Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Kun edellinen ovi sulkeutuu, uusi ovi avautuu.

tiistai 25. marraskuuta 2014



Kun Lore jäi eläkkeelle kisaradoilta pohjoismaiden mestaruuksien jälkeen, tiesin että minun on saatava joku hevonen jolla pystyn jatkamaan hyppäämistä ja mahdollisesti kilpailemista rakkaan lajin parissa. Silloin ajatus oli, että jatkan Loren kanssa kouluratsastuksen parissa ja jos hyvin kävisi niin löytäisin jonkun toisen hevosen käyttöön Loren rinnalle. Omaa hevosta ei ollut varaa ostaa, ei nyt eikä lähitulevaisuudessa, joten elättelin toiveita että saisin jostain hevosen käyttööni sopivalla diilillä. Tällöin kaverini otti yhteyttä ja kertoi kuulleensa ettei Lorella voi enään kilpailla. Hän tarjosi minulle 7 vuotiasta hevostaan kokonaan käyttööni, sillä ajatuksella että veisin hevosta kenttäluokissa eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista. Kiinnostuin hevosesta ja kävin koeratsastamassa.

Vastassa oli aika villi ja luonteikas tyyppi. Tosi hoikassa kunnossa, energiaa kuin pienessä kylässä. Kouluratsastuksessa tuntui todella raa'alta Loren jälkeen.  Hyppäämisestä ei vauhtia eikä pukkeja puuttunut. Ihastuin hevosen innokkuutteen tehdä töitä ja hypätä. Sillä oli laadukkaat joustavat askellajit ja hieno hyppy. Vaikka se oli perusratsastettavuudeltaan raaka niin hirveän yritteliäs ja vilautteli sellaisia pätkiä jotka sai hymyn huulille. Niinpä sovittiin, että ruuna tulisi minulle marraskuun alusta Loren rinnalle.

Mutta sitten Loren jalan kunto huononi yllättäen ja tein raskaan päätöksen saattaa rakkaan ystävän ikiuneen. 6.10. Lore lopetettiin Viikissä ja jäin tyhjän päälle. Mielessä ei pyörinyt mikään muu kuin suru, menetys ja ikävä. Niinpä läheisteni ehdotuksesta haettiin kaverin hevonen mulle suunniteltua aikaisemmin, aika pian Loren poismenon jälkeen. Että saisin jotain tekemistä ja muuta ajateltavaa, enkä jäisi vaan kotiin makaamaan töiden jälkeen.



Tämä uusi ruuna on siis nimeltään Dantte. Mutta minulla ollessaan se on saanut monta lempinimeä eri ihmisten antamina, kuten vekara, riiviö, lapsi, pöllö, puupää, vatipää... :'D Dantte on siis Italian puoliverinen, n. 170cm korkea, mutta iha hirmu kapea, puolet kapeampi kuin Lore oli. Se tullut Suomeen 2 vuotta sitten kun kaverini osti sen. Suomessa se on kisannut vain satunnaisia kisoja. Nyt mun olis tarkotus sitten ruveta valmentautumaan säännöllisesti ja kilpailemaan tavotteellisesti Danten kanssa :) Tähän mennessä olen yrittänyt vain tutustua hevoseen ja päästä vähän sisälle. Se on aika haastava ratsastaa, kuuma mutta pohkeelle hidas. Se mielellään tarjoutuisi kulkemaan kaula kaarella turpa ryntäissä. Olen siis pyrkinyt ratsastamaan sitä paljon eteen sillä ajatuksella että kaulaa ja kurkkua saataisiin enemmän auki ja selkää ylös ja takajalkoja alle. Eli herkemmäksi jalalle, kättä eteen ja turpaa eteen. On melko erillainen ratsastaa kuin Lore oli :D Heh. 

En ole halunnut kirjoittaa tai pitää heti alkuun suurta meteliä uudesta hevosesta, sillä olen halunnut tutustua siihen rauhassa ja samalla olen surrut Lorea. Mutta nyt ajattelin, että on oikea hetki kertoa asiasta teille! Ajattelin, että jatkan bloggaamista Danten parissa, sillä en minä osaa tätä hommaa lopettaakkaan. Niin monta vuotta tullut kirjoiteltua treeneistä, myötä- ja vastoinkäymisistä tänne teidän luettavaksi ja te ihanat lukijat olette olleet minulle suuri tuki vaikeina hetkinä. 

Ensiksi ajattelin, että tämä oli Loren blogi, enkä voi jatkaa tätä jonkun uuden hevosen kanssa. Mutta Lore tulee aina pysymään muistoissa ja sydämmessä mukana matkassa. Monta kertaa olen kyllä kerenny jo huokaista kuinka ikävä mulla on sitä hevosta. Vasta jälkeenpäin sitä tajuaa kuinka paljon sen kanssa yhdessä kehityttiin ja kuinka loppuaikoina se oli todella hieno ja miellyttävä ratsastaa. Parhaimpina hetkinä yhteistyömme toimi pelkällä hengityksen rytmittämisellä ja vatsalihaksilla, höyhenen kevyellä ohjastuntumalla. Sitä minulla on ikävä ja sitä tulen aina tavoittelemaan. Siihen on pitkä matka Danten kanssa, mutta minulla on kova motivaatio lähteä tavoittelemaan sitä yhteistyötä sen kanssa, sillä tiedän että se on mahdollista, kovalla työllä ja nöyrällä asenteella. Kunnioittamalla hevosta ystävänä ja yhteistyökumppanina, eikä urheiluvälineenä. Toivon, että meille tulisi niin vahva side, että joku päivä Dantte taistelisi puolestani kisaradoilla.





Tästä alkaa siis uusi sivu elämässäni. Tulen aina ikävöimään Lorea ja sen aika tuli liian pian, mutta niinkuin sanotaan, kun suljet edellisen oven, niin uusi ovi avautuu aina jossain. Täytyy päästää irti jotta voi jatkaa elämää. Loppupeleissä pyrin uskomaan siihen että kaikella on tarkoituksensa. Lore tuli elämääni tarkoituksella ja ehkä silläkin on tarkoitus että se lähti näin aikaisin. Ehkä kaikilla vastoinkäymisillä ja onnettomuuksilla oli tarkoituksensa. Ehkä kaikki tapahtumat ovat valmistaneet minua johonkin tulevaan. Minä todella yritän uskoa siihen. 


Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, että sain Danten käyttööni ja vielä vielä sellaisella yhteistyöllä että Dantte olisi minulla mahdollisimman pitkään. Puhkun intoa päästä rakentamaan hevosta alusta asti kohti isompia kenttäratoja. Mulla on vahva usko ja fiilis tohon hevoseen, toivotaan että meillä olisi onnea mukana ja kova treeni palkitaan! 


Ajattelin että blogi tarvitsee kasvojenkohotuksen, uudistuksen. Lore tulee aina pysymään mukana mutta jatkossa blogi tulee kertomaan elämästäni danten ja muiden hevosten kanssa. Onko blogin nimi jatkossa vain Roosa Lappalainen, vai keksinkö ihan oman nimen blogille? Mitä olette mieltä? Nimiehdotuksia ja uudistusehdotuksia saa laittaa tulemaan, niin saan lisämotivaatiota pistää blogin uuteen uskoon :) 

Kiitos kaikista kuvista ja videoista Emmi Eskeliselle! :) 



Ensimmäinen estevalmennus alkamassa, iik!





Hän niin yrittää! Vielä kun saadaa voimaa taakse! 



Tässä vielä vähän videopätkää Dantesta. Julkaisin jo videon aikasemmin facebooksivulla, joten jotkut on saattanut jo videon nähdä. 




Mitäs pidätte tästä pojasta? :)