Viime postauksen jälkeen on tapahtunut "muutamia" muutoksia. Olen vaihtanut työpaikkaa, en työskentele enää Hassöllä. Sain tarjouksen toiselta tallilta josta en halunnut kieltäytyä. Nyt olen ollut uudesssa paikassa töissä 2 viikkoa ja olen viihtynyt todella hyvin. Täällä saatiin asunto, joten ei tarvitse enään autossa nukkua!

 Aloitin siis työt Stall Lagerfeltillä, Åsums Gårdissa. Talli sijaitsee ihan Sjöbon kunnan tuntumassa joten muuttomatka Annalta ei ollut pitkä. Talli keskittyy nuorten estehevosten myyntiin ja kilpailuttamiseen. Pomoni siis ostaa nuoria hevosia joita sitten sisäänratsastetaan ja/tai kilpaillaan ja myydään eteenpäin. Itse farmi on todella hurmaava ja idyllinen. Tallirakennukset ovat vanhoja ja viihtyisiä, täältä löytyy iso hiekkakenttä, juoksutuskenttä, iso maneesi ja nurmiestekenttä. Paljon nurmitarhoja, valtava unelmalaidun, ja pitkä hiekoitettu ratsastusreitti ison pellon ympäri. Puitteista ei siis voi valittaa. Farmilla on myös muita hevosyrittäjiä, pomollani on tällä hetkellä käytössä n. 20 karsinaa, kun farmilla on liki 50-60 hevosta.

 Olen kesän täällä working studenttina ja syksyllä aloitan sitten ihan palkallisena jos kaikki menee siihen asti hyvin. Työhön kuuluu hevosten hoitaminen, nuorten hevosten koulutus ja sisäänratsatus ja sitten vanhepien hevosten ratsastusta, tosin hekin ovat siis ikähaitariltaan 4-8 vuotiaita. Ensimmäiset viikot minulla on mennyt täällä aikalailla sisäänratsastettavien parissa. Täällä on töissä myös toinen suomalainen tyttö Noora, joka on viihtynyt täällä jo lähes 3 vuotta. Hänen opissaan ollaan laitettu nyt 3 vuotiaita ja olen päässyt opettelemaan sisäänratsastusta nyt kunnolla kädestä pitäen vaikka kyllä sitä Annallakin päästiin tekemään. Mutta nyt minä oikeasti opettelen, sillä syksystä eteenpäin se on minun päähommaa kun Noora lähtee jatko-opiskelemaan ja lopettaa täällä.

 On ollut ihan äärettömän mielenkiintoista työskennellä näiden "vauveleiden" kanssa. Jotkut ovat herkempiä, joillekkin koko sisäänratsastus on tähän mennessä ollut tosi mukavaa ja rentoa. Sitten on sellainenkin tapaus jolle hyssyttelyt ja silittelyt eivät auta vaan pitää ronskisti vaan taputella ja lääppiä joka paikasta ja hölskytellä satulaa ja selässä roikkuessa tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä että saadaan se hevonen hengittämään ja rentoutumaan. Jos sen kanssa jäisi varomaan se olisi tikittävä aikapommi. Se on ikäänkuin pakko "turruttaa" että se on ihan ok että ollaan sen iholla. Sitten taas jos tätä konstia olisi käytetty yhdelle toiselle niin se hevonen ei varmaan päästäisi ihmistä enää lähellekkään. Joten hevosenlukutaito on se number one näissä hommissa. Mikä nyt ei sinänsä tule varmasti yllätyksenä kellekkään :)

 Sisäänratsastettavien lisäksi olen päässyt vaihtelevasti ratsastamaan myös näitä parempia hevosia jopa 4-5 hevosta päivässä. Pakko myöntää etten oikeasti ole tähän mennessä istunut ennen näin laadukkaiden pelien satulassa. Ratsastaminen näillä hevosilla on suurimmilta osin suorannainen nautinto. Voin keskittyä omiin taitoihin ja niiden hiomiseen ja jos vaan ratsastat itse hyvin niin hevoset kyllä vastaa ja toimii. Upeeta. Välillä näiden hevosten selässä tuntee itsensä niiiin huippuratsastajaksi ;) hahhah!

Mutta sitten päästään Danten kuulumisiin. Tehtiin Danten kanssa ensimmäinen kenttäkilpailu Huhtikuussa Vinslövissä. Dantte teki tosi hyvän koulukokeen. Verkassa se oli ihan super mutta sitten kun mentiin valmistautumaan kouluareenan lähelle se jännittyi ja rupesi sekoilemaan. Huokaisin vaan syvään ja ajattelin et no ehkä ensi kerralla sitten, että nyt jännitys vei voiton. Päätin ratsastaa rauhallisen määrätietoisesti välittämästä Danten mielentilasta.

Ja ei se jännitys sitten vienytkään voittoa! Dantte jollain ihmeen kaupalla voitti jännityksen ja kuunteli mua radalla todella hyvin. Toki raviosuus on hyvin jännittynyt ja pysähdyksissä huomaa ettei se oikeasti malta seistä ja olla rehellisesti suora. Jännittyneenä se myös tulee tosi lyhyeksi edestä ja helposti valahtaa kuolaimen taakse "turvaan", koska siellä sen on helppo olla.

(c) Linda Immonen

Mutta nyt se teki kaiken mitä pyysin! Ei tullut mitään rikkoja ja olin niiiin ylpeä sen laukkaohjelmasta.  Ei pukittelua eikä sekoilua. Se oli niin hieno. Ja keskiravi laukkaohjelmien välillä oli todella hienosti suoritettu. Olin melko varma että Dantte ei malta tehdä sitä ajatuksella koska sitä ennen tuli laukkaa josta se yleensä kuumuu. Mutta hienon keskiravin se teki, missä se toki vähän horjui, mutta ei rikkonut laukalle. Laukkaohjelma oli pöytäkirjassa melkeinpä pelkkää seiskaa, oikean kierroksen lisätystä tuli 6 koska se oli vähän kättä vasten. Raviohjelma oli aikalailla tasasta 6, perusteluna se että muoto oli liian lyhyt ja kuolaimen takana. Toisesta pohkeenväistöstä tuli myös 7, mikä oli tosi hieno juttu sillä Dantelle raviväistöjen oppiminen on ollut aika hankalaa.

Tässä on teille video, mun istunta ravissa on aika kamala koska Dantte oli niin jännittynyt että siellä on todella vaikea istua rennoilla lonkilla kun Dantte jännittää selän lankuksi.

Estekoe meni aika vauhdikkaasti, ei löytynyt oikein sopivaa rytmiä. Yksi puomi tuli alas tiukasta kaarteesta okserille, kun siinä olisi pitänyt vaan laukata rytmissä eteenpäin niin minä jäin vetämään taaksepäin kun Dantte oli niin vahva. Joten kuski voi syyttää ihan itseään.

 Maastoverkassa Dantte kävi sitten ihan kierroksilla. Se ei sitten rauhottunut millään. Sitten kun lähdettiin radalle niin 3 askelta ennen ekaa estettä se ampaisi kun raketti. Otti niin sanotusti ohjakset omiin käsiinsä. Voitte siis arvata että maastokoe meni ihan täysin harjoitteluksi. Jouduin ratsastamaan pari volttia radan aikana koska en vaan voinut Danten sallia juosta kättä vasten kuin hullu. Itse esteissä ei ollut mitään ongelmaa.

 Vesi oli aika erikoinen Vinslövissä, se oli rakennettu todella maantasalle ja se oli matala. Normaalit vesiesteet on vähän rakennettu kuoppaan että sinne laskeudutaan niin sanotusti. Dantte sitten vähän yllättyi tästä vedestä ja juuri ennen vedenrajaa hypähti vasemmalle lipun ulkopuolelta. Joten siitä tuli sitten kielto.

 Ei siinä mitään uusi lähestyminen ja veteen paremmalla menestyksellä. Virheitä näistä volteista ja kiellosta taisi tulla kuitenkin jotain 40 virhettä. Tuloksellisesti kilpailu ei siis ollut kovin mairitteleva, mutta erittäin kouluttava Dantelle. Olin tosi ylpeä koulukokeesta ja maastossa se teki kyllä kaikki esteet ja tehtävät tosi hyvin :) Minulla oli tällä radalla Gopro mukana mutta en saa ladattua sitä nettiin koska tiedosto on niin iso ja meillä on nyt netin kansa ongelmia ettei yhteys riitä sen lataamiseen. Leikkasin teille kuitenkin pari lyhyttä pätkää mitkä sain ladattua nettiin että näette edes jotain! Jos saisin myöhemmin sitten koko videon nettiin.

 Kisojen jälkeen Dantte sai sitten levätä pari päivää ja kolmantena päivänä huomasin että Danten toinen etujalka on lämmin ja turvonnut. Juoksuttaessa se selkeästi ontui ja kun rupesin tutkimaan jalkaa se aristi jänteitä. Kyyneleet puskivat silmistäni ja en halunnut sanoa sitä ääneen. Jännevamma, voiko olla. Voiko olla niin huono tuuri. Pyysin annan katsomaan jalkaa ja hänkin pudisti päätään ja käski varata ajan klinikalle loppuviikolle ja kylmätä jalkaa mahdollisimman paljon. Niinpä seuraavat kolme päivää meni sellaisessa sumussa, työpäivän aikana joka välissä n. kerran tunnissa kylmäsin Danten jalkaa ja aina sitten käärin lämppäriin. Turvotushan paheni vielä ensimmäisen päivän jälkeen iltaa kohden. Siinä oli selkeä banaanimainen turvotus ja jänne oli arka.  Olin aivan varma että tämä oli nyt tässä.

 Perjantai tuli ja lastasin Danten traileriin. Wolontiksen Paula tuli minun henkiseksi tuekseni kun hän oli kuukauden ajan myös Ruotsissa Annalla. Mikään ei ollut ahdistavampaa kun ultra aloitettiin. Tuntui että henki ei kulkenut ollenkaan. Ultraus kesti ja kesti ja kesti ja lääkärit keskustelivat ruotsiksi keskenään enkä ymmärtänyt mitään. Oliko siellä vammaa vai eikö?! Kertokaa!!

 - Ei jännevammaa, sanoi eläinlääkäri. En meinannut uskoa korviani. Lääkäri ei löytänyt jänteestä mitään vauriota, joten luultavasti Dantte oli potkaissut itseään aika kovaa jänteen kohdalle. Mitään muuta syytä ei siis turvotukselle ja arkuudelle löydetty. Jalka oli siis täysin ehjä mutta iskun saanut. Jalka oli silti tosi arka ja edelleen kipeä. Eläinlääkäri ei osannut ennustaa kauanko toipumisessa menee, suositteli että Dantte voisi mennä laitumelle ja liikkua siellä omaan tahtiin.

 Sanomattakin siis selvää että kisakausi taas vähän romahti tähän. Ei tiedetä kauanko ottaa aikaa että jalka on ok ja sitä uskaltaa taas rasittaa. Mitään pysyvää vammaa ei siis luojan kiitos löytynyt ja nyt ajan pitää antaa vaan parantaa. Ikävää, minulla oli niin suuret suunnitelmat mutta toisaalta olen onnellinen että säästyttiin jännevammalta. Se olisi ollut aivan kamalaa..

 Danten lähitulevaisuus on nyt vähän kysymysmerkki. Onneksi täällä on ihana laidun missä se saa syödä ja toivonmukaan lihoa. Seurailen tilannetta ja sitten kun olen varma että jalka on ok niin varmaan ruvetaan pikkuhiljaa taas ratsastamaan. Uskomaton takapakki, isku vyön alle. Olen nyt koittanut ajatella ja luopua niistä suurimmista unelmistani lähitulevaisuudessa. Koitan elää päivä kerrallaan ja nauttia hevosista. On hyvin uuvuttavaa tehdä aina satalasissa töitä unelmien ja kehityksen eteen läpi talven. Sitten joka kesä tulee joku juttu minkä takia menee koko kausi plörinäksi. Eihän se Danten vika ole ja nyt toistan itseäni että olen onnellinen ettei siellä ollut jännevammaa. Siinä olisi ollut pitkä toipumisaika ja jännevamma jättää aina jälkensä, eikä jalasta koskaan tule entistä.

 Tässä ne kuulumiset nyt aikalailla sitten oli :) Päiväni menee nuorten hevosten kanssa työskennellessä ja kesäkuussa pääsen lomalle Suomeen! Jihuu!

Maaliskuun meiningit!

 Aika menee kuin siivillä, päivät ovat olleet niin täynnä tekemistä etten ole kerennyt edes läppäriä aukaisemaan. Nyt päätin ottaa aikaa että kerkeän tänne teille lisäämään videoita ja vähän kuulumisia. Maaliskuussa käytiin tosiaan treenaamassa Revingen ja Tågarpin radalla. Sitten meillä oli Revingessä maastoestekilpailut tyyliarvostelulla. Ratsastin siellä Dantella H90 ja myyntiheppa Helixalla H100. Tämän kilpailun jälkeen Helixa meni kaupaksi, mutta jäi meille vielä kisattavaksi.

 Kisat meni ihan mukavasti, Danten kanssa kävi sellainen kämmi että kuulin suorituksen aikana kaksi selkeää vihellystä ja luulin hypänneeni väärän esteen. Sitten kävelin tuomarintornille kysymään että mikä meni pieleen, niin ei mikään ollut mennyt pieleen. Estetuomari oli vain viheltänyt kaksi kertaa merkiksi katsojille että lähestyn estettä... Sain luvan jatkaa loppuun mutta aikaa ei keskeytetty, joten tulokseksi tuli hylky ajan ylittymisen vuoksi, vaikka Dantte hyppäsi puhtaan radan -.- Komsii komsaa, sen ainakin opin etten enään ikinä suorituksen aikana kuuntele vihellyksiä ennenkuin joku toimihenkilö hyppää eteen huitomaan niin sitten vasta keskeytän. Mur.

 Danten kanssa toi esteiden välissä meneminen on vielä hakemista. Eteneminen on aika hidasta sillä koitetaan kouluttaa sitä siihen, ettei se voi vaan paahtaa menemään kuuntelematta ratsastajaa. Päivä päivältä se kyllä paranee ja ehkä joskus pystyn laukkaamaan sillä maastotempoa ilman että se nostaa päänsä mun syliin ja jarrut katoaa. Siksi pidän sitä aika paljon koska jos tosta vauhdista päästäisin sen menemään reippaammin niin Dantte ottaisi ohjat käsiin. Eli kokoajan joudun ratsastamaan sitä kontrollin rajoilla. Ollaan myös kokeiltu erillaisia kuolaimia mutta en haluaisi joutua käyttämään kovin vahvoja jarruja sillä Dantte on kuitenkin lopulta hyvin herkkä hevonen ja haluaisin saada sen toimimaan maastossa aika perusvehkeillä.

 Helixan kanssa olin hypännyt vain kaksi kertaa tätä kilpailua ennen joten ratsastin vähän ylivarovaisesti ja varman päälle. Olisin voinut edetä paljon paremmin mutta toisaalta parempi että ratsastin huolellisesti ja puhtaan radan kuin riskillä :) Tyylipisteitä sain 7,5 mutta mulla tuli yliaikaa niin siitä vähennettiin yliaikavirheet joten ei saatu sijoitusta. Ilman yliaikaa oltaisiin saatu rusetti kotiin!

 Seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus kilpailla Tågarpissa pääsiäisenä, mutta Danten kanssa ne jäivät nyt väliin. Dantella on ollut jo jonkin aikaa pari sellaista pattia selässä, mitä yleensä tulee juurikin talvella loimituskaudella kun iho ei pääse kunnolla hengittämään. Revingen kisoissa yksi patti aukesi niin ikävästi ettei siihen voinut satulaa laittaa. Ja se haava ei ole meinannut parantua millään. Ärsyttävää! Nyt olen yrittänyt pitää Danttea mahdollisimman paljon ilman loimea, mutta aamuisin ja iltaisin täällä on vielä niin viileä etten raaski sitä ilman takkia ulos laittaa kun Skånen tuuli on aika armoton.Niinpä pääsiäinen meni Tågarpin kenttäkisoissa Annan hevosia hoitaessa ja muita suomalaisia auttaessa ja tsempatessa!

 Täällä meillä on majoittunut suomalaisia kenttäratsastajia nyt 2 viikon kisamatkan ajan. Se vähäinen vapaa-aika on luonnollisesti mennyt heidän kanssa aikaa viettäessä joten blogia en ole kerennyt näpyttelemään. Mutta he lähtevät huomenna Tågarpin toisten kenttäkisojen jälkeen ajamaan kohti takas Suomea ja minä jään tänne "yksin" :D heh!

 Ainiin! Käytiinhän me koulukisoissakin 3 viikkoa sitten. Dantte meni yllättävän hyvin. Ratsastin verkassa samalla systeemillä kuin kotona ja siellä se uskalsi jopa rentoutua melkein yhtä paljon kuin kotona ratsastaessa. Mutta sitten kun siirryttiin maneesin kisaradalle niin Dantte jännittyi. Se kuunteli mua tosi nätisti koko radan ajan mutta ravi oli tosi suppeaa ja muoto oli lyhyt ja kuolaimen takana. Eli toisinsanoen se sulkeutui vielä kuoreensa radalla mutta ei enään tehnyt mitään rikkoja tai pukitellut laukassa jännityksissään. Edistystä siis! Nyt pitää vaan saada rentoutta, muotoa pidemmäksi ja auki niin hyvä tulee!

 Tågarpin maastotreeneissä Dantte oli tosi villillä tuulella. Se pomppi kuin pupujussi joka suuntaan ja joka esteen jälkeen perse lensi kauheeta kyytiä. Voin sanoa että ei ollut kauhean nautinnollista mennä sen kanssa kun meininki oli niin vauhdikasta. Mutta Revingen treeneissä se oli paljon kuuliaisempi. Siellä me pystytään tekemään monia teknisiä juttuja peräjälkeen mikä pitää sen aivot töissä, kun taas Tågarp on paljon isompi alue ja siellä se joutui kävelemään ja odottelemaan tosi paljon mistä se ei oikeen tykkää.

 Dantella on vaan niin kova halu mennä ja hypätä että noi tekniset harjoitukset tekevät sille tosi hyvää, että se tajuaa ettei esteen jälkeen voi juosta pää kolmantena jalkana kun siellä voi olla heti toinen este takana. Muutamat ohimenot on sen kanssa tehty, tai voisi melkein sanoa että se juoksee niitä esteitä päin kun se ei katso mihin se juoksee :D Se on niin hassu! Mutta sitten kun se tajuaa että pitää kuunnella niin se tekee tosi hyvin ja suoraviivaisesti. Ehkä se ajan kanssa rauhoittuu!

Ainiin, oli mulla 23-vuotis synttäritkin tiistaina =) Oli kivaa istua iltaa poikaystäväni ja muiden suomalaisten tyttöjen kanssa jotka työskentelevät myös täällä Ruotsissa. Kiitos tytöt <3