Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Ajatusten purkamista ja kuulumisia.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hei kaikki. Olette varmaan ihmetelleet passiivisuuttani bloggaamisen kanssa. En pahemmin ole kirjoitellut tai kertonut mitä meille nyt kuuluu ja mikä on tilanne. Asioita on tapahtunut niin paljon etten vain yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaa ja kirjoittaminen tuntuu isolta "taakalta" kun tuntuu että on niin paljon asioita mistä pitäisi kirjoittaa. Joten päätin nyt sitten vain avata uuden tekstitiedoston ja antaa ajatuksen kulkeutua näppäimistölle. Pahoittelut siis jo etukäteen jos tämä teksti on hirveetä sillisalaattia.



Niinkuin varmasti moni tietää, me kaaduttiin Loren kanssa Pohjoismaiden mestaruuksissa Keravalla elokuussa. Perjantaina tehtiin kelpo koulukoe ja maastokokeessa nautittiin molemmat Loren kanssa täysin rinnoin, vaikka ratsastinkin aika ylivarovasti ja yliaikaa tuli, olin silti niin onnellinen. Maastokokeen jälkeen huollettiin hevosta pitkälle yöhön ja seuraavana päivänä jännitettiin vet-chekiä. Sitä ennen kävelytettiin, ratsastettiin, hoidettiin ja toivottiin. Pohja oli maastossa kova ja tosi moni hevonen joutui holding boxiin sunnuntai-aamun tarkastuksessa. Mutta Lorepa ei, Lore läpäisi vet-chekin ja olin siitäkin niin onnellinen, että päästään starttaamaan estekokeeseen! Vihdoin tuntui siltä, että pitkästä aikaa saatettaisiin saada onnistunut yhteinäinen kisa. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Aamuratsastuksessa ennen vet-chekiä Lore tuntui hyvin palautuneelta ja pirteältä. Estekokeen verkka meni alkuun tosi hyvin, hypättiin alle pystyä kisakorkeuteen asti ja siirryttiin hyppäämään okseria. Kun okseri nostettiin n. metriseksi, tulin siihen aika rennosti ja vähän liian löysästi. Minkäänlaista etäisyyttä ei tullut joten Lore pysähtyi.. Ei otettu siitä mitään pulttia kun siihen oli selkeä syy vaan koitin ryhdistäytyä ja ratsastaa paremmin. Seuraavalla yrityksellä Lore taas kielsi, silloinkaan en nähnyt oikein etäisyyttä ja Piia käski vaan tulemaan uusiksi ja löytämään paremman etäisyyden. Kolmannella kerralla otin vähän reippaammin laukkaa ja erillaisen tien jotta löytäisin etäisyyden. Hyppy lähti aika kaukaa ja Lore teki ison hypyn. Sitten vaan rysähti.

Kaaduttiin suoraan hypystä turvalleen okserin jälkeen. Lore kaatui polvilleen ja naamalleen ja siitä ilmeisesti kyljelleen päälleni. Kaikki kävi niin nopeasti, keuhkot olivat kasassa enkä saanut happea. Kirvelevät kyyneleet vaan puski silmistäni vaikka en edes saanut vielä happea. Katsoin taivasta ja itkin että tää ei oo todellista, tääeiootodellistatääeiootodellista. Miksi taas, miksi minä, miksi olen ansainnut tämän. Mitä maailman kaikkeudella on minua vastaan... Seuraavaksi tuli häpeä. Minua nolotti, siinä kaikkien katsojien ja tuttujen edessä minulle taas kävi huonosti. Se oli noloa. Kipu yläselässä oli niin kova etten saanut happea enkä noustua ylös maasta. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään pakonomaisesti vaikka ihmiset yrittivät rauhoittaa minua.



Minua sattui henkisesti ja fyysisesti. Olin aivan romuna. En jaksanut enää, olin loppu. Piia kysyi että onko nämä pettymyksen vai kivun kyyneleitä ja vastasin että molempia. Tämä oli jotenkin vika tikki. Tilanteen kruunasi kymmenet uteliaat ihmiset ja valokuvaavat toimittajat. Joku härski ukko kehtasi vielä videoida kentän laidalta kun itkin maassa hiekan keskellä. Oli siis ruvennut ihan tarkoituksen mukaisesti videoimaan tapaturman jälkeen minua. Onpa kohteliasta? Äitini oli sitten mennyt pyytämään että herra on hyvä ja poistaa videon kamerastaan. En tiedä poistiko, mutta röyhkeää sen toimiminen oli silti.

Tilannetta ei helpottanut se että kuulin että Lore ei ole kunnossa. Se oli kuulemma todella hätääntynyt ja loukannut jalkansa.. Mutta minusta ei ollut sitä auttamaan, vaikka olisin kuinka halunnut. Onneksi minulla oli näissä kisoissa valtava tukijoukko mukana. Läheiset ystävät, talliporukka, Loren vuokraaja ja Elisa. He tunsivat Loren ja olivat sen kanssa. Eläinlääkäri katsoi jalkaa kisapaikalla ja se sai kipulääkettä. Tiesin että mun kultakimpale on hyvissä käsissä, kun minä lähdin ambulanssilla sairaalaan, taas kerran.

Tällä kertaa onneksi minulla oli parempi tuuri. Sain vaan kovan iskun rintarankaan joka aiheutti kovat kivut ja krampin yläselässä, minkä takia en päässyt itse ylös maasta. Yläselkään tuli niin kovat hermosäryt etten pystynyt käyttämään käsiäni kunnolla viikkoon ja toinen käsi oli kantositeessä. Mutta mitään ei murtunut. Henkinen tuska oli kovempi. En vain jotenkin jaksanut käsitellä tätä enää. Päivä oli muutenkin raskas perheelleni, sillä samana aamuna kun tämä tapaturma sattui saimme kuulla suru-uutisen lähisukulaisen yllättävästä kuolemasta. Tuntui, että samalla hetkellä kaikki kaatui niskaan..



Lore oli kipulääkekuurilla 4 päivää onnettomuuden jälkeen ja jalkaa kylmättiin useamman kerran päivässä. Kipulääkkeen kanssa se vaikutti onnelliselta ja tyytyväiseltä. Jalka ei pahemmin turvotellut tai mitään jänne-/hankkarivammoja ei näkynyt ulospäin. Se oli ollut vain todella kipeä kaatumisen jälkeen. Polvet ja turpa oli kokonaan auennut haavoille.. Elin koko sen viikon henkisesti valmistautuen siihen, että voi hyvin olla mahdollista että joudun hyvästelemään ystäväni, se oli pahin pelkoni. Olin todella masentunut enkä nähnyt mitään valoa tunnelin päässä. Pelkäsin niin paljon Loren puolesta ja mietin pääni puhki mitä kaikkea voi olla edessä ja miten kestäisin tämän kaiken.

Viikon päästä kaatumisesta mentiin klinikalle. Lore oli ollut 4 päivää ilman kipulääkettä. Minna ja Elisa olivat vain talutelleet sitä, joten ei tiedetty miten se tulisi liikkumaan. Mutta olin ihan varma että jotain siellä olisi. Klinikalla Lore liikkui yllättävän hyvin, lähestulkoon puhtaasti. Mutta röntgenkuvista löytyi etujalasta sellaisia muutoksia jotka eivät parane. Syy miksi me kaaduttiin on edelleen epäselvä. Kompastuiko se, astuiko se kuoppaan vai oliko jalka jo valmiiksi kipeä ja se petti alta. En tiedä, ja olen syyllistänyt itseäni pitkään siitä että miksen tajunnut että joku on vialla kun se ei aluksi suostunut hyppäämään. En vain tajunnut koska ratsastin itse sen aina huonosti sille esteelle. Olin tyhmä, mutta mistä olisin voinut _tietää_.

Tein sen päätöksen, ettei Lorella enää hypätä, koska se riski on olemassa että kaatuminen johtui jalasta ja se voi kaatua uudestaan jos sillä vielä hypätään isoja esteitä. Pikkuesteitä sillä varmaan voi joskus hypätä, mutta ei enään isoja. Jalka ei kuitenkaan enää ikinä parane entiselleen ja niinkuin tiedetään niin nivelmuutokset aina etenevät ja joskus tullaan sitten tien päähän. Kaikki vaan päättyy aikanaan. Meidän yhteisen uran ei pitänyt päättyä vielä. Mutta näin nyt vaan kävi...

Kirjoitin Loren vetäytymisestä eläkkeelle  PM:ien jälkeen meidän Facebook-sivulle. Lisäsin päivitykseen meidän viimeisen yhteisen maastoratavideon, Pohjoismaiden mestaruuksien maastokokeen Keravalta. Olin niin otettu kuinka moni kommentoi ihanasti! Kiitos teille kaikille! Tässä vielä tämä video:




Ymmärrätte siis varmaan ettei blogiin kirjoittaminen ole nyt ollut ensimmäisenä mielessä tai kauhean mieluisa asia. Olen ollut mun kavereiden kanssa ja käynyt töissä. Lore oli sairaslomalla vielä viikon klinikan jälkeen ja nyt se on ollut tosi tyytyväinen ja onnellinen. Se liikkuu mielellään ja tuntuu että se on ruvennut ymmärtämään ettei se voi enään hypätä. En tiedä mikä siihen on iskenyt, mutta se on yllättänyt mut ihan täysin. Luulin ettei sen pää tulisi kestämään jatkuvaa kouluratsastusta, mutta se on kestänyt sen ihan hyvin! Nykyään tuntuu että se jopa tykkää tehdä "temppuja" ja esiintyä edukseen orikaula pullottaen ;)



Pikkuhiljaa alan hyväksymään nämä kesän tapahtumat ja epäonnistumiset. Olin pitkään katkera, kateellinen ja pettynyt. Mutta nyt jotenkin... Olen valmis pyyhkimään pölyt olkapäiltä, sylkäisemään pettymyksen pois suusta ja jatkamaan elämää eteenpäin. Kyllä, oli harvinaisen paska kesä. Oikeastaan juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ruotsin reissu oli hieno, onnistunut ja upea kokemus jota en kadu! Mutta sielläkin kun törmättiin Mantorpin kisan maastokokeessa siihen kiviesteeseen niin sen jälkeen täällä Suomessa lähestulkoon kaikki on mennyt pieleen. Elämä on, näille asioille nyt en vaan voi enään mitään. En saanut sitä pitkään haikailemaani SM-mitallia, enkä saanut onnistunutta PM-kisaa. Mutta siitä olen kiitollinen, että päästiin Loren kanssa näihin Suomen järjestämiin PM-kisoihin ja päästiin viimeisen kerran hyppäämään yhdessä haastava mestaruusrata joka meni tosi hyvin ja molemmat nautittiin täysin sydämmin... Nuorten vuodet ovat ohi ja nyt minulla onkin sitten loppuelämä aikaa pärjätä seniorina... Tärkeintä mielestäni on kuitenkin että koskaan, koskaan en ole luovuttanut, enkä aijo luovuttaa jatkossakaan. Quitter never win and winner never quit.

Puoliksi vitsillä ollaankin kavereiden kanssa naurettu, että mulla on joku arvokilpailujen kirous. Junioreiden SM-hopeamitallin jälkeen mulla onki mennyt kaikki arvokisat pieleen. On martingaali hajonnut kesken maastokokeen, käsi murtunut estekokeessa. Olen lentäny puuta päin ja käynyt Ruotsissa keilaamassa kaikki estekokeen puomit alas ja nyt viimesimmäksi kaatunut hevosen kanssa turvalleen verryttelyssä. Kaikissa arvokisoissa mut on hylätty, lukuunottamatta junnu SM:ejä ja vuoden 2013 pohjoismaiden mestaruuksia. Hyvin menee, mutta menkööt :D En vaan voi näille asioille enää mitään! Enkä voi antaa näiden asioiden lannistaa minua enään. En saa ajatella olevani täysi paska ja syyttää itseäni näistä kaikista. Nyt ei auta kun toivoa että tää epäonnistumisten ja loukkaantumisten kiintiö on mun kohdalla nyt täynnä hetkeksi aikaa.

Käytiin sunnuntaina Loren kanssa Elite riding clubin järjestämissä koulukisoissa. Mentiin siellä helppo A:2 ja debytoitiin vaativa b tasolla ratsastaen vaativa B:0 ohjelman! Lore toimi tosi kivasti ja olin supertyytyväinen sen panokseen ja keskittymiseen. Pisteytys oli todella tiukka eikä prosentit päätä huimanneet, mutta pöytäkirjojen kommentit olivat todella asiallisia ja paikkansapitäviä :) Olen siis tuomareiden kanssa samoilla linjoilla mitä pitää kehittää. Ekaa kertaa tuntui että hevonen viihtyi radalla ja teki mielellään mun kanssa ohjelmaa, eikä keksinyt kokoaikaa syytä jännittyä ja sekoilla. Ehkä se on tajunnut että tää kouluratsastus on ihan nastaa eläkepuuhaa ;)



Mutta miten blogin nyt käy? Lorella ei voi enää kisata kenttää ja tämän blogin punainen lanka on kenttäratsastus.. Kiinnostaako ihmisiä lukea enää meidän kuulumisia kouluratsastuksen parissa? Tämä on kuitenkin Loren blogi.. Minulla on kyllä uusia tuulia tiedossa joista kerron myöhemmin. En uskalla vielä paljastaa enempää kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

Tämän postauksen kuvat on ottanut Emmi Eskelinen. Kypärättä ratsastaminen ei kuulu periaatteisiini. Ratsastan normaalisti aina kypärä päässä, mutta nyt päätettiin ottaa nämä kuvat ilman kypärää, kun oli mekko päällä ja haluttiin kuvista tunnelmallisia. Joten en kaipaa moralisointia kypärättä ratsastamisesta kun en kannata sitä itsekkään.

Mitäs pidätte kuvista?


46 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Tosi harmillista kun teille sattuu ja tapahtuu aina, jos nyt välillä voisi elämä olla riepottelematta? Ja koulukuulumiset kiinnostaa kyllä!

    VastaaPoista
  2. Kiinnostaa lukea! On kyllä uskomatonta, miten paljon epäonnea teillä on ollut matkassa, mutta minä itse uskon, että kaikella on tarkoitus ja epäonnistumisista oppii valtavan paljon. Itse en ainakaan vaihtaisi päivääkään pois Santun kanssa, vaikka se olikin lähes koko minulla olon ajan kipeä. Opin niin paljon - uskon, että sinulla on sama asia. Kaikki ei aina mene suunitellusti, mutta sellaista elämä on. Tsemppiä jatkoon ja mikäli sinulle tulee uusi hevoskaveri Loren rinnalle, toivon, että kirjoitat siitäkin täällä. :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Todella ikävää, että teidän estetaipaleenne katkesi näin pian.. :--( Onni onnettomuudessa, että molemmat selvisivät hengissä!
    Mua ainakin kiinnostaa lukea teidän kuulumisia kouluilusta (joka mulla itselläni on se "pää-laji") :--)

    VastaaPoista
  4. Kiinnostaa lukea, ja haluaisin sinulle pelkkää hyvää! Miksei ratkaisu ole esim ulkomaat?

    ps. se on enää. Ei enään. Oli pakko mainita ... :s

    VastaaPoista
  5. Ihana Roosa! <3 Oot kyllä sitkeä sissi, oon superylpeä ja iloinen, et oot vastoinkäymisistä huolimatta positiivisin mielin. Kaikella on tarkoituksensa, niin varmasti näillä kesän tapahtumilla, uusia ovia aukeaa kyllä..

    VastaaPoista
  6. Kiinnostaa ehdottomasti kaikki mitä sinä kirjoitat! Tsemppiä siulle jatkoon, kyllä kaikki kääntyy parhain päin :)

    VastaaPoista
  7. Näin teidät viikonlopun kisoissa, tiesin että olette hieno pari, mutta silti suuni loksahti auki kun näin teidät. Olette jotain todella upeaa!

    VastaaPoista
  8. Mun on nyt ihan pakko tulla kommentoimaan! Te ootte ollut mun mielestä ihan huippu pari Loren kanssa! Olin kesällä katsomassa SM:iä Ypäjällä ja istuin siellä derbykentän katsomossa. Olin just siirtynyt vedeltä sinne ja näin kun te hyppäsitte ne pari estettä siinä. Katoin, että teillä menee ihan super hyvin ja teille tulee varmana nollamaasto. Mä en edes tiennyt, että teille oli käynyt se onnettomuus kun vasta parin päivän päästä ja järkytyin pahasti! Harmittaa sun puolesta, että PM:missäkin kävi nyt noin :( Ja tiedän miltä susta tuntuu toi läheisen kuolema, koska muistan kun viime vuonna menin mun ponin kanssa ekat kenttäkisat ja mentiin nurin kakkosesteen jälkeen (en tosiaan tiedä miten onnistuin kaatamaan ponin harrasteen esteellä mutta...) Sinä samana iltana sain tietää, että yksi mun hyvä kaveri kuoli saadessaan keuhkokuumeen uusineen leukemian kanssa samaan aikaan! Oon itsekin siis sairastaut leukemian ja ne hoidot leukemian uusimisen jälkeen on ollu varmaan kamalia! :'( Mutta tosiaan, mä toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti saat jossain kohtaa jonkun uuden kivan kenttähevosen koska sulla on oikeesti lahjoja! :)

    VastaaPoista
  9. Olipas ihana kuulla kuulumisia! Ehdottomasti kiinnostaa lukea jatkossakin :)! Alunperin kun blogiasi aloin seurata seurasin sitä asenteesi positiivisuutesi ja tietenkin Loren ihanan ilmeen takia. Tsemppiä teille jatkoon :)!!

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus :) Hyviä kuvia! Viimeisintä metsäisempää kuvaa en ollut nähnytkään..ihana vihreys ja satumainen tunnelma - se on ihana!
    t. siskosi sun

    VastaaPoista
  11. Kiinnostaa lukea!! Olisi myös kivaa, jos tähän blogiin kertoisit uusista kuvioista ja tapahtumista :)

    VastaaPoista
  12. It doesn't matter what people say
    And it doesn't matter how long it takes
    Believe in yourself and you'll fly high
    And it only matters how true you are
    Be true to yourself and follow your heart

    So I won't give up
    No I won't break down
    Sooner than it seems life turns around
    And I will be strong
    Even if it all goes wrong
    When I'm standing in the dark I'll still believe
    That I won't give up
    No I won't break down
    Sooner than it seems life turns around
    And I will be strong
    Even when it all goes wrong
    When I'm standing in the dark I'll still believe
    Someone's watching over me

    t. sisko

    VastaaPoista
  13. Anonyymi 24. syyskuuta 2014 20.36:
    "ps. se on enää. Ei enään. Oli pakko mainita ... :s"

    Hoh- hoijaa.. aina yksi kielipoliisi vimpan päälle löytyy joka palstalta. Sulla jäi aika monta kirjoitusvirhettä kyllä nyt huomaamatta (ja ennenkaikkea mainitsematta) ! Vähän hei tarkkuutta ! ! ! ! ! ;D

    VastaaPoista
  14. Ihana toi video! Pisti toi sun teksti kyllä kerranki myös tän tytön aika herkkikseks.. Miten sunlaiselle voikaan sattua noin paljon epäonnea? Sä ansaitset kyllä jonkun uuden kisakaverin, toivon koko sydämestäni että joku haluaa sponssata sulle sellaisen.

    Ja mä ainakin luen mielelläni sun ja Loren koulukuulumisista! Nauttikaa treeneistä :)

    VastaaPoista
  15. Ei löydy sanoja, elämä ei vain ole aina reilua... Olette mun ehdoton suosikkipari ja haluaisin niin mielelläni lukea blogia jatkossakin. Toivon että tulee uusia hyviä hevosia Loren rinnalle, olet luotu menestymään.

    VastaaPoista
  16. Mulle tuli kyyneleet silmiin kun luin tota kaatumis kohtaa. Olisin enemmän kuin mielelläni suonut teille onnistuneet PM:t varsinkin kun SM:ssäkään ei onnistunut. Olitte ja ootte Loren kanssa huippuhienoja ja arvostan kuinka rohkea ja vahva sä olet! Moni olisi jättänyt leikin kesken, muttä sä et luovuta!

    Mua ainakin kiinnostaa lueskella kouluratsastuksestakin!

    Toivottavasti suunnitelmanne etenee toivottuun tahtiin! Olis niin upeeta nähdä sut vielä kenttäradoilla!

    T: toivottavasti ensikaudella jo kenttäratsastajan alku :)

    VastaaPoista
  17. Aivan ihania kuvia! :) ja kyllä kiinnostaa lukea Loren ja sun koulukuulumisiakin. Onhan se kouluratsastus se munkin oma laji! :)

    VastaaPoista
  18. Äh.. Mun on pakko nipottaa. Se on enää, ei enään. Häiritsee lähinnä siksi, että sun blogi on mielenkiintoinen, mutta toi virhe jää sitten itsellekin päälle. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on korjattu toivonmukaan kaikki enäät ;D Sori jos ärsytin, koitan keskittyä tähän jatkossa, heh!

      Poista
  19. Ehdottomasti haluan lukea jatkossa teidän kuulumisia, tsemppiä jatkoon, teitä on liikaa jo koeteltu <3

    VastaaPoista
  20. Ihana kuulla teidän kuulumisia! Ja kyllä kiinnostaa lukea postauksia jatkossakin (:

    VastaaPoista
  21. Voi juku mä oon odotellut jo pitkään tätä postausta kun olen ollut ihan pihalla että missä mennään. Löysin blogisi vasta tänä kesänä ja luin kaikki postaukset alusta asti. Siksi olikin niin kauheeta kun oli niin tuoreessa muistissa kaikki teidän huono tuuri :/ Mä toivon sulle ja tietty Lorille kaikkea hyvää ja itse ainakin kuulisin mielelläni sun kuulumisia oli Lore sitten pääosasa tai ei.
    Oot uskomattoman vahva ihminen kun jaksat nousta uudelleen ja uudelleen pettymysten jälkeen! Todellista suomalaista sisua :) Moni muu ois jo monta kertaa heittäny hanskat tiskiin. Uskalla itkeä ja käsitellä pettymykset, ihanaa että voit turvata sun läheisiin :)
    Tsemppiä uusiin koitoksiin!
    -Heidi <3

    VastaaPoista
  22. Ihailen sua suuresti ratsastajana, mutta ennen kaikkea ihmisenä! Oot ihan älyttömän vahva ja sun asenne on uskomaton!! Edelleen sulla on jalat maassa, vaikka monen asian suhteen sulla ois ollut täydet mahdollisuudet leijua jossain ylimielisyyksissä. Toinen mikä suorastaan ihmetyttää, on se miten positiivisesti ajattelet. Vaikka teillä onkin ollut uskomattoman paljon epäonnistumisia, jaksat silti iloita pienistäkin onnistumisista. Susta sais moni ottaa mallia! Sinä jos joku ansaitsisit menestyksen.

    Toivon todella paljon sulle tsemppiä ja kaikkea hyvää jatkoon! Ja muista, asioilla on tapana järjestyä! Toivottavasti onni potkaisee pian. :)
    Ja ehdottomasti jatkat blogin pitämistä!!

    VastaaPoista
  23. Jatka toki kirjoittamista :) upeita kuvia!

    -Idde, www.iddejacoda.blospot.fi

    VastaaPoista
  24. Okei, nyt en tiiä pitäiskö mun kommentoida, koska en saa sanottua asiaani kuitenkaan moten haluaisin. Mua harmittaa ihan älyttömästi sun ja Loren puolesta! Teillä on kyllä ollut tosi huonoa tuuria nytten... jaksamisia sinne ja toivon todellakin ettei teiän suunta enään alas päin menisi... Mut hei, noi kuvat on ihan sairaan hienoja! Ootte hieno pari! :)♥

    VastaaPoista
  25. Aivan ihania nuo kuvat :) Ootte niin nätti pari Loren kanssa! Mun täytyy kyllä sanoa että mä paruin koko postauksen loppuun heti toisen kappaleen alusta. Te ootte Loren kanssa tehneet ihan pirusti töitä, sä olet selättänyt rimakauhun (josta olen kiitollinen vieläkin, hyppäsin tänään itse 110-120 treenit ilman pelkoa!), saanut ihan mielettömiä fiiliskiä ja kertonut täällä blogin puolella ihailtavan avoimesti ajatuksias. Mua harmittaa teidän puolestakin jo aivan tolkuttomasti että teitä on seurannut näin huono tuuri, varsinkin sillon kun sen ei olisi tarvinnut! Tottakai jatkat blogia :) Mä pysyn varmasti lukijana vaikka kouluratsukoksi muuttuisittekin. PS. Tuon viimeinen kuva on ihan kuin taulu!

    VastaaPoista
  26. Voi että kuinka kohtuuttomasti teillä onkaan ollut tuota epäonnea... Olisitte niin ansainneet onnistuneen PM-kisan! Lukisin kuitenkin edelleen mielelläni teidän kuulumisia :)

    VastaaPoista
  27. Itku ihan tuli <3 Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi!

    VastaaPoista
  28. http://www.sonera.fi/sonera+next+generation/sonera+next+generation Kannustan myös hakemaan tänne :P

    VastaaPoista
  29. hei, kiinnostaa lukea! Minun mielestäni nämä ovat ensisijaisesti teidän ihmisten blokeja. Te kirjoitatte ajatuksianne jo kokemuksianne hevosystävistänne!!

    VastaaPoista
  30. Luin tätä aamulla työmatkalla ja meinasi ihan kyyneleet tulla silmiin. Miten ootkin jaksanut noi kaikki vastoinkäymiset niin hyvin! Ihailen :) Tsemppiä jatkoon. Jatka ihmeessä blogia, teitä on mukava seurata ja kyllä meitä kouluratsastuksesta kiinnostuneita löytyy. ;)

    VastaaPoista
  31. Hieno, kaunis kirjoitus! On kyllä taas vaikea uskoa että olet niin nuori, kun osaat noin selkeästi ja järkevästi analysoida asioita ja pukea ne sanoiksi.

    Nivelongelmat ovat mystisiä ja ennalta-arvaamattomia. Kuulostaa siltä, että Loren jalka sittenkin rasittui maastokokeessa, ja se sitten oireili esteverkassa. Et olisi kyllä voinut tehdä mitään toisin! Lore liikkui kuitenkin puhtaasti, oli läpäissyt kv. tason eläinlääkäritarkastuksen, ja huipputason valmentaja tarkkaili ja ohjeisti teitä koko ajan. Silti kävi näin.

    Minulla oli nivelrikkohevonen, jonka oireilu alkoi vähitellen kompuroimisena ja esteille kieltämisenä. Välillä se kuitenkin hyppäsi ja liikkui normaalisti. Vaati selkeän epäpuhtauden ennen kuin tajusin viedä hevosen kuvattavaksi.

    Olisi kiva lukea teidän elämästä jatkossakin. Toivottavasti jaksat pitää tuon upean positiivisen elämänasenteen, ja toivottavasti pääsette Loren kanssa kokemaan vielä paljon onnellisia hetkiä.

    Nuo kuvat ovat muuten upeita, olet keijumaisen kaunis ja Lore uhkuu komeutta ja elinvoimaa <3

    T. Karoliina

    VastaaPoista
  32. Voi eii.... Kaikki hyvä loppuu aikanaa, mut jatka kirjottamista! Hyvä että oli sentään onni onnettomuudessa, ettei kummallekaan käyny pahemmin, teit fiksusti ja oikein kun päätitte et hypyt on hypätty, parempi ajatella hevosta, kun vain itseään. Harmi et näin kävi mutta tsemppiä jatkoon Roosa!!!

    VastaaPoista
  33. Teillä on kyllä huonoa onnea ollut! :( mutta jatka ihmeessä kirjoittamista! :)

    VastaaPoista
  34. Hienoja kuvia ! Tuli aivan kylmiäväreitä tuota tekstiä lukiessa. Toivon tosi paljon, että teillä ois nyt parempaa tuuria matkassa ja teidän yhteinen taival sais kestää vielä paljon pitempään ! :)

    VastaaPoista
  35. En yleensä tykkää kypäräkaneravideoista, mutta siitä huolimatta katsoin ton mielenkiinnolla loppuun. Siitä jotenkin välitty se tunnelma ja ekana tuli mieleen, että ite kattelet tota aina välillä ja fiilistelet! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  36. voi ei!! kaikki loppuu aikanaan, mutta teidän tarina kyllä aivan liian aikaisin.. jatka silti ihmeessä kirjoittamista!! :)

    VastaaPoista
  37. Miten voikaan yhdelle ihmiselle/ratsukolle tapahtua noin paljon kaikkea ikävää..! :(
    Kiitos kuitenkin kun kerroit tapahtumista ja ihmettelen, että jaksat edelleen ollaan noin sisukas ja hyvällä asenteella varustettu. Jatka kirjoittamista, teitää seuraa aina mielenkiinnolla! :)

    VastaaPoista
  38. Kova työ palkitaan aina jossain vaiheessa, tsemppiä!!

    VastaaPoista
  39. Itku tuli kun tätä luin, ei niinkäään surusta vaikka olen pahoillani siitä mitä kaikkea olette joutuneet kestämään. Tuntuu että toiset saa enemmän lokaa niskaan lyhyessä ajassa kuin kukaan koko elämän aikana. Itku tuli siitä, kuinka upea asenne sulla on. Musta tuntuu että mulla ja mun hevosella on vähän samanlainen tarina kuin teillä. Ollaan alotettu nollasta ja päästy tosi pitkälle epäilijöistä huolimatta. Silti tuntuu että aina tärkeissä kisoissa tapahtuu jotain, jotain milloin ajattelee että miksi taas ME? Teidän tarina koskettaa Mua syvältä, kun olen usein paininut samanlaisten ajatusten kanssa. Ihailen sitä että sä osaat käsitellä nää asiat paremmin, mä ehkä välillä katkeroidun vaikka tiedän että se ei johda mihinkään. Siispä kiitos siitä Roosa, että olen saanut sun kirjotuksista sellasta voimaa että sylkäsen pahan olon ja kateuden pois ja keskityn muiden mielipiteiden sijasta muhunja mun hevoseen. KIITOS ja kaikkea hyvää teille, olette upeita<3

    VastaaPoista
  40. Luin tekstin, ja sammutin selaimen mutta silti oli vielä pakko tulla takaisin ja kommentoida jotain. Jäi jotenkin semmonen fiilis.. Uppouduin tekstiin ihan täysin, ja pitkäaikaisena hevosenomistajan se kosketti minua. En nyt keksi mitään super kannustavia ja syvällisiä elämänviisauksia tähän, mutta käytän kliseisesti lausetta; asioilla on tapana järjestyä! Kaiken pahan jälkeenkin, löytyy aina ne hyvät jutut mitkä tulee sen myötä ja hirveesti tsemppiä niiden etsimiseen! Rohkea pari olette. :)

    VastaaPoista
  41. Minusta olisi mielenkiintoista seurata "uran vaihdostanne" ja kehittymistä koulupuolella, asenne ainakin on kohdillaan!

    VastaaPoista
  42. Tottakai tämä blogi kiinnostaa vaikka tulisikin vain kouluratsastusta! Melkein tuli itku kun luin postausta, mutta tosiaan kaikkea hyvää teille tulevaisuuteen!<3

    VastaaPoista
  43. Miten hieno ihminen sinä Roosa oletkaan! On varmasti kirpaissut ihan hirveästi todeta, että kenttäratsastelut on tältä erää ratsasteltu, mutta HIENOA, että pystyit laittamaan oman pettymyksesi taka-alalle ja toimimaan Loren parhaaksi. Sinä olet fiksu nuori nainen ja sinulle vain taivas on rajana. Hienoa että olet pystynyt nyt asennoitumaan tilanteeseen ja nauttimaan Loren kanssa yhteisistä hetkistänne tavalla, joka on teille molemmille hyvä ja turvallinen. Tällä tavalla toimii hevostaan rakastava ja järkevä ihminen, ei olisi ollut Lorelle eikä sinulle itsellesikään turvallista jatkaa kisaamista. En voi kuin kehua, vaikka tottakai kohdallenne osuneet onnettomuudet harmittavat, eikä sellaista olisi toivonut sattuvan.

    Pääasia, että olette nyt molemmat Loren kanssa suht kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. :) Hyvä, että Lore on sopeutunut kouluratsun rooliin ja teillä on sillä saralla mielekästä yhteistä tekemistä.

    Olette mun ajatuksissani molemmat, sinä Roosa ja Lore myös.

    VastaaPoista
  44. Mahtava juttu, että osaat ottaa asiat niin kuin ne tulee! Tottakai voi olla alkuun hankalaa suhtautua muutoksiin, mutta kun niille ei mitään voi ja tässä elämässä ei pärjää sillä, että jää murehtimaan menneitä.
    Kovasti tsemmpiä jatkoon :)

    VastaaPoista
  45. Ei voi kuin ihailla sun asennetta! Oot todella vahva ihminen kun jaksat tsempata kaikesta epäonnesta huolimatta :) Ootte mahtava tiimi Loren kanssa, kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista