Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Anna elämänvirran viedä

tiistai 31. toukokuuta 2016



Viime postauksen jälkeen on tapahtunut "muutamia" muutoksia. Olen vaihtanut työpaikkaa, en työskentele enää Hassöllä. Sain tarjouksen toiselta tallilta josta en halunnut kieltäytyä. Nyt olen ollut uudesssa paikassa töissä 2 viikkoa ja olen viihtynyt todella hyvin. Täällä saatiin asunto, joten ei tarvitse enään autossa nukkua!




 Aloitin siis työt Stall Lagerfeltillä, Åsums Gårdissa. Talli sijaitsee ihan Sjöbon kunnan tuntumassa joten muuttomatka Annalta ei ollut pitkä. Talli keskittyy nuorten estehevosten myyntiin ja kilpailuttamiseen. Pomoni siis ostaa nuoria hevosia joita sitten sisäänratsastetaan ja/tai kilpaillaan ja myydään eteenpäin. Itse farmi on todella hurmaava ja idyllinen. Tallirakennukset ovat vanhoja ja viihtyisiä, täältä löytyy iso hiekkakenttä, juoksutuskenttä, iso maneesi ja nurmiestekenttä. Paljon nurmitarhoja, valtava unelmalaidun, ja pitkä hiekoitettu ratsastusreitti ison pellon ympäri. Puitteista ei siis voi valittaa. Farmilla on myös muita hevosyrittäjiä, pomollani on tällä hetkellä käytössä n. 20 karsinaa, kun farmilla on liki 50-60 hevosta.

 Olen kesän täällä working studenttina ja syksyllä aloitan sitten ihan palkallisena jos kaikki menee siihen asti hyvin. Työhön kuuluu hevosten hoitaminen, nuorten hevosten koulutus ja sisäänratsatus ja sitten vanhepien hevosten ratsastusta, tosin hekin ovat siis ikähaitariltaan 4-8 vuotiaita. Ensimmäiset viikot minulla on mennyt täällä aikalailla sisäänratsastettavien parissa. Täällä on töissä myös toinen suomalainen tyttö Noora, joka on viihtynyt täällä jo lähes 3 vuotta. Hänen opissaan ollaan laitettu nyt 3 vuotiaita ja olen päässyt opettelemaan sisäänratsastusta nyt kunnolla kädestä pitäen vaikka kyllä sitä Annallakin päästiin tekemään. Mutta nyt minä oikeasti opettelen, sillä syksystä eteenpäin se on minun päähommaa kun Noora lähtee jatko-opiskelemaan ja lopettaa täällä.

 On ollut ihan äärettömän mielenkiintoista työskennellä näiden "vauveleiden" kanssa. Jotkut ovat herkempiä, joillekkin koko sisäänratsastus on tähän mennessä ollut tosi mukavaa ja rentoa. Sitten on sellainenkin tapaus jolle hyssyttelyt ja silittelyt eivät auta vaan pitää ronskisti vaan taputella ja lääppiä joka paikasta ja hölskytellä satulaa ja selässä roikkuessa tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä että saadaan se hevonen hengittämään ja rentoutumaan. Jos sen kanssa jäisi varomaan se olisi tikittävä aikapommi. Se on ikäänkuin pakko "turruttaa" että se on ihan ok että ollaan sen iholla. Sitten taas jos tätä konstia olisi käytetty yhdelle toiselle niin se hevonen ei varmaan päästäisi ihmistä enää lähellekkään. Joten hevosenlukutaito on se number one näissä hommissa. Mikä nyt ei sinänsä tule varmasti yllätyksenä kellekkään :)

 Sisäänratsastettavien lisäksi olen päässyt vaihtelevasti ratsastamaan myös näitä parempia hevosia jopa 4-5 hevosta päivässä. Pakko myöntää etten oikeasti ole tähän mennessä istunut ennen näin laadukkaiden pelien satulassa. Ratsastaminen näillä hevosilla on suurimmilta osin suorannainen nautinto. Voin keskittyä omiin taitoihin ja niiden hiomiseen ja jos vaan ratsastat itse hyvin niin hevoset kyllä vastaa ja toimii. Upeeta. Välillä näiden hevosten selässä tuntee itsensä niiiin huippuratsastajaksi ;) hahhah!



Mutta sitten päästään Danten kuulumisiin. Tehtiin Danten kanssa ensimmäinen kenttäkilpailu Huhtikuussa Vinslövissä. Dantte teki tosi hyvän koulukokeen. Verkassa se oli ihan super mutta sitten kun mentiin valmistautumaan kouluareenan lähelle se jännittyi ja rupesi sekoilemaan. Huokaisin vaan syvään ja ajattelin et no ehkä ensi kerralla sitten, että nyt jännitys vei voiton. Päätin ratsastaa rauhallisen määrätietoisesti välittämästä Danten mielentilasta.

Ja ei se jännitys sitten vienytkään voittoa! Dantte jollain ihmeen kaupalla voitti jännityksen ja kuunteli mua radalla todella hyvin. Toki raviosuus on hyvin jännittynyt ja pysähdyksissä huomaa ettei se oikeasti malta seistä ja olla rehellisesti suora. Jännittyneenä se myös tulee tosi lyhyeksi edestä ja helposti valahtaa kuolaimen taakse "turvaan", koska siellä sen on helppo olla.

(c) Linda Immonen

Mutta nyt se teki kaiken mitä pyysin! Ei tullut mitään rikkoja ja olin niiiin ylpeä sen laukkaohjelmasta.  Ei pukittelua eikä sekoilua. Se oli niin hieno. Ja keskiravi laukkaohjelmien välillä oli todella hienosti suoritettu. Olin melko varma että Dantte ei malta tehdä sitä ajatuksella koska sitä ennen tuli laukkaa josta se yleensä kuumuu. Mutta hienon keskiravin se teki, missä se toki vähän horjui, mutta ei rikkonut laukalle. Laukkaohjelma oli pöytäkirjassa melkeinpä pelkkää seiskaa, oikean kierroksen lisätystä tuli 6 koska se oli vähän kättä vasten. Raviohjelma oli aikalailla tasasta 6, perusteluna se että muoto oli liian lyhyt ja kuolaimen takana. Toisesta pohkeenväistöstä tuli myös 7, mikä oli tosi hieno juttu sillä Dantelle raviväistöjen oppiminen on ollut aika hankalaa.

Tässä on teille video, mun istunta ravissa on aika kamala koska Dantte oli niin jännittynyt että siellä on todella vaikea istua rennoilla lonkilla kun Dantte jännittää selän lankuksi.





Estekoe meni aika vauhdikkaasti, ei löytynyt oikein sopivaa rytmiä. Yksi puomi tuli alas tiukasta kaarteesta okserille, kun siinä olisi pitänyt vaan laukata rytmissä eteenpäin niin minä jäin vetämään taaksepäin kun Dantte oli niin vahva. Joten kuski voi syyttää ihan itseään.





 Maastoverkassa Dantte kävi sitten ihan kierroksilla. Se ei sitten rauhottunut millään. Sitten kun lähdettiin radalle niin 3 askelta ennen ekaa estettä se ampaisi kun raketti. Otti niin sanotusti ohjakset omiin käsiinsä. Voitte siis arvata että maastokoe meni ihan täysin harjoitteluksi. Jouduin ratsastamaan pari volttia radan aikana koska en vaan voinut Danten sallia juosta kättä vasten kuin hullu. Itse esteissä ei ollut mitään ongelmaa.

 Vesi oli aika erikoinen Vinslövissä, se oli rakennettu todella maantasalle ja se oli matala. Normaalit vesiesteet on vähän rakennettu kuoppaan että sinne laskeudutaan niin sanotusti. Dantte sitten vähän yllättyi tästä vedestä ja juuri ennen vedenrajaa hypähti vasemmalle lipun ulkopuolelta. Joten siitä tuli sitten kielto.




 Ei siinä mitään uusi lähestyminen ja veteen paremmalla menestyksellä. Virheitä näistä volteista ja kiellosta taisi tulla kuitenkin jotain 40 virhettä. Tuloksellisesti kilpailu ei siis ollut kovin mairitteleva, mutta erittäin kouluttava Dantelle. Olin tosi ylpeä koulukokeesta ja maastossa se teki kyllä kaikki esteet ja tehtävät tosi hyvin :) Minulla oli tällä radalla Gopro mukana mutta en saa ladattua sitä nettiin koska tiedosto on niin iso ja meillä on nyt netin kansa ongelmia ettei yhteys riitä sen lataamiseen. Leikkasin teille kuitenkin pari lyhyttä pätkää mitkä sain ladattua nettiin että näette edes jotain! Jos saisin myöhemmin sitten koko videon nettiin.




 Kisojen jälkeen Dantte sai sitten levätä pari päivää ja kolmantena päivänä huomasin että Danten toinen etujalka on lämmin ja turvonnut. Juoksuttaessa se selkeästi ontui ja kun rupesin tutkimaan jalkaa se aristi jänteitä. Kyyneleet puskivat silmistäni ja en halunnut sanoa sitä ääneen. Jännevamma, voiko olla. Voiko olla niin huono tuuri. Pyysin annan katsomaan jalkaa ja hänkin pudisti päätään ja käski varata ajan klinikalle loppuviikolle ja kylmätä jalkaa mahdollisimman paljon. Niinpä seuraavat kolme päivää meni sellaisessa sumussa, työpäivän aikana joka välissä n. kerran tunnissa kylmäsin Danten jalkaa ja aina sitten käärin lämppäriin. Turvotushan paheni vielä ensimmäisen päivän jälkeen iltaa kohden. Siinä oli selkeä banaanimainen turvotus ja jänne oli arka.  Olin aivan varma että tämä oli nyt tässä.




 Perjantai tuli ja lastasin Danten traileriin. Wolontiksen Paula tuli minun henkiseksi tuekseni kun hän oli kuukauden ajan myös Ruotsissa Annalla. Mikään ei ollut ahdistavampaa kun ultra aloitettiin. Tuntui että henki ei kulkenut ollenkaan. Ultraus kesti ja kesti ja kesti ja lääkärit keskustelivat ruotsiksi keskenään enkä ymmärtänyt mitään. Oliko siellä vammaa vai eikö?! Kertokaa!!

 - Ei jännevammaa, sanoi eläinlääkäri. En meinannut uskoa korviani. Lääkäri ei löytänyt jänteestä mitään vauriota, joten luultavasti Dantte oli potkaissut itseään aika kovaa jänteen kohdalle. Mitään muuta syytä ei siis turvotukselle ja arkuudelle löydetty. Jalka oli siis täysin ehjä mutta iskun saanut. Jalka oli silti tosi arka ja edelleen kipeä. Eläinlääkäri ei osannut ennustaa kauanko toipumisessa menee, suositteli että Dantte voisi mennä laitumelle ja liikkua siellä omaan tahtiin.

 Sanomattakin siis selvää että kisakausi taas vähän romahti tähän. Ei tiedetä kauanko ottaa aikaa että jalka on ok ja sitä uskaltaa taas rasittaa. Mitään pysyvää vammaa ei siis luojan kiitos löytynyt ja nyt ajan pitää antaa vaan parantaa. Ikävää, minulla oli niin suuret suunnitelmat mutta toisaalta olen onnellinen että säästyttiin jännevammalta. Se olisi ollut aivan kamalaa..

 Danten lähitulevaisuus on nyt vähän kysymysmerkki. Onneksi täällä on ihana laidun missä se saa syödä ja toivonmukaan lihoa. Seurailen tilannetta ja sitten kun olen varma että jalka on ok niin varmaan ruvetaan pikkuhiljaa taas ratsastamaan. Uskomaton takapakki, isku vyön alle. Olen nyt koittanut ajatella ja luopua niistä suurimmista unelmistani lähitulevaisuudessa. Koitan elää päivä kerrallaan ja nauttia hevosista. On hyvin uuvuttavaa tehdä aina satalasissa töitä unelmien ja kehityksen eteen läpi talven. Sitten joka kesä tulee joku juttu minkä takia menee koko kausi plörinäksi. Eihän se Danten vika ole ja nyt toistan itseäni että olen onnellinen ettei siellä ollut jännevammaa. Siinä olisi ollut pitkä toipumisaika ja jännevamma jättää aina jälkensä, eikä jalasta koskaan tule entistä.

 Tässä ne kuulumiset nyt aikalailla sitten oli :) Päiväni menee nuorten hevosten kanssa työskennellessä ja kesäkuussa pääsen lomalle Suomeen! Jihuu!


8 kommenttia:

  1. Kuullostaa tosi upealta tuo paikka! Harmi vaan tuo Danten jalkavaiva. :( Vähän asiaan liittymättä, mikä musiikki soi noiden maastopätkien taustalla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calvin Harris - this is what you came for :) sillä löytyy!

      Poista
  2. Tykkään katsella ihanan eleetöntä ratsastustasi kouluradalla ja ei tuo pomppiminen näytä todellalaan kauhialta. Miten siellä hoituu tuo rahapuoli, jos on ns. opettelemassa vielä hommia? Saako suomesta kelalta jotain rahaa vai miten? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kuulla! :) Mä saan täällä ruokarahaa, eli tavallaa sen verran rahaa mitä menee elämiseen :)

      Poista
  3. Oi kivoja uutisia! :) asuuko sun poikaystävä vielä siellä myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu asuu, mutta varmaan lähtee syksyllä omien unelmien perään :) Toteutetaan molemmat haaveitamme samaan aikaan!

      Poista
  4. Jos yhtään lohduttaa, meillä oli hevosella samanlaista vammaa jännealueella: ultrassa puhdas, mutta järkyttävä turvotus ja ontui. Meni vajaassa kahdessa viikossa ohi:) Alkuun tuntui ettei etene mihinkään, mutta kun alkoi pareta, parani sitten vauhdilla. Toivottavasti teilläkin olisi yhtä helppo tapaus!

    VastaaPoista
  5. Hurjasti ootte kehittynyt, etenkin koulupuolella :)

    VastaaPoista