Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Vuoden ensimmäiset maastoesteet hypätty!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016



3 viikkoa on vierähtänyt täällä Ruotsissa ihan hujauksella. Olen aika hyvin oppinut nyt paikan rutiinit ja systeemit, jännitys on muuttumassa arjeksi. Minä viihdyn täällä, ei ole tullut ajatustakaan mieleen kotiin lähtemisestä. Päivät menevät niin nopeaan tahtiin että minusta tuntuu että vastahan minä pari päivää sitten viimeksi blogiin kirjoitin.

Olen niin täynnä motivaatiota ja intoa, sillä saan täällä niin paljon laadukasta valmennusta että nyt voin "tuudittautua" siihen keskittyneeseen moodiin, että jos vaan annan itsestäni kaiken, teen parhaani, ratsastan valmentajien ohjeiden mukaan minun pakko kehittyä ja menestyksenkin tulla jossain vaiheessa. Olen jo tässä ajassa saanut niin hyviä neuvoja Danten ratsastamiseen, että en malta odottaa miltä meidän meno mahtaa näyttää kesällä!

Viimeviikolla Anna ratsasti Dantella, hyppäsin estevalmennuksessa, pääsin Helena Kallbladin kouluvalmennukseen ja sunnuntaina päästiin vielä hyppäämään maastoesteitä, sillä lumet sulivat pois viikko sitten! Tiistaina Anna ratsasti ekaa kertaa Dantella, jotta hän pääsisi jyvälle siitä minkälainen hevonen on ratsastaa. Annan jälkeen minä sain hypätä kyytiin ja Anna neuvoi minua. Kylläpä hevonen tuntui ihan erillaiselta hänen jäljiltänsä. Tasaisen pehmeällä rehellisellä tuntumalla ja sain oikeasti ratsastaa jalalla ilman että Dantte jännittyi. Anna otti minulle vähän videota lopusta samalla kun hän neuvoi, tässä teille pätkää.



Keskiviikkona Annan estevalmennus meni ihan hyvin. Hypättiin jumppalinjaa ja sen jälkeen tuli tiukka täyskäännös okserille joka oli meille vähän hankala juurikin Danten vinouden ja takapään heikkouden takia. Sen lisäksi harjoitukseen kuului vesiesteen hyppääminen vinoon ja kapea nuolenkärki. Hyppäämisestä jäi hyvä fiilis ja tuntui että oma kehonhallinta oli parempi hyppäämisessä kuin ennen. Videot ovat vähän pätkiviä sillä poikaystäväni ei ollut ihan perillä aina että mitä hypätään..



Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa Helena Kallbladin kouluvalmennukseen. Helena on Annan oma kouluvalmentaja ja hän myös valmentaa Suomen maajoukkuekenttäratsastajia kouluratsastuksessa. Alussa kerroin meidän ongelmista, Danten jännittyneisyydestä ja vaikeudesta keskittyä. Ja että mun on vaikea ratsastaa se täysin selän läpi pidemmälle kaulalle ja rehelliselle tuntumalle. Helena sanoi, että hän haluaa opettaa minulle tietynlaisen systeemin jolla aina aloitan Danten ratsastuksen. Sitten kun mennään kisoihin ratsastan ihan samalla systeemillä ja mikään ei muutu, en vaadi Dantelta mitään enempää kuin kotonakaan, ja ajan kanssa se toivottavasti lopettaa jännittämisen. Systeemi oli tosi toimiva ja sain Danten todella kuuliaiseksi ja rennoksi. Dantte on ollut siis täällä aika vaikea ja jännittynyt ratsastaa koska ollaan uudessa paikassa eikä se miellä tätä paikkaa vielä kodiksi.

Olen ollut ihan innoissani Helenan ohjeista ja päässyt pari kertaa itsekseen treenaamaan koulua näiden neuvojen kanssa ja ne on toiminut joka kerta ja olen saanut Danten uskomattoman rauhalliseksi ja kuuliaiseksi! Keskittymällä niinkin yksinkertaiseen asiaan kun ratsastamalla sitä sisätakajalkaa ristiin mahan alle. Sitten jos hevonen juoksee sitä apua karkuun kontrolloidaan ulko-ohjan puolipidätteillä ja pidetään silti asetus sisälle. Vasempaan kierrokseen missä Dantte haluaisi mielellään ylitaipua sisälle me asetetaankin sitä ulospäin ja silti ratsastetaan sisätakajalkaa alle. Se tuntuu todella vaikealta ja hassulta mutta pistää Danten todella keskittymään ja hidastamaan menoaan. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Sunnuntaina lähdettiin Danten kanssa Revingen maastoradalle hyppäämään. Paikanpäällä tuli alkuun vähän haikea olo sillä olin ollut treenaamassa samassa paikassa Loren kanssa 2014 keväällä.. Tuli niin ikävä sitä hevosta. Se toimi silloin kuin unelma ja mitkään tehtävät ei tuntunut sen kanssa vaikeilta. Tavoitteena on rakentaa Dantesta samanlainen :) Rohkea se on kuin hullu, mutta ohjattavuutta ja kontrollia pitäisi saada parannettua. Annan mukaan Dantte on liian rohkea. Se hyppää ennenkuin ajattelee, niin sanotusti "pää edellä tuntemattomaan järveen". Niinpä aika äkkiä ruvettiin tekemään monta estettä putkeen ja vähän teknisempiä tehtäviä jotta saataisiin se hevonen ajattelemaan.



Treenien edetessä Dantte parani kokoajan eikä se enään kuskannut mua niin pahasti. Sitten meidän piti tulla "sohvaeste" ja siitä suoralla linjalla alashyppy veteen. Dantte kirjaimellisesti hyppäsi alas 6 metrin päähän, eikä laskeutunut veteen... Kuulin vain kun Anna huusi "oh my god!", saatiin välittömästi käsky tulla alashyppyä muutamaan kertaa ravista, miltein käynnistä, jotta saataisiin opetettua Dantelle että tollaiset pituushypyt eivät ole toivottuja. Helpoissa luokissa se vielä ehkä onnistuu mutta sitten jo 2* maastoradalla voi olla veteenhypyn jälkeen 2 laukka-askelta ja este. Silloin jos Dante hyppää 6m päähän ei tuollainen tehtävä tulisi ikinä onnistumaan.

Lopuksi oli tarkoitus sitten harjoitella pientä ja söpöä sunken roadia. Tehtävässä oli pieni tukki, sen jälkeen 60cm alashyppy ja ylöshyppy. Mutta Danttepas se pysähtyi alashypyn reunalle. Ajateltiin et okei hyvä nyt se miettii, annetaan sen katsoa ja uusi yritys, mutta ei. Sitten jos vähän suutuin Dantelle ja koitin saada sen hyppäämään alas. Ei onnistunutkaan ihan helposti ja käytiin niinsanotusti keskustelu Danten kanssa että who is the leader. Dantte halusi paeta tilanteesta keinolla millä hyvänsä mutta Annan huutamilla ohjeilla ja tuella selvisin tilanteesta voittajana, sillä loppujen lopuksi sain Danten hyppäämään sen. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa kun tultiin kerran koko tehtävä ja sitten vielä ravissa pelkkä alas- ja ylöshyppy.



Harmittaa ettei sitä tilannetta otettu videolle koska olisin halunnut nähdä sen sivusta käsin. Mutta pääasia on, että minä voitin sen ottelun ja saatiin se harjoitus läpi. Tämä oli _ensimmäinen_ kerta ikinä kun jouduin käymään tälläisen keskustelun Danten kanssa läpi. Mutta Anna sanoi että Dantte tarvitsi sitä, koska jatkossa sen täytyy tietää että vaikka tulee tilanne tai este mistä se on epävarma niin sen täytyy kuunnella minua eikä paeta paikalta. Joten siis good train, good fight, niinkuin Anna sanoi treenien jälkeen :)

Huomenna Helena tulee taas valmentamaan meitä, en malta odottaa! Pahoittelut siitä että tämä blogipäivitys on varmaan todella sekava ja täynnä virheitä. Kirjoitan tätä toinen silmä ummessa ja aivot puoliksi koomassa sillä haluan saada blogiin päivitystä kun oli niin paljon kerrotavaa ja videoita!

Tässä vielä loppukevennykseksi Loren suoritukset Revingen radalla :) Niin kova ikävä <3

Min första vecka i Sverige

maanantai 25. tammikuuta 2016



Ensimmäiset 10 päivää takana Ruotsissa. Viimeiset päivät Suomessa olivat todella stressaavia ja turhauttavia. Tuntui etten ikinä kerkeä pakata kaikkea tavaroita ja saada asuntoa tyhjäksi ennenkuin laiva lähtee torstai-iltana. Parit itkutkin tuli väännettyä siinä turhautuessa. Viimeisenä iltana oltiin pakkaamassa Elisan kanssa tallilla Danten kamoja. Olin jo silloin niin jumissa että käytännössä pakkaaminen meni niin että Elisa kysyi vaan "mukaan? ei mukaan?" -tyylillä ja pakkasi tavarat. No, sitten kun olin saanut asunnon tyhjäksi, Danten kamat pakattua ja kaikki tuntui olevan hyvin ja stressi pääsi vähän hellittämään, niin huomasin lähtöaamuna että lompakkoni oli kadonnut. Se olikin sitten ihan vika tikki siihen kohtaan...

Paniikissa huutoitkua vääntäen etsin sitä lompakkoa joka paikasta, soittaen paniikkipuheluita vanhemmilleni, isosiskolleni ja poikaystävälleni. Sitä ei löytynyt ei sitten mistään. Sitten päädyin siihen että se on luultavasti varastettu töissä kun meidän työpisteelle pääsee periaatteessa kuka vaan ja olin viimeisenä päivänä tehnyt viimehetken ostoksia ja luultavasti jättänyt lompakon hövelisti näkyville. Eikun soitto pankkiin ja kortit kiinni, paha mieli siitä että olin juuri laittanut lompakkooni kuukausien käteis-säästöni mitä oli monen sadan euron edestä. Minulla oli niin paha mieli, tuntui että kaikki kaatuu niskaa juuri lähdön hetkellä. Vanhempani lainasivat minulle tukun käteistä mukaan että pääsen määränpäähäni, "kyllä asiat järjestyy" he sanoivat.



Niin me kuitenkin saatiin kaikki kasaan ja hevonen kyytiin, sanottiin hyvästit ja kerettiin ajoissa satamaan. Kun laiva lähti satamasta laskeutui harteilleni pienoinen helpotus. Vihdoin matkalla. Päätettiin poikaystäväni kanssa mennä syömään kunnon ruokaa ja ostettiin vielä jälkiruokabuffetitkin siihen kaupan päälle ;) Ei voitu vastustaa suklaafondyeputousta! Yö laivalla ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut. Olin ajatellut että saan nukkua kuin tukki koska en ollut nukkunut kunnolla viikkoon pakkaamisen ja stressin takia. Olin tietysti valinnut meille halvimman hyttiluokan, joten meidän hytti sijaitsi suoraan yökerhon alapuolella ja samalla laivalla sattui olemaan oikislaisten kelluntaristeily.. Joten vietimme koko yön hereillä kuunnellen basson hakkaamista meidän kattoon ja känniläisten örvellystä hyttikäytävillä. Oli mukava lähteä sen yön jälkeen ajamaan kohti Skånea ja matkantekoa edessä 12h :'D

Laiva saapui klo 6:10 Tukholman satamaan. Kun päästiin laivasta ulos käytiin heti ekana pysähtymässä Tukholman Ryttarstadionilla, missä Dantte pääsi kävelemään ja juomaan (no ei se tietenkään juonut..) ja siivottiin traileri. Siitä ajettiin sitten Mantorppiin n. 4h ja siellä Dantte pääsi seuraavan kerran ulos vähän pidemmäksi aikaa ja joikin vähän jo. Mantorpista ajettiin sitten "suoraan" määränpäähän, tosin loppumatkasta oli pakko pysähtyä huoltsikalle torkahtamaan sillä silmäni eivät meinaneet enää pysyä auki motarilla. 15min torkut, iso purkki ruotsalaista vahvaa kahvia ja auton tuuletus kylmälle, näillä eväillä pysyin hereillä määränpäähän saakka. Perillä oltiin joskus 18:30 paikkeilla.



Vastassa oli uudet työkaverini ja tilan omistaja. Anna oli lähtenyt samana päivänä valmentamaan Suomeen Lapinlahdelle, joten hän ei ollut silloin paikalla. Purettiin Dantte autosta, sain rauhassa laittaa tavaroita paikoilleen ja juoksutin Danttea vähän aikaa kun se oli saanut levätä tavaroiden purun ajan. Tämän jälkeen tilan omistaja kutsui meidät syömään hänen luokseen joka oli todella mukava yllätys :) Saatiin todella hyvää ruokaa ja viiniä mahan täydeltä. Tuli tosi tervetullut olo ja luottavainen fiilis että ollaan hyvässä paikassa!

Seuraavana aamuna mulla alkoikin jo työt. Tällä Farmilla on 2 tallirakennusta, toinen on pienempi missä tilan omistajan hevoset ovat ja missä toinen työntekijä työskentelee. Tämän tallin yhteydessä on myös pihatto missä on vaihdellen n. 6+ hevosta. Ja sitten on tämä "meidän" myyntitalli, missä on 16 karsinapaikkaa. Meidän tallin yhteydessä on täysipitkä maneesi. Sitten tilalla on iso kenttä, paljon tarhoja ja näiden ympärillä menee treenirata jossa voidaan ratsastaa hevosia ulkona ja tehdä myös laukkatreeniä. Talvella meillä on myös käytössä loputtomasti peltoja missä saadaan ratsastaa. Annan myyntitallissa minun kanssani työskentelee Sabrina. Sabrinalla on oma yritys, hän yrittää painottua ponien myyntiin ja koulutukseen, mutta ottaa myös nuoria hevosia ratsutukseen. Siivotaan ja hoidetaan tallityöt kuitenkin yhdessä, niiden jälkeen sitten ruvetaan ratsastamaan hevosia.



Meidän työpäivät menee kutakuinkin näin; aamulla hevoset saavat pienet määrät heinää ja väkirehut. Sillä aikaa toinen meistä vie isommat aamuheinät valmiiksi tarhoihin. Sitten tarhataan hevoset ja siivotaan talli. Tämän jälkeen pidetään yleensä kahvibreikki ja syödään jotain. Tauon jälkeen ruvetaan ratsastamaan hevosia. Täällä pyritään siihen, että jokainen hevonen ratsastetaan jokatoinen päivä ulkona ja jokatoinen päivä maneesissa/kentällä. Nyt talvella ainakin aloitetaan ratsastamaan niitä hevosia jotka täytyy ratsastaa ulkona, että keretään valoisan aikaan. Hevosia ollessa paljon otamme usein myös maastoon käsihevosia. Eli ratsastamme yhdellä ja toinen hevonen tulee liikutettua samalla taluttaen selästä käsin. Lopuksi ratsastetaan sitten ne joilla on vuorossa maneesissa työskentelypäivä. Sabrina ratsastaa pääsääntöisesti omien asiakkaidensa hevosia ja muutamaa Annan hevosta. Minä ratsastana Annan myyntihevosia ja joskus hänen omia jos Anna on esim. poissa. Ratsastuksien lomassa autan Annaa hakemalla sille hevosia sisälle ja laittamalla niitä kuntoon/pois.

Pääsin myös viime perjantaina ekaa kertaa kisoihin mukaan. Sabrina hyppäsi myyntihevosella 110cm ja 120cm. Sitten Anna hyppäsi kahdella hevosella 120cm ottaen tuplavoiton (!!!) ja 130cm luokan kolmella hevosella jossa tuli myös voitto ja sijoitus. Sabrina jatkoi kisojen parissa vklpn yli ottaen lauantaina jokaisesta luokasta sijoitukset! Itse olin lauantaina ja sunnuntaina hoitamassa tallia yksin ja ratsastamassa kotona olevia hevosia :)



Nyt maanantaina minulla on ensimmäinen vapaapäivä. Aikomus oli nukkua niin kauan kuin sielu sietää mutta silmäni räpsähtivät auki kuin automaattisesti klo 6:30. Hetken jouduin pyörimään sängyssä yrittäen kertoa keholleni että nyt saa jatkaa nukkumista eikä tarvitse nousta. Sitten sain pitkitettyä torkkumista klo 11 asti ja sen jälkeen oli pakko nousta ylös kun rupesi turhauttamaan. Jännästi se keho tottuu vaan noihin aikaisiin herätyksiin ja fyysiseen työmäärään. On tuntunut oudolta vain oleskella tämä päivä ja katsoa kun muut tekee töitä. Melkein tulee huono omatunto tästä lorvailusta mutta yritän muistutta itselleni että olen vapaapäiväni ansainnut ja kroppani (sekä mieleni) tarvitsee myös lepoa.

Vaikka minulla on vuosien tallityökokemus teinistä asti niin tein tässä välissä 3v töitä kaupassa, joten yhtäkkinen fyysinen työ + monen hevosen ratsastaminen päivässä pistää kyllä kropan ja kunnon äärirajoille, vaikka koen etten ole missään vaiheessa ollut mitenkään huonokuntoinen. Pakko sanoa että joka päivä viimeisten hevosten kanssa alkaa jo käsiä ja jalkoja vapisuttaa ja kroppa tuntuu makaroonilta. Iltaruokinta menee jo puoliunessa. Joka ilta olen ollut kyllä ihan kuitti jaa kaatunut suoraan sänkyyn kun olen päässyt suihkusta. Mutta samalla tunnen valtavaa mielihyvää tästä raatamisesta sillä tiedän että kunto nousee kohisten ja kilot karisee!

Fyysisen rasituksen lisäki myös aivot ovat joka ilta ihan jumissa kun työkielenä on Englanti ja kuulen Ruotsia 24/7 ymmärtämättä siitä juuri mitään. Nykyään osataan jo nauraa Sabrinan kanssa iltasin kun en saa sanottua mitään järkevää lausetta englanniksi, mutta silti tulen ymmäretyksi. Ensimmäisen 10 päivän jälkeen englantikin sujuu jo ihan mukavasti enkä ota sen osilta enää mitää paineita. Ihmiset täällä sanoo että puhun hyvin englantia eivätkä he koe että olisin huono siinä. Me suomalaiset ollaan kuuluisasti vaan kovin kriittisiä sen Englannin käytön suhteen ;)

Grass ja Meran käsihevosena, tai -ponina ;)

Ensimmäinen viikko on ollu siis rankka mutta hyvin hyvin antoisa. Mikään ei ole varsinaisesti tullut yllätyksenä vaan tiesin odottaa että alku on varmasti rankkaa ja työpäivät ovat pitkiä. Mutta on tämä silti hemmetin antoisaa ja koen olevani onnellinen ja oikeassa paikassa. Ei ole tullut ikävä kotiin, ainakaan vielä. Ihmiset täällä ovat ihan huippuihania ja Anna on huippupomo ja -valmentaja. Saan treeniä lähestulkoon päivittäin joko Danten tai myyntihevosten kanssa. Koen jo saaneeni huikean paljon paremman otteen ratsastukseeni jo viikon työskentelyn jälkeen. Poikaystävänikin on sopeutunut hyvin ja sai heti oman alansa töitä täältä! Dantte on ollut aika villinä ja on perinteisesti jännittynyt ratsastaessa kun ollaan uudessa paikassa. Anna sanoi, että se on tosi hyvä juttu koska päästään heti käsiksi siihen minkälainen se on kisoissaki ratsastaa kun se jännittyy eikä ole yhteistyökykyinen. Olen saanut jo tositosi hyviä vinkkejä sen läpiridaamiseen kun se on hankala ja sen pukitteluun esteiden jälkeen!

Tässä vähän videota teille meidän viimeviikon ensimmäisistä estetreeneistä Annan kanssa. Treenattiin niin sanotusti kouluratsastusta esteillä. Danten piti odottaa takajaloilla viimeiseen askeleeseen asti esteille ratsastaessa ja joka kaarteessa sen tuli kunnoittaa mun sisäpohjetta ja ulko-ohjaa. Keskityttiin myös mun istuntaan alussa että pystyttyäisiin mahd. paljon ehkäisemään Danten pukittelua mutta Anna oli myös vähän sitä mieltä että se on sellaista protestointia ettei se haluaisin tulla heti takajaloilleen esteen jälkeen vaan olisi mukavampi juosta täysiä :) Videot ovat aika lyhyitä pätkiä sillä mun puhelimen akku oli ihan finaalissa silloin. Näytän myös aikamoisela michelinukolta sillä tohon aikaan oli myös aikamoinen pakkasjakso täällä Ruotsissa joka tuntui todella kylmältä joten mulla on varmaa 3 villapaitaa päällä + toppaliivi :'D Normaalisti täällä Etelä-Ruotsissa ei ole kunnon talvea, mutta nyt oli tullut tännekkin asti lunta ja pakkasta.




Pyrin jatkossa pyhittämään vapaapäiväni tämän blogin päivittämiseen. Toki kun totun työrytmiin enkä toivonmukaan ole ihan niin loppu työpäivien jälkeen pystyn ehkä päivittämään sitten muulloinkin kuin vapaapäivinä! Mulla on esimerkiksi kerrottavaa teille yhdestä lisäravinteesta joka suojelee hevosen masua stressin aikana ja muulloinkin jos on herkkämahainen hevonen. Sponsorini Horse & Rider halusi tukea Danten matkaa tällä tuotteella ja se rupesi syömään sitä pari päivää ennen lähtöä ja syö edelleen, ja koen todella että siitä on ollut suuresti apua! Dantte hädintuskin kuivui/laihtui matkan aikana ollenkaan eikä sen vatsa ole ollut ollenkaan löysällä tai muutenkaan kipeän olinen. Mutta tästä "ihmeaineesta" sitten lisää omassa postauksessaan ;)

Sabrinan hevonen Max! :)  

Dantte paistattelemassa talviauringossa :)

Täällä oli tosi kaunis talvi viikon ajan, vähän pakkasta, kauniit maisemat ja auringon paiste! 


Ainiin, se lompakko löytyi sitten Danten tavaroiden seasta täällä Ruotsin päässä... Ei mulla ole mitään hajua miten se sinne oli joutunut, mutta en kyllä toisaalta yhtään ihmettele yhtään sillä viimeinen viikko Suomessa meni aikamoisessa sumussa. Loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi että joudun nyt odottamaan uusia pankkikortteja useamman viikon.