Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Haastepostaus vol.1

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joo oon siis saanut laskujeni mukaan 3 haastetta, ja tähän ekaan vastasin niin pikästi että vastaan niihin 2 muuhun sitten erikseen. Olen maailman ahkerin bloggari! No, eiköhän mennä asiaan...

Säännöt ovat seuraavat:

a) kiitä haasteen antajaa: Emmille! En muista sainko muilta, jos sain niin kiitos :D
b) anna haaste kahdeksalle bloggaajalle: no musta tuntuu et kaikki on tehny tän jo aikoi sit.. :D
c) ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
d) kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Yritin keksiä joitain semmosia juttuja mistä en olis hirveesti ennen kirjottanu, katotaan onnistuinko. Ja joo näissä saattaa olla vaikutteita ja aiheita muiden vastauksista, kun en keksinyt omia, mutta omat vastaukset ovat kyllä 100% omia :D

Asiat itsestäni ovat....


1. Luonteeltani olen hyvin tempperamenttinen ja vahva ihminen. Riidellessä olen ehdoton ja puolustan itseäni ja läheisiäni viimeiseen pisaraan asti. Esimerkiksi jos ystävääni kiusataan tai haukutaan, minussa herää niinsanotusti suojeluvaisto enkä vaan voi katsoa sellaista vierestä. Mutta esim. vanhempien tai ystävän kanssa riidellessä jos huomaan olleeni väärässä, osaan kyllä myös pyytää anteeksi.
Koen olevani myös hyvä ja luotettava ystävä. Olen hyvä kuuntelemaan toisten murheita ja kannustamaan eteenpäin. Minulle tulee hyvä mieli jos pystyn helpottamaan jonkun pahaa oloa.
Mutta sen kuoren alla olen myös todella herkkä ja haavoittuva tyttö. Loukkaannun todella helposti kritiikistä ja haukuista. Vaikka paskapuheista ei pitäisi välittää, se silti sattuu ja painuu mieleen. Esim. rakkaan ht.netin uhriksi muutama vuosi sitten jouduin ihan liikaa ja se söi itseluottamusta, vaikka siitä ei pitäisi välittää. Olen kyllä tässä iän karttuessa pikkuhiljaa oppinut ottamaan kritiikkiä paremmin vastaan, mutta ylenpaattinen haukkuminen ärsyttää julmetusti.

Yksi joululahjatoiveeni, unihaalari! Eiks ookkin komee poseeraus.. Tää kuva lähti siskon kännykkään! :D

2. Vahva luonteeni näkyy myös hevosten kanssa. Pyrin olemaan hevosia käsiteltäessä hyvin määrätietoinen ja pitämään tarkat rajat. Tallityöntekijänä en siedä jos hevonen vetää tai kävelee päälle taluttaessa. Haluan pitää 0,5-1m välin hevoseen, sen pitää kävellä vierellä löysällä narulla ja rauhassa. Ruokkiessa en anna hevosen koskea heiniin ennen kuin annan luvan, ja kun kaadan väkirehut kippoon, hevosen tulee väistää karsinan toiselle puolelle. Vihaan possuhevosia, jotka jyrää selän yli ruokakipolle vielä kun kaadat ruokia kippoon!!! Myös seinien potkiminen ja kaltereiden kalisuttamisen ruokinta-aikana ei ole sallittua. Loimittaessa haluan myös hevosen seisovan ja odottavan paikallaan, eikä häseltävän ja pyörivän karsinassa kuin karuselli. Uusien hevosten kanssa joudun aina hakemaan näitä rajoja, mutta yllättävän nopeasti ne oppii miten kanssani tulee käyttäytyä :) Opin Jeren aikana että pitää olla vahva ja määrätietoinen. Siinä nimittäin oli aika itseppäinen pikkusuokkari, niin käsiteltäessä kuin lastatessa. Monet kerrat se multa karkasi milloin missäkin tilanteessa ja jyräsi ojaan. Sen kanssa opin paljon ongelmalastattavista hevosista ja pyrinkin aina auttamaan apua tarvitsevia omien taitojen mukaan :)

Ratsastaessa olen myös hirveän motivoitunut ja määrätietoinen. Joskus olen jopa vähän liian vaativa ja menetän hermoni liian nopeasti. Useasti valmentajani joutuvat sanomaan minulle etten saa olla liian vaativa ja tarkka. Se onkin huonoin puoli minussa ratsastajana. Siksi kouluratsastus on ollut niin hirveän hankalaa ja epämiellyttävää koska asiat ei tapahdu heti ja nyt niinkuin haluan. Minua ärsyttää huono istuntani koulussa, ja sen takia usein tekee mieli siirtää käyntiin ja vaan valittaa "ei tästä tule mitään kun en osaa edes istua!". Mutta mielestäni olen kyllä onnistunut kehittämään pidempää pinnaa ja kykyä lukea hevosta ja kokeilemaan eri keinoja ennen hermojen menettämistä. Mutta vielä on pitkä matka jääkylmiin hermoihin ja rautaiseen istuntaan! :D


3. Olen siisti ja epäsiisti ihminen samaan aikaan :D Oma huoneeni on usein kuin kaatopaikan jäljiltä. Viimeaikoina olen kyllä yrittänyt pitää sen siistinä aina illalla siivoamalla tavarat paikoilleen.. Mutta aina ei vaan jaksa! Hevosasioissa taas pyrin pitämään asiat järjestyksessä.
Traikun siivoamisessa olen supertarkka! Varsinkin oman traikun kanssa huolehdin ettei kuvikkeisiin jää mitään märkää tai likaa. Eräs trailerinkorjaaja kertoi minulle, kuinka tärkeää on pitää traileri kuivana ja pohjan ja seinän saumat irti kuivikkeista, sillä trailerin seinät mätäneee äkkiä sisältäpäin piilossa jos jättää kosteaa kuiviketta reunoille (vinkkivinkkinä). Lakaisen reunat tyhjiksi ja kuiviksi ja kuivikkeen siistiksi kasaksi keskelle. Pyrin pitämään myös varusteet järjestyksessä, mutta puhtaudesta en mene sanomaan.. :D Putsaan varusteita ihan liian harvoin. Tuntuu vaan että ikinä ei ole aikaa. Kisoja ennen aina sipasin suitset, martingaalin ja saappaat puhtaaksi. Mutta en muista millon satuloita olisin putsannut.. :D o-ou. Pitäisiköhän hankkia hoitaja!

4. Mä VIHAAN aikaisia aamuherätyksiä! Olen eritttäin huono heräämään kouluun aamuisin. Kysykää vaikka Emmiltä (viksua elämää), joka on luokkakaverini. Onneksi opiskelen sellaisessa koulussa jossa ei ole maailman loppu jos menen myöhässä kouluun.. : ) Olen kehittänyt unissani mitä mielenkiintoisempia tapoja eliminoida herätyskellon. Joskus olen unissani piilottanut pirisevän puhelimen jonnekkin mystiseen piiloon. Tai pari kertaa puhelin on löytynyt huoneen toisesta nurkasta palasina.. ja mitäs vielä :D Ja kyllä, osaan nousta unissani ja sammuttaa jokaikisen herätyskellon minkä olen virittänyt ja mennä takaisin nukkumaan.. Pystyn myös nukkumaan vaikka joku toisi kännykän soimaan korvaani. Siksi aina kisa-aamut ovatkin minulle suuria stressitekijöitä jo ihan sen takia että pelkään pommiin nukkumista. Tämä on erittäin vakava ongelma!!


5. Tykkään juhlimisesta ja bailaamisesta! Olen ihan hullu tanssimaan baareissa! Voin vannoa että jos löytäisin kaverin joka jaksaisi niin voisin tanssia koko yön! Mutta en kuitenkaan ravaile todellakaan joka viikonloppu baareissa. Kyllästyn aika nopeasti joten minusta ei ole siihen. Usein kaverit mankuvat minua mukaan kun en jaksaisi ja voisin jopa väittää että puolet kerroista jolloin olen käynyt baarissa niin minut on suorastaan pakotettu mukaan :D Juhliminen on kyllä kiva irtiotto tylsästä ja väsyttävästä arjesta.

6. Mulla on aivan ihania kavereita ja muutama todella tärkeä ja läheinen ystävä keitä ilman en voisi elää <3 Kavereita ei ole montaa, mutta voisin sanoa tähän että laatu korvaa määrän :) En ole mitenkään hypersosiaalinen ihminen vieraiden ihmisten kanssa. Vastapuolen täytyy olla myös puhelias jotta lähden juttuun mukaan, sitten ei ole mitään ongelmaa. Mutta ujoa/hiljaista ihmistä en kyllä osaa jututtaa sitten ollenkaan, tai en osaa itse lähestyä ihmistä ja avata keskustelua. Tykkään kyllä tutustua uusiin ihmisiin, mutta harvoin niistä sitten tulee sen parempia kavereita :)



7.Olen hulluna satulahuopiin. Rakastan equilinen huopia, voisin ostaa niitä loputtomasti erillaisia ja värisiä ja ah<3 Onneksi varat eivät riitä siihen ja ainakaan vielä huopia ei ole liikaa (omasta mielestäni?). Voisin joku kerta tehdä pientä varustepostausta vaikka joululomalla ja kuvata nämä mun kullannuput<3 Olen myös kyllästynyt huonoihin sohvatyynyhuopiin. Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa että ostan VAIN laadukkaita huopia. Edes eskadronit eivät enään kelpaa, ovat semmosia lössyköitä ettei mitään rajaa ja kulmat taittuvat jne!

8. Tykkään tosi paljon kisamatkustella. Ennen vihasin pitkiä autossaistumisjaksoja sun muuta, mutta tällä kisakaudella kenttäkisojen ja pitkien matkojen myötä opin tykkäämään matkustamisesta. Mielestäni on kiva lähteä kaverin kanssa tai porukalla kisoihin. Pakata kamat ja heppa kyytiin ja lähteä tien päälle! Kiva pysähtyä huoltsikoille syömään jne. Kuulostaa tosi hölmöltä mutta musta se on just jees, eikä edes 10h SM-kisamatka tuntunut pahalta :)

Tää on harvinaista herkkua että saan datailla matkalla, yleensä olen itse ratin takana :D Tää kuva on SM-kisamatkalta, tässä kuvassa iskä on ratin takana ja mä pidän tietty, naamakirjataukoa!

"Kuinka paljon tarvitaan varusteita kenttäkisoihin?", näin paljon ja yksi janette ! :)

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus, mutta mistä yleensä ostat niitä equilinen huopia?, kun itse asun täällä jumalan selän takana, enkä ole löytänyt mitään paikkaa mistä tilata.. :)

    VastaaPoista
  2. Mä en oo ikinä tilannut netistä noita huopia enkä oo tainnu edes koskaan ostaa normaalihintaisena. Ostan yleensä aina alennuksesta, expo-alueilta ja käytettynä. Kärkkyän aina ht.netin myynti-ilmoituksista käytettyjä equilinen huopia jos löytyis mukavia. Suurinosa mun huovista oon ostanu kavereilta käytettynä :) En raaski ostaa uutena kun on niin kalliita.. :D

    VastaaPoista