Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Ullatuuus!

torstai 29. elokuuta 2013


 TADAA!! Siinä se nyt on!

Osa lukijoista ehkä huomasivat Kangasalan kisakuvista minulla olleen kypäräkameran Loren maastokokeessa. Eli mulla nyt sitten on oma GOPRO!!! JEEE! Oon haaveillut siitä niiiiin pitkään. Äitini lupasi sen mulle 20v synttärilahjaks jo keväällä mutta sen hankinta on vähän jäänyt.. Nyt vihdoin ja viimein sain sen juuri ja juuri ennen Kangasalan kisoja (perjantaina). Harmittavasti Eemelin maastoa ei saatu videolle koska silloin kamera oli vielä tiukasti paketissa lataamattomana.

Harmittaa että sain sen vasta nytten, koska en saanut muita tämän kauden maastoja taltioitua. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Eli tässä se nyt tulee, Kangasalan CNC* maastokokeen kypärävideo! Alussa ja lopussa on ihan turhaa pätkää, sillä laitoin sen ajoissa päälle alussa etten unohda laittaa sitä ja lopussa sitten unohdin sen tietenkin kokonaan päälle.. Tiedosto on niin suuri etten mun huonolla koneella saanut sitä leikattua joten nyt se on netissä ihan raakaversiona.
Itse action tapahtuu 0:30-5:40 aikavälillä.

Itse olen edelleen tiukasti sänkypotilaana. Ääni ei ole vieläkään palautunut ja rajut flunssaoireet ja kuume eivät jätä rauhaan. Tämän siitä saa kun on pakko lähteä kipeänä kisoihin! Onneksi Lorella on vuokraaja joka käy nyt kun olen sairaana, ettei hevonen jää heitteelle! Todella turhauttavaa makaa toimettomana sängyssä päivästä toiseen! Mur.. 


Tässä vielä pari upeaa kuvaa Kangasalalta, kiitos Markku Laukka ja Heidi Lammi!





24.-25.8 Kangasalan kenttäkilpailut

tiistai 27. elokuuta 2013

Elisa ja pojat.

Viikonloppuna oltiin Kangasalalla kisailemassa. Lauantaina ystäväni hevonen Eemeli meni harrasteen ja sunnuntaina oli Loren vaativa. Olin viime viikolla ennen vklp:ua kuumeessa ja kipeenä, mutta sain kuumeen laskemaan ja halusin silti ehdottomasti lähteä reissuun vaikka olin puolikuntoinen räkänokka. Reissu oli ihan loistava, yllätyksellinen ja kokemusrikas. Sää suosi todenteolla ja meillä oli tosi mukavaa! Luvassa siis pitkä postaus, toivottavasti jaksatte lukea! :D

Saara ja Minä ensimmäisenä päivänä, Subscriben ihanat toppaliivit päällä!
Lauantaina starttasimme klo 6:00 kohti Kangasalaa. Ensin haettiin Lore ja sitten Eemeli ja päästiin matkaan. Perille päästyäemmä olimmekin hyvin ajoissa vaikka luulimme että meille tulisi kiire. Kerkesin verrytellä Eemeliä aika sopivasti koulukokeeseen ja aluksi se oli kireä kuin viulukieli. Onneksi hevonen rentoutui juuri ennen radalle lähtöä.

Rata sujui aika mukavasti ja Eemeli oli tosi kuuliainen! Olipa mukavaa ratsastaa hevosta kouluradalla joka ei ollut vahva edestä eikä pure kuolaimeen tai säädä omiaan. Se teki juuri niinkuin minä pyysin! Olin ihan tyytyväinen rataa, tein kyllä pari tyhmää mokaa siirtymisissä ja niiden ajoituksissa, mutta nekin johtui vaan siitä että Eemeli oli niin herkkä että reagoi liian vahvasti valmisteluapuihini ja ennakoi liikaa. Mutta aika hyvin siihen nähden etten ollut ratsastanut Eemelillä sitten Keravan kisojen muuten kuin maastotreeneissä mistä kerroin edellisessä postauksessa. Prosentteja tulikin jotain 63% ja rapiat. Odotin kyllä hieman enemmän, sillä Eemeli suoritti radan hyvin, mutta tuomari ei sitten oikein mieltynyt. Keravalla se sai 64% vaikka aina tuomarinpäädyssä ravasti pää pystyssä poikittain..



Estekokeen verryttelyssä otin vain muutamia hyppyjä ja Eemeli tuntui aika hyvältä. Lähdinkin melkein aika suorilta radalle ja se meni oikein hienosti. Mitään suurempia mokia ei tapahtunut ja puomit pysyivät ylhäällä joten 0 - rata ja ennen maastoa olimme varmaankin jossain sijalla 10.



Tässä välissä oli muutaman tunnin tauko käydä tutustumassa maastorataan. Olin aika yllättynyt että harrasteen maasto oli tosi reilusti rakennettu ja eikä mitään ylläreitä ollut. Hyvin selkeä ja mukava rata. Edes vedellä ei ollut estettä, vaan sen läpi piti vain laukata. Tutustumisluokan rata ei juuri poikennut harrasteesta kuin muutamalla lisäesteellä ja trakehnerilla.

Lähdin siis maastokokeeseen ihan luottavaisin mielin mutta vakavasti ottaen. Eemeli oli jäänyt viime Keravan kisoissa maastossa 3. esteelle Saaran kanssa. Se ei ollut vain suostunut jatkamaan 3. esteen yli rataa toiselle pellolle. Eemelin ekoissa kenttäkisoissa jouduin aika lailla tekemään töitä että sain hevosen radalle ja etenemään siellä, joten en pitänyt nyt tulevaa maastokoetta itsestään selvyytenä.

Alkuradalla jouduin kyllä taas tekemään kaikkeni että sain Eemelin esteistä yli ja etenemään omalla moottorilla. Perse tiukasti penkissä ja pohkeet kyljissä ja apinan raivolla yli. Videolta se ei juurikaan näytä siltä että selkään hevonen todella tuntui siltä että se yritti pysähtyä/mennä ohi esteistä. Neljännelle esteelle asti sain sitä patistaa, ja sitten lähti moottori käyntiin ja saatoin vaan ohjata esteeltä toiselle ja nauttia kyydistä ja kehua. Aina kun Eemeli lähti itse omatoimisesti laukkaamaan eteenpäin kehuin sitä vuolaasti. Niimpä Eemeli teki puhtaan maaston ihanneajan sisään ja pokkasi harrasteesta 6. sijan!




Kyse on vain siitä että on hirmu jännittävää lähteä yksin pois kavereiden luota kohti tuntematonta. Se on aika normaalia kokemattomilla kenttähevosilla ja yleensä kun ne tajuaa homman nimen niin ongelma vähenee. Lore oli ihan samanlainen silloin alussa, sitäkin sai patistaa kaikin voimin ekoista esteistä yli ennenkuin se lähti itse etenemään. Nykyään se suorastaan lähtee räpylästä lähtökarsinasta :D

Vielä myöhään illalla tultuamme pohtiolammen kisakentän viereen asuntoautolla yöksi löysimme kissanpennun metsän reunasta. Olimme huomanneet sen jo aijemmin päivällä Eemelin estekokeen jälkeen mutta se silloin lähti karkuun eikä antanut kiinni. Nyt kun kävelimme iltahämärässä Elisan kanssa huomisen vaativan esterataa, alkoi kuulumaan sydäntä riipivää kissan huutoa ohittaessamme saman kyseisen kohdan. Siellä se pentu oli edelleen ypöyksin, paniikissa ja kylmissään. Puoli tuntia me sitä odotettiin kyykyssä että se antaisi kiinni ja lopulta saatiin se kiinni. Annettiin sille ruokaa ja vettä ja se nukkui meidän asuntoauton vessan lattialla pyyhkeiden kanssa. Seuraavana päivänä yritettiin kysellä kissasta muilta kilpailijoilta ja toimihenkilöiltä mutta kukaan ei tiennyt siitä mitään eikä ketään tuntunut kiinnostavan (!!!), joten päätettiin ottaa oikeudet käsiimme ja otimme sen itsellemme. Pentu lähti meidän mukaan Kangasalta ja sai hyvän kodin ystävältäni Marikalta.


Seuraavana päivänä meinasimme nukkua pommiin, sillä mun puhelin oli sammunnut itsekseen yöllä eikä herätyskello soinut. Joku random kärpänen sitten herätti mut istuessaan jatkuvasti mun nenän päässä!! Aikani siinä huiskiesssa tajusin että on valoisaa ja ulkoa kuului ihmisten ja autojen ääniä. Ampaisin heti ylös ja huusin "ELISA! PALJONKO KELLO, OLLAAN NUKUTTU POMMIIN!!!".

Elisa säpsähti samantien ylös ja rupesi paniikinomaisesti etsimään puhelinta kun samalla Saara kuorsasi tyytyväisesti vielä sängyssä vailla huolen häivää :D Onneksi selvisi että nukuimme vaan 20min pommiin ja lähdimme äkkiä ruokkimaan hevosia ja laittamaan Lorea kuntoon.

Ratsastin Loren edeltävän iltana Eemelin kisojen jälkeen. Lore oli aivan kamala, siis ihan hirveä. Se ei ole IKINÄ ollut niin sotajalalla ja provosoituva. Se ei suostunut taipunaan suuntaan eikä toiseen, ei kuunnellut istuntaa ei pidätteitä. Tuntui kuin hevonen olisi täysin vieras, ja en saanut edes koulurataa ratsastettua läpi. Lopulta heitin hanskat tiskiin ja ravasin muutaman kierroksen pitkin ohjin ja lopetin ratsastuksen siihen.

Kisa-aamuna verrytellessäni koulukoetta varten olin jo valmiiksi aikataulusta myöhässä ja kerkesin verrytellä vain hetken aikaa. Lore oli edelleen ihan täysin kamala. En saanut siihen mitään otetta, en hyvällä enkä pahalla :( Niimpä lähdin koulukokeeseen paskalla fiiliksellä ja yhteistyöhaluttomalla hevosella. Koulurata oli mielestäni täys fiasko. En saanut taipumaan sitä yhdellekkään voltille tai kulmiin. Avotaivutukset olivat ihan kamalat, menivät ihan penkin alle. Ja lisätyssä käynnissäkin tuli ravirikko kun Lorella oli niin kiire. Kun se käynti on yleensä meidän bravuuri..

Päästyäni pois koulukokeesta yritin vain pidätellä kyyneleitä autolle asti. Kun pääsin hevosen selästä pois ja tytöt rupesivat vaihtamaan estekamoja purskahdin itkuun ja lähdin keräilemään itseäni autoon. Olin niin pettynyt. En muista milloin viimeksi olin ratsastanut niin kamalan tuntuista rataa että ihan hävetti. Olin niin pettynyt koska Lore on ollut aivan mieletön tähti kotona viime aikoina, ja nyt se teki ihan pohjanoteerauksen kisoissa. Olin jo hetken ajan valmis heittämään hanskat tiskiin ja lähtemään kotiin, sillä olin niin kyllästynyt ja pettynyt siihen että miksi kisoissa aina menee joku pieleen. Sain kuitenkin keräiltyä itseni ja hermoni ja sitten lähdimme kohti estekoetta.


Saapuessamme pohtiolammelle oli vaativan estekokeen korkeutta jäljellä enään 15min. Sunnuntaina pyöri samaan aikaan siis helppo ja vaativa, joten estekokeessa he joutuivat vaihtamaan 30min välein estekorkeutta. Lähdin siis pikaisesti kävelemään radan läpi ja sitten verkkaan. Lore tuntui vähän väsyneeltä eikä turhia poukkoillut tai intoillut. Meillä oli verryttelysuunnitelmana se, että tuon sitä ihan rennosti tekemättä mitään verkkaesteille, jos se pudottaa, niin se pudottaa. En rupea liikaa säätämään sitä verkassa vaan tuon sitä vain esteille.

Yllättäen Lore hyppäsi aivan älyttömän teräviä hyppyjä irti esteistä eikä ottanut kertaakaan puomia alas verkassa. Koitin kerran tuoda sen todella lähelle pystyä ja se kielsi!! :D Kavuttuani kaulalta takas selkään ajattelin että jaahas, nyt se on varovaisella tuulella, että pitää ratsastaa.

Radalle lähtiessä hevonen tuntui rennolta mutta tahdikkaalta. Rytmi löytyi helposti ja esteille oli mukava lähestyä. Lore oli kyllä väsynyt, ja se hipsuttelikin vähän miltein jokaiseen esteeseen, mutta puomit pysyivät ylhäällä. Ainoastaan 4. este tuli kunnolla alas, sillä en kerennyt saamaan 3. esteen jälkeen Lorea tarpeeksi ajoissa kiinni niin se hyppäsi kättä vasten. Eli me siis saatiin estekokeesta VAIN 4 VIRHEPISTETTÄ!!! WUHUUU! Tulos tuntui mahtavalta Keravan 16vp:n jälkeen! Sain myös tietää että sain kuitenkin 58%, vaikka oletin että saisin paljon vähemmän.


(c)  Heidi Lammi



Onnistuminen estekokeessa kohensi mielialaani kummasti enkä enään jaksanut miettiä koulukoetta. Toki se harmitti pitkin päivää, koska tiedän, että jos Lore ja minä oltaisiin suoritettu omalla tasollamme olisimme olleet jo heti alussa kärkikahinoissa, ehkä jopa johtaneet kisaa. Nyt pidimme ennen maastokoetta 7. sijaa.

Tässä välissä oli miltein 6h maastokokeiden alkuun. Hoidimme ja ruokimme hepat, hoivasimme pitkään kissaa ja pidimme sylissä kun se kehräsi vuolaasti ja tyytyväisenä. Miltein nukahti syliin. Sitten kävimme vähän syömässä ja kävin kävelemässä maastoradan moneen kertaan. Rata näytti ihan mukavalta. Kapeita ja sarjoja oli paljon. Alkuradasta oli myös alamäkeen ihan järkyttävän kokoinen avohauta. Se oli 160cm leveä ja varmaan reilu metrin syvä. Se että hauta oli jo todella massiivinen, niin lähestyminen alamäkeen vaikeutti asiaa entisestään. Tämä kyseinen hauta oli todella monelle meidän luokan ratsastajalle pala kurkussa. Myös coff-in oli aika jyrkkä, mutta selkeä. Eli tehtävää kyllä riitti, mutta luotin siihen että jos mun ja Loren yhteistyö toimii niin selvitään maastosta maaliin.

Verkassa oli todella jännittävät tunnelmat. Tuntui että ratsukko toisensa jälkeen jäi maastoon ja epäonnistumisia sattui. Traagisin oli ehkä Renjan ympäri kaatuminen vedellä. Onneksi hänelle ei käynyt yhtään pahemmin.. Luojan kiitos en saanut tietää siinä vaiheessa tarkemmin kuin sen että hänet oli hylätty. Yhdessä Hennan kanssa hoilattiin verkassa "Me kuollaan me kuollaan!" :D No, onneks ei kuoltu.

Lore meni koko radan ihan mielettömän upeasti. Haudalle karjasin kuin pieni tarzani, mutta muuten rata meni ihan hujauksessa! Lore todellakin tiesi mitä oli tekemässä ja musta tuntu että radan vaikeimmat tehtävät meni kaikista parhaiten!! Se ilon ja onnistumisen tunne kun ylitettiin viimeinen este ja saavuttiin maaliin ilman estevirheitä ja aikaan! Olin niin onnellinen, tyytyväinen ja huojentunut. Me selvittiin, ja vielä todella tyylikkäästi ilman suurempia kommelluksia!






Kun Lore oli hoidettu ja jäähdytelty pois lähdettiin kanslian läheisyyteen selvittämään tuloksia. Maastokokeessa oli todella sattunut paljon virheitä ja onnettomuuksia, onneksi pahimmilta loukkaantumisilta vältyttiin. Kuitenkin olin noussut maastokokeen jälkeen 7. sijalta kolmanneksi!! Jipiii! Palkintojen jaossa kieltämättä hymyilytti, että sijoituttiin näin hienosti vaikka koulukoe menikin ihan penkin alle. Kun meidän luokan palkinnot oltiin jaettu, jaettiin samalla Racing trophyn kolmelle parhaalle ruusukkeet. Racing trophy on siis kenttäratsastuksen sarjakilpailu jossa on 4. osakilpailua pitkin kilpailukautta vaativalla tasolla.

Siinä vaiheessa jo vähän huokailin että hohhoijaa sanokaa nyt ne äkkiä että haluan päästä lähtemään kotiin. Luokan voittaja Eirin Losvik voitti myös Racing trophyn! Siinä on kyllä upea ratsukko ja taitava nuori ratsastaja, onnea hänelle! Toiseksi tuli Aki Karhapää, joka ei ollut paikalla. Sitten kuulutettiin kolmanneksi tulleen ratsastajan nimi.. Samalla katselin maata ja olin hukkunut omiin ajatuksiini. Kun havahduin siihen että oma nimeni kuulutettiin, tajusin että olin tullut Racing trophyssä kolmanneksi! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun leuka tippui maahan. "Mi-mitäh.. minäkö?!". En vaan voinut uskoa että olisin ollut edes pisteillä kyseissä sarjakilpailussa. Mutta näköjään!

Niinpä pääsimme lähtemään Kangasalan kisoista hymy korvissa, väsyneinä mutta tyytyväisinä, 3 ruusuketta ja kissa mukana. Ääni lähti reissussa kokonaan ja olin todella kipeä ja väsynyt. Tuntuu niin hyvältä onnistua näiden kaikkien epäonnistumisien jälkeen. Nyt taas jaksaa yrittää ja treenata enemmän. Kyllä se luokkasijoitus ja ruusuke piristää kilpailijan mieltä kummasti, ja sitä kolmattakin sijaa oppii arvostamaan mielettömästi kaiken tällaisen epäonnen jälkeen mitä mulle on käynyt. Vielä tämä racing trophyn palkinto oli piste i:n päälle ja todellinen yllätys!

Seuraavat kisat ovatkin 2 viikon päästä Keravalla 8.9. Siellä olisi tarkoitus mennä 100cm tyylimestaruus ja 115cm nuorten mestaruus. Sen jälkeen katsotaankin suuntaammeko PM:eihin Ruotsiin Flyingeen vai Niinisaloon. Aika näyttää, ja saa nähdä valitaanko meitä Suomen joukkueeseen..


 (c) Heidi Lammi




25.8 Kangasala CNC* Walkthrough

maanantai 26. elokuuta 2013

Radan pituus 2500m, Ihanneaika 4min 55sek.


Lähtö- ja verryttelyalue, siellä on myös 1 este. (En jaksanut kävellä takaisin kuvaamaan :D)
2.
3.
4.
5.
6.
7. A
7. B
7. C
8. A & B
9.
10. A
10. B
11.
12. A & B (alashyppy)
13.

14.

15. A
15. B & C
16.
17. A
17. B
18.

On se esteratsastus vaikeaa

perjantai 23. elokuuta 2013

Loren huoltotiimi Keravalla, Tomi ja Elisa! :)

Tämä viikko ollaan treenattu niin koulun, esteiden kuin maastoesteiden saralla. Tosin Lore ei ole ollut maastoesteillä, vaan Eemeli! :)

Kangasalla meillä on vaativan koulukokeessa FEI Ponien CCIP** kenttäkilpailuohjelma. Siihen kuuluu jo avotaivutukset ravissa, laukanvaihdot käynnin kautta ja muuta mukavaa. Raviavot on aina ollut mulle tosi vaikeita, joten niitä on nyt sitten harjoiteltu ihan alusta aloittaen ja kädestä pitäen. Nyt rupean saamaan ehkä vähän siitä punaisesta langasta kiinni, mutta tuskin näillä tämän hetkisillä avoilla tuomareita hurmataan..  Lore pääsee vielä liikaa nousemaan muodosta ja se ei näytä enään hyvältä, mutta tässähän sitä opetellaan!

Sanomattakin siis selvää että koulua on reenattu. Tiistai-keskiviikko yönä mulla nousi todella korkea kuume. Lukemat on varmaan yöllä huidellu jossain lähellä ~ 40 lukuja, koska muistan yöstä että se oli todella ahdistava ja joka paikkaa särki ja hourailin ihan kokoajan. Luulin olevani unessa ja kuvittelin ihan omiani. Aamulla olin niin kehnossa hapessa että kun mittasin kuumeen niin se oli himppasen vajaa 39 astetta.. Ei helv...

Noh, tankkasin itseeni varmaan 2 l vettä ja vedin kaikenmaailman vitamiini sinkki pommit ja menin takas nukkumaan. En tosin saanut nukuttua, näin jotakin koiranunta ja hikoilin ihan sairaasti. Kaikki lakanat märäksi ja iho oli suorastaan märkä. Mutta se oli toisaalta hyvä, koska kuume lähti reippaaseen laskuun. Mulla piti olla samana päivänä Eemelin maastoreenit Keravalla ja illalla Loren estevalmennus. Tuumailin pitkin päivää että kykenenkö lähtemään. Molemmat treenit olivat vähän niinkuin välttämättömiä, varsinkin Eemelillä, sillä en ollut hypännyt sillä maastossa sitten viimekisojen ja Kangasalla on alas- ja ylöshyppyjä mitä Eemeli ei ollut harjoitellut. En myöskään ollut Lorella hypännyt sitten Keravan kisojen jälkeen. Komsii komsaa.

Oloni kuitenkin koheni päivän edetessä ja päätin että lähden Eemelillä treenaamaan ainakin ne välttämättömät jutut, mutta ratsastaessa olo tuntuikin lähestulkoon normaalilta joten hyppäsin sillä aika reippaasti erillaisia harjoituksia. Eemeli meni tosi kivasti, mitä nyt alkuun otti yhdelle helpon tukille ohimenon koska se oli hiukan jännittävä, ja vedellä oleva keltainen mökki oli myös vaikea hahmottaa, mutta toisilla yrityksillä ne sujuivat mallikkaasti. Eemeli kyllä tykkää ihan valtavasti maastoesteistä, mut on vähän epäluuloinen uudenlaisia esteitä kohtaan, joka tietty kuuluu asiaan. Joten sen kanssa saa olla aika tarkkana loppuun asti, ettei se vaan suihkase ohi tai pysähdy. Mutta oon ihan varma että kun se saa kokemusta niin siitä tulee varmasti tosi hyvä kenttäpeli Saaralle! Tää tekee kyllä tosi hyvää mullekkin päästä hyppäämään ihan erillaista hevosta kuin Lore. Tykkään paljon mennä muiden hevosilla! Tässä teille kooste meidän hyppelyistä. Tomi toimi koko päivän mun hovikuskina ja kuvaajana :D


Eemelin ratsastuksen jälkeen olo oli edelleen hyvä joten päätin myös mennä sitten Estevalmennukseen, ja onneksi meninkin. Mulla on toi esteratsastusvaihde nyt ihan hukassa.. Teen ihan liikaa, mietin ihan liikaa ja pilaan sillä kaiken. Mä joko pidän liikaa ja tuon ihan pohjaan = Lore pudottaa. Tai sitten lähden tykittämään kaukaa = Lore pudottaa. Sain sen myös kieltäytymään sarjalle tuoden sen ihan typerästi siihen vailla minkäänlaista ratkaisua ponnistuspaikasta. Sainkin lyötyä naamani suoraan Loren korvien väliin että kuului kunnon kopsahdus kun kallot osuivat yhteen :D Sen jälkeen olinkin hetken ihan titityy!

Kielto sai mut vähän heräämään ja ratsastamaan, mutta eipä se meno siltikään ollut kauheen vakuuttavaa. Mulla nyt on joku -en vaan osaa- vaihde menossa. On tämä vaikeaa.. Koitan nyt saada vaan Kangasalle semmosen rennon moodin päälle ja menee miten menee, kuhan en jännitä ja tee liikaa, sitten Lorekin rupee epäröimään. Tässä teille pari huonolaatusta pätkää valmennuksesta. Oli jo hämärää muutenkin ja huono kamera niin yhdistelmä ei ole kovin hyvä. Mutta parempi kun ei mitään? :)



Näillä fiiliksillä lähden hakemaan Kangasalalta vaan kivaa kokemusta ja puhdasta maastokoetta, molempien hevosten osalta. Loren kanssa en nyt oikein tiedä mitä voin odottaa koulu- ja estekokeista, mutta maasto me kyetään varmasti menemään nollana jos Lore on skarppina ja minä skarppina. Joten nyt panostetaan siihen!

Nyt aijon tänään pysyä pois hevosten selästä ja levätä. Janette tulee ratsastamaan Loren ja käyn samalla pakkaamassa tallilla valmiiksi Loren kamat, sillä lähtö huomisaamuna on hävyttömän aikainen, joten koitan laittaa kaikki niin valmiiksi ettei tarvitse napata kuin hevonen ja kamat kyytiin ja menox! Mukaan lähtee mun lisäks siis Elisa ja Saara, Eemelin omistaja :) Pitäkää peukkuja että kisat sujuisivat mukavasti! 

Kerava CIC*

maanantai 19. elokuuta 2013


 Tää postaus tulee taas hitusen myöhässä mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös niin!
Elikkä toissa vklp:na 10.-11.8 Keravalla oli kenttäkisat. Mentiin siellä meidän toinen kansainvälinen CIC*. Kisoihin lähdin melko kylmiltään, sillä käsi oli edelleen murtunut ja paketissa, enkä ollu ratsastanut 2viikkoon. Ratsastuskertoja ennen keravaa taisi tulla vaan kolme.

Tästä syystä ajattelin vaan, että lähden pitämään kisoihin hauskaa ja nauttimaan siitä. Menestystä ei voinut odottaa tällä valmistautumisella, mutta en halunnut jättää kisoja väliin koska Suomessa näitä kenttäkisoja ei kauheesti oo ja kausi lähenee loppuaan. Toki mulla oli tavoitteena saada puhdas maasto, koska Lore otti taas sen kiellon siellä SM:eissä.

Lauantaina oli siis koulu- ja estekoe. Koulukoe oli tällä kertaa nurmella, joka oli ihan hauska kokeilu. Pohja oli aika kova ja joustamaton, ja Lore tarrautui aika pahasti hokeista kiinni. Joten raviohjelma meni aika lailla pipariksi koska voltit olivat ihan tahtirikkoisia ja ravi oli jännittynyttä eikä rennosti selän läpi liikkuvaa. Laukkaohjelma oli paljon parempi mutta huomasin kyllä että ratsastin normaalia varovaisemmin ja hiljaisemmin. Rata oli muuten rikkeetön, siisti ja mielestäni tarkka.

Tuomareilla olikin suuri näkemysero. Jutta Koivula antoi 65,6% ja Pirkko Herd 57,4%. Tämäpä ihmetytti todella suuresti ja olin suoraan sanottuna todella pettynyt. Rata kuitenkin tuntui tahtirikkoja lukuun ottamatta hyvältä ja Lore oli tarkka ja kuuliainen. Kävinkin keskustelemassa tästä tuomareiden kanssa jotta sain vähän selvyyttä miksi ero on noin suuri, mutta en rupea sitä ruotimaan täällä julkisesti yhtään sen enempään. Kouluratsastus on arvostelulaji, sellaista se vaan on.


(c) Nina Rönnberg
Estekoe ei sitten mennytkään ihan nappiin. Meillä olin yli tunnin tauko ennen estekoetta, joten Lore käväisi jabassa nukkumassa ja olikin sitten ihan hoomoilasena esteverkassa. Mulla oli aika huono tatsi enkä oiken pystynyt tulemaan rennosti esteille. En löytänyt sopivia lähestymisiä ja aina joko tultiin lähelle tai kauas. Elisan kannustuksella koitin kuitenkin keskittyä rentoon käteen ja läsnä olemiseen, etten vain jätä Lorea yksin. Verryttelemällä Lore ei yhtään parantunut joten ajattelin että mitäs tässä enää venailmaan, eiku menoksi.

Alkurata tuntui taas hyvältä ja Lore skarpilta, ekalle sarjalle en nähnyt etäisyyttä ja tultiin liian lähelle, joten Lore otti sen etujaloilla alas. Sitten 6. ja 7. esteiden pudotukset olivat mielestäni täysin turhia, hevonen tuntui lähestyessä kevyeltä ja terävältä mutta se ei vain noussut.. Radan viimeisenä häämötti täysmittainen vaaleansininen kolmoissarja. Huomasin ennen ponnistusta että Lore jännittyi hieman ja sain kannustaa sitä eteen. Kuitenkin viimeinen väli jäi liian pitkäksi joten vika puomi tuli alas.. Pistesaldona siis 16vp....




(c) Nina Rönnberg


Ei kovin imartelevaa. Olin pettynyt ja samalla iloinen. Tulin estekokeesta maaliin murtuneella kädellä ja päihitin kolmoissarjan, mutta silti mua vitutti ne turhat pudotukset aivan suunnattomasti. Sarjojen puomit ymmärrän, niissä oli selkeä syy, mutta en noita 2 muuta. Kahden ensimmäisen osakokeen jälkeen pidin siis häntäsijaa, joten huomiseen maastoon ei ainakaan ollut mitään sijoituspaineita..

Sunnuntain maastokoe vaikutti noh... todella isolta. Se oli selkeästi rakennettu täyteen mittaansa ja tekemistä riitti. Rata oli myös muuttunut aika paljon viime kisoista, ja coff-inin suuntakin oli vaihtunut. Kävelin sunnuntai-aamuna viel maajoukkuevalmentajani Tuija Rosenqvistin kanssa rataa ja kävimme tarkasti läpi radan kinkkisemmät kohdat. Laskettiin välit, katsottiin linjat, vaihtoehdot. mietittiin, pohdittiin... Toisen kerran kävelin yksin ja mielessäni oli selkeä suunnitelma jokaiselle tehtävälle. Erityinen mörkö radalla oli keltainen massiivinen kulma yleisön edessä. Se oli todella iso ja väli mistä piti hypätä oli kapea. Näiden 3,5v aikana olen oppinut sen että Lore hahmottaa huonosti epäselvät esteet. Mua pelotti todella että Lore suihkaisee siitä ohi tai rysäytetään siihen ihan huolella. Niimpä ajattelin että jos tosta selvitään niin kyllä me selvitään maaliin asti.

Verryttelyssa ravaillessa Lore tuntui ihan sika väsyneeltä, se löntysteli menemään ja sitä sai oikeastaan potkia eteen. Olin hetken huolissani kunnes ekan hypyn jälkeen se lähti aivan lapasesta. Jotenkin se heräs ja tajusi mistä on kyse. Ei ollut mitään väliä vaikka kiskoin pelhamista niin lujaa kuin pystyin :DD Hiukka hirvitti että mitähän tästä teknisestä maastoradasta tulee kun ei ees hevonen pysy norsujarrulla räpylässä..

Mulla oli kuitenkin ihan hyvä fiilis, ainakin hevonen oli menossa ja sää suosi. Koitin vaan hengittää syvään ja luottaa suunnitelmaani. Kyllä kaikki menisi hyvin. Sitten lähtölaskenta kuuluikin jo ja ampaistiin matkaan. Lore imi jokaiselle esteelle kuin sieni ja teki loistavia hyppyjä. Radan ainut epäonnistuminen sattui juurikin tällä keltisella kulmalla. Lähestyminen oli ihan ok, mutta Lore vaan jotekin sotki jalkansa siihen ja mulla meni tasapaino. Onneksi Lore pysyi pystyssä ja minä selässä ja pienen mutkan kautta ryteikössä jatkettiin matkaa kypärä silmillä :D

 
(c) Marika Puirava
Loppumaastorata menikin lentäen ja kavereiden kannustushuutojen saatellessa. Fiilis oli ihan loistava ja kaikki mun suunnitelmat meni nappiin. Lore toimi tosi hyvin lukuunottamatta sitä että olihan se todella vahva ja jouduin kaikille esteille ottamaan hyvissä ajoin sitä kasaan jotta ohimenoja ei tulisi. Videolla varsinkin näkyy kun lähestyn punasille kuutioille niin rupeen jo tosi ajoissa kerää sitä kasaan ja se vaan painaa ja painaa.. Näissä kisoissa mulla oli ekaa kertaa pelhamit suussa, mutta tuli huomattua ettei siitä ole mitään apua onko siellä suussa se kierreoliivi vai joku norsujarru. Kun ton kokonen hevonen on adrenaliinissa ja maastoradalla nii se on vahva. Tärkeintä nyt kuitenkin on että se menee ja haluaa mennä!


(c) Marika Puirava



(c) Riitta Kullberg
(c) Anneli Salo
Niimpä tuliin maaliin estevirheittä ja rasitteena vaan 2,8vp aikavirheitä! Luulin että yliaikaa tulisi enemmän kun jouduin pidättelemään niin paljon mutta ei! Hyvä tietää että Lorella on mahdollisuuksia tulla ajassa maaliin myös tollaselta radalta mikä on täynnä tehtäviä eikä laukkasuoria juurikaan ole.

Maaston jälkeen fiilis oli loistava! Ylitin itseni ja olin niin onnellinen että uskalsin lähteä kisaan vaikka käsi ei ollut kunnossa. Lopputuloksissa oltiin sitten seittemänsiä, joten tuloksellisesti ei mennyt ihan nappiin, mutta hyvä maastosuoritus tällä tasolla on kultaakin kalliimpaa, ja se on kuitenkin se tärkein osakoe tässä lajissa.

Nyt vaan kotona lisää este ja koulutreeniä. Seuraavaksi me mennäänkin jo viikonloppuna Kangasalalle. Mukana menossa on taas ystäväni hevonen Embargo ja Lorella meen sen vaativan. Jännittää ihan kamalasti koska viime vuonna ei Kangasalalle päästy ja siellä on tunnetusti vaativat maastot! Mutta kisa on aivan upea ja olen odottanut sitä koko vuoden, joten toivottavasti menisi hyvin :)!