautumaan radalle. Minua ennen menevä ratsukko kielsi kaksi kertaa je heidät hylättiin joten sain kunnon päättäväisyyden lähteä ratsastamaan radalle. Lore oli vähän kyylällä tuulella ja kaikki esteet, mainokset ja katsomo olivat vähän hurjia. Rata meni hyvin paitsi ryssin itse lähestymisen 2 esteelle täysin. Suunnitelman mukaan mun piti kiertää kolmois-sarjan takaa mutta meninkin sitten edestä ja Lore vähän flippas niin tuli puomi alas. Muuten rata meni hyvin, ja Marjon kanssa vähän naureskeltiinkin että säikähdin vähän sitä toisen ratsukon hylkyä ja ratsastin itse päättäväisemmin ;) Tuppaan nimittäin joskus unohtumaan matkustajaksi kotireeneissä ja lore kyllä muistuttaa siitä joko ohi menemällä tai kieltämällä :D

(c)Petra Silvennoinen

Estekokeen jälkeen olikin sitten ELL tarkastus joka meni muitta mutkitta :) Sitten hepan pesu kylmällä vedellä, sienellä ja sitten hikiviilalla. Sitten juotettiin (joi muuten 3 ämpärillistä...) ja kävelytettiin. Onneksi lisäsin veteen paljon suolaa ja elektrolyyttejä ja vähän mellaa, niin sai energiaa. Pistettiin sitten heppa traikkuun varjoon syömään päiväheiniä.

Tässä välissä kerkesin vähän tsillailla ja katsoa muiden suorituksia ja käytiin kävelemässä maastorata Marjon, Tiian ja Hannin kanssa. Maastorata näytti sopivan haastavalta. Siellä oli pari teknistä tehtävää ja esteet olivat kyllä mitoissaan (ellei ylikin..). Mun piti ottaa kuvat esteistä mutta unohin sitten kameran autoon joten ei tullut :( Sori! Radankävelyn jälkeen selväksi tuli että ratsastettava olisi täysillä kieli keskellä suuta!

(c)Heidi Lammi

Muutaman tunnin päästä ruvettiin laittamaan Lorea kuntoon maastokoetta varten. Herra oli ihan unenpöpperössä silmät sikkurassa. Voi toista. Ruuvasin traikulla hokit ja heitettiin kamat selkään ja laitoin omat kamat päälle. Voi kuinka ihanaa oli pukea ratsastushousut, saappaat, turvaliivi ja kypärä 35c helteellä. Se oli oikeesti jo kamalaa!!

Kuumuus vähän helpotti kun pääsi hepan selkään ja verkattiin maastokoetta varten. Marjo oli auttamassa ja verkan ei tarvinnut olla kauheen pitkä sääolosuhteista johtuen... Otin pelkästään 3 hyppyä ja se riitti. Sitten vaan kävelyä kävelyä ja odotusta. Kun lähtökarsinasta huudettiin "Numero 27, 2 minuuttia!", alkoi todella jännittämään! Viritin lorea vähän vielä laukassa. Se oli vähän lahna ja väsynyt joten sitä piti vähän herätellä. Kohta meninkin sitten lähtökarsinalle ja sain lähtömerkin ratsasta!

Ekoille esteille sain kyllä lähestyä lähes perse penkissä ja varmistella että yli mennään. Loresta huomasi heti että kuuma päivä oli tehnyt tehtävänsä ja mehut oli aika vähissä. Kuuntelin koko radan kuitenkin hevosta että sen mukaan mentäisiin. Lore kuitenkin syttyi radalla ja eikä loppuradalla tuntunut sitten kauheen väsyneeltä. Rata oli siis eka helppomme ja se oli vaikea. Loresta huomasi ettei se ole ollut kenttäkisoissa yli puoleenvuoteen ja se ei ole ikinä mennyt helppoa. Tässä kohtaa hevosen kokemattomuus tuli esiin. Jouduin varmistamaan liki jokaiselle estelle että yli ollaan menossa. Ja tottakai se hyppäsi, se vain aina varmisti että mä olen tulossa mukana ja yhdessä sitä rataa tehtiin. Molemmat yhtä kokemattomia ja jännittyneitä. Este toisensa jälkeen me ylitettiin ja päästiin maaliin asti.

(c)Saara Liski

Voi sitä hymyn ja onnen määrää kun tajusin että tultiin puhtaasti eka helppo maaliin! Kehuin heppaa hirveästi ja huusin Marjolle "PUHAS TULI PUHAS TULI!!". Hymykuopat lommolla sitten loppuravasin hevosta samalla kokoajan taputellen ja kehuen "Hieeno Lore, voikun hieno! Ihan paras heppa!". Lähdin sitten kävelemään takas traikuille ja hyppäsin alas selästä ja Lore oli ihan puhki! Mutta niin onnelliselta se näytti myös. Näytti siltä kun se olis sanonut, "Me tehtiin se! :)".

Loren pois hoidettuani ja talutettuani menin odottelemaan tuloksia. Sain kuulla että monella oli tullut virheitä maastossa ja mahdollisuus sijoitukseen olisi vielä olemassa. Olin siis siinä luulossa ettei meille tullut yliaikaa maastossa. Mun kello nimittäin rupes piippaa vasta kun rupesin loppuravailee, eli mun kellon mukaan tulin ainakin yli 10sek alle ihanneajan. Mutta tuloksissa luki 2vp yliajasta, ja menetettiin 7 sija. 7 siis sijottui, ja oltiin kahdeksansia. Ärsytti, koska olin täysin varma ettei yliaikaa tullut, mutta en ruvennut siitä vääntämään. Olin todella onnellinen päivän suorituksista ja tuloksesta! Ekassa helpossa melkeen sijotuttiin!

Nyt huomenna lähdetäänkin sitten ajamaan Nykarlebyyhyn kisoihin :) Pitäkää peukkuja meille että menis hyvin! Jänskättääää!!

Voin vaan taas todeta, että mulla on maailman paras heppa! Colorado!