Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Kun hevonen matkustaa pitkään

tiistai 21. kesäkuuta 2016



... mitä tulee ottaa huomioon?



 Minun on jo pitänyt pitkään kirjoittaa teille tästä aiheesta.  Aihe on hyvin tärkeä ja huolellisella valmistelulla ja hoidolla matkan varrella hevonen palautuu matkustamisesta hyvin nopeasti ja pysyy niin sanotusti "freesinä". Varsinkin pitkillä kilpailumatkoilla halutaan aina että hevonen pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa jotta se voi suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla kilpailuissa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen ja huonolla valmistelulla voit saada hevosen pahimmassa tapauksessa klinikalle tiputukseen kuljetuskuumeen tai -ähkyn takia.

 Pitkä matka voi tarkoittaa yli 6h matkustamista tai sitten parhaimmillaan jopa monen vuorokauden matkustamista jos lähdetään Etelä-Eurooppaan tai esimerkiksi Englantiin. Mutta suurimmalleosalle Suomalaisista harrastajista realistisempia kohteita ovat pitkät matkat Suomessa ja esim. kilpailumatkat Ruotsiin.

 Mitä siis kannattaa ja tulee ottaa huomioon jos hevonen on matkustamassa pitkän matkan?

Ruokinta  


 Hevosen väkirehuruokinta kannattaa vähentää jo vuorokautta ennen lähtöä. Tällä vältämme parhaamme mukaan ähky- ja lannehalvausriskit. Hevonen tulee seisomaan pitkän aikaa paikallaan joten se ei tarvitse hirveitä määriä väkirehua elimistöönsä joka ei tule liikkumaan autossa/trailerissa lähestulkoon ollenkaan. Myös heinän syöttöä tulee vähentää. Itsekkin elin monta vuotta siinä luulossa että parasta on tunkea traileri täyteen heinäverkkoja että hevosen on mukava matkustaa kun voi syödä koko matkan.  Joo, no se ei ole ehkä kaikista parhain ratkaisu. Vatsahaavan kannalta ei hevosta myöskään pidä mielestäni pitää heinättä, mutta pienet määrät kostutettua heinää pitkin matkantekoa on ollut oma ratkaisuni tähän. Niitäkin ihmisiä löytyy jotka ei ruoki hevosia ollenkaan tien päällä, Ainoastaan kun hevoset tulevat ulos joko vain levähtämään tai sitten jos yövytään jossain tallissa ja matkaa jatketaan aamulla. 

 Pahimmat tapaukset mitä itse olen nähnyt ovat olleet kun ihmiset laivaan saapuessa tunkevat trailerin täyteen kuivaa heinää että hevoset kirjaimellisesti seisovat nenät pölyisissä heinäverkoissa kiinni. Ahneimmt yksilöt voivat todella syödä koko laivamatkan itsensä heinää täyteen ja siinä on todella suuri ähkyriski sillä hevoset juovat todella huonosti matkustaessa. Tähän kun yhdistetään runsas heinän syönti ja liikkumattomuus on kortit aika hyvät ähkylle. Myös jos traileri on täynnä heinää, kuljetuskuumeen riski nousee kun hevonen hengittää heinäpölyä jatkuvasti. Varsinkin sellaisissa hevosrekoissa jossa hevonen ei pääse laskemaan päätä alas en pitäisi paljoa heinää hevosen edessä matkan aikana. 


Nesteytys


Hevosen nesteyttäminen taitaa olla se suurin haaste hevosen matkustamisessa. Suurin osa hevosista ei halua juoda matkan päällä. Jos tähän haluaa valmistautua mahdollisimman hyvin on hyvä opettaa hevoselle jo hyvin ajoissa, viikkoja ennen juomaan jotain mashjuomaa tai mitä ikinä haluatkaan sekottaa veteen (melassia, omenamehua jne,), Suuremmalla todennäköisyydellä hevonen juo sitten sitä matkan päällä jos juoma on jo tuttu ja herkulliseksi todettu. Sitten nesteytys ei mene juomisen piikkiin vaan melkeinpä sen ahneuden piikkiin. Juomaan kannattaa lisätä elektrolyyttejä joita hevonen menettää paljon matkustaessaan. Myös B-vitamiini on hyvä lisä matkustamisen tueksi. 

Ikäväkyllä suurin osa hevosista mitä itse olen ajanut pitkiä matkoja ei juo vettä juuri ollenkaan. Ruotsia kun olen ajanut nyt useita kertoja edes takaisin juovat hevoset hädin tuskin yhtä ämpärillistä vuorokauden aikana. Silti ne ovat selvinneet ihan hyvin sillä tämä on otettu myös huomioon siinä ruokinnassa. Usein kun hevonen pääsee perille karsinaan ja saa ruokaa eteen niin kyllä se janokin sitten palautuu ja hevonen itse nesteyttää itsensä.

Liikunta


 Hevonen on hyvä liikuttaa jollain tapaa ennen matkalle lähtöä. Joko laittaa kävelykoneeseen, tai käydä itse kävelyttämässä tai ratsastaa kevyesti. Näin kroppa ja elimistö on ollut juuri liikkeessä ennen kuin se joutuu sitten seisomaan pitkän aikaa autossa. Mitään super-rankkaa treeniä ei kannata tehdä sillä itse matkustaminen on jo hevoselle rankkaa kun ne joutuvat tasapainottelemaan monta tuntia tien päällä. Matkan pituudesta riippuen hevosta kannattaa ottaa ulos kävelemään. Esimerkiksi jos minä lähden hevosen kanssa Ruotsiin, otan sen ulos satamassa ennen laivaan menoa, sitten heti laivan jälkeen heti Tukholmassa tunniksi ulos kävelemään ja mahdollisesti syömään ruohoa vuodenajasta riippuen. Traileri on tärkeää siivota aina kun mahdollista sillä ammoniakki on yksi suurimmista kuljetuskuumeen aiheuttajista. 

 Sitten ajan taas 5-6h ja otan taas hevosen 30-60 minuutiksi kävelemään ja koitan tarjota vettä ja heinää. Sitten ajan taas sen 4-5h mitä nyt loppumatkaan menee. Hyvä nyrkkisääntö mielestäni on että 8h on ehdoton maksimi mitä hevonen saa olla autossa kerrallaan. Laivassa se on tietysti eri asia kun siellä et hevosta voi ulos ottaa. Liikaa ei kannata kuitenkaan pysähdellä ja hevosta purkaa sillä sekin myös stressaa hevosta. Kohtuus ja järki kaikessa. 

Määränpäässä otan hevosen yleensä kävelemään hetkeksi ja sitten tarhaan. Jos hevonen menee suoraan karsinaan kävelytän yleensä vähän pidempään. Hevosen olotilaa on hyvä seurata seuraavien tuntien ajan jos mahdollista, jos hevonen alkaa näyttämään ähkyn tai kuumeen merkkejä, niin aikainen hoito tietysti nostaa paranemisennusteita.




Matkustamista tukevat lisäravinteet


 Markkinoilla on myös olemassa hevosen matkustamista tukevia "buustereita". Esittelen tässä teille muutamia mitä itse hankin aina pitkälle matkalle mukaan ja voin suositella myös teillekkin. Sillä haluammehan hevosen matkustamisen menevän mahdollisimman jouhevasti ja riskittömästi :)




 Equine American ULS-GARD solution on hyvä tuki hevosen vatsalle. Tämä on minun ihan ehdoton lemppari. Tuote tekee suojaavan kalvon hevosen mahaan, joka suojaa vatsaa kun hevosella on elämässä stressaavia muutoksia esim. muutto tai kisatilanne. Tuotetta voi syöttää joko kuureittain tai kokoajan. Itse aloitin tämön syötön Dantelle viikkoa ennen lähtöä ja sitten syötin sen yhtäjaksoisesti loppuun. Olin todella hämmästynyt tuotteen tehosta, sillä Dantte ei kuivunut matkan aikana juuri ollenkaan ja vatsa ei mennyt yhtään löysälle, niinkuin yleensä matkustaessa menee vähän vetiseksi. Olin todella vakuuttunut että tämä tuote toimi ja tuki Danten herkkää vatsaa Ruotsiin muuton aikana.

  Lue lisää täältä.




 Cavalorin Emergency 911  tuote on mun mielestä aika ehdoton ensiapu varsinkin laivamatkoille. Tuotteen mainostetaan auttavan hevosen äkillisiin suolistohäiriöihin. Jos hevonen alkaa ähkyoireilemaan laivassa tai jopa matkan päällä niin tässä on välitön ensiapu alkavaan ähkyyn. Parhaimmassa tapauskessa ähky voi mennä ohi tämän lisäravinteen avulla.

  Lue täältä lisää.



 Equine American So Kalm  on hyvä tuote rauhoittamaan stressaavan hevosen hermoja. Esimeksiksi minä annoin tätä Dantelle ennen laivaa, koska Dantte on semmoinen hulivili niin ajattelin että tämä rauhoittaa vähän laivamatkaa ja niin rauhoittikin, Dantte otti matkan tosi rennosti ja käyttäytyi rauhallisesti.

  Lue täältä lisää.



 Equine American Apple Lytes on hyvä elektrolyyttilisä hevoselle. Itselläni on tapana antaa aina puolikas tuubi ennen matkaa ja puolikas matkan jälkeen. Näin saan taattua hevosen elektrolyyttien saannin matkustamisen ajaksi. 



Tässä postauksessa kirjoittamani jutut eivät ole ehdottomia faktoja, vaan minun mielipiteitäni ja tapojani toimia. Postaus on tehty tuotteiden osalta yhteistyössä Keravan Horse & Riderin kanssa. 

Anna elämänvirran viedä

tiistai 31. toukokuuta 2016



Viime postauksen jälkeen on tapahtunut "muutamia" muutoksia. Olen vaihtanut työpaikkaa, en työskentele enää Hassöllä. Sain tarjouksen toiselta tallilta josta en halunnut kieltäytyä. Nyt olen ollut uudesssa paikassa töissä 2 viikkoa ja olen viihtynyt todella hyvin. Täällä saatiin asunto, joten ei tarvitse enään autossa nukkua!




 Aloitin siis työt Stall Lagerfeltillä, Åsums Gårdissa. Talli sijaitsee ihan Sjöbon kunnan tuntumassa joten muuttomatka Annalta ei ollut pitkä. Talli keskittyy nuorten estehevosten myyntiin ja kilpailuttamiseen. Pomoni siis ostaa nuoria hevosia joita sitten sisäänratsastetaan ja/tai kilpaillaan ja myydään eteenpäin. Itse farmi on todella hurmaava ja idyllinen. Tallirakennukset ovat vanhoja ja viihtyisiä, täältä löytyy iso hiekkakenttä, juoksutuskenttä, iso maneesi ja nurmiestekenttä. Paljon nurmitarhoja, valtava unelmalaidun, ja pitkä hiekoitettu ratsastusreitti ison pellon ympäri. Puitteista ei siis voi valittaa. Farmilla on myös muita hevosyrittäjiä, pomollani on tällä hetkellä käytössä n. 20 karsinaa, kun farmilla on liki 50-60 hevosta.

 Olen kesän täällä working studenttina ja syksyllä aloitan sitten ihan palkallisena jos kaikki menee siihen asti hyvin. Työhön kuuluu hevosten hoitaminen, nuorten hevosten koulutus ja sisäänratsatus ja sitten vanhepien hevosten ratsastusta, tosin hekin ovat siis ikähaitariltaan 4-8 vuotiaita. Ensimmäiset viikot minulla on mennyt täällä aikalailla sisäänratsastettavien parissa. Täällä on töissä myös toinen suomalainen tyttö Noora, joka on viihtynyt täällä jo lähes 3 vuotta. Hänen opissaan ollaan laitettu nyt 3 vuotiaita ja olen päässyt opettelemaan sisäänratsastusta nyt kunnolla kädestä pitäen vaikka kyllä sitä Annallakin päästiin tekemään. Mutta nyt minä oikeasti opettelen, sillä syksystä eteenpäin se on minun päähommaa kun Noora lähtee jatko-opiskelemaan ja lopettaa täällä.

 On ollut ihan äärettömän mielenkiintoista työskennellä näiden "vauveleiden" kanssa. Jotkut ovat herkempiä, joillekkin koko sisäänratsastus on tähän mennessä ollut tosi mukavaa ja rentoa. Sitten on sellainenkin tapaus jolle hyssyttelyt ja silittelyt eivät auta vaan pitää ronskisti vaan taputella ja lääppiä joka paikasta ja hölskytellä satulaa ja selässä roikkuessa tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä että saadaan se hevonen hengittämään ja rentoutumaan. Jos sen kanssa jäisi varomaan se olisi tikittävä aikapommi. Se on ikäänkuin pakko "turruttaa" että se on ihan ok että ollaan sen iholla. Sitten taas jos tätä konstia olisi käytetty yhdelle toiselle niin se hevonen ei varmaan päästäisi ihmistä enää lähellekkään. Joten hevosenlukutaito on se number one näissä hommissa. Mikä nyt ei sinänsä tule varmasti yllätyksenä kellekkään :)

 Sisäänratsastettavien lisäksi olen päässyt vaihtelevasti ratsastamaan myös näitä parempia hevosia jopa 4-5 hevosta päivässä. Pakko myöntää etten oikeasti ole tähän mennessä istunut ennen näin laadukkaiden pelien satulassa. Ratsastaminen näillä hevosilla on suurimmilta osin suorannainen nautinto. Voin keskittyä omiin taitoihin ja niiden hiomiseen ja jos vaan ratsastat itse hyvin niin hevoset kyllä vastaa ja toimii. Upeeta. Välillä näiden hevosten selässä tuntee itsensä niiiin huippuratsastajaksi ;) hahhah!



Mutta sitten päästään Danten kuulumisiin. Tehtiin Danten kanssa ensimmäinen kenttäkilpailu Huhtikuussa Vinslövissä. Dantte teki tosi hyvän koulukokeen. Verkassa se oli ihan super mutta sitten kun mentiin valmistautumaan kouluareenan lähelle se jännittyi ja rupesi sekoilemaan. Huokaisin vaan syvään ja ajattelin et no ehkä ensi kerralla sitten, että nyt jännitys vei voiton. Päätin ratsastaa rauhallisen määrätietoisesti välittämästä Danten mielentilasta.

Ja ei se jännitys sitten vienytkään voittoa! Dantte jollain ihmeen kaupalla voitti jännityksen ja kuunteli mua radalla todella hyvin. Toki raviosuus on hyvin jännittynyt ja pysähdyksissä huomaa ettei se oikeasti malta seistä ja olla rehellisesti suora. Jännittyneenä se myös tulee tosi lyhyeksi edestä ja helposti valahtaa kuolaimen taakse "turvaan", koska siellä sen on helppo olla.

(c) Linda Immonen

Mutta nyt se teki kaiken mitä pyysin! Ei tullut mitään rikkoja ja olin niiiin ylpeä sen laukkaohjelmasta.  Ei pukittelua eikä sekoilua. Se oli niin hieno. Ja keskiravi laukkaohjelmien välillä oli todella hienosti suoritettu. Olin melko varma että Dantte ei malta tehdä sitä ajatuksella koska sitä ennen tuli laukkaa josta se yleensä kuumuu. Mutta hienon keskiravin se teki, missä se toki vähän horjui, mutta ei rikkonut laukalle. Laukkaohjelma oli pöytäkirjassa melkeinpä pelkkää seiskaa, oikean kierroksen lisätystä tuli 6 koska se oli vähän kättä vasten. Raviohjelma oli aikalailla tasasta 6, perusteluna se että muoto oli liian lyhyt ja kuolaimen takana. Toisesta pohkeenväistöstä tuli myös 7, mikä oli tosi hieno juttu sillä Dantelle raviväistöjen oppiminen on ollut aika hankalaa.

Tässä on teille video, mun istunta ravissa on aika kamala koska Dantte oli niin jännittynyt että siellä on todella vaikea istua rennoilla lonkilla kun Dantte jännittää selän lankuksi.





Estekoe meni aika vauhdikkaasti, ei löytynyt oikein sopivaa rytmiä. Yksi puomi tuli alas tiukasta kaarteesta okserille, kun siinä olisi pitänyt vaan laukata rytmissä eteenpäin niin minä jäin vetämään taaksepäin kun Dantte oli niin vahva. Joten kuski voi syyttää ihan itseään.





 Maastoverkassa Dantte kävi sitten ihan kierroksilla. Se ei sitten rauhottunut millään. Sitten kun lähdettiin radalle niin 3 askelta ennen ekaa estettä se ampaisi kun raketti. Otti niin sanotusti ohjakset omiin käsiinsä. Voitte siis arvata että maastokoe meni ihan täysin harjoitteluksi. Jouduin ratsastamaan pari volttia radan aikana koska en vaan voinut Danten sallia juosta kättä vasten kuin hullu. Itse esteissä ei ollut mitään ongelmaa.

 Vesi oli aika erikoinen Vinslövissä, se oli rakennettu todella maantasalle ja se oli matala. Normaalit vesiesteet on vähän rakennettu kuoppaan että sinne laskeudutaan niin sanotusti. Dantte sitten vähän yllättyi tästä vedestä ja juuri ennen vedenrajaa hypähti vasemmalle lipun ulkopuolelta. Joten siitä tuli sitten kielto.




 Ei siinä mitään uusi lähestyminen ja veteen paremmalla menestyksellä. Virheitä näistä volteista ja kiellosta taisi tulla kuitenkin jotain 40 virhettä. Tuloksellisesti kilpailu ei siis ollut kovin mairitteleva, mutta erittäin kouluttava Dantelle. Olin tosi ylpeä koulukokeesta ja maastossa se teki kyllä kaikki esteet ja tehtävät tosi hyvin :) Minulla oli tällä radalla Gopro mukana mutta en saa ladattua sitä nettiin koska tiedosto on niin iso ja meillä on nyt netin kansa ongelmia ettei yhteys riitä sen lataamiseen. Leikkasin teille kuitenkin pari lyhyttä pätkää mitkä sain ladattua nettiin että näette edes jotain! Jos saisin myöhemmin sitten koko videon nettiin.




 Kisojen jälkeen Dantte sai sitten levätä pari päivää ja kolmantena päivänä huomasin että Danten toinen etujalka on lämmin ja turvonnut. Juoksuttaessa se selkeästi ontui ja kun rupesin tutkimaan jalkaa se aristi jänteitä. Kyyneleet puskivat silmistäni ja en halunnut sanoa sitä ääneen. Jännevamma, voiko olla. Voiko olla niin huono tuuri. Pyysin annan katsomaan jalkaa ja hänkin pudisti päätään ja käski varata ajan klinikalle loppuviikolle ja kylmätä jalkaa mahdollisimman paljon. Niinpä seuraavat kolme päivää meni sellaisessa sumussa, työpäivän aikana joka välissä n. kerran tunnissa kylmäsin Danten jalkaa ja aina sitten käärin lämppäriin. Turvotushan paheni vielä ensimmäisen päivän jälkeen iltaa kohden. Siinä oli selkeä banaanimainen turvotus ja jänne oli arka.  Olin aivan varma että tämä oli nyt tässä.




 Perjantai tuli ja lastasin Danten traileriin. Wolontiksen Paula tuli minun henkiseksi tuekseni kun hän oli kuukauden ajan myös Ruotsissa Annalla. Mikään ei ollut ahdistavampaa kun ultra aloitettiin. Tuntui että henki ei kulkenut ollenkaan. Ultraus kesti ja kesti ja kesti ja lääkärit keskustelivat ruotsiksi keskenään enkä ymmärtänyt mitään. Oliko siellä vammaa vai eikö?! Kertokaa!!

 - Ei jännevammaa, sanoi eläinlääkäri. En meinannut uskoa korviani. Lääkäri ei löytänyt jänteestä mitään vauriota, joten luultavasti Dantte oli potkaissut itseään aika kovaa jänteen kohdalle. Mitään muuta syytä ei siis turvotukselle ja arkuudelle löydetty. Jalka oli siis täysin ehjä mutta iskun saanut. Jalka oli silti tosi arka ja edelleen kipeä. Eläinlääkäri ei osannut ennustaa kauanko toipumisessa menee, suositteli että Dantte voisi mennä laitumelle ja liikkua siellä omaan tahtiin.

 Sanomattakin siis selvää että kisakausi taas vähän romahti tähän. Ei tiedetä kauanko ottaa aikaa että jalka on ok ja sitä uskaltaa taas rasittaa. Mitään pysyvää vammaa ei siis luojan kiitos löytynyt ja nyt ajan pitää antaa vaan parantaa. Ikävää, minulla oli niin suuret suunnitelmat mutta toisaalta olen onnellinen että säästyttiin jännevammalta. Se olisi ollut aivan kamalaa..

 Danten lähitulevaisuus on nyt vähän kysymysmerkki. Onneksi täällä on ihana laidun missä se saa syödä ja toivonmukaan lihoa. Seurailen tilannetta ja sitten kun olen varma että jalka on ok niin varmaan ruvetaan pikkuhiljaa taas ratsastamaan. Uskomaton takapakki, isku vyön alle. Olen nyt koittanut ajatella ja luopua niistä suurimmista unelmistani lähitulevaisuudessa. Koitan elää päivä kerrallaan ja nauttia hevosista. On hyvin uuvuttavaa tehdä aina satalasissa töitä unelmien ja kehityksen eteen läpi talven. Sitten joka kesä tulee joku juttu minkä takia menee koko kausi plörinäksi. Eihän se Danten vika ole ja nyt toistan itseäni että olen onnellinen ettei siellä ollut jännevammaa. Siinä olisi ollut pitkä toipumisaika ja jännevamma jättää aina jälkensä, eikä jalasta koskaan tule entistä.

 Tässä ne kuulumiset nyt aikalailla sitten oli :) Päiväni menee nuorten hevosten kanssa työskennellessä ja kesäkuussa pääsen lomalle Suomeen! Jihuu!