Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

21.9. ERC koulukisat

sunnuntai 28. syyskuuta 2014



Viime viikonlopun sunnuntaina 21.9. käytiin Loren kanssa Elite riding clubin järjestämissä seurakoulukilpailuissa. Lähdin kisoihin aika extempore enkä valmistautunut niihin mitenkään suuresti muuta kuin ratsastamalla pari päivää ratoja ja niiden kohtia. Lore oli tuntunut kotona niin miellyttävältä ja kivalta ratsastaa että ajattelin että hitto, miks ei lähettäs vähä kisoihi tuulettumaan ja hakemaan sitä kuuluisaa ratarutiinia mitä mäkin tarvitsen ihan hulluna kouluradoille.

Kisakutsusta huomasin, että siellä on mahdollista ratsastaa omavalintainen vaativan b:n ohjelma. Päätinpä sitten olla rohkea ja vihdoin viimein startata koulukisoissa sitä vaativaa. Hain kyllä tähän vähän rohkaisua meijän Horse & Rider tiimin tuuppareilta Nooralta ja Terhiltä, heh kiitos tytöt! ;D Niinpä ilmoitin meidät Helppo A:2 ja Vaativa B:0 luokkiin.

Kisa-aamuna oli tosi kiva fiilis, aurinko paistoi ja Lore ihan silminnähden heräsi eloon kun rupesin sitä letittämään. Sen silmät kirkastui ja säkäkorkeutta tuli taas lisää monta kymmentä senttiä. Se on niin kisahevonen sydämmeltään.. Siinä se maltillisesti odotti kun letitin loppuun ja puunattiin sitä Minnan kanssa. Sitten kun kaivettiin kuljetussuojat esiin ja avattiin niiden tarroja niin alkoi tuttu korske ja pörinä ja suojien pällistely :D Kohta 5 vuoden ajan, joka ikinen kerta kun lähdetään reissuun niin Lore jaksaa aina pällistellä ja pöristä kulkkareita! On se hassu tyyppi!

Oltiin kisoissa hyvin ajoissa ja kerettiin juomaan kahvit ja vaihtaa kuulumisia muutamien tuttujen kanssa ennenkuin mentiin laittamaan Lorea. Verryttely oli ulkona ja suoritus maneesissa, siinä jo valmiiksi yks haaste ja jännitysmomentti. Yleensä hevoset muuttuu aika lailla jos verryttely on ihan toisaalla kuin suoritus.

Pääsin ajoissa verkkaamaan, ehkä jopa liian ajoissa koska kisat vähän venähti ja jouduin kävelemään paljon. Mutta toisaalta oli kiva ettei ollut mihinkään kiire. Aluksi Lore oli tosi jännittynyt ja toispuoleinen. Oikeassa kierroksessa taipui kuin makkara ja vasemmalle mentäessä kaatui vain ulkopohjetta päin eikä meinannut kantaa itseään rehellisesti. Rauhallisen verkan myötä meno parani ja ennen suoritusta tuntui siltä et nyt on tosi hyvä ja kiva fiilis, heppa kuuntelee ja on rento.

Ennen helpon A:n rataa edellisen ratsukon lopettaessa suorituksensa ja yleisön taputtaessa reippaasti Lore vinkaisi ja kavahti takajaloilleen. Hyvästi rentous ja harmonisuus :D En säikähtänyt itse loikkaa, mutta kun hevosesta tuli jännittynyt kuin viulunkieli niin sitten minäkin jännityin korvista varpaisiin. Siinä vaiheessa kun olin p*skanjäykkänä selässä niin hengitin syvään ja komensin itseäni "Hei tyttö, jos sä meinaat joskus tehdä huippusuorituksia arvokilpailuissa, niin sun ei tulis jännittää näin paljon seurakisojen starttia, täällä ollaan harjottelemassa, nyt relaa!!". Sitten huokasin ja rentoutin hartiat ja lähdin ratsastamaan suoritusta.

Aluksi Lore oli tosi jännittynyt ja meno on omaan silmään vähän takkuista ja väistöt menivät penkin alle. Lore jännittyi niissä eikä edennyt eteen eikä sivulle. Olin pettynyt koska Lore osaa esittää hienot väistöt kun ne menee nappiin. Muuten rata oli rikkeetön ja loppua kohti hevonen rentoutui ja laukkaosuus meni huomattavasti paremmin, joskin keskilaukkojen jälkeen helposti Lore työnsi pyllyä uran sisäpuolelle, pitää kiinnittää siihen enemmän huomiota jatkossa.. Paperissakin luki "VARO PYLLYÄ!!!", rupesi hieman naurattamaan :'D Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja siihen että vaikutin koko radan ajan ja työstin hevosta paremmaksi! Lore oli kuitenkin kuuliainen läpi radan eikä jännittänyt itseään kuuroksi ja vahvaksi niinkuin kenttäkisoissa se usein tekee. Toki kankisuitsituksella on suuri vaikutus tähänkin asiaan, Lore kunnioittaa heti paljon paremmin pidätteitä ja istuntaa kun on enemmän rautaa suussa, vaikka mun ei tarvitse käyttää kankiohjaa juuri ollenkaan, kotona annan sen roikkua miltein löysänä. Se riittää että ne on sillä päässä niin ratsastettavuus on paljon herkempi.



Kisoissa oli tosi vähän lähtijöitä ja olin ainoa joka starttasi vaativaa b:tä joten ratsastin radan heti helppo A luokan jälkeen. Toisinsanoen kerkesin hetken kävellä ekan radan jälkeen, sitten kävin tekemässä kentällä parit vaihdot, avot, sulut ja sitten takaisin radalle. Lore rupesi jo vähän väsymään ja sain ratsasta reippaammin jalalla ja istunnalla jotta sain pidettyä paketin ja tahdin kasassa. Jouduin ottamaan myös vähän enemmän kankea käteen loppuradasta ja tästä tulikin paperissa sanomista että varo käyttämättä liikaa kankea ettei kaula lyhene liikaa. Tässäkohtaa kyllä mietin että on kunto päässyt laskemaan kuskilla kun en meinannut enään jaksaa pitää itseäni ja hevosta kasassa vaativa b suorituksen ajan. Avoissa ja suluissa näkyi että Lore rupesi väsymään ja se oli niissä tosi jäykkä ja tahditon. Niistä myös paistaa läpi ettei ne mene rutiinilla eikä niitä olla harjoiteltu tarpeeksi, mutta annettakoon se nyt meille anteeksi, entinen kenttäratsukko kun ollaan ;) Oon tyytyväinen että ne sujuu nykyään paljon paremmin kun viimetalvena oli vielä ihan kauheeta vääntöä niiden avojen ja sulkujen kanssa.. Nyt pikkuhiljaa rupean hahmottamaan miten ne kuuluisi ratsastaa, vielä kun oppisi ratsastamaan ne hyvin! Laukanvaihdoissa Lore innostui, ekassa tuli koikkaloikka ja toisessa se rupesi ennakoimaan ja siitä tuli pieni horjuminen :D Mutta mun mielestä selvittiin ihan kunnialla ja siistillä radalla meijän ekasta vaativasta b:stä! Vai mitäs te ootte mieltä?



Olin Loreen supertyytyväinen, se teki melkeen just niinkuin pyysin. Videolla näyttää mun mielestä että se viihtyy radalla ja tykkää esiintyä. Oma istunta pistää omaan silmään pahasti. Huomaa, että kesä on ollut todella katkonainen ja sellanen tietynlainen treenin puute näkyy mun tekemisestä ja ratsastuksesta. En istu niin jämptisti ja rennosti, vaan heilun vähän siellä täällä jalat edessä ja välillä polvi puristaen. Huomaa että viimeisimmästä Airan istuntatunnista on aikaa, joka oli ennen SM-kisoja Kesäkuun alussa. Niin, sitä kuuluisaa keskivartalon hallintaa tarvittaisiin rutkasti lisää..

Tuomari oli todella tiukka, Helposta A:sta sain 59% ja rapiat ja Vaativasta B:stä 57%. Mielestäni kokonaisuudessa vaativan rata oli suorituksena parempi ja yhtenäisempi. Tuomarikommentit olivat päteviä ja oli kiva kerrankin saada koulupaperit joissa oli paljon kommentteja ja kritiikkiä eikä pelkkiä numeroita. Ympäripyöreästi tuomari oli sitä mieltä, että lisää voimaa ja rehellisemmin selän läpi kantamaan. Keskiaskellajit rohkeammin ja lisää ilmaa alle. Nämä jutut onkin tiedossa ja keskiravi on aina ollut meille hankala. Lore ei ikinä ole oppinut venyttämään kunnolla ja kaikenlisäksi se on ihan järkyttävän vaikea istua.. Siksi lähestulkoon aina kenttäohjelmissa kevennän keskiravit jos vaan saa..

Olin tosi tyytyväinen näihin suorituksiin tällä harjoitusmäärällä. Melkein iha tuli sellainen olo että ei tää kouluratsastus ookkaan niin hirveetä. Mutta älkää huoliko, ei mua saa käännytettyä kouluratsastajaksi, vaikka sitä nykyään siedänkin enemmän! ;D Päivä päivältä sitä vaan tajuaa paremmin kuinka tärkeää se hyvä perusratsastus on ja kuinka paljon se vaikuttaa _kaikkeen_ muuhun mitä sen hevosen kanssa teet, kuten hyppäämiseen. Joten älkää ikinä tinkikö perusratsastuksen treenaamisesta! Ja oikotiet kannattaa unohtaa, ne eivät loppupeleissä vie sinua yhtään mihinkään, kuin väärin työskentelevään hevoseen ja väärin opittuihin ratsastustapoihin joiden korjaaminen on sitten isompi homma. Istunta ja pohjeavut ovat kaiken aa ja oo ja perusta. Sen minä olen oppinut ja aijon myös jatkossa panostaa istuntaharjoitteluun ja pyrin aina siihen että hevonen toimisi lähestulkoon 80% istunnalla ja pohkeilla. Ohjilla vaan viimeistellään, se olisi mun ihanne ja tavoite ratsastuksellisesti.

Kiitos kaikille aivan ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Yllätyin tästä hirveästä kommentivyörystä ja tuesta! Ootte aivan ihania, olen todella otettu! :)

Ihanaa saada pitkästä aikaa paljon hieonja kuvia koulukisoista, kiitos paljon Noora Porkalle kivoista kuvista!

















Huojentunut lopputervehdys.

Ajatusten purkamista ja kuulumisia.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hei kaikki. Olette varmaan ihmetelleet passiivisuuttani bloggaamisen kanssa. En pahemmin ole kirjoitellut tai kertonut mitä meille nyt kuuluu ja mikä on tilanne. Asioita on tapahtunut niin paljon etten vain yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaa ja kirjoittaminen tuntuu isolta "taakalta" kun tuntuu että on niin paljon asioita mistä pitäisi kirjoittaa. Joten päätin nyt sitten vain avata uuden tekstitiedoston ja antaa ajatuksen kulkeutua näppäimistölle. Pahoittelut siis jo etukäteen jos tämä teksti on hirveetä sillisalaattia.



Niinkuin varmasti moni tietää, me kaaduttiin Loren kanssa Pohjoismaiden mestaruuksissa Keravalla elokuussa. Perjantaina tehtiin kelpo koulukoe ja maastokokeessa nautittiin molemmat Loren kanssa täysin rinnoin, vaikka ratsastinkin aika ylivarovasti ja yliaikaa tuli, olin silti niin onnellinen. Maastokokeen jälkeen huollettiin hevosta pitkälle yöhön ja seuraavana päivänä jännitettiin vet-chekiä. Sitä ennen kävelytettiin, ratsastettiin, hoidettiin ja toivottiin. Pohja oli maastossa kova ja tosi moni hevonen joutui holding boxiin sunnuntai-aamun tarkastuksessa. Mutta Lorepa ei, Lore läpäisi vet-chekin ja olin siitäkin niin onnellinen, että päästään starttaamaan estekokeeseen! Vihdoin tuntui siltä, että pitkästä aikaa saatettaisiin saada onnistunut yhteinäinen kisa. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Aamuratsastuksessa ennen vet-chekiä Lore tuntui hyvin palautuneelta ja pirteältä. Estekokeen verkka meni alkuun tosi hyvin, hypättiin alle pystyä kisakorkeuteen asti ja siirryttiin hyppäämään okseria. Kun okseri nostettiin n. metriseksi, tulin siihen aika rennosti ja vähän liian löysästi. Minkäänlaista etäisyyttä ei tullut joten Lore pysähtyi.. Ei otettu siitä mitään pulttia kun siihen oli selkeä syy vaan koitin ryhdistäytyä ja ratsastaa paremmin. Seuraavalla yrityksellä Lore taas kielsi, silloinkaan en nähnyt oikein etäisyyttä ja Piia käski vaan tulemaan uusiksi ja löytämään paremman etäisyyden. Kolmannella kerralla otin vähän reippaammin laukkaa ja erillaisen tien jotta löytäisin etäisyyden. Hyppy lähti aika kaukaa ja Lore teki ison hypyn. Sitten vaan rysähti.

Kaaduttiin suoraan hypystä turvalleen okserin jälkeen. Lore kaatui polvilleen ja naamalleen ja siitä ilmeisesti kyljelleen päälleni. Kaikki kävi niin nopeasti, keuhkot olivat kasassa enkä saanut happea. Kirvelevät kyyneleet vaan puski silmistäni vaikka en edes saanut vielä happea. Katsoin taivasta ja itkin että tää ei oo todellista, tääeiootodellistatääeiootodellista. Miksi taas, miksi minä, miksi olen ansainnut tämän. Mitä maailman kaikkeudella on minua vastaan... Seuraavaksi tuli häpeä. Minua nolotti, siinä kaikkien katsojien ja tuttujen edessä minulle taas kävi huonosti. Se oli noloa. Kipu yläselässä oli niin kova etten saanut happea enkä noustua ylös maasta. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään pakonomaisesti vaikka ihmiset yrittivät rauhoittaa minua.



Minua sattui henkisesti ja fyysisesti. Olin aivan romuna. En jaksanut enää, olin loppu. Piia kysyi että onko nämä pettymyksen vai kivun kyyneleitä ja vastasin että molempia. Tämä oli jotenkin vika tikki. Tilanteen kruunasi kymmenet uteliaat ihmiset ja valokuvaavat toimittajat. Joku härski ukko kehtasi vielä videoida kentän laidalta kun itkin maassa hiekan keskellä. Oli siis ruvennut ihan tarkoituksen mukaisesti videoimaan tapaturman jälkeen minua. Onpa kohteliasta? Äitini oli sitten mennyt pyytämään että herra on hyvä ja poistaa videon kamerastaan. En tiedä poistiko, mutta röyhkeää sen toimiminen oli silti.

Tilannetta ei helpottanut se että kuulin että Lore ei ole kunnossa. Se oli kuulemma todella hätääntynyt ja loukannut jalkansa.. Mutta minusta ei ollut sitä auttamaan, vaikka olisin kuinka halunnut. Onneksi minulla oli näissä kisoissa valtava tukijoukko mukana. Läheiset ystävät, talliporukka, Loren vuokraaja ja Elisa. He tunsivat Loren ja olivat sen kanssa. Eläinlääkäri katsoi jalkaa kisapaikalla ja se sai kipulääkettä. Tiesin että mun kultakimpale on hyvissä käsissä, kun minä lähdin ambulanssilla sairaalaan, taas kerran.

Tällä kertaa onneksi minulla oli parempi tuuri. Sain vaan kovan iskun rintarankaan joka aiheutti kovat kivut ja krampin yläselässä, minkä takia en päässyt itse ylös maasta. Yläselkään tuli niin kovat hermosäryt etten pystynyt käyttämään käsiäni kunnolla viikkoon ja toinen käsi oli kantositeessä. Mutta mitään ei murtunut. Henkinen tuska oli kovempi. En vain jotenkin jaksanut käsitellä tätä enää. Päivä oli muutenkin raskas perheelleni, sillä samana aamuna kun tämä tapaturma sattui saimme kuulla suru-uutisen lähisukulaisen yllättävästä kuolemasta. Tuntui, että samalla hetkellä kaikki kaatui niskaan..



Lore oli kipulääkekuurilla 4 päivää onnettomuuden jälkeen ja jalkaa kylmättiin useamman kerran päivässä. Kipulääkkeen kanssa se vaikutti onnelliselta ja tyytyväiseltä. Jalka ei pahemmin turvotellut tai mitään jänne-/hankkarivammoja ei näkynyt ulospäin. Se oli ollut vain todella kipeä kaatumisen jälkeen. Polvet ja turpa oli kokonaan auennut haavoille.. Elin koko sen viikon henkisesti valmistautuen siihen, että voi hyvin olla mahdollista että joudun hyvästelemään ystäväni, se oli pahin pelkoni. Olin todella masentunut enkä nähnyt mitään valoa tunnelin päässä. Pelkäsin niin paljon Loren puolesta ja mietin pääni puhki mitä kaikkea voi olla edessä ja miten kestäisin tämän kaiken.

Viikon päästä kaatumisesta mentiin klinikalle. Lore oli ollut 4 päivää ilman kipulääkettä. Minna ja Elisa olivat vain talutelleet sitä, joten ei tiedetty miten se tulisi liikkumaan. Mutta olin ihan varma että jotain siellä olisi. Klinikalla Lore liikkui yllättävän hyvin, lähestulkoon puhtaasti. Mutta röntgenkuvista löytyi etujalasta sellaisia muutoksia jotka eivät parane. Syy miksi me kaaduttiin on edelleen epäselvä. Kompastuiko se, astuiko se kuoppaan vai oliko jalka jo valmiiksi kipeä ja se petti alta. En tiedä, ja olen syyllistänyt itseäni pitkään siitä että miksen tajunnut että joku on vialla kun se ei aluksi suostunut hyppäämään. En vain tajunnut koska ratsastin itse sen aina huonosti sille esteelle. Olin tyhmä, mutta mistä olisin voinut _tietää_.

Tein sen päätöksen, ettei Lorella enää hypätä, koska se riski on olemassa että kaatuminen johtui jalasta ja se voi kaatua uudestaan jos sillä vielä hypätään isoja esteitä. Pikkuesteitä sillä varmaan voi joskus hypätä, mutta ei enään isoja. Jalka ei kuitenkaan enää ikinä parane entiselleen ja niinkuin tiedetään niin nivelmuutokset aina etenevät ja joskus tullaan sitten tien päähän. Kaikki vaan päättyy aikanaan. Meidän yhteisen uran ei pitänyt päättyä vielä. Mutta näin nyt vaan kävi...

Kirjoitin Loren vetäytymisestä eläkkeelle  PM:ien jälkeen meidän Facebook-sivulle. Lisäsin päivitykseen meidän viimeisen yhteisen maastoratavideon, Pohjoismaiden mestaruuksien maastokokeen Keravalta. Olin niin otettu kuinka moni kommentoi ihanasti! Kiitos teille kaikille! Tässä vielä tämä video:




Ymmärrätte siis varmaan ettei blogiin kirjoittaminen ole nyt ollut ensimmäisenä mielessä tai kauhean mieluisa asia. Olen ollut mun kavereiden kanssa ja käynyt töissä. Lore oli sairaslomalla vielä viikon klinikan jälkeen ja nyt se on ollut tosi tyytyväinen ja onnellinen. Se liikkuu mielellään ja tuntuu että se on ruvennut ymmärtämään ettei se voi enään hypätä. En tiedä mikä siihen on iskenyt, mutta se on yllättänyt mut ihan täysin. Luulin ettei sen pää tulisi kestämään jatkuvaa kouluratsastusta, mutta se on kestänyt sen ihan hyvin! Nykyään tuntuu että se jopa tykkää tehdä "temppuja" ja esiintyä edukseen orikaula pullottaen ;)



Pikkuhiljaa alan hyväksymään nämä kesän tapahtumat ja epäonnistumiset. Olin pitkään katkera, kateellinen ja pettynyt. Mutta nyt jotenkin... Olen valmis pyyhkimään pölyt olkapäiltä, sylkäisemään pettymyksen pois suusta ja jatkamaan elämää eteenpäin. Kyllä, oli harvinaisen paska kesä. Oikeastaan juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ruotsin reissu oli hieno, onnistunut ja upea kokemus jota en kadu! Mutta sielläkin kun törmättiin Mantorpin kisan maastokokeessa siihen kiviesteeseen niin sen jälkeen täällä Suomessa lähestulkoon kaikki on mennyt pieleen. Elämä on, näille asioille nyt en vaan voi enään mitään. En saanut sitä pitkään haikailemaani SM-mitallia, enkä saanut onnistunutta PM-kisaa. Mutta siitä olen kiitollinen, että päästiin Loren kanssa näihin Suomen järjestämiin PM-kisoihin ja päästiin viimeisen kerran hyppäämään yhdessä haastava mestaruusrata joka meni tosi hyvin ja molemmat nautittiin täysin sydämmin... Nuorten vuodet ovat ohi ja nyt minulla onkin sitten loppuelämä aikaa pärjätä seniorina... Tärkeintä mielestäni on kuitenkin että koskaan, koskaan en ole luovuttanut, enkä aijo luovuttaa jatkossakaan. Quitter never win and winner never quit.

Puoliksi vitsillä ollaankin kavereiden kanssa naurettu, että mulla on joku arvokilpailujen kirous. Junioreiden SM-hopeamitallin jälkeen mulla onki mennyt kaikki arvokisat pieleen. On martingaali hajonnut kesken maastokokeen, käsi murtunut estekokeessa. Olen lentäny puuta päin ja käynyt Ruotsissa keilaamassa kaikki estekokeen puomit alas ja nyt viimesimmäksi kaatunut hevosen kanssa turvalleen verryttelyssä. Kaikissa arvokisoissa mut on hylätty, lukuunottamatta junnu SM:ejä ja vuoden 2013 pohjoismaiden mestaruuksia. Hyvin menee, mutta menkööt :D En vaan voi näille asioille enää mitään! Enkä voi antaa näiden asioiden lannistaa minua enään. En saa ajatella olevani täysi paska ja syyttää itseäni näistä kaikista. Nyt ei auta kun toivoa että tää epäonnistumisten ja loukkaantumisten kiintiö on mun kohdalla nyt täynnä hetkeksi aikaa.

Käytiin sunnuntaina Loren kanssa Elite riding clubin järjestämissä koulukisoissa. Mentiin siellä helppo A:2 ja debytoitiin vaativa b tasolla ratsastaen vaativa B:0 ohjelman! Lore toimi tosi kivasti ja olin supertyytyväinen sen panokseen ja keskittymiseen. Pisteytys oli todella tiukka eikä prosentit päätä huimanneet, mutta pöytäkirjojen kommentit olivat todella asiallisia ja paikkansapitäviä :) Olen siis tuomareiden kanssa samoilla linjoilla mitä pitää kehittää. Ekaa kertaa tuntui että hevonen viihtyi radalla ja teki mielellään mun kanssa ohjelmaa, eikä keksinyt kokoaikaa syytä jännittyä ja sekoilla. Ehkä se on tajunnut että tää kouluratsastus on ihan nastaa eläkepuuhaa ;)



Mutta miten blogin nyt käy? Lorella ei voi enää kisata kenttää ja tämän blogin punainen lanka on kenttäratsastus.. Kiinnostaako ihmisiä lukea enää meidän kuulumisia kouluratsastuksen parissa? Tämä on kuitenkin Loren blogi.. Minulla on kyllä uusia tuulia tiedossa joista kerron myöhemmin. En uskalla vielä paljastaa enempää kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

Tämän postauksen kuvat on ottanut Emmi Eskelinen. Kypärättä ratsastaminen ei kuulu periaatteisiini. Ratsastan normaalisti aina kypärä päässä, mutta nyt päätettiin ottaa nämä kuvat ilman kypärää, kun oli mekko päällä ja haluttiin kuvista tunnelmallisia. Joten en kaipaa moralisointia kypärättä ratsastamisesta kun en kannata sitä itsekkään.

Mitäs pidätte kuvista?


Jalkojen kylmäämisestä ja nivelravinteista.

maanantai 1. syyskuuta 2014

EDIT: Ilmaisen cortaflexin voitti Emma (7.9. klo 11:08)! Onneksi olkoon! Laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen roosa.lappalainen(at)live.com. 

Kiitos paljon kaikille osallistuneille. Luin kaikki kommentit ajatuksella ja on lohduttavaa tietää että emme ole yksin näiden hevosten jalkaongelmien kanssa. Tsemppiä kaikille heppojenne kanssa ! :) 

Minulta on toivottu paljon postausta siitä miten hoidan Loren jalkoja. Nyt sitten kirjoitan omista mielipiteistäni ja toimintatavoista joilla koitan ennaltaehkäistä jalkavammoja. Tästä tuli aikamoista sillisalaattia koska aina oikolukiessa minulla tuli enemmän asioita mieleen ja yritin täydentää tekstiä, joten älkää ampuko mua jos on vähän sekavaa luettavaa :D 

Kun hevosella treenataan kovaa ja kilpaillaan paljon vaihtelevissa olosuhteissa, on jalkojen huolto ensiarvoisen tärkeää. Varsinkin kenttäkilpailuissa ratsastuspohjat ovat hyvin vaihtelevia ja välillä joskus valitettavan kovia. Tällöin hevosen nivelet ovat tosi kovalla koetuksella jos pohja ei jousta yhtään. Kun taas liian pehmeillä ja epätasaisilla pohjilla jänteet ovat vaarassa. Rasitusvammat ja niveltulehdukset kuuluvat useamman kilpahevosen elämään, vaikka niitä koitetaankin ennaltaehkäistä. Onnekkaita ovat ne hevosenomistajat joilla on ollut vuosia kisahevonen jota ei ole koskaan tarvinnut huoltaa! Urheilu- ja rasitusvammoja tulee monille kilpahevosille ja niitä sitten täytyy vain hoitaa. Mutta aina kannattaa yrittää ennaltaehkäistä, sillä on suuri merkitys kokonaisuuteen. 

Lore kotona kylmäysletkuissa.

Jalkojen kylmääminen

Ihmiset ovat yleensä kahta eri mieltä kylmäämisestä. Joidenkin mielestä turhaan ei kannata kylmätä sillä se voi "turruttaa" hevosen jalat sen tuomalle hyödylle. Ja joidenkin mielestä kylmäämisestä ei koskaan ole haittaa, päinvastoin. Mitä sitten itse olen mieltä? En oikein tiedä. Jos minulla olisi nuori hevonen, terve ja suorajalkainen, kylmäisin sen jalat vain kovan rasituksen jälkeen. Kuten hyppäämisen tai kovan koulu/maastotreenin jälkeen, tai jos hevonen on mennyt huonolla pohjalla. Perusratsastuksen jälkeen en kylmäisi nuoren hevosen jalkoja ollenkaan. 

Kun taas Lore on 14 vuotias raskaalla käytöllä oleva kenttähevonen. Se on myös rakenteeltaan etupainoinen ja jalatkaan eivät ole suorat. Loren jalkoja kylmätään tällä hetkellä _joka päivä_ rasituksen jälkeen. Kävelypäivinä sen jalkoja ei kylmätä. Lorella ei myöskään ole enään täysin vapaita päiviä milloin se vain seisoisi tarhassa ja tallissa. Se kävelee taluttaen vapaapäivinään 20-40min, niin että nivelnesteet pääsevät vaihtumaan ja lihakset vähän liikkumaan. Tietenkin joskus tulee niitä tilanteita ettei kukaan pääse tallille kävelyttämään ja sitten tulee näitä "pakkovapaita", mutta näitä on erittäin harvassa.

Kotona kylmään sen jalat kylmäysletkuilla, joissa se seisoo 20-30min. Kylmäysletkuihin hevonen useimmiten pitää opettaa, mutta kun ne tottuvat niihin, on se helppo ja aikaa säästävä keino kylmätä hevosen jalat ja samalla voi hoitaa varusteita pois paikoilleen. Vesi on myös tehokkain keino kylmäämiseen. 

Valmennus- ja kisamatkoilla käytän sitten kylmäsuojia ja jääpalapusseja. Minulla on vedellä kylmättävät suojat ja pakkassuojat. Mun vesisuojat (Premier equine) ovat kyllä ihan turhakkeet kesällä. Talvellakin kylmäävät todella hennosti. Esimerkiksi maajoukkueleirillä täytin ämpärit kylmällä vedellä ja pistän ne vielä pariksi tunniksi pakkaseen seisomaan jotta suojista saisi tarpeeksi kylmät, ja silti ne pysyivät kylminä vain 10min. No, pieni apu sekin oli. Pakkassuojat ovat siis paljon tehokkaammat mutta toki ehkä epäkäytännöllisemmät matkoilla jos ei ole pakastinta käytössä. 

Kenttäkisoissa heti maastokokeen jälkeen maalissa hyppään välittömästi alas selästä ja revin suojat jaloista. On ensiarvoisen tärkeää ottaa suojat pois kovan rasituksen jälkeen! Miettikää mikä kuumuus jaloissa suojien alla hautoo ja monet vielä jättävät suojat pitkäksi aikaa jalkoihin maastokokeen jälkeen... Lorella otetaan heti suojat pois ja jos on mahdollista niin heti kylmät jalkaan jo kävelytyksen ajaksi. Rasituslämpö on tärkeää saada mahdollisimman nopeasti pois. Joissakin kansainvälisissä kilpailuissa on maastokokeen maalialueilla jääpala- tai kylmävesipisteet mistä voi ottaa vettä tai jääpaloja hevosen kylmäykseen. 

Esim. nyt Keravalla PM-kisoissa maalialueella oli jäävettä ja sitten tallialueella jääpaloja. Mutta yleensä Suomessa normaaleissa kisoissa on vain tavallisia vesipisteitä. Maastokokeen jälkeen riisuimme Lorelta kaikki varusteet pois, viilensimme hevosen heittämällä jäävettä päälle ja vetämällä hikiviilalla kuumentuneen veden pois hevosen iholta. Tämä toistetaan niin moneen kertaan kunnes hevonen on jäähtynyt. MUISTAKAA ettei vettä saa koskaan jättää hevosen iholle "viilentämään"!! Vesi kuumenee erittäin nopeasti hevosen iholla ja pahentaa vain kuumuutta jos sitä ei vedetä pois. Joten muista aina "lastata" vesi pois hikiviilalla. Sitten kylmäsuojat jalkaan ja kävelyä. Sitten kun hevonen on saatu suorituksen jälkeen karsinaan siellä yleensä laitetaan uudet kylmät jalkaan jos mahdollista. 

Itseäni harmittaa että olen havahtunut vasta pari vuotta sitten siihen, kuinka tärkeää se jalkojen kylmääminen oikeasti on. Siitä ei kannata tinkiä. Toki olen aina kylmännyt hevosen jalat ison rasituksen jälkeen ja näin, mutta olisi ollut myös parannettavaa. Jos haluat pitää kilpahevosesi terveenä ja jalat ehjinä niin huolehdi niistä, vaikka se kylmäsuojien hinta saattaakin kirpaista tai et jaksaisi laittaa niitä kylmäysletkuja ratsastuksen jälkeen hevoselle. Pelkkä linimentin laittaminen ei riitä jalkojen kylmäämiseen. Pidemmällä aikavälillä sillä kylmäyksellä on suuri merkitys ja hyvin hoidetuilla jaloilla voi saada hevoselle vielä paljon lisäkilometrejä elämään. On myös tärkeää että jalat kylmätään mahdollisimman nopeasti rasituksen jälkeen, eikä tuntien päästä. Silloin kylmäämisen hyöty on huomattavasti pienempi. Toki jos hevosella on joku akuutti jalkavamma tai rasitusvamma niin sitä kannattaa kylmätä niin usein kuin pystyy.



Nivelravinteet

Markinnoilla on hirveä määrä purkkeja ja jauhoja nivelten hoitamiseen. Aina kun mietit hevosellesi nivelravinnetta, perehdy oikeasti siihen sisältöön ja vertaile tuotteita ja niiden pitoisuuksia! Älä osta heti sitä purkkia mitä myyjä väittää markkinoiden parhaaksi. Tee taustatyötä. Niin minäkin olen tehnyt.

Mielestäni nivelravinteita ei kuitenkaan kannata turhaan syöttää pysyvästi. Esimerkiksi Lore on syönyt nivelravinteita pysyvästi vasta 12vuotiaasta, sitä ennen vain kuureittain. Jos hevonen on terve ja hyväjalkainen en näe syytä syöttää nivelravinteita nuoresta saakka. Toki tämäkin on täysin mielipide- ja kokemusasia, jokaisella on omat mieltymyksensä eikä minun sana ole absoluuttinen totuus :) 

Lorelle syötin ennen 1-2x vuodessa msm+glucosamiini kuurin isoilla annostuksilla. Nykyään se syö Equine American Cortaflexiä päivittäin. Ennen kisoja lopetan hetkeksi sen syöttämisen ihan varmuuden vuoksi, vaikka se ei olekkaan dobingia niin FEI:n listoilla glucosamiinilla ja msm:llä on toleranssirajat jotka eivät saa ylittyä dobing-testeissä. 

Lore on nyt syönyt kohta vuoden Cortaflexiä ja olen ollut kyllä tyytyväinen :) Nivelravinteiden vaikutusta on vaikea arvioida jos hevosella ei ole mitään nivelongelmia, joten valmistevertailu on hankalaa. Lorella on luutuneet kinnerpatit takana, ja koen ainakin että siihen tämän nivelravinne on auttanut. Jäykkyyttä takaosassa on paljon vähemmän ja hevonen vertyy nopeammin. Kinnerpatit eivät ole oireilleet cortaflexin käytön aikana.  

Cortaflex poikkeaa muista nivelvalmisteista siinä, että se on valmistettu pienemmistä molekyyleistä kuin muut valmisteet, joten se imeytyy paljo paremmin solukalvojen läpi niveliin. Tässä lainausteksti Cortaflexistä Horse & Riderin sivuilta. 


"Cortaflex® Powder on taloudellinen nivelaine kaikille hevosille ja poneille kaikissa elämän eri vaiheissa.

Cortaflex® sisältää kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinisulfaatin puhdistettuja isolaatteja (glysiini, proliini, glutamiinihappo, glukoronihappo ja L-glutamiini, eli aminohappojen isolaatteja ja aminosakkariideja) ainutlaatuisena, poikkeuksellisen hyvin imeytyvänä ja tehokkaana seoksena. Cortaflex® sisältää myös kasviperäistä hyaluronihappoa sekä ASU.

Cortaflex® kehitettiin jotta ainesosat todella imeytyisivät suoraan niveleen. Pienemmät molekyylit imeytyvät isoja paremmin solukalvon läpi ja pystyvät paremmin hyödyntämään nivelkudoksia. Tästä syystä Cortaflex® sisältää glukosamiinin ja kondroitiinin pienempiä ja keskeisiä isolaatteja, jolloin teho on huomattavasti parempi.
Tuplasti tehokkaampi Cortaflex® HA Super Strenght Powder sopii vanhemmalle hevoselle tai jo nivelvaivoista kärsivälle hevoselle. "



Lore syö tällä hetkellä tuota vahvempaa valmistetta ikänsä ja nivelmuutosten vuoksi. Mutta yleiseen nivelten ylläpitoon sopii hyvin tuo tavallinen Cortaflex. Voi tutustua tuotteeseen täällä.

Nyt Horse & Rider lahjoittaa yhden cortaflex powder purkin jollekkin onnekkaalle lukijalle! :) Yhden Cortaflexin arvo on 119 euroa!! Kerro kommentissa hevosestasi (oli se sitten oma tai vuokrahevonen yms.) ja miksi sinä haluaisit saada kokeiluun tämän cortaflex valmisteen! Valitsemme sitten osallistujien joukosta voittajan joka saa tämän purkin itselleen! Osallistumisaikaa on 6.9 asti! Ilmoitamme voittajan sitten sen viikonlopun aikana :) 

Onnea kilpailuun! :)