Heipparallaa, elossa ollaan! Anna, Sabrina ja Martina lähtivät kaksi viikkoa sitten Portugaliin Baroccan kansainvälisiin kenttäkilpailuihin, joten olen huolehtinut täällä hevosista yksin. Päivät ovat siis kuluneet täysin kahta tallia hoitaessa ja kotona olevia hevosia ratsastaessa. Kaiken lisäksi pamahdin kipeäksi juuri lähtöpäivänä, joten ensimmäisen viikon tein töistä taistellen flunssan kanssa. Onneksi kuumetta ei tullut joten siltä osin sain "turvallisesti" hommia tehdä vaikka olo olikin karmea ja energiat nollassa. Onneksi Sabrina tuli tällä viikolla takaisin niin sain nukkua yhden päivän vähän pidempään ja ladata akkuja. Nyt on vähän helpompaa kun on kaveri  hoitamassa talleja niin jää vähän vapaa-aikaakin!

Tänne ei kuulu mitään erikoisempaa, päivät menee hevosten kanssa ja paljon treenatessa. Minulla on niin paljon videoita viime blogipäivityksen jälkeen että päätin tehdä niistä teille koosteen kuin ladata jokaisesta kerrasta omat videonsa tänne. Eihän niitä kukaan jaksaisi katsoa! :D Kouluratsastuksessa Dantte harppoo joka päivä edistysaskeleita ja ollaan päästy jo vähän siihe "pisteeseen", että meinaan ryhtyä taas perfektioniksi. Mikään ei riitä eikä ole hyvä, kun yhteen ongelmaan päästään käsiksi niin jo löytyy kaksi muuta. Tavallaan olen niin innoissani tästä valtavasta kehityksestä että haluaisin että kehitys olisi yhtä nopeaa jatkossakin ja Dantesta tulisi yhtäkkiä kuin 3* kokenut ratsu. Mutta eihän se nyt niin mene..

 Nyt ollaan saatu Danttea sinne rehelliselle tuntumalle ja kaulaa vähän ulos, joka on tosi iso edistysaskel. Sen huomaa myös siinä ettei Dantte jaksa kantaa itseään niin pitkään, kun se on oppinut oikeaoppisesti kantamaan kehonsa. Mutta heti jos koitan ratsastaa esim koulurataa jossa tapahtuu paljon siirtymisiä ja asioita niin Dantte menee kipsiin. Se vetäytyy takas kuoreensa ja rupeaa kipittämään. Nyt siis työstetään sitä että se antaa minun ratsastaa itseään siitä jännittymättä vaikka se joutuukin nyt työskentelemään epämukavuusalueella. Vaikeeta, niin vaikeeta. Se että se kotona liikkuu jo kivasti, on siitä pitkä matka saada se menemään hyvin kisoissa kouluaitojen sisällä. Ensi viikolla me ollaankin menossa koulukisoihin harjoittelemaan!

 Käytiin myös ensimmäisissä estekilpailuissa Helmikuun lopussa. Kilpailut järjestettiin Flyingessä. Hypättiin Danten kanssa 110cm ja 115cm. Ekan luokan verryttely meni mönkään kun seurasin verryttelymaneesin seinällä olevaa kelloa joka oli 10min myöhässä, ja en tiennyt siitä. Olin siis kerennyt ottaa ehkä 3 hyppyä kun minut pyydettiin valmistautumaan. Joten verryttely jäi ihan kesken ja Dantte uhku villiä energiaa. Siihen nähden rata meni ihan ok mutta tultiin sarjalle liian reipasta laukkaa, Dantte ei oikein kunnioittanut pidätteitäni joten se pudotti A - ja B - osan esteet. Se ei vaan mitenkään mahtunut siihen väliin siitä vauhdista. 115cm luokkaan kerkesin verrytellä vähän enemmän ja fiilis oli hyvä. Radalla ensimmäiset 4 estettä meni hyvin, rytmi oli todella hyvä ja Dantte pehmeä niskastaan ja tasapainoinen. Mutta sitten Dantte jännittyi ja minä rupesin ratsastamaan takaperin. Siinähän se rytmi sitten rikkoutui kokonaan. Etäisyydet esteille loppuradalla olivat ihan hyviä mutta Dantte hyppäsi kättä vasten ja pudotti kolme puomia. Se löi jännittyessään selän ja niskan ihan lukkoon enkä saanut rentoja lähestymisiä.

 Olin niin pettynyt itseeni radan jälkeen, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna ei se ole niin big deal. Ne oli meidän ekat kisat 5kk tauon jälkeen ja Dantte oli taas ihan kierroksilla kisahulinasta ja kuski tarvitsee taas enemmän ratarutiinia, ei siinä sen kummempaa. Mun pitää antaa vähän armoa itselleni ja hevoselle. Muutenkin, ollaan tehty täällä Ruotsissa niin paljon muutoksia mun ratsastukseen ratsastukseen niin esteillä kun koulussa, että onko nyt ihmekkään jos menee vähän puurot ja vellit sekaisin kilpailutilanteessa? =D

 Seuraavat estekisat on tämän viikon sunnuntaina Lundissa. Hypätään siellä 105cm ja 110cm Danten kanssa. Siellä koitan keskittyä paremmin siihen että jos Dantte jännittyy niin kuskin pitää ratsastaa ETEENPÄIN eikä jäädä nypläämään pakki päällä. Seuraavana vklpna on sitten koulukisat ja sitten alkaa kenttäkilpailukausi, IIK! 19.3. on Flyingessä maastoestekilpailut, jossa siis hypätään vain maastorata ja siinä on tyyliarvostelu. Sitten 26.3. on oikeat pääsiäiskenttäkilpailut Tågarpissa. Sinne tulee ihan sikana suomalaisia kenttäratsastajia, joten olen suuperinnoissani! Täällä Ruotsissa muuten pitää olla valppaana noiden kilpailukutsujen kanssa. Tågarpin kenttäkilpailun luokat meni aika pitkälti täyteen vartissa kutsun aukeamisen jälkeen (!!!!). Jos et kerkeä ilmoittautumaan mukaan niin se on voivoi. Toki ne jotka ilmoittautuu luokkien täyttymisen jälkeen menee jonoon, mutta se onkin sitten eri asia kuinka moni peruuttaa lähtönsä.. :) Me onneksi oltiin Sabrinan kanssa nopeita ja kerettiin mukaan kilpailuihin! Vähän eri meininki kuin Suomessa, heh!

Nämä kuvat otti Helmikuun alussa Martinan poikaystävä joka oli vklpvierailulla täällä :) 

Vuoden ensimmäiset maastoesteet hypätty!

3 viikkoa on vierähtänyt täällä Ruotsissa ihan hujauksella. Olen aika hyvin oppinut nyt paikan rutiinit ja systeemit, jännitys on muuttumassa arjeksi. Minä viihdyn täällä, ei ole tullut ajatustakaan mieleen kotiin lähtemisestä. Päivät menevät niin nopeaan tahtiin että minusta tuntuu että vastahan minä pari päivää sitten viimeksi blogiin kirjoitin.

Olen niin täynnä motivaatiota ja intoa, sillä saan täällä niin paljon laadukasta valmennusta että nyt voin "tuudittautua" siihen keskittyneeseen moodiin, että jos vaan annan itsestäni kaiken, teen parhaani, ratsastan valmentajien ohjeiden mukaan minun pakko kehittyä ja menestyksenkin tulla jossain vaiheessa. Olen jo tässä ajassa saanut niin hyviä neuvoja Danten ratsastamiseen, että en malta odottaa miltä meidän meno mahtaa näyttää kesällä!

Viimeviikolla Anna ratsasti Dantella, hyppäsin estevalmennuksessa, pääsin Helena Kallbladin kouluvalmennukseen ja sunnuntaina päästiin vielä hyppäämään maastoesteitä, sillä lumet sulivat pois viikko sitten! Tiistaina Anna ratsasti ekaa kertaa Dantella, jotta hän pääsisi jyvälle siitä minkälainen hevonen on ratsastaa. Annan jälkeen minä sain hypätä kyytiin ja Anna neuvoi minua. Kylläpä hevonen tuntui ihan erillaiselta hänen jäljiltänsä. Tasaisen pehmeällä rehellisellä tuntumalla ja sain oikeasti ratsastaa jalalla ilman että Dantte jännittyi. Anna otti minulle vähän videota lopusta samalla kun hän neuvoi, tässä teille pätkää.

Keskiviikkona Annan estevalmennus meni ihan hyvin. Hypättiin jumppalinjaa ja sen jälkeen tuli tiukka täyskäännös okserille joka oli meille vähän hankala juurikin Danten vinouden ja takapään heikkouden takia. Sen lisäksi harjoitukseen kuului vesiesteen hyppääminen vinoon ja kapea nuolenkärki. Hyppäämisestä jäi hyvä fiilis ja tuntui että oma kehonhallinta oli parempi hyppäämisessä kuin ennen. Videot ovat vähän pätkiviä sillä poikaystäväni ei ollut ihan perillä aina että mitä hypätään..

Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa Helena Kallbladin kouluvalmennukseen. Helena on Annan oma kouluvalmentaja ja hän myös valmentaa Suomen maajoukkuekenttäratsastajia kouluratsastuksessa. Alussa kerroin meidän ongelmista, Danten jännittyneisyydestä ja vaikeudesta keskittyä. Ja että mun on vaikea ratsastaa se täysin selän läpi pidemmälle kaulalle ja rehelliselle tuntumalle. Helena sanoi, että hän haluaa opettaa minulle tietynlaisen systeemin jolla aina aloitan Danten ratsastuksen. Sitten kun mennään kisoihin ratsastan ihan samalla systeemillä ja mikään ei muutu, en vaadi Dantelta mitään enempää kuin kotonakaan, ja ajan kanssa se toivottavasti lopettaa jännittämisen. Systeemi oli tosi toimiva ja sain Danten todella kuuliaiseksi ja rennoksi. Dantte on ollut siis täällä aika vaikea ja jännittynyt ratsastaa koska ollaan uudessa paikassa eikä se miellä tätä paikkaa vielä kodiksi.

Olen ollut ihan innoissani Helenan ohjeista ja päässyt pari kertaa itsekseen treenaamaan koulua näiden neuvojen kanssa ja ne on toiminut joka kerta ja olen saanut Danten uskomattoman rauhalliseksi ja kuuliaiseksi! Keskittymällä niinkin yksinkertaiseen asiaan kun ratsastamalla sitä sisätakajalkaa ristiin mahan alle. Sitten jos hevonen juoksee sitä apua karkuun kontrolloidaan ulko-ohjan puolipidätteillä ja pidetään silti asetus sisälle. Vasempaan kierrokseen missä Dantte haluaisi mielellään ylitaipua sisälle me asetetaankin sitä ulospäin ja silti ratsastetaan sisätakajalkaa alle. Se tuntuu todella vaikealta ja hassulta mutta pistää Danten todella keskittymään ja hidastamaan menoaan. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Sunnuntaina lähdettiin Danten kanssa Revingen maastoradalle hyppäämään. Paikanpäällä tuli alkuun vähän haikea olo sillä olin ollut treenaamassa samassa paikassa Loren kanssa 2014 keväällä.. Tuli niin ikävä sitä hevosta. Se toimi silloin kuin unelma ja mitkään tehtävät ei tuntunut sen kanssa vaikeilta. Tavoitteena on rakentaa Dantesta samanlainen :) Rohkea se on kuin hullu, mutta ohjattavuutta ja kontrollia pitäisi saada parannettua. Annan mukaan Dantte on liian rohkea. Se hyppää ennenkuin ajattelee, niin sanotusti "pää edellä tuntemattomaan järveen". Niinpä aika äkkiä ruvettiin tekemään monta estettä putkeen ja vähän teknisempiä tehtäviä jotta saataisiin se hevonen ajattelemaan.

Treenien edetessä Dantte parani kokoajan eikä se enään kuskannut mua niin pahasti. Sitten meidän piti tulla "sohvaeste" ja siitä suoralla linjalla alashyppy veteen. Dantte kirjaimellisesti hyppäsi alas 6 metrin päähän, eikä laskeutunut veteen... Kuulin vain kun Anna huusi "oh my god!", saatiin välittömästi käsky tulla alashyppyä muutamaan kertaa ravista, miltein käynnistä, jotta saataisiin opetettua Dantelle että tollaiset pituushypyt eivät ole toivottuja. Helpoissa luokissa se vielä ehkä onnistuu mutta sitten jo 2* maastoradalla voi olla veteenhypyn jälkeen 2 laukka-askelta ja este. Silloin jos Dante hyppää 6m päähän ei tuollainen tehtävä tulisi ikinä onnistumaan.

Lopuksi oli tarkoitus sitten harjoitella pientä ja söpöä sunken roadia. Tehtävässä oli pieni tukki, sen jälkeen 60cm alashyppy ja ylöshyppy. Mutta Danttepas se pysähtyi alashypyn reunalle. Ajateltiin et okei hyvä nyt se miettii, annetaan sen katsoa ja uusi yritys, mutta ei. Sitten jos vähän suutuin Dantelle ja koitin saada sen hyppäämään alas. Ei onnistunutkaan ihan helposti ja käytiin niinsanotusti keskustelu Danten kanssa että who is the leader. Dantte halusi paeta tilanteesta keinolla millä hyvänsä mutta Annan huutamilla ohjeilla ja tuella selvisin tilanteesta voittajana, sillä loppujen lopuksi sain Danten hyppäämään sen. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa kun tultiin kerran koko tehtävä ja sitten vielä ravissa pelkkä alas- ja ylöshyppy.

Harmittaa ettei sitä tilannetta otettu videolle koska olisin halunnut nähdä sen sivusta käsin. Mutta pääasia on, että minä voitin sen ottelun ja saatiin se harjoitus läpi. Tämä oli _ensimmäinen_ kerta ikinä kun jouduin käymään tälläisen keskustelun Danten kanssa läpi. Mutta Anna sanoi että Dantte tarvitsi sitä, koska jatkossa sen täytyy tietää että vaikka tulee tilanne tai este mistä se on epävarma niin sen täytyy kuunnella minua eikä paeta paikalta. Joten siis good train, good fight, niinkuin Anna sanoi treenien jälkeen :)

Huomenna Helena tulee taas valmentamaan meitä, en malta odottaa! Pahoittelut siitä että tämä blogipäivitys on varmaan todella sekava ja täynnä virheitä. Kirjoitan tätä toinen silmä ummessa ja aivot puoliksi koomassa sillä haluan saada blogiin päivitystä kun oli niin paljon kerrotavaa ja videoita!

Tässä vielä loppukevennykseksi Loren suoritukset Revingen radalla :) Niin kova ikävä <3